Automatka Riadiin

Molemmat lapsemme ovat syntyneet Saudi-Arabiassa, ja ensimmäisen lapsen jäljiltä oli jo mielessä se, että ulkomailla syntyminen tuottaa jonkin verran ylimääräistä paperityötä. Syntymätodistus pitää kääntää englanniksi (se tulee tietenkin arabiaksi) ja käännös pitää vahvistaa oikeaksi, ja sitten pitää hakea Suomen kansalaisuutta. Vasta tämän jälkeen voi anoa Suomen passia ja passia anotaan Riadin Suomen suurlähetystössä. Passin saatuaan pitää vielä anoa iqamaa, oleskelulupaa, sekä Saudi-Arabian viisumia. Toisin kuin monessa maassa Saudi-Arabiasta tarvitsee voimassaolevan viisumin paitsi maahan tullessa myös maasta poistuessa. Olemme nyt keskellä tätä ruljanssia ja viime viikonloppuna lähdimme automatkalle Riadiin anomaan passia nuoremmalle lapsellemme. Uusimme samalla tyttärenkin passin, sillä tyttären vauvakuvasta on tullut jo muutaman kerran valitusta erityisesti Suomen maahantulossa siitä että kuva ei vastaa enää lapsen ulkonäköä.

Meiltä Riadiin on noin neljän tunnin ajomatka. Tie Riadiin on pitkä ja pölyinen, sillä suurin osa matkasta ollaan aavikolla. Isompaa asutusta tulee vasta sitten Riadin esikaupunkialueella vastaan. Matkalla näkee lähinnä hiekkaa, silloin tällöin kameleita, paljon rekka-autoja ja aina toisinaan huoltoaseman. Matkan voi periaatteessa tehdä yhdessä päivässä – neljä tuntia Riadiin, hoitaa asiat siellä, ja neljä tuntia takaisin – mutta kahden lapsen kanssa tämä ei tuntunut kovin houkuttelevalta idealta. Päätimmekin jäädä yöksi Riadiin ja hoitaa passiasiat vasta sitten seuraavana päivänä. Sitä paitsi edellisestä matkastani Riadiin on jo lähes kolme vuotta, joten oli ihan mukavaa viettää yksi yö pääkaupungissa. Vauvan ja kolmevuotiaan taaperon kanssa kaikessa kestää paljon aikaa – koko ajan jollakulla on vessahätä, tai vaippa pitää vaihtaa, tai on nälkä ja jano, tai päiväuniaika, tai joku itkee… mutta onnistuimme kuitenkin Riadissa käymään vähän ostoksilla ja syömään illalla kivassa ravintolassa. Ja tietenkin hoitamaan asiat suurlähetystössä, mikä oli koko matkan päätarkoitus.

Riad on paljon isompi kaupunki kuin missä asumme nyt, joten ostoskeskuksiakin on joka lähtöön. Kun pubeja tai muita huvituksia ei juuri ole ja ulkonakin on todella kuuma näin kesällä, saudit kokoontuvat mielellään ostareihin pyörimään. Riad on myös konservatiivempi kuin itärannikko missä asumme, koska Riadissa on perinteisesti ollut vahva kuningashuoneen vaikutus ja suhteessa vähemmän länsimaalaisia. Me valkoihoiset, sinisilmäiset ja vaaleahiuksiset suomalaiset (minulla on suomalaisittain tummat hiukset mutta täällä olen lähes blondi, jos paikallisilta kysyy) saimmekin jonkin verran huomiota osaksemme. Matkalla pysähdyimme huoltsikalla jossa jokaisella näkemälläni naisella oli abayan lisäksi kasvot täysin peitetty ja jopa hansikkaat kädessä, ettei käsistä näy ihoa. Minä pyyhälsin paikalle ilman huivia ja abayakin oli rikki niin että siitä puuttui yksi nappi ja polveni vilkkuivat kovassa tuulessa abayan alta…. aika pitkää tuijotusta sain osakseni. Selvästi ainakaan pienemmillä paikkakunnilla ei vielä irroitella pukeutumisen suhteen, vaikka kruununprinssi olikin sitä mieltä että abaya ei olisi pakollinen asu Saudeissakaan (lue lisää esim. täältä). Jonkinmoinen näky olimme myös Riadissa, sillä ostaessani uusia sandaaleita koko kenkäkaupan naisvaltainen henkilökunta hyökkäsi kännykät ojossa ottamaan kuvia pienestä pojastamme ja nipistelemään poskesta että mashallah, he is so cute, look at the eyes! En erityisemmin tykkää siitä että lapsiani tullaan kuvaamaan ja hypistelemään ja yritän aina poistua tilanteesta nopeasti. Suomalaiselle tuollainen käytös tuntuu tungettelevalta, täällä se on normaalia eikä sillä tarkoiteta mitään pahaa.

Suomen suurlähetystössä kävimme sunnuntai-aamuna (sunnuntaihan on täällä viikon ensimmäinen työpäivä) ja saimme paperiasiat nopeasti ja hyvin hoidettua. Tapasimme myös suurlähetystön varapäällikön, joka oli juuri tullut autoilemasta kaupungilta. Muutenhan tässä ei olisi mitään outoa, mutta varapäällikkö on nainen ja naisethan eivät ole pitkään aikaan saaneet ajaa autoa Saudi-Arabiassa. Viime sunnuntai, 24.6., olikin ensimmäinen päivä jolloin naiset pääsivät rattiin. Suomen suurlähetystön naiset olivatkin päättäneet lähteä heti kokeilemaan uusia oikeuksiaan. Uutisiinkin asti he pääsivät Suomessa, samoin kuin suomalaisbloggaaja Blue Abaya, joka oli ensimmäinen eurooppalainen nainen joka läpäisi ajokokeen täällä Saudi-Arabiassa. Naiskuskeja on nyt alkanut näkyä jonkin verran katukuvassa. Itselläni ei ollut edes Suomessa ajokorttia ja mietin, ryhdynkö sitä ajamaan täällä. Juuri tällä hetkellä en ainakaan, vauvaelo vie suurimman osan ajastani nyt. Lisäksi liikenne täällä on aika kaoottista enkä tiedä haluaisinko siksi ajaa ylipäätään Saudeissa. Naisten ajo-oikeuden astuttua voimaan näin somessa uutisen, jossa saudi-miehet valittivat että naiset ajavat niin huonosti, mm. pysähtyvät punaisiin liikennevaloihin ja noudattavat nopeusrajoituksia, ja tällaisella käytöksellä sotkevat koko liikenteen. Uutinen oli pilauutinen ja satiirimielessä tehty, mutta kuten aina, satiirin pitää osua suht lähelle todellisuutta voidakseen todella toimia!

Mainokset

Äänestämässä Riadissa

En tiedä ovatko blogini lukijat jo käyneet äänestämässä eduskuntavaaleissa, mutta ulkomailla ennakkoäänestys on jo loppunut, ainakin Saudi-Arabian osalta. Suomen kansalaisille ainoa mahdollinen äänestyspaikka oli Suomen suurlähetystö Riadissa, joten suuntasimme viikonlopuksi kohti pääkaupunkia, mukana passit ja tieto äänioikeudesta – ja kenties myös jonkinlainen aavistus siitä, ketä äänestää. Riadiin on noin neljän tunnin ajomatka, joten mistään ihan pienestä retkestä äänestämään ei ollut kyse. Koska ajaminen on täällä stressavaa ja matka oli pitkähkö, päätimme samalla olla yhden yön Riadissa ja ajaa takaisin vasta sitten seuraavana päivänä. Päätös oli hyvä, sillä sää oli molempiin suuntiin aika kehno. Varsinaisesta hiekkamyrskystä ei ollut kyse, mutta ilmassa oli vielä paljon pölyä ja hiekkaa, ja kun nyt on ollut melko tuulista, ajonäkyvyyskään ei ollut mitenkään kovin hyvä. Tuuli, hiekka ja kuuma ilma (täällä on nyt ollut muutaman päivän ajan +40 astetta – kesä tulee) heittivät paljon roskia tielle ja autojen renkaat olivat kovilla. Näimmekin paljon ihmisiä vaihtamassa renkaita tien poskessa, ja olipa tiellä kaikenlaista isompaakin roskaa räjähtäneistä rekan renkaista isoihin metallitynnyreihin. Mieheni joutuikin ajamaan aika lailla kieli keskellä suuta koko matkan. Itseasiassa myös tänään kirjoittelen tätä blogia samanlaisessä säässä: tuulee kovasti ja hiekkaa on paljon ilmassa. Niinpä saankin nauttia vapaapäivästä töistä – kun sää on oikein huono, koulu on yleensä suljettuna, sillä lapsia ei voi laittaa olemaan ulkona pitkiä aikoja tällaisessa säässä. Tänään onkin ns. sand day.

Riadissa äänestys sujui suuremmitta ongelmitta, ja koska lähestystöalueella ei tarvitse pitää abayaa, minäkin marssin äänestämään farkkusortseissa ja kesäpaidassa. Oli hassua puhua jälleen suomea suurlähetystössä, sillä emme tunne ketään muita suomalaisia täällä Saudi-Arabiassa ja siksi emme puhu suomea kuin toistemme kanssa tai Suomeen skypettäessä. Tiedän, että suomalaisia on täällä jonkinverran ja kerran olemme sattumalta törmänneet suomalaiseen lääkäriin paikallisessa sairaalassa, mutta emme ole mitenkään päivittäin tekemisissä muiden suomalaisten kanssa. Hoidettuamme kansalaisvelvollisuuden ja tavattuamme konsulin suuntasimme kohti hotellia Riadissa. Olimme varanneet hyvän hotellin Riadin keskustasta yhdeksi yöksi, ja olin jo etukäteen katsonut hotellin nettisivuilta että hotellissa on sisä- ja ulkouima-allas, kuntosali, keilarata ja melko lähellä golf-kenttäkin. Mukaan oli pakattu siten uimakamppeet ja salikamat, tosin takaraivossa tikitti pieni muisto edellisestä Riadin reissustani, jolloin kuntosalille ei ollut naisilla asiaa. Kysyinkin sitten kuntosalista ja uima-altaista hotelliin sisäänkirjautuessani, ja kappas, molemmat uima-altaat ja kuntosali olivat vain miehille… mutta hotellipoika tarjoutui kyllä lähettämään huoneeseemme kuntopyörän, jos madame haluaisi urheilla oman huoneensa rauhassa?

Minun täytynee kai luopua toivosta sen suhteen, että Saudeissa matkaillessa naisille olisi mitään uinti- tai muita urheilumahdollisuuksia tarjolla ainakaan hotelleissa. En vaan voi ymmärtää että miksi ei: kuinka vaikeaa olisi avata vaikkapa erillinen kuntosali naisia varten, eihän sen tarvitsisi olla edes iso tila? Tai mitä jos naiset uisivat burkinissa (jota minulla kyllä ei ole)? Tai erilliset uintiajat naisille ja miehille? Tai – herranjestas sentään – jos ne naiset vaan menisivät uimaan, joita ei miesten tuijotus häiritsisi… tai jos miehet osaisivat olla tuijottamatta? No, keilaamaan ja golfaamaan naisetkin olivat kuulemma tervetulleita, joten päätimme mennä keilaamaan hotellin keilaradalle perjantai-iltana. Naisten ja perheiden osuus keilaradasta oli erotettu vaneriseinällä sinkkumiehistä, mutta erottelu oli lähinnä nimellinen, sillä keilatessa kyllä pystyi näkemään varsin hyvin molemmille puolille. Minun piti keilata luonnollisesti abaya päällä, ja abaya ei ole mikään maailman urheilullisin asu. Meinasin muutaman kerran kompastua helmoihin ja hihat valuivat koko ajan keilapallon päälle. Niinpä rikoinkin tahallisesti pukeutumissääntöjä ja käärin abayan hihat kyynärpäihin saakka ylös, ja solmin helmat yhteen nilkkojen yläpuolelta. Tällä tavoin pystyin edes ottamaan hieman vauhtia keilatessa enkä vain heittämään keilapalloa paikoiltaan, kuten muut naiset joutuivat tekemään. Mieheni oli kyllä aika ylivoimainen tällä keilausreissulla, eikä vähiten asuni mukanaan tuoman kömpelyyden vuoksi. Ne kerrat kun onnistuin miestäni paremmin olin kyllä tuntevinani paikallisten, hunnutettujen naisten hiljaisen hyväksynnän selässäni. Ehkä he miettivät että come on girl, näytä sille äijälle!