Kruununprinssin haastattelu

Olen viimeaikoina kirjoittanut paljon uudesta kruununprinssistä Mohammed bin Salmanista ja hänen uudistuksistaan – yksinkertaisesti siksi, että MBS on laittanut todella tuulemaan ja uudistuksia tulee koko ajan aikamoista vauhtia. Saudi-Arabia on tänään hyvin erilainen maa kuin se johon muutin mieheni kanssa melkein neljä (!) vuotta sitten, eikä loppua uudistuksille näy. Tällä viikolla MBS oli amerikkalaisen CBS-kanavan 60 Minutes -ohjelman haastattelussa (haastattelun voi katsoa täältä) ja haastattelusta on noussut aikamoinen pöhinä Saudeissa. MBS ei nimittäin varsinaisesti säästellyt sanojaan useassa kohtaa ja lupasi radikaaleja uudistuksia. Koska Saudi-Arabiassa uskonnolliset johtajat ovat (ainakin vielä) lojaaleja kuningashuoneelle, nähtäväksi jää miten uudistukset toteutetaan ja syntyykö niistä älämölöä kuningaskunnassa.

Mitä MBS sitten lupasi? Hän oli mm. sitä mieltä, että Saudi-Arabian tulisi palata vapaampaan aikaan, kuten 1970-luvulla oli (monet tiukoista uskonnollisista rajoituksista tulivat voimaan Iranin vuoden 1979 vallankumouksen myötä). Hänen mukaansa miehet ja naiset ovat myös tasa-arvoisia, ja sitä varten maassa täytyy tehdä useita uudistuksia naisten asemaan liittyen. Hän haluaa naiset mukaan työelämään, mikä on varsin järkevää – Saudi-Arabiassa suurin osa väestöstä on alle 30-vuotiaita, ja jos nuoret eivät käy töissä (miehet tai naiset) on valtiolla iso ongelma käsissään. MBS on jo luvannut naisille ajo-oikeuden ja oikeuden päättää (ainakin osasta) omista asioistaan ilman holhoojan suostumusta, nyt hän lausui että Koraani ei missään muotoa kehoita naisia pukeutumaan abayaan ja huiviin, vaan ainoastaan säädylliseen asuun. Tätä kommenttia on erityisesti naisexpatien piirissä nyt tulkittu kiivaasti muutaman päivän ajan. Jättääkö abaya kotiin vai ei? Koska kaupungille voi uskaltautua vaikkapa pitkissä housuissa ja peittävässä puserossa? Olin eilen aamupalalla ja shoppailemassa kaverini kanssa paikallisessa ostarissa ja me laitoimme vielä abayat päälle, kuten aina ennenkin, mutta naapurin rouva oli kuulemma käynyt asioilla ilman abayaa ja kaikki oli mennyt ihan hyvin. Olen niin tottunut abayan pitoon että tuntuisi suorastaan oudolta lähteä ilman sitä kaupungille, mutta tämä voi olla hyvin pian todellisuutta. Ja eipä sillä, otan ilolla tämän uudistuksen vastaan!

Puhuttiin haastattelussa toki muistakin asioista, kuten Jemenin sodasta, valtataistelusta Saudien kuningashuoneen sisällä ja terrorismista – asiat, joiden tiimoilta Saudi-Arabia on ollut uutisissa paljon viime aikoina. Jemenin sota, joka on valtava inhimillinen kärsimysnäytelmä, ei näytä loppuvan ihan heti. MBS otti varsin ovelan kannan sotaan sanoessaan että kuvitelkaa että Meksiko pommittaisi Amerikan suurkaupunkeja, mitä te amerikkalaiset tekisisitte vastaavassa tilanteessa? Tämä argumentti varmasti puree amerikkalaisiin katsojiin. Jemenistähän on tosiaan ammuttu ohjuksia kohti Riadia, tosin ne kaikki on saatu tuhottua jo ilmassa, joten tällä puolella rajaa on vältytty siviiliuhreilta. Valtataistelusta puhuttaessa esiin nousi prinssien ja muiden vaikutusvaltaisten henkilöiden vangitseminen Riadin Ritz-Carlton -hotelliin marraskuussa. Kirjoitan tästä aiheesta varmasti pian lisää, sillä vankeusajasta on nyt tihkunut lisää tietoa julkisuuteen. Ja mitä tulee terrorismiin… no, se on vaikea asia selittää tyhjentävästi lyhyessä haastattelussa, mutta amerikkalaisille varmasti tulee yhä mieleen Saudi-Arabiasta 9/11 ja Osama bin Laden. Samaan aikaan Yhdysvallat (ja koko maailma) tarvitsee Saudi-Arabiaa ja sen öljyvarantoja. Jos täällä tapahtuisi jotain isompaa kuohuntaa, se vaikuttaisi suoraan öljyn hintaan ja maailmantalouteen, niinpä kaikkien intesseissä on pitää alue mahdollisimman vakaana.

Jäämme jälleen seuraamaan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kulunut vuosi on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen asua ja elää Saudi-Arabiassa, koska koko ajan tapahtuu niin hirveän paljon historiallisia muutoksia. MBS totesi haastattelun lopuksi että ainoa asia joka hänet voi pysäyttää on kuolema, ja sitä toki on mietitty että meneekö hän uudistuksissaan niin pitkälle (ja niin nopeasti) että kokee salamurhaajan uhriksi joutumisen kohtalon. Monella on mielessä kuningas Faisal, jonka oma veljenpoika ampui vuonna 1975. MBS on varmasti saanut tukijoiden lisäksi myös vihamiehiä uudistustensa myötä, ja kuningashuone on varsin laaja – vallankahvaan olisi varmasti muitakin pyrkijöitä. Saa nähdä, miten vain 32-vuotias kruununprinssi tästä jatkaa, ja kuinka kauan hänen isänsä kuningas Salman vielä hallitsee maata.

Mainokset

Kolmas kulttuuri

Olin tänään kuuntelemassa esitelmää aiheesta ”third culture kids” eli vapaasti suomentaen ”kolmannen kulttuurin lapset”. Koska suuri osa naisista ei työskentele Saudeissa, länsimaalaisilla ja expat-vaimoilla on paljon kerhoja ja yhdistyksiä, joiden puitteissa on erilaista ohjelmaa. Monet naiset työllistävät itse itsensä liittymällä näiden yhdistysten toimikuntiin ja hoitamalla erilaisia sosiaalisia tapahtumia, varainkeräyksiä tms. Minäkin kuulun pariin yhdistykseen joiden tapahtumissa käyn silloin tällöin, kuten tänä aamuna kuuntelemassa luentoa. Tapahtumiin kuuluu yleensä myös kahvin ja teen juontia sekä kakkuja – mikäs sen parempaa!

Kolmannen kulttuurin lapsilla tarkoitetaan lapsia, joiden vanhemmat ovat esimerkiksi Yhdysvalloista mutta jotka ovat viettäneet joko kokonaan tai suurimmaksi osaksi lapsuutensa toisessa maassa, esimerkiksi Saudi-Arabiassa. Näille lapsille on tyypillistä se, että heidän voi olla vaikea määritellä mistä he ovat kotoisin. Saudi-Arabiassa he ovat amerikkalaisia, mutta Yhdysvalloissa he saattavat tuntea itsensä saudeiksi – ja todella ulkopuolisiksi ”omasta” kulttuuristaan. Saudi-Arabiassa tilannetta monimutkaistaa se, että expatien lapset ovat Saudi-Arabian sisällä vielä omassa erillisessä kulttuurissaan – firmojen omistamissa leireissä meno on erilaista kuin perus-saudilla. Lisäksi jos et ole Saudi-Arabian kansalainen, maasta on poistuttava kun työsuhde päättyy. Paikasta jota olet tottunut kutsumaan kodiksi voikin tulla äkkilähtö. Luennolla oli puhumassa kolme jo aikuista kolmannen kulttuurin lasta, jotka kaikki olivat kuitenkin palanneet Saudeihin. He itse tai heidän puolisonsa olivat saaneet täältä töitä, joka mahdollisti paluun (aiemminhan kirjoitin siitä, että Saudeihin ei myönnetä muille kansallisuuksille turistiviisumeita, vaan maahan voi tulla vain pyhiinvaeltamaan tai töihin).  Yhden puhujan vanhemmatkin olivat syntyneet Saudi-Arabiassa, vaikka amerikkalaisia olivatkin, ja hän itse oli syntynyt täällä ja mennyt naimisiin Saudi-Arabiassa syntyneen amerikkalaismiehen kanssa. Välissä hän oli asunut monessa eri maassa (tietynlainen juurettomuus on tyypillistä kolmannen kulttuurin lapsille) ja opiskellut. Puhuja ja hänen miehensä olivat kuitenkin halunneet palata Saudeihin, ja lopulta he olivat molemmat saaneet täältä töitä, mikä mahdollisti paluun.

Luento herätti minussa monenlaisia ajatuksia. Ensinnäkin on selvästi monia ihmisiä, jotka kokevat Saudi-Arabian (tai ainakin länsimaalaisen leirielämän) kodikseen eivätkä haluaisi muuttaa lainkaan pois maasta. Tämä on sinänsä tärkeä huomio, sillä moni suomalainen tuttava tai sukulainen oli aika ihmeissään päätöksestämme lähteä Saudi-Arabiaan. Mieheni päätöksen suurin osa ymmärsi – työtarjous oli hyvä ja hänellä on mahdollisuuksia kehittää ammattitaitoaan täällä. Mutta sitä miksi minä halusin lähteä, sitä aika moni kyseenalaisti ja kyseenalaistaa varmaan yhä. Saudi-Arabia ei aina ole helppo maa asua, varsinkaan naisena. Tuoreen tutkimuksen mukaan sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu täällä kovin hyvin.  Silti on monia länsimaalaisia, jotka eivät haluaisi muuttaa lainkaan pois maasta. Monet pitävät yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta tärkeinä asioina. Saudi-Arabiaa ei aina ajatella hirveän turvallisena maana, mutta sitä se on suurimmaksi osaksi. Rangaistukset rikoksista ovat niin ankarat että esimerkiksi varkauksia ei juurikaan ole. Yhteiskunta on hyvin lapsiystävällinen ja suorastaan kannustaa perheellisyyteen. Monet amerikkalaiset eivät uskaltaisi jättää lapsiaan keskenään leikkimään ulos Yhdysvalloissa kidnappauksen pelossa, mutta täällä sitä ei tarvitse miettiä. Toki Suomikin on monella tapaa lintukoto tässä suhteessa – tai ehkä me suhtaudumme myös erilailla turvallisuuteen.

Toinen asia joka jäi mieleeni luennosta oli se, kuinka ihmeissään ihmiset ovat siitä jos valkoinen länsimaalainen kertoo olevansa kotoisin Saudi-Arabiasta. Luentomme puhujat olivat amerikkalaisia ja he kertoivat kohdanneensa Yhdysvalloissa suorastaan eristämistä, koska heitä ei osata lokeroida mihinkään kulttuuriin. Lisäksi 9/11 -terrori-iskujen jälkeen maailman asenteet ovat koventuneet lähi-itää ja muslimeja kohtaa. Moni kertoi turhautuneena yrittäneensä selittää ystävilleen ja sukulaisilleen, etteivät kaikki arabit ole terroristeja vaan ihan tavallisia ihmisiä, ihan kuten sinä ja minä. Elämä täällä on ainakin meidän kohdallamme hirveän monikulttuurista: minulla on ystäviä monesta eri maasta ja uskontokunnasta. Tämä on omiaan avaamaan omia (jo valmiiksi melko suvaitsevaisia) silmiä sille, että ennakkoluulot muita kansallisuuksia kohtaan ovat useimmiten vain ja ainoastaan ennakkoluuloja. Sitäpaitsi minä ja mieheni olemme todellakin pieni mamu-vähemmistö täällä: en tiedä asuuko koko kaupungissa ketään muita suomalaisia, ainakaan en ole tavannut ketään ja tiedän ettei paikallisissa kouluissa ole suomalaisia lapsia. Meillä ei siis edes ole varaa olla ennakkoluuloisia vaan yrittää parhaamme sopeutua tähän kirjavaan joukkoon. Tällainen kokemus tekisi hyvää joillekin muillekin suomalaisille, varsinkin erään tietyn puolueen edustajille…

Viimeksi kirjoittaessani olin vähän alamaissa ja valittelin sitä, että jään kotitalossamme perheellisten naisten ulkopuolelle – ja perheellisellä tarkoitan nyt nimenomaan lapsiperheitä. Olen sittemmin kuitenkin piristynyt ja alkanut haalia kasaan omaa jengiäni, johon kuuluu joukko (nuoria) naisia. Osalla on lapsia, osalla ei – se ei ole millään tavalla jakava linja. Joskus tämä leirielämä muistuttaa minua koulusta: alkuun kukaan ei tunne toisiaan, sitten tapahtuu yleistä tutustumista ja lopulta jakautumista omiin ryhmiin. Aikuistakin voi jännittää se, pitääkö kukaan minusta tai pidetäänkö minua outona. Olen tottunut suomalaiseen kulttuuriin ja olen viettänyt lähes koko aikuisikäni akateemisessa ympäristössä Suomessa, mikä on oma maailmansa. Nyt elämme niin monen eri kulttuurin sulautumispisteessä etten osaa edes kuvailla sitä. Kolmas kulttuuri tai kulttuuri potenssiin x…!