Arkea ja iskuja

Viikon sisään on tapahtunut kaksi merkittävää asiaa, joista toinen on ollut merkityksellinen lähinnä perheemme sisällä, toinen merkityksellinen koko valtion ja maailmankin tasolla. Aloitetaan siitä, mikä on ollut merkityksellistä meidän perheessämme. Tytär aloitti sunnuntaina koulutaipaleensa Saudi-Arabiassa! En olisi viisi vuotta sitten uskonut näkeväni tätä päivää – ajattelin aikoinaan että olemme maksimissaan muutaman vuoden Saudi-Arabiassa, sitten on aika palata kotiin. Mutta täällä ollaan yhä, ja koska Saudeissa kouluun mennään jo neljävuotiaana, alkoi tyttärelläkin koulu. Se ei kyllä paljoa eroa esikoulusta jota tytär kävi viime vuonna, päivät ovat yhä aika lyhyitä (koulu loppuu 12.30) eikä ainakaan vielä ole tullut läksyjäkään. Oikeasti koulu tuntuukin olevan enemmän suomalaisen esikoulun tuntuista, enkä ole myöskään törmännyt täällä oppivelvollisuuden käsitteeseen, eli en tiedä mitä olisi tapahtunut jos tytär ei olisi mennyt kouluun. Kukaan tuskin olisi tullut häntä kotoa hakemaankaan.

No, mutta koulussa tytär nyt on ja tuntuu nauttivan kovasti. Edellisvuoden luokkatovereista suurin osa näyttää jatkaneen samassa koulussa, vaikka vaihtoehtoja koulupaikkoihin olisi kyllä runsaasti. Paitsi että tytär on nyt koulussa, poika aloitti myös päiväkodissa, samassa laitoksessa. Poika on nyt 1,5-vuotias ja mietin toki että onko hän liian nuori päiväkotiin, mutta kyseessä on osa-aikahoito, hänkin pääsee kotiin jo 12.30. Muutama tunti aamulla ohjattua ohjelmaa ja leikkimistä muiden taaperoiden kanssa on minusta ihan hyväksi, plus poika oppii toivottavasti samalla englantia. Tytärhän on oikeastaan kaksikielinen, vaikka suomi onkin ehkä piirun verran vahvempi englantia. Koska molemmat lapset ovat aamulla hoidossa tai koulussa, minulla on jälleen päivittäin muutama tunti aikaa ihan vain itselleni, mikä on varsin mukavaa. Aloitin viime viikolla taas suomen yksityistuntien antamisen. Tänä syksynä minulla on vain yksi oppilas, suomalaisen ystäväni brittiaviomies, joka suunnittelee muuttavansa Suomeen ensi vuonna. On vaihteeksi mukavaa opettaa aikuista, sillä suomen opetuksessa minulla on enemmän kokemusta aikuisten kuin lasten opettamisesta, vaikka täällä olenkin pääasiassa opettanut lapsia. Palkkasin myös itselleni PT:n eli personal trainerin kahtena aamuna viikossa. Tässä ollaan hieman epämukavuusalueella sillä olen urheilun suhteen enemmän yksinäinen susi kuin laumasielu – tykkään juosta, uida ja joogata ihan omassa rauhassani -, mutta ajattelin että jos koskaan haluan saada ammattimaisia neuvoja kuntosaliharjoitteluun ja ruokavalioon, niiden aika on nyt jos koskaan. Kahden lapsen jäljiltä en ole ihan yhtä tikissä kunnossa kuin Saudi-Arabiaan saapuessani, ja toisaalta nyt minulla on kerrankin aikaa tällaiseen, kun en ole töissä, satunnaisia opetuksia lukuun ottamatta.

Meidän perheen osalta syksy on siis lähtenyt käyntiin hyvin ja arkirutiinit pyörivät jälleen, mutta maassa on tapahtunut muutakin kuin pienen perheemme arkisia tapahtumia. Aika moni sukulainen tai tuttava onkin jo ottanut yhteyttä liittyen viime lauantaisiin drooni-iskuihin, jotka kohdistuivat paikallisen öljy-yhtiön Saudi-Aramcon öljykentille. Tapahtuma on ollut iso uutinen Suomessakin, ja nyt iskuilla pelätään olevan vaikutuksia paitsi maailmantalouteen myös maailmanrauhaan. Iskut tapahtuivat Abqaiqissa ja Khuraisin öljykentällä, ja näistä kahdesta varsinkin Abqaiq on melko lähellä meitä, olemme siellä käyneetkin muutamaan otteeseen. Meillä on täällä kaikki hyvin eivätkä iskut ole näkyneet arjessa muuten kuin niin, että Aramcon leirin turvallisuustasoa on nostettu, sisäänpyrkivät tarkastetaan entistä tiukemmin. Iskujahan on koko ajan ollut Jemenin rajalla, mutta näin suuri isku näin kaukana Jemenistä pistää tietysti miettimään. Yhdysvallat ja Trump ovatkin jo kärkkäänä syyttämässä Irania iskusta, mikä voi johtaa pahoihinkin konflikteihin Iranin ja Yhdysvaltain välillä. Saudi-Arabia ja Iran käyvät muutenkin koko ajan kylmää sotaa, mutta tilanteen eskaloituminen tekisi huonoa kaikille osapuolille. Saudi-Arabia on kovasti yrittänyt profiloitua rauhallisena, vakaana maana, johon länsimaalaisetkin uskaltaisivat sijoittaa. Tällainen isku oli luonnollisesti iso isku näille haaveille, puhumattakaan siitä millaisen jäljen isku jätti öljyntuotantoon, joka ei ole vielä päässyt entiselle tasolleen.

Nyt sitten odotellaan mitä maailman johtajat suuressa viisaudessaan päättävät. Toivon kovasti rauhallisen ajan jatkuvan, mutta jos niin ei käy, meidän täytyy miettiä myös omaa asemaamme tässä maassa. Mutta tällä hetkellä kaikki on meillä hyvin enkä erityisemmin pelkää uusia iskuja, varsinkin kun edellisetkin oli suunnattu selvästi valtion tuotantolaitoksiin eikä siviilejä kohtaan.

Mainokset

Missä on turvallista?

Kirjoittelen tänään oudoissa tunnelmissa tätä blogipostausta. Ensinnäkin on pitkästä aikaa sateinen päivä. Koko päivän on ripotellut hiljalleen vettä ja sää tuntuu todella painostavalta. Olen viimeksi kokenut sadetta Saudeissa joskus marras-joulukuussa, joten kyseessä ei ole tosiaankaan mikään jokapäiväinen sääilmiö. Täällä niin tyypillinen auringonpaiste (edes utuinen sellainen) on vaihtunut alhaalla roikkuviin pilviin ja ulkona on melko harmaata. Outo sää sopii myös kummallisiin tapahtumiin. Osa teistä saattoi lukea eilen Ylenkin sivuilla julkaistun uutisen siitä, että Yhdysvallat sulki konsulaattejaan eri puolella Saudi-Arabiaa kansalaisiinsa kohdistuvan uhan vuoksi. Konsulipalvelut ovat olleet poissa käytöstä tänään ja eilen. Toisaalla uutinen tarkentui vielä niin, että kyseessä on nimenomaan uhka öljy-yhtiöissä työskenteleviä amerikkalaisia vastaan.

Tämä on ensimmäinen kerta täällä ollessamme kun näin vakava turvallisuuteen liittyvä varoitus on annettu ja se on aiheuttanut monenlaisia toimenpiteitä. Turvallisuustasoa on nostettu sekä länsimaalaisten asuttamilla alueilla että esimerkiksi koulussa, jossa työskentelen. Turvallisuuteen kiinnitetään muutenkin täällä paljon huomiota: esimerkiksi meidän talomme alueelle ajattaessa ovivahdit tarkistavat aina peilin kanssa, ettei auton alustaan ole kiinnitetty pommia. Aiemmin kirjoitin siitä, että koulujen ja muiden vastaavien alueiden porteilla saattaa nähdä vartijoita konekiväärien kanssa. Eli sinänsä turvatarkastukset ja aseet eivät ole mikään uusi asia ja olen niihin jossain määrin jopa tottunut, jos mahdollista, mutta tällainen varoitus ei tunnu oikein mukavalta. Mikä on uhkana? Tietävätkö viranomaiset jotain, mitä eivät kerro meille? Kuinka vakava uhka on? Pitäisikö minun käyttäytyä jotenkin eri tavalla kuin normaalisti tai varoa tiettyjä paikkoja? Mistä mahdolliset uhan aiheuttajat tietävät kuka on amerikkalainen ja kuka ei, vai ovatko uhattuna kaikki länsimaalaiset? Koulussa oli tänään paljon keskustelua siitä, mitä on meneillään ja pitäisikö meidän varoa jotenkin erityisen paljon. Kukaan ei tunnu tietävän tarkkaan, mistä on kyse, ja se lisää osaltaan kuulopuheiden ja spekulaatioiden leviämistä.

Kun muutimme Saudi-Arabiaan viime syksynä, yksi tarkkaan mietittävä asia oli turvallisuus. Saudi-Arabia on ollut pitkään vakaa ja melko turvallinen maa, ainakin muihin Lähi-idän maihin verrattuna. Asumme kuitenkin yllättävän lähellä esimerkiksi Irakia, jossa tilanne on vieläkin aika sekava, eikä tästä hirveän pitkä matka ole Syyriaankaan. Lisäksi ei ole mikään salaisuus, että myös Saudi-Arabiasta on lähtenyt ihmisiä taistelemaan erilaisten terrorijärjestöjen riveissä. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt tänne muuttaessani, sillä kaupunki jossa asumme tuntui – ja tuntuu yhä – melko turvalliselta. En ole kokenut oloani mitenkään uhatuksi oikeastaan missään vaiheessa (epämukavaksi kyllä silloin tällöin) ja ihmiset tuntuvat yleisesti ottaen ihan mukavilta, myös paikalliset. Vastaanotto on ollut ihan myönteinen ja olen jopa tutustunut töissä muutamaan saudi-arabialaiseen naiseen ja miehellänikin on saudeja työtovereina. Minua ei siis ole pelottanut enkä ole edes halunnut kirjoittaa kauheasti terrorismista muutamastakin syystä. Ensinnäkin suurin osa ihmisistä ajattelee ensimmäisenä vain terrorismia kuullessaan sanan ”Saudi-Arabia”, ja se on hyvin mustavalkoinen näkemys asiasta. Minä haluan kirjoittaa mieluummin jokapäiväisestä elämästä täällä: kulttuurista, ihmisistä, ruoasta, tavoista, historiasta ja niin edelleen. Toisekseen terroristit saavat valtaa nimenomaan sillä että heistä puhutaan tai kirjoitetaan: pelko leviää yhteisöissä ja ihmiset alkavat pelätä asioita, joita normaalisti tekisivät. Niinpä menin tänäänkin ihan normaalisti töihin ja samoin teki mieheni, ja jopa odotin kyytiäni talomme portilla ilman abayaa, kuten yleensäkin teen, vaikka se periaatteessa ei olekaan ”sallittua”. Mietin kyllä tänään tavallista enemmän sitä, miten turvallista täällä on loppujen lopuksi asua. Missä loppujen lopuksi on turvallista? Suomessa ei ole ainakaan kovin suurta terrorismin uhkaa, mutta siellä on vaarana joutua kapakkatappeluun tai saada kirveestä metrossa – ihan kuten missä tahansa muuallakin (paitsi täällä, koska meillä ei ole kapakoita eikä metroa…). Ihmiset elävät myös paljon vaarallisemmissa paikoissa, kuten vaikkapa avustustyöntekijöinä Afganistanissa.

Olen saanut jonkin verran viestejä, joissa on kyselty turvallisuustilanteesta. Haluankin toppuutella kaikkia huolestuneita läheisiä ja kertoa, että meillä on täällä kaikki hyvin. Kyseessä oli toivottavasti vain väärä hälytys ja tilannetta seurataan. Ainut paikka, jossa olen täällä pelännyt, on liikenne. Vakavan aiheen loppukevennykseksi laitankin tänne videon, joka valottaa hyvin saudien liikennekulttuuria… kaikkia videossa nähtyjä kuljettajatyyppejä näkee täällä liikenteessä lähes päivittäin, joten video ei missään tapauksessa edes liioittele!