Sadeviikon ajatuksia

Ensimmäisenä Saudivuotenani, kun olin opettajana, pidin kovasti täällä päin harvinaisista sadepäivistä – tarkoittihan se usein myös vapaapäivää töistä, jos satoi. Nyt vanhempana en ole ollut yhtään niin innoissani siitä, että koulut ja päiväkodit sulkevat ovensa jos tiedossa on ”huonoa säätä”, mikä tarkoittaa siis yleensä sadetta tai hiekkamyrskyä. Hiekkamyrskyn nyt voin vielä käsittää, sillä oikein pahassa hiekkamyrskyssä on parasta olla sisällä. Näkyvyys on huono, autolla liikkuminen riskialtista ja hiekka käy kovasti hengitysteihin. Mutta sade… ja varsinkin niissä määrissä mitä täällä yleensä sataa? Meillä on takana muutaman päivän ajalta sadetta ja huomenna saattaa vielä sataa lisää, mutta mitään valtavaa vedenpaisumusta emme ole kokeneet tällä erää. Silti eilen kaikki koulut ja suurin osa päiväkodeista oli kiinni huonon sään vuoksi, mukaan lukien tyttäreni päiväkoti. Minä ja tyttö lähdimme vapaa-aamun kunniaksi käymään ulkona aamupalalla ja vähän ostoksilla, ja sää oli mitä mainioin auringonpaisteinen ja rapeat 20 astetta lämmintä… kieltämättä yöllä oli satanut sen verran että teillä oli runsaasti vettä, ja se on usein osasyy koulujen sulkemiseen. Kun infrastruktuuria ei ole rakennettu kestämään sadetta, liikenteestä tulee helposti kaaosta.  Toinen syy on se, että sadesäällä saudit eivät mielellään päästä lapsia ulos, ja kaikissa kouluissa ei ole yksinkertaisesti mahdollista pitää lapsia sisällä koko päivää. Ja meidänkin päiväkodissa monella hoitotädillä on vanhempia lapsia ja jos heidän koulunsa on peruttu, voi hoitotädin vaikea saada järjestettyä oma töihin meno sellaisena päivänä. Mutta kyllä meitä äitejä – erityisesti pohjoiseurooppalaisia – vähän nauratti tämä valtavan huono sää, minkä vuoksi lapsia ei voinut kyyditä reilun kilometrin matkaa päiväkotiin.

Ollessani kaupungilla tyttären kanssa eilen tarkkailin kanssashoppailijoitani. Taannoin eräs korkeimmista uskonnollista johtajista Saudi-Arabiassa lausui, ettei abayan pito pitäisi olla pakollista, pelkkä siisti ja peittävä asu pitäisi riittää (lisää asiasta esim. täällä). Minähän aavistelin jo aiemmin, että abayan vapaaehtoisuus voisi olla uusimpia vapaita tuulia Saudi-Arabiassa – niitähän on nyt tullut paljon tässä lyhyen ajan sisällä, alkaen mm. naisten ajo-oikeudesta ja elokuvateattereiden ja viihteen (asteittaisesta) vapautumisesta. Abayan pito yleisillä paikoilla on ollut aiemmin kulttuurinen normi, josta on ollut vaikea poiketa. En ikinä unohda sitä kuinka juuri saavuttuani maahan ja ollessamme matkalla ostamaan minulle abayaa törmäsimme uskonnolliseen poliisiin, joka nuhteli miestäni (tosin melko lempeästi) siitä ettei minulla ollut abayaa. Pitkä matka on tultu vajaassa neljässä vuodessa, sillä uskonnollista poliisia ei enää ole ainakaan samassa merkityksessä ja nyt näyttää siltä että naiset alkavat kokeilla vapaampaa pukeutumista. Näin nimittäin ostarissa mm. saudimyyjän joka liikkui vapaasti abaya auki, ja alla oli mitä muodikkaimmat kireät pillifarkut ja tiukka paita. Värikkäitä abayoita on näkynyt jo vähän aikaa, ja myös ns. muka-abayoita: samassa bussissa kanssani oli saman leirin rouva, joka oli laittanut päälleen mustan Juicy Couturen pitkän samettihupparin ja tämä sai siis toimia hänen abayanaan… mielenkiinnolla odotamme, milloin ensimmäiset rohkeat naiset ilmestyvät katukuvaan kokonaan ilman abayaa ja mitä tarkoittaa siisti ja peittävä asu. Naapurimaissa se on yleensä pitkät housut tai hame, ja myös peittävä yläosa, ja muslimeilla huntu.

Toinen huomio eilen kaupungilla liikkuessamme oli se, että tytär on yhä aikamoinen nähtävyys paikallisittain, ja sitä olen ilmeisesti myös minä tällä hetkellä isoine mahoineni (tällä kertaa raskausmaha on aikamoinen!). Täällä lapset ovat ylipäänsä kovasti pidettyjä ja suomalaisittain melko hemmoteltujakin, ja tyttären vaaleat kutrit ja siniset silmät tekevät hänestä vastustamattoman pikkuenkelin arabien silmissä. Niinpä ostareissa saa hätistellä rouvia jotka tulisivat niin mielellään antamaan suukkoja tytölle ja tarjoamaan karkkia ja ottamaan valokuvia hänestä. Eilisen aamupalapaikkamme omistaja halusi ehdottomasti tarjota tyttärelle karkkia sellaisesta hieman epäilyttävän näköisestä karkkiautomaatista ja vaikea siinä on estellä, kun uhmaikäinen taapero näkee että joku on antamassa hänelle karkkia… monet arabit syytävät aika huoletta herkkuja pienillekin lapsille, mutta meillä on ollut yleensä aika tiukka linja niiden suhteen. Ainoastaan erikoispäivinä voi saada maistaa jotain herkkua. Ongelmana on myös se, että kauppojen tai ravintoloiden työntekijät eivät komenna lapsia juuri ollenkaan. En tiedä onko se osin kulttuuria vai eivätkö he uskalla komentaa asiakkaiden lapsia. Esimerkiksi kerran tyttäreni riiviöi oikein kunnolla ja repi tavaroita alas hyllyiltä kaupoista. Menin sitten kieltämään moista käytöstä ja pitämään puhuttelua siitä miten kaupassa käyttäydytään, niin eiköhän joku myyjä tule siihen sanomaan että ei haittaa mitään, anna lapsen leikkiä, kyllä minä siivoan. Voi olla että tällainen käytös ei haittaa myyjää mutta minua kyllä – ei lapsikaan saa miten tahansa käyttäytyä eikä hän koskaan opi olemaan kunnolla jos aina annetaan riehua miten sattuu. Tytär-raukka, Suomessa ei kyllä heruisi ymmärrystä tällaiselle käytökselle eikä hän näyttäisi yhtään sen erikoisemmalta kuin suurin osa muistakaan suomalaisista lapsista. Erikoiskohtelua olisi turha odottaa!

Mainokset

Trump, huivi ja uudet värit

Kukaan uutisia seuraava ei varmasti ole voinut välttyä kuulemasta Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ulkomaankiertueesta. Trump aloitti kansainväliset vierailunsa Saudi-Arabiasta: kohde, jota pidettiin outona kautta linjan, ja matkasta tänne onkin uutioitu paljon sekä maailmalla että Saudi-Arabian mediassa. Trumpin vierailusta olisi paljonkin sanottavaa – esimerkiksi asekauppojen suuruudesta, Trumpin puheesta joka käsitteli islamia tai siitä että Trump ja Saudi-Arabian kuninkaalliset tanssivat perinnetansseja yhdessä – mutta keskityn nyt siihen, miten ensimmäistä vaimoa, Melania Trumpia, käsiteltiin mediassa. Mielenkiintoista on se, että vielä vuonna 2017 länsimaalaisessa mediassa keskitytään aika paljon siihen, mitä presidentin vaimolla oli yllä vieraillessaan arabimaassa ja ennen kaikkea siihen, että Melanialla ei ollut huivia päässään.

No, fair enough, Trump kyllä ansaitsi sen että hänen vaimonsa hunnuttomuutta käsiteltiin mediassa, olihan hän itse aiemmin kritisoinut sitä että Michelle Obama ei käyttänyt huntua Saudi-Arabiassa käydessään ja piti sitä epäkunnioittavana isäntämaata kohtaan. Muuten en ollenkaan ymmärrä miksi hunnusta tai hunnuttomuudesta täytyy tässä kohtaa meuhkata, sillä itse olen käyttänyt Saudi-Arabiassa tasan yhden kerran huntua ja se oli ensimmäisellä Riadin reissullani – vain huomatakseni, että Riadissakaan länsimaalaisten naisten ei oleteta pitävän huntua. Olenkin pitänyt huntua useammin muissa arabimaissa käydessäni, sillä hunnun pitoa odotetaan kaikilta naisilta jotka vierailevat moskeijassa. Olen käynyt tutustumassa moskeijaan niin Kuwaitissa, Bahrainissa, Muscatissa kuin Abu Dhabissakin, mutta Saudeissa en koskaan. Miksen? Siksi, että Saudeissa moskeijat eivät ole samalla tavalla avoinna ”turisteille”, vaan niissä käyvät ainoastaan muslimit rukoilemassa. Mutta tosiaan Saudi-Arabiassa länsimaalaisten naisten ei oleteta pitävän huntua elleivät he itse niin halua tehdä. Peittäviä vaatteita kyllä, ja yleensä (mutta ei aina) abayaa, mutta ei huntua. Tätä periaatetta ovat ensimmäiset naiset ja mm. Angela Merkel toteuttaneet Saudi-Arabiassa käydessään.

20170528_085341

Abaya vm. 2017

Abaya-muodissakin ovat puhaltaneet uudet tuulet tässä viimeisen vuoden aikana. Aiemmin abayat olivat yleensä aina mustia tai ainakin aika tummia, mutta nyt on alkanut näkyä harmaita, vaaleanvihreitä ja jopa valkoisia abayoita. Ostin itsekin uuden abayan, joka on puoliksi musta ja puoliksi vaaleanpunainen. Paitsi että väritys on moderni, siinä on mukana vyö, jolla siis pystyy osoittamaan missä vyötärö on ja näyttämään naisellisia muotoja. Oi aikoja, oi tapoja! Viimeksi abayaostoksilla ollessani näin myös sporttiversioita, joissa oli edessä vetoketju ja niihin oli ommeltu huppu – vähän kuin joku todella pitkä huppari.  Itse katson ilahtuneena katukuvaa, jossa näkyy nyt muutakin kuin musta armeija naisia – naisia peittävissä vaatteissa, kyllä, mutta myös värejä ja koristeluja ihan eri tavalla kuin ennen. Miksi pukeutumisessa on nyt otettu (pieniä) vapauksia? Iso syy on ainakin siinä, että uskonnollisen poliisin valtaa on vähennetty. Mutawa ei saa enää puuttua suoraan väärinkäytöksiin, vaan heidän pitää raportoida ne aina oikealle poliisille, joka voi sitten tehdä tarvittavat toimenpiteet. Täällä itärannikolla uskonnollista poliisia näki muutenkin harvoin, mutta nyt vielä harvemmin.

Vaatteet eivät ole ainoa asia, jossa pieni varovainen muutos näkyy. Viime kuussa kuningas ilmoitti, että naisten ei tarvitse aina anoa lupaa huoltajaltaan hoitaa virallisia asioita. Saudi-Arabiassa naisella on aina huoltaja, yleensä aviomies, veli tai isä, joka tapauksessa miespuolinen sukulainen. Esimerkiksi kun itse olin töissä, mieheni piti antaa lupa että voin ylipäänsä mennä töihin. Aiemmin huoltajan on pitänyt myös hyväksyä pankkitilin avaus ja antaa lupa matkustaa pois maasta, ja niin edelleen. Mitä tämä uusi laki tarkoittaa ei ole varmaa, sillä lakiin jäi kuitenkin mahdollisuus pyytää huoltajan suostumus jos tilanne sitä vaatii. No, pieni muutos sentään, ja oikeaan suuntaan. Tosin tässä maassa ei pääse unohtamaan asuvansa absoluuttisessa monarkiassa, sillä kuningas ilmoitti myös viime kuussa että kaikki (saudi)koulut aloittavat kesälomansa kun Ramadan alkaa. Ramadan alkoi perjantai-iltana, ja nyt tosiaan sellaiset koulut joissa suurin osa oppilaista on muslimeja ovat jo aloittaneet kesälomansa. No, ihan mukavaa oppilaille ja ehkä opettajillekin, mutta esimerkiksi minun vanhassa työpaikassani kouluvuoden piti suunnitellusti loppua vasta kesäkuun lopussa, ei toukokuun lopussa. Siinä on jouduttu tekemään nopealla aikataululla muutoksia opetusohjelmaan, loppukokeisiin, henkilöstön lomiin ja moneen muuhun asiaan, mutta kuninkaallinen ilmoitus on kuninkaallinen ilmoitus!

Paljaan ihon vastustamaton lumo ja turmio

Otsikosta voisi päätellä minun vaihtaneen blogin genreä hieman aiempaa sensuellimpaan suuntaan, mutta lukijoiden ei tarvitse huolestua (tai innostua, sen puoleen!), sillä nyt on luvassa asiaa pukeutumisesta saudityyliin. Naisten pukeutuminen Saudi-Arabiassa oli se suurin yksittäinen kysymys, johon sain ottaa kantaa jo ennen tänne tuloa ja josta ihmiset haluavat kysyä kaikista eniten. Pukeutuminen on myös yhä sellainen asia, joka aiheuttaa minulle päänvaivaa – en ole vielä täysin sisällä pukeutumiseen liittyvissä yksityiskohdissa. Pääperiaatteissaan pukeutuminen menee näin: naiset pukeutuvat julkisilla paikoilla abayaan, eräänlaiseen mustaan mekkoon tai kaapuun, ja suurin osa pitää myös huivia. Ollessaan vain naisten kesken naiset voivat olla vapaammin pukeutuneita. Abayat ovat täällä aina tummia (useimmiten mustia), mutta niissä voi olla kirjailua helmassa ja hihansuussa. Abayan pitäisi olla aika löysä ja muodot peittävä, mutta olen nähnyt myös vartaloa nuolevia abayoja nuorten saudinaisten yllä – näillä naisilla on tyypillisesti myös hurjat korkokengät, merkkilaukku ja paljon koruja yllään.  Lapset ja nuoret tytöt pukeutuvat yleensä länsimaalaisesti, mutta kaikilla aikuisilla naisilla on abaya päällänsä julkisilla paikoilla. Suurin osa saudinaisista käyttää myös huntua ja isolla osalla on myös kasvot peitetty niin, että vain silmät näkyvät. Konservatiivisimmilla on harso koko kasvojen yllä, jolloin ihmisestä ei näe yhtään mitään. Tähän on totuttelemista esimerkiksi ostoskeskuksissa kulkiessa ja asioidessa naisten kanssa. On vaikea jutella ihmisen kanssa, josta ei näy parhaimmassa tapauksessa edes silmiä.

Minä voin pukeutua länsimaalaisesti kotona ja firman omistamilla alueilla ja esimerkiksi autossa, mutta jos lähdemme kaupungille, on abaya oltava mukana. Kävimme ostamassa heti ensimmäisenä päivänäni täällä minulle abayan, ja hyvä niin, sillä etsiessämme abaya-kauppaa paikallisessa ostoskeskuksessa uskonnollinen poliisi tuli huomauttamaan miehelleni siitä, että asuni on sopimaton (asuna oli pitkä mekko ja huivi harteilla). Tilanne olisi ollut aika huvittava ellei se olisi ollut myös hieman järkyttävä – ensinnäkin ajatus siitä, että on olemassa jokin uskonnollinen poliisi tuntuu hyvin erikoiselta, ja lisäksi se että voin aiheuttaa niin paljon järkytystä pelkällä pukeutumisellani tuntuu absurdilta. Se tuntuu myös hyvin henkilökohtaiselta: olenko todella jotenkin niin lumoava tai turmiollinen? Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua jos kulkisin t-paidassa ja sortseissa? Lisäksi tilanteesta teki oudon sekin, että uskonnollinen poliisi ei tietenkään puhunut minulle vaan miehelleni. Miestäni kehoitettiin ihan ystävällisessä sävyssä ostamaan minulle abaya ja ikäänkuin katsomaan vähän vaimonsa perään. Täällä ei ole kohteliasta miehen puhua suoraan toisen miehen vaimolle, joten minä jään usein kuunteluoppilaan osaan.  Tämä ei parantanut varsinaisesti fiilistäni tuossa tilanteessa.

Tässä se paljon puhuttu abaya nyt on. Ostin sellaisen, jossa on pinkkejä kukkia hihansuussa – ajattelin, että jos kaapu pitää hankkia, niin olkoon se sitten edes jostain kohtaa kaunis. Vaatteena se on onneksi aika ilmava ja mukava, ja sen IMG_0326saa auki ja kiinni neppareilla edestä. Tunnen aina itseni varsinaiseksi supermieheksi/-naiseksi, kun muuntaudun abayan alta takaisin normaaleihin vaatteisiini… ja jos vaatteesta pitää yrittää löytää jotain hyviä puolia, niin abaya suojaa auringolta ja se suojaa omia vaatteita sotkeutumasta. Lisäksi olisi aivan mahdotonta liikkua kaupungilla ilman sitä (uskonnollista poliisia näkee onneksi harvoin, mutta luulen että minua tuijotettaisiin vielä enemmän ilman abayaa), joten tähän on nyt vain totuttava. Ostoslistalla onkin toinen abaya, jotta olisi hieman vaihtelua. Huntua en ole pitänyt ja se tuntuu olevan ihan sallittua länsimaalaiselle naiselle, onneksi. En ole varma pystyisinkö olemaan ihan yhtä pragmaattinen hunnun suhteen kuin mitä abayan suhteen olen yrittänyt olla.

Pukeutumiseen liittyy siis monenlaisia käytäntöjä ja sääntöjä täällä. Minun olisi helpompi omaksua tämä naisten pukukoodi jos miehiä koskisi samat säännöt, mutta saudimiehet voivat pukeutua joko omaan perinneasuunsa thawbiin ja siihen liittyvään päähineeseen ghutraan, tai pukeutua halutessaan länsimaalaisesti.  Lisäksi minun mieheni ei saa pukeutua perinneasuun, vaan se koettaisiin loukkauksena. Ilmeisesti vain islamiin kääntyneet länsimaalaiset miehet saavat käyttää perinneasua ja muiden on tyytyminen omiin vaatteisiinsa.

Vielä pieni hauska kertomus pukeutumiseen liittyen: olimme viime viikonloppuna uimassa firman yksityisrannalla. Firman alueilla saa tosiaan pukeutua vapaammin, naisilla  pukukoodina on rannalla kokouimapuku. Emme olleet käyneet tällä rannalla aiemmin ja kun pääsimme perille, mieheni meni uimaan ja minä päätin vain kahlailla rantavedessä bikinihousuissa ja t-paidassa. Rannalla ei ollut paljoa muita ihmisiä, mutta kalassa olevat ukot tuijottivat aika pitkään. Jossain vaiheessa sitten mieheni tajusi, ettemme olleetkaan firman yksityisrannalla vaan ihan julkisella rannalla. Asuni oli siis kaikkea muuta kuin sopiva – efekti olisi varmaan samanmoinen kuin jos kävelisin Stockmannille bikineissä. Siitä sitten vähin äänin hyppäsimme autoon ja ajoimme oikealle rannalle. Kalastajaukoilla saattoi riittää tarinaa tuon päivän päätteeksi!