Sadeviikon ajatuksia

Ensimmäisenä Saudivuotenani, kun olin opettajana, pidin kovasti täällä päin harvinaisista sadepäivistä – tarkoittihan se usein myös vapaapäivää töistä, jos satoi. Nyt vanhempana en ole ollut yhtään niin innoissani siitä, että koulut ja päiväkodit sulkevat ovensa jos tiedossa on ”huonoa säätä”, mikä tarkoittaa siis yleensä sadetta tai hiekkamyrskyä. Hiekkamyrskyn nyt voin vielä käsittää, sillä oikein pahassa hiekkamyrskyssä on parasta olla sisällä. Näkyvyys on huono, autolla liikkuminen riskialtista ja hiekka käy kovasti hengitysteihin. Mutta sade… ja varsinkin niissä määrissä mitä täällä yleensä sataa? Meillä on takana muutaman päivän ajalta sadetta ja huomenna saattaa vielä sataa lisää, mutta mitään valtavaa vedenpaisumusta emme ole kokeneet tällä erää. Silti eilen kaikki koulut ja suurin osa päiväkodeista oli kiinni huonon sään vuoksi, mukaan lukien tyttäreni päiväkoti. Minä ja tyttö lähdimme vapaa-aamun kunniaksi käymään ulkona aamupalalla ja vähän ostoksilla, ja sää oli mitä mainioin auringonpaisteinen ja rapeat 20 astetta lämmintä… kieltämättä yöllä oli satanut sen verran että teillä oli runsaasti vettä, ja se on usein osasyy koulujen sulkemiseen. Kun infrastruktuuria ei ole rakennettu kestämään sadetta, liikenteestä tulee helposti kaaosta.  Toinen syy on se, että sadesäällä saudit eivät mielellään päästä lapsia ulos, ja kaikissa kouluissa ei ole yksinkertaisesti mahdollista pitää lapsia sisällä koko päivää. Ja meidänkin päiväkodissa monella hoitotädillä on vanhempia lapsia ja jos heidän koulunsa on peruttu, voi hoitotädin vaikea saada järjestettyä oma töihin meno sellaisena päivänä. Mutta kyllä meitä äitejä – erityisesti pohjoiseurooppalaisia – vähän nauratti tämä valtavan huono sää, minkä vuoksi lapsia ei voinut kyyditä reilun kilometrin matkaa päiväkotiin.

Ollessani kaupungilla tyttären kanssa eilen tarkkailin kanssashoppailijoitani. Taannoin eräs korkeimmista uskonnollista johtajista Saudi-Arabiassa lausui, ettei abayan pito pitäisi olla pakollista, pelkkä siisti ja peittävä asu pitäisi riittää (lisää asiasta esim. täällä). Minähän aavistelin jo aiemmin, että abayan vapaaehtoisuus voisi olla uusimpia vapaita tuulia Saudi-Arabiassa – niitähän on nyt tullut paljon tässä lyhyen ajan sisällä, alkaen mm. naisten ajo-oikeudesta ja elokuvateattereiden ja viihteen (asteittaisesta) vapautumisesta. Abayan pito yleisillä paikoilla on ollut aiemmin kulttuurinen normi, josta on ollut vaikea poiketa. En ikinä unohda sitä kuinka juuri saavuttuani maahan ja ollessamme matkalla ostamaan minulle abayaa törmäsimme uskonnolliseen poliisiin, joka nuhteli miestäni (tosin melko lempeästi) siitä ettei minulla ollut abayaa. Pitkä matka on tultu vajaassa neljässä vuodessa, sillä uskonnollista poliisia ei enää ole ainakaan samassa merkityksessä ja nyt näyttää siltä että naiset alkavat kokeilla vapaampaa pukeutumista. Näin nimittäin ostarissa mm. saudimyyjän joka liikkui vapaasti abaya auki, ja alla oli mitä muodikkaimmat kireät pillifarkut ja tiukka paita. Värikkäitä abayoita on näkynyt jo vähän aikaa, ja myös ns. muka-abayoita: samassa bussissa kanssani oli saman leirin rouva, joka oli laittanut päälleen mustan Juicy Couturen pitkän samettihupparin ja tämä sai siis toimia hänen abayanaan… mielenkiinnolla odotamme, milloin ensimmäiset rohkeat naiset ilmestyvät katukuvaan kokonaan ilman abayaa ja mitä tarkoittaa siisti ja peittävä asu. Naapurimaissa se on yleensä pitkät housut tai hame, ja myös peittävä yläosa, ja muslimeilla huntu.

Toinen huomio eilen kaupungilla liikkuessamme oli se, että tytär on yhä aikamoinen nähtävyys paikallisittain, ja sitä olen ilmeisesti myös minä tällä hetkellä isoine mahoineni (tällä kertaa raskausmaha on aikamoinen!). Täällä lapset ovat ylipäänsä kovasti pidettyjä ja suomalaisittain melko hemmoteltujakin, ja tyttären vaaleat kutrit ja siniset silmät tekevät hänestä vastustamattoman pikkuenkelin arabien silmissä. Niinpä ostareissa saa hätistellä rouvia jotka tulisivat niin mielellään antamaan suukkoja tytölle ja tarjoamaan karkkia ja ottamaan valokuvia hänestä. Eilisen aamupalapaikkamme omistaja halusi ehdottomasti tarjota tyttärelle karkkia sellaisesta hieman epäilyttävän näköisestä karkkiautomaatista ja vaikea siinä on estellä, kun uhmaikäinen taapero näkee että joku on antamassa hänelle karkkia… monet arabit syytävät aika huoletta herkkuja pienillekin lapsille, mutta meillä on ollut yleensä aika tiukka linja niiden suhteen. Ainoastaan erikoispäivinä voi saada maistaa jotain herkkua. Ongelmana on myös se, että kauppojen tai ravintoloiden työntekijät eivät komenna lapsia juuri ollenkaan. En tiedä onko se osin kulttuuria vai eivätkö he uskalla komentaa asiakkaiden lapsia. Esimerkiksi kerran tyttäreni riiviöi oikein kunnolla ja repi tavaroita alas hyllyiltä kaupoista. Menin sitten kieltämään moista käytöstä ja pitämään puhuttelua siitä miten kaupassa käyttäydytään, niin eiköhän joku myyjä tule siihen sanomaan että ei haittaa mitään, anna lapsen leikkiä, kyllä minä siivoan. Voi olla että tällainen käytös ei haittaa myyjää mutta minua kyllä – ei lapsikaan saa miten tahansa käyttäytyä eikä hän koskaan opi olemaan kunnolla jos aina annetaan riehua miten sattuu. Tytär-raukka, Suomessa ei kyllä heruisi ymmärrystä tällaiselle käytökselle eikä hän näyttäisi yhtään sen erikoisemmalta kuin suurin osa muistakaan suomalaisista lapsista. Erikoiskohtelua olisi turha odottaa!

Mainokset

Luonnonvoimien armoilla

Viimeiset pari viikkoa Saudi-Arabiassa on ollut ihan hullut säät. Ensin meillä satoi viikon verran joka päivä – ei mitenkään  tyypillistä maassa, jossa yleensä sataa vain muutamia yksittäisiä kertoja vuodessa – ja nyt sateen jälkeen maan on vallannut kylmä säärintama. Yleensä näin helmikuun lopulla kevät on jo nupullaan ja lämpötilat nousevat 20-30 asteeseen, mutta nyt on ollut todella viileää. Sunnuntaina herätessäni ulkona oli +4 astetta lämmintä… tänä vuonna lämipimille vaatteille on ollut todella käyttöä! Viikon kestäneen sateen jäljiltä kaupunki on vieläkin sekaisin. Koska täällä sataa niin harvoin, maaperä ei oikein jaksa vetää sisäänsä yllättävää sademäärää, eikä infrastruktuurikaan ole rakennettu sadetta silmällä pitäen. Tämä sade oli pahin mitä olen nähnyt Saudeissa, ja itse asiassa se oli niin paha luonnonilmiö että muun muassa koulut ja päiväkodit olivat kiinni viime viikon lopulla. Ei välttämättä siksi, että niihin olisi tulvinut, vaan siksi että liikenne muuttuu entistä kaoottisemmaksi sateen myötä ja teillä ei ole turvallista liikkua. Tällä kertaa vettä tuli niin paljon, että useat tiet tulvivat ja paikoin vettä oli niin paljon, että autot olivat uponneet melkein kokonaan veteen.

20170221_104839

Kun tiet muuttuvat järviksi

Sanomattakin on selvää, että tällaisen tulvimisen jäljiltä on paljon siivottavaa. Vesi toi mukanaan irtomaata, joten monilla teillä on vielä isoja hiekkakasoja. Lisäksi vesi tuhosi jo ennestään huonoja teitä ja niihin on ilmestynyt uusia kuoppia. Monet kaupat ja kauppakeskukset tulvivat – ystäväni jakoi kuvan paikallisesta Harley Davidson -liikkeestä. jossa prätkät olivat metrin verran veden alla. Taloudellistakin haittaa sää on siis tuonut tullessaan. Monilla tulvi myös kotona, joko puutarhan kautta sisään tai sitten katto ei kestänyt sademäärää. Me selvisimme onneksi aika vähillä vaurioilla. Meillä tuli hieman vettä ja mutaa sisään puutarhan oven alitse, ja katto oli vuotanut hiukan portaikon kohdalla, mutta siinä se. Monilla vauriot ovat paljon suurempia. Facebook on täyttynyt kuvista joissa lapset uivat keskellä tietä, ihmiset melovat kumilautoilla tai talon omistaja kalastaa puutarhassaan. jossa kasvien sijaan on nyt reilusti vettä.

Toinen luonnonilmiö, joka on nyt koetellut meitä, on flunssa. Alan epäillä, että perheemme ei tervettä päivää näekään, niin usein olemme olleet flunssan kourissa nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Onneksi uutiset tietävät kertoa, että pikkulapsi saattaa olla 10 kertaa vuodessa flunssassa – ja meillä mennään varmaan kohta jo tuon kymmenen kerran yli. Sairastelulle nyt ei paljoa voi, muuta kuin yrittää pestä kädet usein ja pitää muutenkin huolta hygienista, mutta onhan tämä todella rasittavaa. Tyypillisesti kuvio menee niin, että tyttö sairastuu ensin. Kun muutaman yön on hoitanut flunssaista ja huonosti nukkuvaa lasta itsekin minimaalisilla yöunilla, onkin erittäin otollinen hetki sairastua itse. Ja meillä aikuisilla flunssa kestää nykyään aina yli viikon, joskus enemmänkin, ja sitten tuntuu että seuraava tauti onkin jo nurkan takana. En ymmärrä, miten tällaiset sairasteluputket hoidetaan perheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Saudi-Arabiassa mies ei jää kotiin hoitamaan sairasta lasta ellei kyseessä ole jokin poikkeustilanne, joten jos minä olisin kokopäivätöissä, se olisin minä joka olisi koko ajan poissa töistä  hoitamassa sairasta lasta. Onneksi suomen opetuksen pystyy järjestämään hieman joustavammin, joten freelancer-työni eivät ole niin kärsineet. Yritän käydä kerran viikkoon fitness pilates -tunnilla ja BodyPumpissa, mutta viime viikolla jouduin perumaan BodyPumpin siksi että lapsi oli kipeänä, tällä viikolla en pääse itse kun olen flunssassa. Tuntuu, että mitään harrastusta ei kannata aloittaa, kun en kuitenkaan pääse osallistumaan kunnolla. Jatkuvasti huonosti nukutut  yöt tekevät sen, että olo on kuin pienessä sumussa koko ajan ja ajatus ei leikkaa. No, ei auta kuin uskoa ja toivoa että tämä flunssaputki jossain vaiheessa helpottaa ja tyttären vastustuskyky karaistuu.

Talven tuntua

Talvi saapuu Saudi-Arabiaankin – viimeisen viikon aikana meillä on ollut hyvin sateista ja paikallisittain viileää, ja maan pohjoisosassa on jopa tullut hieman lunta. Meillä on satanut viimeksi joskus viime keväänä, joten sateinen viikko on ollut iso ero normaaliin elämään. Saudi-Arabian infrastruktuuri ei millään muotoa ole rakennettu sadetta varten, joten silloin kun harvoin sataa, seurauksena on kaaos. Olimme lauantaina miehen ja

20161126_102945

Kauppakeskus tulvii

tyttären kanssa paikallisessa ostoskeskuksessa ostoksilla, kun sade alkoi. Meni ehkä 10 minuuttia kun kaupoissa alkoi jo vesi tippua sisään katoista ja työntekijät alkoivat etsiä ämpäreitä joita sijoitella vuotokohtiin. Lisäksi ostarien ovet ovat yleensä samassa maantasossa kuin parkkipaikatkin eikä parkkipaikoilla ole viemäröintiä, joten sateen sattuessa tulvavedet valuvat nopeasti sisään kauppakeskuksiin. Puhumattakaan siitä että meidän lauantaisen ostosreissumme ostarin koristeikkunat vuotivat kuin seula ja saimme ihailla eräänlaista vesiputousta, joka valui katosta. En aina ihan ymmärrä miten surkeasti täällä voidaan rakentaa taloja…! Uusi talomme on onneksi sentään pitänyt vettä ja meillä on muutaman portaan verran korotusta maantasoon, joten tulvavedet eivät ole päässeet sisälle kotona. Saudi-Arabiassa sade ei myöskään ole mitenkään virkistävää ja puhdistavaa, vaan sade yleensä kerää itseensä ilmassa olevan pölyn, hiekan ja saasteet. Sade onkin (varsinkin alkuun) eräänlaista nestemäistä mutaa, jota tippuu taivaalta ja joka likaa kaikki paikat. Parkkipaikoilla ei

20161126_103357

Ikean eteen oli ilmestynyt järvi

tosiaan ole viemäröintiä eikä sitä ole oikein missään muuallakaan, ja maa on niin kuivaa ettei se ime itseensä kovin hyvin tätä yllättävää vesimäärää. Joten kun sataa, myös tiet tulvivat ja liikenteessä saa olla erityisen varovainen. En muutenkaan pidä liikenteestä täällä – osa kuskeista tuntuu saaneen ajokorttinsa arvonnassa, kukaan ei noudata liikennesääntöjä, kaikki ajavat kovaa ja tiet ovat huonossa kunnossa – joten sateessa paikasta toiseen liikkuminen on vielä hankalampaa. Olimme eilen tyttären kanssa melkein tunnin myöhässä päiväkodista siitä syystä että taksikuski ei vaan päässyt ajoissa meille. Isoilla teillä oli monta kolaria ja vettä niin paljon, että liikenne oli aivan jumissa. Kaiken lisäksi kuningas oli viime viikonloppuna käymässä täällä itärannikolla, ja kuninkaan vierailun vuoksi monia isoja teitä oli suljettu ja turvajärjestelyt olivat korkeammalla tasolla kuin tavallisesti.

Lämpötila on tosiaan laskenut, aamuisin on enää noin 15 astetta lämmintä, päivällä lämpö nousee vielä noin 25 asteeseen. Eli kyseessä on ihan hyvä suomalainen kesäpäivä! Laitoin tyttärelle tällä viikolla ensimmäistä kertaa pitkähihaisen puseron päiväkotiin, ja sukat kenkiin -tähän saakka on menty sandaaleilla ja t-paidalla. Arabilapset tulevat aamulla hoitoon pipot päässä ja toppaliivit päällä… en tiedä mitä he miettivät minun ja tyttären pukeutumisesta, joka varmaan vaikuttaa melko kesäiseltä heidän silmiinsä.

Joulua ei varsinaisesti vietetä Saudi-Arabiassa, koska kyseessä ei ole muslimien juhla (olen tästä kirjoittanut ennenkin). Kaupoissa ei yleensä myydä mitään joulukoristeita, mutta pienellä salapoliisityöllä voi kuitenkin löytää erilaisia jouluun liittyviä juttuja. Esimerkiksi Ikeassa myytiin joulukoristeita, mutta nimellä ”talvikoriste” – malliston nimihän on ”Vinter 2016” ja sinällään kyseessä on vain pimeään aikaan sopivista kynttilöistä, serveteistä, astioista ja koristeista. Ikeassa myytiin myös jo kesällä Anna’s-piparikakkuja. Olin silloin aivan varma että niitä ei ole enää saatavilla näin joulun alla, koska niitä ei mielletä mitenkään jouluun liittyviksi herkuiksi. Olin onneksi väärässä, sen sijaan glögiä (alkoholitonta, tottakai) ei tänä vuonna ole Ikeassa ainakaan vielä näkynyt. Länsimaalaisten leireissä pidetään myös joulumarkkinoita, jotka nekin tosin ovat

20161125_101035-3

Joulukuusta ja pukkia ihmettelemässä

usein nimellä ”winter fair”. Näillä markkinoilla myydään ihan häpeilemättä joulukoristeita. Meilläkin oli täällä uudessa leirissämme talvimarkkinat viime viikonloppuna, ja markkinoilla myytiin tosiaan kaikenlaista jouluisaa. Paikalla oli jopa joulupukki, jota lapset pääsivät tapaamaan pientä maksua vastaan! Tosin joulupukkiakin mainostettiin nimellä ”special guest from North Pole”, eli ”erityinen vieras pohjoisnavalta” (pukkihan on Suomen lapista Korvatunturilta kotoisin, joten olen vähän skeptinen tämän pukin autenttisuuden suhteen!). Mekin kävimme tyttären kanssa ihmettelemässä pukkia, tytär tosin oli aivan kauhuissaan tämän ison valkopartaisen miehen tapaamisesta ja itki lähes koko ajan… oli kuitenkin mukavaa saada vähän joulun odotuksen tuntua täälläkin. Juhlapyhät ovat usein vaikeita expateille, sillä monia tuttuja ja tärkeitä traditioita on vaikea toteuttaa vieraassa paikassa. Me vietämme joulun jälleen Suomessa, mutta näinä viikkoina ennen joulua on kiva kuitenkin tehdä jotain edes vähän jouluisaa. Kaikki ihmiset eivät niin perusta traditioista, mutta minulle ne ovat tärkeitä, ja jotenkin vielä korostuvat kun on kaukana synnyinmaasta ja perheestä.

Missä on turvallista?

Kirjoittelen tänään oudoissa tunnelmissa tätä blogipostausta. Ensinnäkin on pitkästä aikaa sateinen päivä. Koko päivän on ripotellut hiljalleen vettä ja sää tuntuu todella painostavalta. Olen viimeksi kokenut sadetta Saudeissa joskus marras-joulukuussa, joten kyseessä ei ole tosiaankaan mikään jokapäiväinen sääilmiö. Täällä niin tyypillinen auringonpaiste (edes utuinen sellainen) on vaihtunut alhaalla roikkuviin pilviin ja ulkona on melko harmaata. Outo sää sopii myös kummallisiin tapahtumiin. Osa teistä saattoi lukea eilen Ylenkin sivuilla julkaistun uutisen siitä, että Yhdysvallat sulki konsulaattejaan eri puolella Saudi-Arabiaa kansalaisiinsa kohdistuvan uhan vuoksi. Konsulipalvelut ovat olleet poissa käytöstä tänään ja eilen. Toisaalla uutinen tarkentui vielä niin, että kyseessä on nimenomaan uhka öljy-yhtiöissä työskenteleviä amerikkalaisia vastaan.

Tämä on ensimmäinen kerta täällä ollessamme kun näin vakava turvallisuuteen liittyvä varoitus on annettu ja se on aiheuttanut monenlaisia toimenpiteitä. Turvallisuustasoa on nostettu sekä länsimaalaisten asuttamilla alueilla että esimerkiksi koulussa, jossa työskentelen. Turvallisuuteen kiinnitetään muutenkin täällä paljon huomiota: esimerkiksi meidän talomme alueelle ajattaessa ovivahdit tarkistavat aina peilin kanssa, ettei auton alustaan ole kiinnitetty pommia. Aiemmin kirjoitin siitä, että koulujen ja muiden vastaavien alueiden porteilla saattaa nähdä vartijoita konekiväärien kanssa. Eli sinänsä turvatarkastukset ja aseet eivät ole mikään uusi asia ja olen niihin jossain määrin jopa tottunut, jos mahdollista, mutta tällainen varoitus ei tunnu oikein mukavalta. Mikä on uhkana? Tietävätkö viranomaiset jotain, mitä eivät kerro meille? Kuinka vakava uhka on? Pitäisikö minun käyttäytyä jotenkin eri tavalla kuin normaalisti tai varoa tiettyjä paikkoja? Mistä mahdolliset uhan aiheuttajat tietävät kuka on amerikkalainen ja kuka ei, vai ovatko uhattuna kaikki länsimaalaiset? Koulussa oli tänään paljon keskustelua siitä, mitä on meneillään ja pitäisikö meidän varoa jotenkin erityisen paljon. Kukaan ei tunnu tietävän tarkkaan, mistä on kyse, ja se lisää osaltaan kuulopuheiden ja spekulaatioiden leviämistä.

Kun muutimme Saudi-Arabiaan viime syksynä, yksi tarkkaan mietittävä asia oli turvallisuus. Saudi-Arabia on ollut pitkään vakaa ja melko turvallinen maa, ainakin muihin Lähi-idän maihin verrattuna. Asumme kuitenkin yllättävän lähellä esimerkiksi Irakia, jossa tilanne on vieläkin aika sekava, eikä tästä hirveän pitkä matka ole Syyriaankaan. Lisäksi ei ole mikään salaisuus, että myös Saudi-Arabiasta on lähtenyt ihmisiä taistelemaan erilaisten terrorijärjestöjen riveissä. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt tänne muuttaessani, sillä kaupunki jossa asumme tuntui – ja tuntuu yhä – melko turvalliselta. En ole kokenut oloani mitenkään uhatuksi oikeastaan missään vaiheessa (epämukavaksi kyllä silloin tällöin) ja ihmiset tuntuvat yleisesti ottaen ihan mukavilta, myös paikalliset. Vastaanotto on ollut ihan myönteinen ja olen jopa tutustunut töissä muutamaan saudi-arabialaiseen naiseen ja miehellänikin on saudeja työtovereina. Minua ei siis ole pelottanut enkä ole edes halunnut kirjoittaa kauheasti terrorismista muutamastakin syystä. Ensinnäkin suurin osa ihmisistä ajattelee ensimmäisenä vain terrorismia kuullessaan sanan ”Saudi-Arabia”, ja se on hyvin mustavalkoinen näkemys asiasta. Minä haluan kirjoittaa mieluummin jokapäiväisestä elämästä täällä: kulttuurista, ihmisistä, ruoasta, tavoista, historiasta ja niin edelleen. Toisekseen terroristit saavat valtaa nimenomaan sillä että heistä puhutaan tai kirjoitetaan: pelko leviää yhteisöissä ja ihmiset alkavat pelätä asioita, joita normaalisti tekisivät. Niinpä menin tänäänkin ihan normaalisti töihin ja samoin teki mieheni, ja jopa odotin kyytiäni talomme portilla ilman abayaa, kuten yleensäkin teen, vaikka se periaatteessa ei olekaan ”sallittua”. Mietin kyllä tänään tavallista enemmän sitä, miten turvallista täällä on loppujen lopuksi asua. Missä loppujen lopuksi on turvallista? Suomessa ei ole ainakaan kovin suurta terrorismin uhkaa, mutta siellä on vaarana joutua kapakkatappeluun tai saada kirveestä metrossa – ihan kuten missä tahansa muuallakin (paitsi täällä, koska meillä ei ole kapakoita eikä metroa…). Ihmiset elävät myös paljon vaarallisemmissa paikoissa, kuten vaikkapa avustustyöntekijöinä Afganistanissa.

Olen saanut jonkin verran viestejä, joissa on kyselty turvallisuustilanteesta. Haluankin toppuutella kaikkia huolestuneita läheisiä ja kertoa, että meillä on täällä kaikki hyvin. Kyseessä oli toivottavasti vain väärä hälytys ja tilannetta seurataan. Ainut paikka, jossa olen täällä pelännyt, on liikenne. Vakavan aiheen loppukevennykseksi laitankin tänne videon, joka valottaa hyvin saudien liikennekulttuuria… kaikkia videossa nähtyjä kuljettajatyyppejä näkee täällä liikenteessä lähes päivittäin, joten video ei missään tapauksessa edes liioittele!

Se, minkä nimeä ei saa mainita

Todistan paraikaa ihmeellistä näkyä: ulkona sataa! Tässä osassa Saudi-Arabiaa ei ole satanut sitten minun saapumiseni syyskuussa, ja itseasiassa miehenikään (joka saapui heinäkuussa) ei ollut nähnyt sadetta aiemmin täällä. Näky oli niin outo, että meidän oli pakko mennä ihailemaan tätä luonnonilmiötä eilen illalla ulos saakka. Tallustelimme sateessa hymyillen typerästi, emmekä olleet ainoat jotka olivat tulleet ulos nauttimaan sateesta… Saudi-Arabiassa sataa yleensä marraskuussa, mutta tänä vuonna sateet olivat myöhässä, varsinkin itärannikolla. Niinpä kuningas pyysikin taannoin kansalaisia rukoilemaan sadetta – ja nyt sadetta sitten saatiin! Infrastruktuuri tosin ei ole rakennettu sadetta varten. Suomessa ensilumi yllättää autoilijat, täällä sade. Teillä ei ole minkäänlaista viemäröintiä, joten tiet tulvivat aika pahasti. Onneksi tänä aamuna suurin osa vedestä oli jo imeytynyt maahan. Liikenne on tarpeeksi kaoottista jo ilman sadettakin, joten voitte kuvitella millaista ajaminen on sateella.

Ensimmäinen adventtisunnuntai ja sitä myöten joulukuu alkavat lähestyä kovaa vauhtia. Tyypillisesti joulunalusaika jakaa ihmisiä: osa ihmisistä ei välittäisi kuulla joululauluja lokakuun lopusta lähtien kauppakeskuksissa tai syödä jouluruokia marraskuussa, jolloin pikkujoulukausi on jo täydessä vauhdissa. Ja jotkut eivät yksinkertaisesti voi sietää joulua ja toivoisivat, että koko ahdistavan juhlapyhän voisi käydä vaikkapa töissä. Minä kuulun kuitenkin ns. joulufiilistelijöiden joukkoon. Minusta on ihanaa odottaa joulua ja kuunnella joululauluja ja koristella koti jouluisaksi. Saudi-Arabiassa ei kuitenkaan vietetä lainkaan joulua. Esimerkiksi jouluaatto tai joulupäivä eivät siis ole minkäänlaisia pyhäpäiviä vaan normaaleja työpäiviä, ellei vapaata pyydä erikseen. Näin ollen kaupoissa eivät soi joululaulut, pikkujouluja ei suuremmin juhlita ja joulukoristeita on hyvin niukalta saatavilla. Varsinkaan mikään joulukoriste missä on kristillistä tematiikkaa ei ole täällä sallittu – julkisesti ei saa harjoittaa muita uskontoja kuin islamia, ja muihin uskontoihin viittaava materiaali on periaatteessa kielletty. Niinpä Jeesus-lasta seimessä on turha täältä etsiä. Itseasiassa ”joulua” itsessään ei mainosteta missään, vaan joulukoristeet ovat talvikoristeita ja joulunaika ei ole joulu, vaan ”winter holiday season” eli talviloma. Joulu onkin lähes tabusana täällä – se, minkä nimeä ei saa mainita.

Tämä ei kuitenkaan estä meitä ei-muslimeita yrittämästä juhlistaa joulunalusaikaa. Toki sää on sateista huolimatta kaikkea muuta kuin jouluinen: päivälämpötilat ovat siinä +25 astetta ja yöllä 10-15 astetta. Jotenkin tuntuu, että joulutunnelma vaatisi pimeää ja kylmää – mutta vain hyvin hetkellisesti olen kaivannut Suomen talvea. Pohjimmaltani olen lämpöisen sään tyttö ja talvi kestää mielestäni aivan liian pitkään Suomessa. Jouluvalmisteluihin täällä on kuulunut jouluisten jälkiruokien tekoa ja kodin koristelua jouluisemmaksi. Ikeasta löysin glögiä (alkoholitonta, tottakai) ja Anna’s piparkakkuja, joita olen syönyt hyvällä joulumielellä. Ystäväni Donna on yrittänyt etsiä joulukuusta (muovista, täällä ei kuusipuita kasva joka nurkalla) ja kuusen metsästys on saanut suorastaan tragikoomisia piirteitä. Koska joulukoristeita ei periaatteessa myydä, joulukuusen ostoon on omat niksinsä. Joulukuusia myydään kaupungilla ainakin yhdessä tavaratalossa, mutta salaisessa huoneessa: kuuset ovat eri kerroksessa kuin muut tavaratalon osastot ja päästäkseen kuusten luo pitää osata koputtaa suljettuun oveen, jossa ei lue mitään. Sitten joku tulee avaamaan oven ja johdattaa kuusten luo, jotka ovat piilotettuina varastohyllyjen takana. Kaupat tehdään siis suljettujen ovien takana, piilossa muiden katseilta. Donna-parka erehtyi ostosreissullaan kutsumaan kuusta joulukuuseksi ja myyjä oli ollut kauhuissaan: ”No madam, no! Winter tree madam, winter tree!”. Suosittelenkin joulua vihaavia ihmisiä viettämään talvikuukautensa Saudi-Arabiassa. Täällä ei ole ainakaan pelkoa siitä, että joku tyrkyttää joulun ilosanomaa sinulle tahtomattasi!

No, joitain joulukoristeluja olen sentään onnistunut tekemään. Ohessa kuva joulupalmustamme, joka koristaa tällä hetkellä olohuonettamme. Tai siis anteeksi, kuva talvipalmustamme! Nämä koristeet otin itseasiassa mukaan jo WP_20141124_005Suomesta, ja kävin viikonloppuna täydentämässä koristevalikoimaa Bahrainissa, jossa joulua saa mainostaa vapaammin. Päällimmäisenä ostoslistalla oli joulukalentereiden hankinta miehelleni ja itselleni. En ole vielä koskaan viettänyt joulukuuta ilman joulukalenteria, enkä aio sitä tehdä nytkään. Manaman Carrefour-supermarketista löytyikin meille molemmille suklaakalenterit, ja ostin myös muita joulukoristeita. Jopa niitä Jeesus-lapsia seimessä olisi ollut tarjolla, kuten myös muutakin kristillistä materiaalia. En ollut ihan varma saako joulutavaroita tuoda rajan yli Saudi-Arabiaan, joten yritin pakata joulukalenterit matkalaukkuun hieman piiloon. Nyt joulun alla tullimuodollisuudet ovat tavallista tarkemmat, sillä jotkut onnettomat yrittävät tuoda alkoholia Bahrainin puolelta. Tämä ei kannata, sillä kiinnijäämisestä seuraa länsimaalaiselle helposti karkoitus maasta. Joulukalentereista tuskin olisi seurannut karkoitusta, mutta tulli olisi saattanut takavarikoida ne. Olin jo valmis vetoamaan siihen, että kysessä on talvikalenterit… Onneksemme tavaroitamme ei erikoisemmin tarkastettu tällä(kään) kertaa rajalla, eli joulukalenterit  pääsivät kuin pääsivätkin perille ja pääsen ensiviikolla avaamaan kalenterini 1. luukun. Tämän joulukalenterin eteen on koettu tavallista enemmän vaivaa, joten suklaakin maistunee tavallista paremmalta.