Keppiä vai porkkanaa?

Olemme eläneet nyt muutaman viikon ajan lievennetyn ulkonaliikkumiskiellon alaisina. Ulkoilla saa aikavälillä 09.00 – 17.00, ja osa kaupoista ja ostoskeskuksista on avannut jälleen ovensa, joskin tiukkojen rajoitusten kera. Kun tieto lievennyksestä tuli, aloin haaveilla reissusta autiomaahan, mutta se on jäänyt yhä haaveeksi. Emme nimittäin saisi poistua omasta kaupungista, ainakaan ilman hyvää syytä, joten emme ole päässeet autiomaahan tai minnekään muuallekaan kaupungin ulkopuolelle. Olemme sen sijaan käyneet muutaman kerran kävelemässä cornichella, kaupungin rantabulevardilla. Kun ajoimme sinne ensimmäisen kerran toissa viikonloppuna minua suorastaan jännitti. Olin ensimmäistä kertaa ulkona leiristämme kuukauteen, eivätkä lapsetkaan olleet olleet ulkona leiristä eivätkä edes istuneet autossa koko kuukautena – mieheni oli hoitanut ruokaostokset yksin käytännössä koko huhtikuun. Tytär tuijotti minua ihmeissään kun laitoin abayan päälle, sillä abayaakaan ei ollut tultua pidettyä koko kuukauteen. Ajoimme rantabulevardille kaupungin vanhan osan, souqin, kautta. Souqissa ihmisiä oli paljon kävelemässä, ostoksilla, ostamassa ruokaa jota myydään ravintoloiden ovelta tai ikkunoista – ravintolat saavat ainoastaan myydä ruokaa ulos, take awaynä. Katselin huuli pyöreänä tätä ihmisvilinää ja ihmettelin, miksi itse toteutan aika tiukkaa sosiaalista eristäytymistä kun kaupungilla meno näyttää olevan aivan toisenlaista.

Saudi-Arabiassa on testattu todella paljon ihmisiä viime viikkoina korona-viruksen osalta, ja luvut ovat olleet sen mukaisia. Joka päivä uusia tapauksia on ollut yli tuhat, ja kaikenkaikkiaan sairastuneita on jo yli 40 000 maassa. Kuolemantapauksia ei kuitenkaan ole kuin joitakin satoja, mikä on tietysti lohdullista. Voi tietysti olla että osa koronakuolemista jää merkitsemättä, mutta Saudi-Arabian väestö on pääosin hyvin nuorta, mikä voi selittää osin lukuja. Puolet väestöstä on alle 30-vuotiaita. Toinen tilastoista selviävä asia on se, että päivästä toiseen noin 80 % sairastuneista on expateja, vierastyöläisiä. Ja nyt puhutaan mitä luultavammin erilaisista expateista johon minä ja perheeni ja muut leirissämme asuvat perheet kuuluvat. Kyseessä lienee ne työläiset, jotka asuvat paljon köyhemmissä ja ahtaammissa oloissa kuin me. Kuten viimeksikin kirjoitin, on aika luonnollista että heidän joukossaan eristäytyminen ei ole niin helppoa, ja ehkä lääkäriinkään ei tule lähteneeksi niin helposti, kun rahaa ei ole ylenmäärin. Saudi-Arabia onkin tehnyt testauksia nyt työläisten asuinalueella, tullut mitä ilmeisemmin ihan ovelta ovelle testaamaan. Ja hoidon pitäisi ainakin osin olla ilmaista niille, jotka eivät siitä voi maksaa.

Ensimmäisellä matkallamme rantabulevardille aloin melkein itkeä kun minä ja tytär heitimme kengät jalasta ja kävelimme lyhyen matkaa rantahietikolla paljain varpain. Oli niin ihanaa olla ulkona, poissa omasta leiristä! Kuumahan täällä on, varsinkin päivällä, joten aikaraja 09-17 ei ole paras ulkoilulle. Lisäksi on Ramadan, joten ulkona ei saisi juoda tai syödä. Ulkoilut ovat tästä syystä olleet melko lyhyitä. Lisäksi joka kerta kun olemme rannalle käyneet, armeija on tullut melko pian tööttäilemään jeepeillään että hajaantukaa, yalla yalla, liikettä eteenpäin. Olen vähän ihmetellyt tätä, sillä en ole itse nähnyt mitään parveilua rannalla. Ihmiset liikkuvat oman perheen kesken, leikkipuistot on suljettu, enkä ole mitään juhlia tai isoja piknikejä nähnyt puistoissa tai rannoilla. Viime lauantaina olimme jälleen rannalla iltapäivällä, lapset tutkivat rapuja, medusoita ja simpukoita mieheni kanssa, ja minä päätin kävellä rantaa pitkin. Merivesi oli todella matalalla ja tuntui, että olisin voinut kävellä Bahrainiin saakka – mereen oli muodostunut pitkä niemenkärki, jota pitkin saattoi kävellä pitkälle avomerelle. Olin juuri siellä niemenkärjessä kun kuulin armeijan taas tulevan ja ilmoittavan arabiaksi kovaäänisellä että liikettä, pois rannalta. Näin mieheni ja lasten lähtevän autoa päin, ja lähdin itse melko kiireellä kävelemään kohti rantaa. Kuumahan siinä tuli melkein 40 asteen lämpötilassa, abaya päällä ravatessa puolijuoksua kohti autoa. Ja kieltämättä vähän kylmä hikikin siinä tuli, en halua joutua Saudi-Arabian armeijan kanssa mihinkään kahnauksiin.

On vähän epäselvää miksi armeija meitä sieltä rannalta komenteli pois. Ulkona pitäisi saada kyllä liikkua, kunhan muistaa olla kotona iltaviiteen mennessä ja pitää huolta siitä että ei mene liian lähelle muita. Luulen, että armeija on lähetetty partioimaan ennaltaehkäisevästi ja he melko helposti käskevät ketä tahansa rannalla kulkijaa poistumaan, jos he pelkäävät että ihmisiä alkaa kokoontua liikaa yhteen paikkaan. Saudi-Arabia ilmoitti viime viikolla kovista sakkotuomioista, jos sosiaalista eristäytymistä rikkoo. Esimerkiksi jos kutsuu kotiinsa oman perheen ulkopuolisia jäseniä, sakko on 10 000 rialia (eli noin 2500 euroa). Häistä tai muista isoista juhlista pamahtaa jo 30 000 rialin sakko, ja työntekijät voivat saada 50 000 rialin sakon jos kokoontuvat laittomasti esimerkiksi rakennustyömaalla. Jos sääntöjä rikkoo useamman kerran sakkotuomio voi tuplaantua ja lisäksi voi seurata muita seuraamuksia – oletan, että vankeustuomiokin on mahdollinen. Saudi-Arabia tuntuu tarjoavan taistelussa koronaa vastaan enemmän keppiä kuin porkkanaa, eikä luotto oman maan asukkaisiin näytä olevan korkealla.

Sakkojen ja rajoitusten vallitessa onkin mielestäni todella outoa, että ostoskeskukset saavat olla auki tänä aikana. Kävin eilen ensimmäistä kertaa kokeilemassa millaista on shoppailu tässä uudessa normaalissamme. Tein itse itselleni kasvomaskin vanhasta t-paidasta ja tyynyliinasta – kankaisia maskeja on ollut todella vaikea löytää täältä (kertakäyttöisiä kyllä saa) ja vaikka maskia ei virallisesti velvoiteta pitämään ellei ole itse sairas, aika monet maskia kuitenkin pitävät. Tiesin jo etukäteen että kauppakeskuksiin ja kauppoihin pääsyä rajoitetaan niin, että liian montaa ihmistä ei saisi olla samaan aikaan sisällä. Tiesin myös että alle 16-vuotiaat eivät ostariin pääse, joten mieheni lähti lasten kanssa ajelemaan ja käymään jollain hiekkakuopalla leikkimässä ulkoleluilla sillä välin kun minä astelin ostariin. Sisäänpääsyssä jokaisen piti seistä määrätyssä ruudussa ja odottaa vuoroaan, miehet ja naiset luonnollisesti omissa jonoissaan. Kaikilta mitattiin kuume ja jokainen kävi läpi käsien desinfoimisen eri vaiheet, jotka piti itse toistaa. Sitten työnnettiin kertakäyttöiset hanskat käteen, ja tsädäm, olin valmis ostoksille. Siinä sitten abaya päällä, kasvomaski naamalla ja kumihanskat kädessä mietin että tämä on absurdein ostoskokemukseni ikinä. Kauppa johon olisin halunnut mennä (olin etsimässä tiettyä vartalovoidetta) oli luonnollisesti kiinni, enkä tiennyt johtuiko se siitä että juuri sillä hetkellä oli vielä iltapäivän rukous käynnissä vai siitä että se oli todella jo kiinni. Päätin rukouksen loppua odotellessani astua viereiseen Zaraan, jonne näytti pääsevän rukouksesta huolimatta. Zarassa joka tolpanpäädyssä oli kyltit, joissa luki sekä arabiaksi että englanniksi että pidä fyysistä etäisyyttä muihin ostoksilla oleviin. Aina välillä kauppaa kierteli henkilökuntaa, jotka huutelivat samoja pyytöjä arabiaksi. Mutta kaikella tällä tuntui olevan aika vähän vaikutusta, sillä kauppa oli aivan täynnä naisia. Melkein syyllisenä valitsin yhden kesämekon ja kivan neuleen alennusmyynneistä – mietin koko ajan että miten voisin ostaa uusia vaatteita kun maailmassa on pandemia menossa? Koko ostoskokemuksen kruunasi se, että mallatessani neuletta itseni päälle peilin edessä (Saudeissahan ei usein ole sovituskoppeja, eikä ainakaan tässä tilanteessa), joku paikallinen nainen tuli koputtamaan minua olkapäähän ja kysymään, mistä olin löytänyt tuon neuleen, voisinko näyttää hänelle. Se siitä sosiaalisesta eristäytymisestä… vähän ennen neljää meidät myös käytännössä ajettiin ulos Zarasta ja koko ostarista, ja vaikka yritin seisoa kauempana muista ihmisistä, en voinut juurikaan väistellä kun monta sataa ihmistä tunki ulos samaan aikaan yhdestä ovesta. Ja se oli aika ahdistavaa. Shoppailut saavat kyllä jäädä väliin minulta vähäksi aikaa tämän kokemuksen jälkeen!

Nyt seuraamme jännityksellä mitä seuraavaksi. Ostareiden aukiolo ja lievennetty ulkonaliikkumiskielto on voimassa vain huomiseen saakka, sitten seuraa uudet ohjeet. Koska tautitapauksia on niin paljon, on vaikea uskoa että isoja lievennyksiä ainakaan tulisi. Ensi viikolla alkaa ramadanin lopettava eid-lomakin, enkä usko että sitä ennen kannattaa paljoa lieventää kokoontumisrajoituksia. Lähinnä toivon ettei tulisi isoja rajoituksia lisää, mutta mistäs sen taas tietää. Suomessa ja Euroopassa jo höllätään rajoituksia, täällä se kaikki tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta.

Tien päällä

Mish Mushkila on ollut reissussa – parin viime viikon sisään olen käynyt Bahrainissa, Omanissa, Arabiemiraateissa, Qatarissa ja nyt olen takaisin Saudeissa. Lähi-idän kierroksesta puuttuu vain Kuwait ja Jemen – ja jälkimmäiseen maahan ei ikävä kyllä tällä hetkellä taida olla syytä mennä. Syy reissaamiseen löytyy tällä kertaa sukulaisista. Vanhempani ja veljeni ja hänen vaimonsa tulivat käymään Omanissa, jossa vietimme yhdessä muutaman päivän. He olivat vuokranneet auton (ja me auton ja kuskin), ja ajoimme koko porukka Muscatista Abu Dhabiin. Qatarissa ja tarkemmin sanoen maan pääkaupungissa kävimme puolestaan tervehtimässä mieheni vanhempia ja viettämässä viikonloppua, ja appivanhempani tulivat vielä kanssamme viikoksi Saudi-Arabiaan lomailemaan. Tänne on yhä yhtä vaikea saada viisumia kuin ennenkin, eli vierailemaan pääsee vain omat tai puolison vanhemmat, ja omat aikuiset lapset jos sellaisia olisi maailmalla. Mieheni vanhemmille sattui Saudireissun ajaksi vielä aika huonot säät, täällä on ollut yhä sateista, pölyistä ja verrattain viileää. Saudeissa oli viime viikolla myös maan pohjois-osissa iso hiekkamyrsky, joka ei onneksi osunut tänne itärannikolle ihan täydellä voimallaan.

Oman on yhä suosikkini näistä naapurimaista. Luonto on upeaa siellä – vuoristoa, rantaa, enemmän vehreyttä kuin vaikkapa täällä Saudien puolella. Muscat on siisti ja yhtenäisesti takennettu kaupunki, josta puuttuu Dubain ökymeininki (ja vastaavasti ehkä myös luksus ja yöelämä, jos sitä etsii – minulle on tällä hetkellä tarpeeksi yöelämää jos kerran puolessa vuodessa valvoo yli puolenyön). Omanilaiset ovat mukavia ja paikallisittain melko moderneja ja juostavia. Saudi-Arabiasta tullessa tosin useimmat maat tuntuvat moderneilta ja joustavilta…! Myös perheeni ihastui ikihyviksi Muscatiin ja Omaniin. Ajomatka Muscatista Abu Dhabiin oli pitkä ja aika uuvuttavakin. Pysähdyimme matkalla

20170303_164535

Tyttö dyynillä

Bahla Fortissa ja meille sattui ajopäivän sääksi kuuma hellepäivä. Aikamme samoiltuamme linnoituksessa olimme kaikki aika naatteja, onneksi meidän kuskimme vei meidät mukavaan ilmastoituun ravintolaan nauttimaan lounasta ja juotavaa. Pysähdyimme myös mm. ihastelemaan kameleita ja autiomaata, veipä oppaamme osan porukasta ajelemaan autiomaahankin. Kaikki autiomaa ei ole hiekka-autiomaata – itse asiassa suurin osa aavikosta täälläkin on kiviautiomaata, joka ei ole ihan niin näyttävän näköistä – mutta hiekkadyynien täyttämä aavikko on kyllä kaunis näky, varsinkin auringon laskiessa jolloin dyynit näyttävät punertavilta. Abu Dhabissa emme ehtineet viettää kuin päivän verran, ja kaupunkina Abu Dhabi ei ole yhtä näyttävä kuin Dubai tai yhtä sympaattinen kuin Muscat. Abu Dhabi on ennemmin businesskaupunki, mutta kyllä sielläkin on nähtävää. Kävimme jälleen Abu Dhabin suuressa moskeijassa, joka on ehdottomasti hienoin moskeija jossa olen koskaan käynyt.

Dohassa olimme käyneet mieheni kanssa kerran aikaisemminkin, mutta tyttäremme oli silloin 10 viikon ikäinen ja minulle sattui sillä(kin) kertaa oksennustauti, joten muistot siitä reissusta ovat hieman hataria. Doha yllätti positiivisesti tällä kertaa. Toki Dohaa vaivaa sama ongelma kuin suurinta osaa Lähi-idän kaupunkeja: Dohassa on vaikea kävellä pitkiä matkoja ja kaupunki on rakennettu autoja silmällä pitäen, ulkona ei ole niin paljon tekemistä (osin ilmaston vuoksi) ja muutenkin mahdollisuudet nähtävyyksien katseluun ovat rajoittuneempia kuin vaikka Keski-Euroopassa.  Kävimme kuitenkin Dohassa kaupungin Souqissa eli vanhalla markettipaikalla ja Islamilaisen taiteen

20170311_142403

Museon esineistöä

museossa (jälkimmäisessä olimme käyneet jo kerran aiemminkin). Souq oli siinä mielessä miellyttävä kokemus, että siellä ei yritetty kaupata väkisin mitään turisteille (kuten Dubain souqeissa) ja toisaalta myytävä tavara näytti olevan edes jossain määrin paikallista. Esimerkiksi Muscatin souqissa suurin osa tavarasta tulee Intiasta ja lähialueilta, eikä laatu ole aina kaksinen. Toki poikkeuksia löytyy sielläkin. Dohan souqissa näyttivät viihtyvän myös paikalliset istumassa iltaa, ja se on aina hyvä merkki. Islamilaisen taiteen museo oli hieno, aivan kuten viimeksikin kun kävimme siellä. Museo on melko uusi ja arkkitehtuuriltaan erittäin hieno, ja näyttelyt ovat mielenkiintoisia. Esillä on taidetta, vaatteita, tekstiilejä ja kalligrafiaa paitsi Lähi-idästä myös laajemmin muslimimaista. Eipä sillä, kiertelyni museossa oli tälläkin erää aika hätäistä. Puolitoista vuotta sitten minua työllisti vastasyntynyt, nyt puolestaan lähes kaksivuotias touhutaapero, joka yritti mm. juosta satoja vuosia vanhan, mittaamattoman arvokkaan persialaismaton päälle…

Dubai – kaupunki, jossa kaikki on mahdollista

Mish Mushkila on ollut hyvin ansaitulla joululomalla ja siksi blogissa on ollut hiljaista muutaman viikon ajan. Vietin tänä vuonna joulua mieheni kanssa lomamatkalla, ensin Dubaissa jossa olimme kolme päivää ja sitten Hong Kongissa, jossa tapasimme suomalaisia ystäviä ja vietimme varsinaiset joulunpyhät. Koska Hong Kong on minulle jo ennalta tuttu paikka (tämä oli kolmas ja tuskin viimeinen visiittini Honkkariin), keskityn nyt kertomaan tunnelmiani Dubaista, jossa en ollut aiemmin käynyt. Dubai on suosittu kohde myös suomalaisten turistien keskuudessa ja meilläkin oli samassa hotellissa ainakin yksi suomea puhuva vanhempi herrasmies. Saudeissa on saanut tottua siihen, että suomea voi aika huoletta puhua kaupungilla, kovin suurta vaaraa ei ole että joku ymmärtäisi jotakin, mutta Dubaissa suomea kuuli jonkin verran. Se tuntui oudolta, samoin kuin se vapaus josta Dubaissa sai nauttia. Varoitankin jo nyt etukäteen, että käsitykseni Dubaista voi olla hyvin erilainen siksi että asun nykyisin yhdessä maailman suljetuimmista yhteiskunnista. Suoraan Suomesta tulevalle turistille kaupunki voi näyttäytyä hyvin erilaisena.

Dubaista jäi mieleen päällimmäisenä kaksi asiaa: siellä on paljon vapaampaa ja rennompaa kuin Saudi-Arabiassa, ja toisekseen rahalla saa melkein mitä vaan. Aloitetaan ensin vapaudesta ja rentoudesta. Ensinnäkin pakkasin lentokoneessa abayan reppuun enkä sitä sieltä enää ottanut esiin ennen lentoa kotiin. Dubaissa ei tarvitse siis pukeutua abayaan tai huiviin, vaan naisetkin voivat pukeutua länsimaalaisesti. Toki himpun verran konservatiivisempi pukeutuminen voi olla järkevää naisillakin. Kauppakeskuksissa esimerkiksi neuvottiin, että naisilla ei saisi näkyä olkapäät eivätkä polvet, mutta kyllä siellä näkyi minisortseja, tuubitoppeja ja lyhyempää lyhyempiä hameita eikä niihin tunnuttu puuttuvan. Itse kun on tottunut näkemään naisia lähinnä kokomustissa kaavuissa oli melkein outoa katsoa taas niin paljastavia vaatteita. Toisekseen Dubaissa pystyi kävelemään vapaasti ympäriinsä ja käyttämään julkista liikennettä. Saudeissa julkista liikennettä ei oikeastaan ole, vaan miehet ajavat omilla autoillaan ja  naiset joko miehensä kyydissä tai sitten takseilla ja yksityisten kuskien kuljettamina. Käveleminen ei ole sinänsä mitenkään kiellettyä, mutta se on hankalaa. Jalkakäytäviä ei yleensä ole, vaan kävelijä joutuu tarpomaan autotiellä tai tien pengertä myöten. Liikenne on yleensä aivan järkyttävää, joten kävelijä saa todella varoa autoja. Yleensä on myös todella kuuma ja abaya ei asiaa juuri auta, ja ne kerrat kun olen kävellyt yksin tai naisporukassa pidempiä matkoja olen saanut niin paljon tööttäämistä ja huutelua osakseni miehiltä, että se ei ole kauhean mukavaa. Saudeissa ylipäänsä vain köyhät kävelevät tai pyöräilevät – kaikki, joilla on varaa kulkevat autoilla. Kolmannekseen Dubaissa saa juoda ja syödä mitä huvittaa, mukaan lukien alkoholi ja sianlihasta tehdyt ruoat. Alkoholi oli toki kallista, mutta sitä sai. Kannatan ehdottomasti yksilön valinnan vapautta tässä asiassa. Jos joku ei halua uskonnollisista tai muista syistä juoda alkoholia, se on ihan ok, mutta en menisi kieltämään kaikilta mahdollisuutta nauttia olut tai lasi viiniä silloin tällöin. Sama koskee joulun viettoa. Dubaissa joulu sai näkyä, mutta ketään ei pakotettu sitä viettämään.

Ohessa otos eräästä julkisesta kulkuvälineestä, jolla pääsimme kulkemaan, nimittän abrasta. Abrat ovat – kuten kuvasta näkyy – pieniä veneitä, joilla voi kuljettaa ihmisiä lyhyitä matkoja. Menimme abralla joen yli vanhassa Dubaissa, Bur Dubain ja Deiran alueella. Dubaihan on kasvanut valtavasti viime IMG_1211vuosikymmeninä ja siellä on mitä mielikuvituksellisempia pilvenpiirtäjiä, tekosaaria ja vaikka mitä, mutta osa vanhaakin Dubaita on löydettävissä, jos siellä haluaa käydä. Kävimme katsomassa vanhoja rakennuksia ja souqeja eli katumarketteja. Kuten olen aiemminkin todennut, Saudeissa on se asia paremmin että ostoksilla saa yleensä kulkea rauhassa. Toisin oli Bur Dubain ja Deiran mauste-, tekstiili- ja kultasouqeissa. Olisi ollut ihan mielenkiintoista katsella esimerkiksi mitä erilaisimpia mausteita ja hienoimpia kultakoruja, mutta hetkeksikään ei voinut pysähtyä ilman että joku oli koko ajan kimpussa myymässä jotakin. Myyjät tulivat myös ihan iholle, pakolla yrittivät mallata kopioita perinnepäähineistä mieheni päähän ja minulle ”silkki”huiveja. Kokemus oli oikeastaan aika kauhistuttava emmekä kumpikaan nauttineet souqeista tästä syystä, vaan alueet oli pakko mennä puolijuoksua läpi jotta pääsi rauhaan.

Otsikossa kirjoitin, että Dubai on kaupunki jossa kaikki on mahdollista. Otsikkoon voisi lisätä kuitenkin pienen varauksen: kaikki on mahdollista, jos sinulla on rahaa. Lukijoille ei ole varmaankaan mitenkään uusi asia se, että Dubaissa tuloerot ovat valtavat ja kaupungissa on paljon hyvin köyhiä siirtotyöläisiä. Tilanne ei sinänsä eroa hirveästi Saudi-Arabiasta, mutta Dubaissa loistokkuus ja rahalla pröystäily on vielä aivan eri tasolla kuin Saudeissa. Meillä on onnea saada hyvä tarjous lennoista business-luokassa ja niinpä poikkeuksellisesti lensimmekin busineksessä Dubaihin ja myös Hong Kongiin. Lentoyhtiönä oli Dubain oma Emirates. Dubain kentälle saapuessa näkyi jo selvä nokkimisjärjestys: meillä oli bussikuljetus koneelta asemalle, ja 1.luokan matkustajille oli oma ökybussinsa, jossa oli valtavat kullanväriset nojatuolit. Business-luokkalaisille oli oma, ihan hieno bussinsa, ja loput saivat tyytyä normaaliin bussiin. Samoin metrossa saattoi ostaa tavallisen ”hopea”-tason kortin tai sitten ”kulta”-tason kortin. Kultakorttilaisilla oli omat liukuportaat ja omat metrovaunut, joihin tavallisilla pulliaisilla ei ollut asiaa. Tämä tuntuu suomalaisesta niin oudolta. Suomessa rahalla pröystäilyä ei katsota mitenkään hyvällä, mutta arabimaissa raha saa näkyä ja kuulua. Luksuksella ei ole mitään rajaa. Harkitsimme käymistä Burj Al Arab -luksushotellissa drinksuilla (se maailman ainoa seitsemän tähden hotelli), mutta drinkit olivat sen verran tyyriitä että päätimme jättää tämän toiseen kertaan. Baarista olisi saanut mm. 15 000 dirhamin (eli reilun 3000 euron) drinkin, joka oli tehty osin kultapölystä… Shoppailu on Dubaissakin kansanhuvi ja sieltä löytyykin maailman suurin ostoskeskus Mall of Dubai, jossa on 1200 liikettä, sekä Mall of Emirates, jossa on laskettelukeskus sisällä. Kaikki tuntuu olevan siis mahdollista jos vaan rahaa riittää. Dubai ei tosin ole mitenkään varoissaan tällä hetkellä, sillä Dubain emiraatilla ei ole öljyä, toisin kuin Abu Dhabilla. Osin loisto onkin siis lainarahalla rakennettua ja siksikin hieman epätodellista.

Dubaissa on paljon näkemistä emmekä tällä lomalla ehtineet nähdä kuin murto-osan kaupungista. Alla kaksi kuvaa paikoista, joista pidin kovasti.  Ensimmäinen on otettu Madinat Jumeirahista, joka on eräänlainen souq- ja ravintolakeskus rannalla, jossa on lisäksi huvipuisto ja paljon muuta tekemistä.  Toki alue on rakennettu turisteja ja miksei IMG_1246paikallisiakin varten, ja sitä voisi kutsua hieman muoviseksi (opaskirjassa paikkaa kuvailtiin sanoilla ”Disney does Arabia”), mutta pidin silti alueesta paljon. Siellä oli kaunista, kauppoja sai katsella rauhassa ja ruoka oli hyvää. Alueelta oli myös hyvät näkymät Burj Al Arabiin, jos halusi käydä töllistelemässä luksushotellia pienen välimatkan päästä. Toinen kuva on otettu Burj Khalifasta eli maailman korkeimmasta rakennuksesta. Olimme varanneet liput korkeimmalle näköalatasanteella kello 17.00, jotta ehtisimme ihailla auringonlaskua 555 metrin korkeudesta. Pelkään jonkin verran korkeita paikkoja, mutta mieheni rakastaa niitä – olenkin saanut IMG_1323tottua käymään aika korkeissakin paikoissa viime vuosina, mikä on oikeastaan ihan hyväksi. Ei ole hyvä antaa pelkojen liikaa rajoittaa elämää. Toki tämäkin rakennus on hyvin Dubaille ominainen: tottakai heillä pitää olla maailman korkein rakennus, jossa maailman korkein näköalatasanne. Kokemus oli silti hieno ja maisemat henkeäsalpaavat, ja suosittelisin Burj Khalifaa kelle tahansa Dubain kävijälle. Saudit tosin uhkaavat ohittaa Dubain korkeimpien rakennusten kilpailussa: Jeddahiin rakennetaan tällä hetkellä pilvenpiirtäjää, jonka pitäisi valmistuessaan olla yli kilometrin korkuinen. Jos ja kun rakennusurakka saadaan valmiiksi, Burj Khalifa jää kakkokseksi. Mutta tällä hetkellä Burj Khalifa on maailman korkein rakennus ja varsin näyttävä sellainen.

Viikonloppu, auto ja kaksi turistia

Saudi-Arabia ei ole mitenkään erityisen turistiystävällinen maa. Ensinnäkin maahan on todella vaikea päästä. Kuten aiemmin kirjoitinkin, turistiviisumeita ei käytännössä myönnetä, vaan maahan voi päästä pyhiinvaellusviisumilla (jolloin viisumin saa vain Mekan ja Medinan alueelle) tai työviisumilla. Työviisumin saanut henkilö voi tuoda mukanaan välittömän perheensä eli puolison ja lapset, ja mahdollisesti kutsua vierailemaan omat tai puolison vanhemmat. Lupaa tähän pitää kuitenkin anoa aina tapauskohtaisesti, ja kuten karvaasti olemme tänä syksynä saaneet huomata, lupaa esimerkiksi sisarusten kutsumiseen ei tällä hetkellä myönnetä. Ja kun jokin asia päätetään täällä jossakin elimessä, päätöksestä valittaminen ei ole mahdollista. Päätöksentekoa ei siis voi varsinaisesti kutsua läpinäkyväksi ja perusteita päätökselle on turha kysellä. Mutta niin, turisimia ei siis kauheasti ole. Saudit itse suuntaavat usein lomalle ulkomaille, erityisesti naapurimaihin. Maan sisäisen turismin suurin kohderyhmä on ehdottomasti saudit itse, ja jonkin verran matkailumahdollisuuksia on myös maassa asuville expateille. Omatoimimatkailu täällä voi kuitenkin olla aika haastavaa monella tapaa.

Ensinnäkin on paikkoja, joihin ei-muslimeilla ei ole asiaa. Selvimpänä esimerkkinä on Mekka, jonne pääsevät vain muslimit. Myös osa moskeijoista on avoinna  vain muslimeille, osassa taas ei-muslimit pääsevät tiettyinä aikoina tutustumaan moskeijaan, jos niin haluavat. Toisekseen täällä on monia paikkoja, joilla saattaisi olla turismiarvoa mutta joita on erittäin vaikea löytää ilman opasta tai ryhmälle erikseen järjestettyä matkaa. Usein tarkkoja osoitteita ei löydä internetistä ja jos teillä on jonkinlaiset viitat, ne ovat hyvin suuntaa-antavia ja saattavat olla ainoastaan arabiaksi. Melkein tuntuukin, että saudit eivät edes halua että kukaan saattaisi nähdä mitään mielenkiintoista, ainakaan kukaan joka ei ole itse paikallinen… tästä huolimatta olemme koettaneet viime aikoina tehdä hieman omatoimimatkailua. Kävimme viime viikonloppuna Al Hasa -nimisessä kaupungissa, joka kirjoitetaan myös länsimaalaisittain ainakin Al Ahsa tai Al Hofuh. Toinen juttu, johon täällä saakin tottua on se, että liikennemerkeissä ja -viitoissa on aina lukuisia eri länsimaalaisia kirjoitusversioita samasta paikasta ja kirjoitustapoja ei ole siis mitenkään yhtenäistetty. Ajaessa pitääkin tottua siihen, että määränpää saatetaan kirjoittaa eri tavalla jokaisessa eri liikennemerkissä. Al Hasa on rakennettu keitaan ympärille, joten siellä on harvinaisen vehreää. Siellä on itse asiassa valtavan isoja taateliviljelmiä, joten alueena se näyttää hyvin erilaiselta kuin muualla Saudeissa. Al Hasassa on myös ollut asutusta keitaan vuoksi pitkään, joten siellä on jonkinverran historiallisia nähtävyyksiä. Kolmas asia, joka kuitenkin on valitettavan totta Saudeissa on se, että täällä tuhotaan surutta vanhoja taloja ja historiallisia paikkoja. Vanhan säilyttäminen ei ole mitenkään prioriteetti, ja kenties myös siksi turismikohteita on niin vaikea löytää.

Al Hasassa on taateleiden ja joidenkin historiallisten kohteiden lisäksi myös matalaa kalkkikivivuoristoa. Vuoristossa on paljon luolia, osa luonnon muovaamia ja osa varmasti ihmisen muokkaamia. Nämä luolat olivat viikonloppumatkamme ykköskohde, mutta meillä oli suuria vaikeuksia löytää niitä. Ensinnäkään minkäänlaisia viittoja ei tosiaan ollut, vaan suunnistimme kännykän navigaattorilla – ja navigaattori hukkasi reitin siinä vaiheessa, kun ajelimme aina vain kapeammilla pikkuteillä taateliviljemien kastelukanavien vieressä. Päädyimme lopulta pienelle vuorelle, jossa ei näkynyt turistin turistia, ainoastaan joku paikallinen mies joka ajeli vuoren päällä ympäriinsä musiikkia luukuttaen… sanalla sanoen, en siis usko että löysimme oikeaa paikkaa. Nämäkin luolat olivat kyllä ihan hienoja ja oli mukava päästä ulos IMG_1143kävelemään, vaikka vuorelle kapuaminen abaya päällä ei ollut ehkä kaikista helpoin tehtävä. Vaelluksemme oli myös siinä mielessä vähän surullinen matka, että se osoitti hyvin sen, kuinka piittaamattomia täällä ollaan luonnosta. Luolat olivat täynnä graffitteja, roskia ja lasinsiruja, ja muutenkin Al Hasa näytti paikoittain kaatopaikalta. Kaikki teiden vieret olivat täynnänsä roskaa ja osa taloista oli romahtanut puoliksi, eikä kukaan ollut viitsinyt korjata taloja asuttavaan kuntoon. Täällä on vielä paljon tekemistä luonnonsuojelua koskevien asenteiden suhteen. On ihan tyypillistä nähdä päivittäin, kuinka aikuiset ihmiset heittävät liikkuvasta autosta roskansa tien viereen. Kierrätystä ei ole, vaan kaikki roskat lasipulloja myöten menevät samaan roskikseen. Kotitalossamme on pitkään yritetty saada aikaan kierrätysjärjestelmää, mutta pelkään että vaikka kuinka kierrättäisimme kotona, roskat päätyvät kaikki lopulta samalle kaatopaikalle eikä mihinkään uusiokäyttöön. Lisäksi ruokakaupoissa on kassojen lisäksi aina joku pakkaamassa ostokset, ja on ihan tavallista että yhdessä muovipussissa on kananmunat, toisessa juusto ja kolmannessa hedelmiä, neljännessä maito, viidennessä mehu jne. Tyypillisen ostosreissun jälkeen meillä saattaa olla 12 muovipussillista tavaraa, jotka Suomessa olisin pakannut yhteen tai kahteen pussiin – tai vielä parempaa, kangaskassiin. Yritän aina välillä pakata ostokset itse, mutta kauppojen pakkaajille se tarkoittaa heidän työnsä viemistä ja sitä, että tippiä ei ole luvassa, joten minulla on asiasta ristiriitaiset tunteet.

Al Hasassa on myös muutama eri souq eli ulkoilmamarketti, eräänlainen vanha arabialainen katumarketti. Taatelisouqia emme koskaan löytäneet – se ei (yllättäen…) ollut siinä, mihin Google Maps meidät ohjasi, mutta kävimme toisessa souqissa IMG_1166kävelemässä ympäriinsä. Koska saavuimme souqiin iltapäivällä, juuri mikään kojuista ei kuitenkaan ollut auki. Tässä maassa eletään täysin ilta- ja yöpainotteisesti, ja suurin osa kaupoista, virastoista ja ravintoloistakin sulkee iltapäiväksi. Al Hasan Souq oli kuitenkin ihan hieno kokemus iltapäivälläkin. Rakennus oli selvästi hieman vanhempi ja kojut oli rakennettu hyvin kapeiden kujien varrelle. Iltaisin siellä onkin varmasti aikamoinen väentungos. Ohessa kuva souqin pääportista, josta pääsee sisälle varsinaiselle souq-alueelle. Positiivinen asia paikallisessa kulttuurissa on se, että täällä ei tyrkytetä ostettavaa edes katumerketeissa, vaan länsimaalainenkin saa kulkea aika rauhassa. Toisin on jo esimerkiksi Bahrainissa, jossa katukauppiaat yrittävät myydä turisteille kamelipehmoleluja ja kopioita miesten perinnepäähineistä huutamalla ja yrittämällä saada turistit sisälle kauppaansa. Täällä saa yleensä kulkea rauhassa ostoksilla, mitä nyt paikalliset saattavat tuijottaa aika pitkään länsimaalaisia ja varsinkin länsimaalaisia naisia.