Staycation

Ramadan on loppu tältä vuodelta, ja ramadanin päättävä juhla Eid al-Fitr alkoi Saudi-Arabiassa eilen sunnuntaina. Eid oli ensin merkitty alkamaan jo lauantaina, mutta koska uuden kuun sirppiä ei nähty perjantai-iltana, meillä Eid alkoi sitten vasta sunnuntaina. Eidin myötä alkoi taas myös totaalinen ulkonaliikkumiskielto. Viimeksi arvuuttelin mitä tulisi tapahtumaan kahden viikon helpotetun ulkonaliikkumiskiellon jälkeen (ulkoilla sai rajoitetusti aikavälillä 09-17), ja vastaus oli se, että sama helpotettu ulkonaliikkumiskielto jatkuisi eidin alkuun saakka. Eid mennään täydellä ulkonaliikkumiskiellolla koko Saudi-Arabiassa, ja oikeastaan ymmärrän syyn siihen. Ramadanin päättävä Eid on juhla-arvoltaan kuin meidän joulu. Eidin aamuna perinteisesti kylvetään, pukeudutaan uusiin vaatteisiin ja lähdetään moskeijaan rukoilemaan, sen jälkeen kokoonnutaan syömään juhla-aamupalaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Lapset ja aikuisetkin saavat lahjoja, ja paljon vieraillaan myös naapureiden luona. Luonnollisesti tänä eidinä suurinta osaa näistä traditioista on täytynyt muuttaa ulkonaliikkumiskiellon vuoksi – rukoilu ja ruokailu tapahtuvat kotona, oman ydinperheen ulkopuolisia pitäisi nähdä vain etäyhteyksien avulla ja naapureita ei pitäisi mennä morjestemaan kauempaa kuin omalta takapihalta.

Eidinä kaikilla on yleensä myös lomaa 3-4 päivän ajan, ja niin myös miehelläni. Mieheni tosin on ollut jo kahden kuukauden ajan lähinnä kotona töissä, joten ainoa ero tässä lomalla on nyt se, että hän ei puhu koko ajan työpuheluita tai naputa sähköposteja työkoneellaan. Mikä on tietysti mukavaa, lapsilla oli varsinkin alkuun hankalaa ymmärtää sitä että iskä on kotona mutta ei ehdikään leikkiä heidän kanssaan. Nyt lomalla on ollut ainakin enemmän yhteistä perheaikaa. Yleensä Eid-lomalla olemme matkustaneet jonnekin, ja mieluusti jonnekin vähän viileämpään ilmanalaan, mutta nyt emme voi lähteä edes ulos omasta leiristä kuin hoitamaan ruokaostoksia ja käymään apteekissa. Olemmekin nyt viettämässä todellista staycationia, kotilomaa. Onneksi, onneksi leirin uima-altaat (meillä on kaksi ulkoallasta, toinen perheille ja toinen, pienempi pelkästään aikuisille) avasivat uudelleen ovensa 1,5 kuukauden kiinniolon jälkeen. Mutta koska korona-virus ja sosiaalinen eristäytyminen, uimassa saa olla maksimissaan 5 henkilöä kerrallaan, uimatunti pitää varata etukäteen, aurinkotuolit on poistettu alueelta, ja wc ja suihkut on kiinni. Olemme silti ottaneet tämän mahdollisuuden uimiseen vastaan innolla ja olemme itse asiassa olleet lähesjoka päivä uimassa sen jälkeen kun uima-altaat avattiin. Ulkoilu alkaa muuten olla aika tuskaista, sillä kesä ja kesän lämpötilat ovat saapuneet. Joka päivä on ollut 40 astetta tai enemmän, joten esimerkiksi pyöräilemään pitää mennä joko hyvin aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Päivät ovat pitkiä kökkiä sisällä kotona kahden lapsen kanssa ja uiminen tuo paljon kaivattua vaihtelua arkeen.

Tämän eid-loman ulkonaliikkumiskiellon aikana meidän pitäisi ilmeisesti käyttää appia, kännykkäsovellusta, pyytääkseemme lupa ulkona liikkumiseen. Meidän leirissämme saa tuttuun tapaan ulkoilla vapaasti, mutta jos haluaisi käydä vaikka ruokakaupassa, appin kautta pitäisi pyytää lupa ulkona käymiseen. Kokeilimme appia yksi päivä mieheni kanssa ja se antaa 3 tunnin aikaikkunan käydä ulkona, ja 3 kilometrin säteellä kotoamme. Onneksi tässä on useampikin ruokakauppa aika lähellä. Koska lapset eivät pääse sisälle kauppoihin, ei edes useimpiin ruokakauppoihin, mieheni saa käydä taas yksin kaupassa. Ylipäätään täyden ulkonaliikkumiskiellon aikana vain yksi perheenjäsen saisi olla ulkona kerrallaan, joten jos mieheni lähtee lähipäivinä täydentämään ruokavarastojamme, minä jään suosiolla kotiin lasten kanssa. Ostimme viime viikolla sen verran runsaasti ruokaa (myös pakkaseen) että periaatteessa selviäisimme eidin loppuun näillä elintarvikkeilla, mutta jotkut tuoreet ruoka-aineet alkavat olla lopussa, joten kenties yksi kauppareissu täytyy tässä eidin aikana tehdä.

Seuraava kysymys on sitten mitä eidin jälkeen tapahtuu. Jatkuuko täysi ulkonaliikkumiskielto? Tuleeko meille taas osa-aikainen ulkonaliikkumiskielto? Alkavatko Saudi-Arabian sisäiset lennot pyöriä 1.6., kuten eräässä uutisessa – joka sittemmin teilattiin valeuutiseksi – väitettiin? Oma arvaukseni on, että osa-aikainen ulkonaliikkumiskielto jatkuu, ehkä tietyin helpotuksin. Kaupat ja ostarit saanevat avata ovensa samoin rajoituksin kuin ennen eidiä. Luulen, että pian myös ihmiset alkavat palata työpaikoilleen, uskon myös mieheni etätyöskentelyn loppuvan eidin jälkeen. Paljon tietysti riippuu siitä, miten tilanne kehittyy. Täällä on testattu paljon ihmisiä, ja luvut ovat olleet monta viikkoa korkeita, tänäänkin sairastuneita on tullut yli 2000 lisää (vaikkakin tänään on neljäs perättäinen päivä kun luvut ovat pienessä laskussa, joka on ainakin jotakin). Kaikenkaikkiaan sairastuneita on noin 75 000 Saudi-Arabiassa. Toisaalta kuolleita on vain suunnilleen 400, ainakin virallisten tietojen mukaan.

Joka tapauksessa luulen, että Saudi-Arabiassakin on paineita avata yhteiskuntaa hieman ihan tiukimmasta lockdownista, ja siihen on kaksi syytä: ihmiset alkavat kyllästyä kuukausia jatkuneisiin rajoituksiin, ja toisaalta rahaa ei liiku tarpeeksi tässä tilanteessa ja talous kärsii. Suomessakin uutisoitiin siitä, kuinka kesäkuussa Saudi-Arabiassa arvonlisävero nousee 15 prosenttiin, mikä on iso hyppäys verrattuna siihen että koko arvonlisävero on ollut olemassa täällä vain pari vuotta. Täällä tarvitaan lisätuloja, erityisesti nyt kun öljyn hinta on alhaalla, ja yksi tapa kerätä rahaa on lisätä veroja. Mutta että verorahoja tulisi, ihmisten pitäisi päästä ostoksille – mikä on vähän vaikeaa täyden ulkonaliikkumiskiellon alla. Toki nettikaupat toimivat jossain määrin, mutta silti.

Vaikeinta tässä lockdownissa on se, kun ei tiedä miten kauan tätä jatkuu. Hieman kateellisena seuraamme uutisia Suomesta ja Euroopasta siitä kuinka monessa paikkaa pahimmat rajoitukset alkavat helpottaa. Meillä ei tosiaan ole kovasti helpotuksia ollut, ja niistä pienistäkin on iloittu kyllä kovasti. Ja tosiaan täytyy olla onnellinen siitä, että miehellä on töitä ja että olemme kaikki perusterveitä.

Ramadan, korona ja hippusellinen toivoa

Ramadan, muslimien pyhä paastokuukausi, alkoi Saudi-Arabiassa perjantaina (tai torstai-iltana, mutta perjantai oli ensimmäinen paastopäivä). Tämä on nyt jo viides ramadan jonka minä vietän Saudeissa, ja varmasti erikoisin tähän mennessä, kiitos koronan. Ramadanin aikaan muslimit tapaavat paljon sukulaisia ja ystäviä, mikä ei nyt ole niin hyvä idea, kun elämme sosiaalisen eristäytymisen aikaa. Yksi asia mikä on aina ollut hankalaa ramadanin suhteen on ollut ulkona syöminen, ainakin meille ei-muslimeille. Muslimithan paastoavat ramadanina päiväaikaan, eikä kaupungilla sovi meidänkään syödä tai juoda yleisillä paikoilla silloin. No, kaupungille ei nyt niin ole asiaa eikä ravintolatkaan ole auki, olemmehan huhtikuun alusta saakka olleet täyden ulkonaliikkumiskiellon alla, mutta osa ravintolaista on toimittanut yhä ruokaa kotiin. Ruoan tilaaminen ravintolasta saattaa olla nyt sitten vieläkin vaikeampaa kuin aiemmin. Yritimme tilata torstaina vielä pitsaa, juuri ennen ramadanin alkua, mutta emme pääseet millään läpi yhteenkään ravintolaan, vaikka aloitimme tilaamisen yrittämisen jo ennen neljää iltapäivällä. Nyt näyttää siltä että ravintolat toimittaisivat ruokaa ramadanina aikavälillä 15.00 – 03.00, mutta emme ole vielä kokeilleet toimittaako yksikään ravintola meille. No, onneksi ruokaa saa yhä kaupasta ihan hyvin.

Olen paljon miettinyt sitä, miten tilanne vaikuttaa eri lailla eri ihmisiin ympäri maailmaa. Meillä täällä Saudi-Arabiassa luokka- ja tuloerot ovat hyvin näkyviä, ja viime aikoina olen ollut huolissani nannystämme Susanista, personal traineristamme Mohamedista ja taksikuskistamme Aboobackerista. Kaikilla kolmella tulot ovat lakanneet täysin koronan myötä, eikä heille ole mitään avustusta tulossa ainakaan Saudi-Arabian valtion osalta. Olen pitänyt heihin kaikkiin yhteyttä WhatsAppilla, ja Susan kertoi miehensä olevan sairaalassa – hänellä on sydänvaivoja. Mohamed ja hänen vaimonsa ovat molemmat personal trainereita, joten heillä on talous varmasti tiukalla. Aboobackerin perhe on suurimmaksi osaksi Intiassa, mutta en tiedä mitä hän täällä tekee, kun taksia ei saa ajaa. Ylipäätään mietin työläisiä, kuten leirimme puutarhureita. He asuvat varmaan ainakin neljä miestä samassa huoneessa eikä rahaa ole tuhlattavaksi. Epäilen että heillä ei  ole minkäänlaista sairausvakuutusta, joten jos he sairastuvat, lääkärissä käyminen on hyvin kallista eikä sairaalaan lähdetä kovin helposti. Luulen että Saudi-Arabialla tulee olemaan iso työ juuri tällaisen työväestön parissa viruksen nitistämisessä.

Tänään tuli viimein, pitkästä aikaa, vähän hyviäkin uutisia. Saudi-Arabia helpottaa ulkonaliikkumiskieltoa siten, että ulkoilla saa aikavälillä 09.00-17.00. Osa kaupoista avaa jälleen ovensa (viime viikot vain ruokakaupat ja apteekit ovat olleet auki), mutta ravintolat, kahvilat, parturit, kuntosalit ja elokuvateatterit pysyvät yhä kiinni. Aloin heti suunnitella retkeä autiomaahan ensi viikonloppuna, vaikka säät alkavat olla jo liian kuumat autiomaareissuihin – tänään on ollut 41 astetta lämmintä ja ulkona on hiekkamyrsky, ei siis mikään ideaali ulkoilusää. Meillähän on asiat olleet hyvin koko ajan omassa pikku leirissämme, sillä olemme voineet ulkoilla leirin sisällä. Suuri osa ihmisistä alueellamme ei ole voinut poistua kotoaan, koiraakin on saanut käydä ulkoiluttamassa 100 metrin säteellä omasta kodistaan ja vain tiettynä aikana päivästä. Mutta olen silti viettänyt lähes koko huhtikuun kotona ja kotileirissä, lähinnä viihdyttäen ja opettaen lapsia ja kävellen iltaisin ympäri leiriämme kuin hamsteri juoksupyörässä (leirin kävelee reunoja pitkin ympäri muuten noin 12 minuutissa ja askeleita kertyy minun pienillä koivillani noin 1500 per kierros, fyi). Haluaisin ulos, ihan minne vaan, oli kuuma tai hiekkamyrsky.

Koska olemme kaikki olleet enemmän tai vähemmän jumissa pienessä kotileirissämme – osa kriittisten alojen työntekijöistä on käynyt vielä työpaikoillaan täältäkin käsin – täällä näkee koko ajan ihmisiä ulkoilemassa ja yrittämässä pysyä niin henkisesti kuin fyysistestikin kunnossa. Koska kuntosali on suljettu, jotkut treenaavat irtopainoilla ja rekan renkailla jalkapallokentällä. Aamuisin ja iltaisin näkee leiriä ympäri juoksevia ihmisiä, ja naapurikadulla vanhempi pariskunta pelaa jalkapalloa keskenään tiellä (liikennettä ei koskaan ollut valtavasti leirissämme, ja nyt sitä ei ole juurikaan). Tenniskenttä on yhä auki ja siellä mätkitään palloa nyt innolla. Ulkoilen yleensä sään salliessa lasten kanssa aamuisin mahdollisimman aikaisin ja iltapäivällä neljän viiden maita, koska keskellä päivää on niin kuuma. Näemme yleensä aika lailla samoja ihmisiä samoissa kohtaa leiriä ulkoillessamme, ja päivät alkavat muistuttaa suuresti toisiaan – elokuva Groundhog day tulee vahvasti mieleen. Myös aivan tuntemattomat ihmiset ovat alkaneet jutella minulle, erityisesti varmasti lasten vuoksi. He muistelevat yleensä omia, jo aikuisia lapsiaan, jotka ovat jossain muualla kuin täällä Saudeissa. Moni miettii ääneen että ollapa lapsi ja vailla huolia (mikä ei pidä täysin paikkaansa, tytär kyllä ymmärtää yllättävän paljon tilanteesta). Osa päivittelee kuinka korona-virus on jumalan meille lähettämä vitsaus jotta oppisimme elämään ihmisiksi. Monet juovat kahvia talojensa edessä ja tarkastelevat elämää kaduilla. Jotkut naiset ajavat autolla ympäri leiriä hissukseen että ajotaito pysyisi yllä. Muutama päivä sitten näimme miehen, joka ajoi omia hiuksiaan portailla istuen, peili kädessä.

Lasten koulu on yhä kiinni, eikä kouluilla ole ainakaan vielä valtionvallan lupaa avatakaan oviaan. Tyttärellä oli koulun zoom-palaveri viime viikolla, meille hieman epäkätevään ilta-aikaan kello 19.30 (tytär menee yleensä niihin aikoihin jo nukkumaan, mutta arabilapset tuntuvat valvovan myöhään). Oli ihan hauska nähdä tyttären luokkakavereita ja opettajaa sekä koulun omistajaa, mutta joukko neljä-viisivuotiaita ryhmäpuhelussa oli aika kaoottista kuultavaa ja katsottavaa. Kulttuurierot tulivat kyllä taas hyvin esille kun pienet arabilapset kertoivat kuinka I love you and miss you so much, ja myöhemmin tyttären luokan äitien WhatsApp-ryhmässä meno oli aivan samanlaista, höystettynä kymmenillä erilaisilla sydänemojeilla ja tunteikkailla toiveilla siitä kuinka inshallah pian lapset pääsisivät kouluun. Tyttären opettaja päätti zoom-puhelun puheeseen siitä kuinka meidän täytyy muistaa pestä käsiä, pysyä kotona ja rukoilla jumalaa lopettamaan tämän viruksen eteneminen. Epäilen, että Suomessa koulujen zoom-palaverit eivät lopu näihin sanoihin?

Valmistujaiset vip-paikoilta

Ramadan, muslimien pyhä kuukausi, on jälleen täällä. Perinteiseen tapaan päiväaikaan ei sovi syödä tai juoda julkisilla paikoilla, ravintolat aukaisevat ovensa vasta auringonlaskun jälkeen, ja kaupat ovat auki lyhyemmän aikaa päivisin mutta ovat yöllä auki pikkutunneille. Muslimityöntekijöillä on lyhyemmät työpäivät, ja tyttären päiväkodissa koulu alkaa myös tuntia myöhemmin. Lasten ei toki tarvitse paastota, mutta koska vanhemmat paastoavat päivisin, myös lasten vuorokausirytmi muuttuu helposti ramadanin aikaan vielä yöpainotteisemmaksi kuin ennen. Senpä vuoksi monet päiväkodit ja koulut muuttavat aukioloaikojaan ramadanin aikaan. Tyttären koulussa myös osa opettajista on muslimeja, joten heille paastoaminen töissä ja vielä näin kuumaan vuodenaikaan on varmasti aika vaikeaa. Lyhyempi työpäivä voi siksi tulla tarpeeseen heille.

Ramadanin vuoksi monet koulut pitivät valmistujaisensa jo huhtikuun lopussa, ennen kuin paastokuukausi alkoi. Saudi-Arabiassa graduation amerikkalaiseen tyyliin, hattuineen ja diplomeineen, on iso sana. Itsekin osallistuin sinä vuonna kun olin koulussa töissä koulun vanhimpien valmistujaisiin. Nämä noin 18-vuotiaat graduates suuntasivat sitten seuraavaksi yliopistomaailmaan, tai ehkä osa suoraan töihin, tai osa naimisiin ja kotirouvaksi, kukapa tietää. Mutta tämä innostus valmistujaisiin ulottuu usein myös muille luokka-asteille, jopa esikouluun, kuten saimme tänä vuonna huomata kun tyttären koulussa järjestettiin myös valmistujaiset. Tytär ei ollut vielä valmistuvien joukossa vaan luokkaa alempana, mutta hänen luokkansa esitti juhlassa hienon tanssi- ja laulushown, joten mekin vanhempien ominaisuudessa pääsimme seuraamaan juhlia.

Valmistujaiset oli järjestetty – yllättäen – mahdollisimman hienoiksi. Saudeissa enemmän on enemmän, mitä tulee koristeluihin ja juhliin, joten osasinkin odottaa hienoja puitteita. Salissa oli oma ääniteknikko ja valaistusasiantuntija, lava oli koristeltu hienoksi, ja salin eteen oli varattu vip-sohvat vähän paremmille ihmisille. Me tavalliset vanhemmat istuimme ihan tavallisilla penkeillä. Olin jo ennen juhlia nähnyt nämä vip-sohvat ja olimme muiden äitien kanssa pohtineet, kenelle ne on varattu. Huhu kertoo, että tyttären luokalla tai rinnakkaisluokalla on paikallisen prinsessan lapsi. Kuninkaallisuus voisi olla ihan hyvä meriitti vip-paikkaan, myönnetään, mutta ilmeisesti sohvat oli varattu koulun omistajan (joka on nuori saudinainen) perheelle. Perhe omistaa muutaman muunkin koulun täällä, ja pari leiriä, ja yksi osa kaupunkia on nimetty heidän mukaansa, eli ihan köyhästä poppoosta ei ole kyse. Vaikka vip-sohvilla oli erikseen laput joissa kerrottiin niiden olevan varatut, se ei kuitenkaan estänyt joitakin muita (arabi)vanhempia istumasta niille – ja kieltäytymästä vaihtamasta paikkaa, kun heitä pyydettiin poistumaan!

No, juhlat potkaistiin käyntiin muutamalla puheella ja kuvakollaasilla vuoden tapahtumista, ja sitten valmistuvat, 5-vuotiaat lapset, kävelivät lavalle yksi kerrallaaan. Jokaisella oli mittojen mukaan tehty valmistujaiskaapu ja hattu, ja he esittivät saudi-arabian kansallislaulun. Tämän jälkeen seurasi diplomien jako, ja sitten meidän tyttäremme luokka esiintyi. Tyttären luokka esitti laulun It’s a small world after all, ja heidät oli puettu eri kansallisuuksien asuihin laulun sanomaan sopien. Koska tytär on luokkansa – ja koulunsa – ainoa suomalainen, hänelle oli teetetty ompelijattarella ”Finland costume”. Mekko oli kaunis ja hyvin tehty, mutta siitä tuli kyllä enemmän mieleen saksalainen kuin suomalainen perinneasu, mutta ei se nyt ole niin justiinsa. Luokan muut lapset saivat esittää mm. kreikkalaisia (ajattele klassista antiikin kreikan asua), napatanssijaa (!), kiinalaista, venäläistä, olipa yhdellä armeija-asukin, jonka funktio jäi vähän hämäräksi. Esitys oli kuitenkin oikein hieno ja tippa linssissä seurasin lasten laulua ja tanssia, vaikkakin omaa tytärtä jännitti sen verran paljon että pieni jäätyminen tuli lavalla. Tytär ei sentään onneksi itkenyt lohduttomana kuten jotkut lapset, jotka sitten kiipesivät päiväkodin tätien sykkyyn lohdutettavaksi.

Vaikka valmistujaiset jo vietettiinkin, koulu jatkuu kuitenkin suht normaalisti toukokuun loppuun, jolloin ramadan loppuu ja koittaa viikon mittainen eid-juhla. Ramadanin aikaan tosin näyttäisi, että päiväkodin ohjelma on paitsi lyhyempi myös vähän rennompi. Eilen lapset taisivat uida suurimman osan aamusta – yleensähän jo tytön luokalla opetellaan arabiaa, matematiikkaa, englantia ja kuvataidetta, joka päivä. Ramadanin ensimmäisenä päivänä tytär toi myös koulusta kotiin ramadan-lyhdyn, jonka arabian opettaja oli jokaiselle antanut, ja ison pussin herkkuja, jonka joku luokkatoveri oli hänelle antanut. Ramadanin ja erityisesti eidin aikaan annetaan paljon lahjoja ja syödään herkkuja – aikuiset toki vasta sitten auringonlaskun jälkeen -, joten odotan tänäkin vuonna järkyttävää kasaa herkkuja, jotka kulkeutuvat päiväkodista kotiin ja joita saan säännöstellä tyttärelle sitten pitkin loppukesää. Ramadan ja eid ovatkin hieman kuin meidän joulu, molempiin liittyy omat traditionsa, perheen ja ystävien näkeminen on tärkeää, ja ruoka on isossa osassa molempia juhlia.

Gergean-juhlaa

Alkuviikosta sähköpostiini pamahti ilmoitus siitä, että tyttären päiväkodissa juhlittaisiin tällä viikolla Gergean-juhlaa, joten lapset voisivat halutessaan pukeutua perinneasuihin ja tuoda pieniä lahjoja toisilleen, jopa masaharati tulisi käymään juhlissa. Minä ja mieheni emme olleet koskaan kuulleetkaan moisesta juhlasta saati masaharatista, mutta lähetin mieheni ostamaan suklaata tarjottavaksi juhlaa varten ja laitoin vähän siistimmän mekon tyttären päälle eilen, kun juhlaa vietettiin (saudiarabialaisia perinneasuja meillä ei ole, varsinkaan taaperokoossa). No, pienellä googlauksella selvisi että Gergean-juhla liittyy Ramadaniin, muslimien pyhään paastokuukauteen, jota on vietetty jo muutaman viikon ajan. Gergean on nimenomaan lasten juhla: perinteisesti lapset ovat kiertäneet naapurustossa laulaen lauluja ja keräten herkkuja ja pähkinöitä naapureilta. Eli vähän kuin halloween, paitsi että pukeudutaan perinnevaatteisiin! Gergeania vietetään yleensä Ramadanin 13., 14. tai 15. päivänä, täydenkuun aikaan. Ja mitä tulee masaharatiin – kyseessä on perinteisesti ollut mies, joka kiertää naapurustossa rumpua soittaen ja laulaen, herättäen aamuyöstä mahdollisesti nukkuvat ihmiset syömään ja juomaan ennen kuin aurinko nousee.  Ramadanin aikaanhan muslimit paastoavat auringonvalon aikaan ja syövät ja juovat öisin, joten ei kannata missata viimeistä mahdollisuutta syödä aamuyöstä ennen auringonnousua.

Päiväkodin sähköpostissa luki että lapset voivat halutessaan tuoda lahjoja ja herkkuja juhlaan, mutta pakollista se ei ole. Oltuamme tämän kouluvuoden samassa päiväkodissa osasin jo aavistaa, että suurin osa vanhemmista kyllä laittaa lastensa mukaan jotain. Tyttären päiväkodin lapsista ainakin 80 % on arabeja, ja suurin osa varmaankin saudeja. Muitakin kansallisuuksia toki on. Päiväkoti käyttää sähköistä viestintäjärjestelmää, jonka kautta tulee joka viikko kuvia siitä mitä lapset tekevät. Näitä kuvia katsellessa huomaa ryhmän koostumuksen kansallisuuksien suhteen: tyttäreni ryhmässä on noin 20 lasta, ja heistä kolme on vaaleita pellavapäitä – tyttäreni mukaan lukien. Loput ovat arabeja. On ehkä stereotypia sanoa että arabit ovat vieraanvaraisia ja tykkäävät juhlia isosti, mutta usein tämä stereotypia pitää paikkansa. Minun on ollut välillä vaikea tottua siihen miten paljon täällä annetaan lahjoja, ja tämä ei koske pelkästään arabeja mutta myös expateja. Jos järjestetään juhlat, ne järjestetään yleensä melko suureellisesti, ohjelmaan ja asuihin panostaen. Ja jos juhlissa tarjotaan ruokaa, sitä on aina valtavat määrät – tämän näkee myös paikallisissa ravintoloissa, joissa annokset ovat yleensä valtavia. Näin ollen päiväkodin Gergean-juhlissakin oli todella panostettu lasten asuihin ja lahjoihin. Meillä oli jokaiselle tyttären ryhmäläiselle pieni suklaapatukka, mutta tytär tuli kotiin valtavan kassin kanssa joka oli täynnä suklaata, keksejä, ilmapalloja, kyniä ja vihkoja, pähkinöitä jne. Olipa kassissa Ramadan-lyhtykin, johon saa sähkövalon päälle! Meidän pienet suklaapatukat näyttivät aika surkeilta tämän lahjamäärän äärellä… jouduin kyllä piilottamaan suurimman osan herkuista, sillä tytär ilmoitti jo päiväkodista kotiin tullessaan että hänellä on vähän huono olo. Mistäköhän johtuisi!

Juhlan ohjelmassa oli ollut eräänlainen bändi, joukko perinneasuihin pukeutuneita miehiä jotka soittivat rumpua ja lauloivat. Ilmeisesti tässä joukossa oli ollut se mystinen masaharatikin. Lapset olivat sitten laulaneet ja tanssineet mukana ja antaneet lahjoja toisilleen. Lapsille oli myös tehty hennatatuointeja. Tästä päiväkoti kyllä ilmoitti etukäteen ja pyysi kertomaan, jos emme halua lapselle hennatatointia tai jos lapsi on allerginen hennalle. Tyttärellemme ei ollut koskaan laitettu hennaa aiemmin joten allergisuudesta meillä ei ollut tietoa, mutta päätimme että antaa tytön nyt kokeilla hennatatuointia. Suomessa minun on vaikea kuvitella että päiväkodissa tai lapsille ylipäätään tehtäisiin mitään tällaista, mutta Saudeissa hennaaminen on suuri osa kulttuuria, myös lapsilla jo hyvin nuoresta iästä lähtien. Kaikissa isoissa juhlissa koristaudutaan hennalla, erityisesti naisille tehdään tatuointeja käsiin ja jalkoihin. Usein hennaa laitetaan myös ison elämänvaiheen muutoksen kunniaksi, esimerkiksi häissä tai lapsen synnyttyä. Minullekin on raskauksieni aikana useamman kerran ehdotettu hennatatuoinnin ottamista tulevan lapsen kunniaksi, mutta en ole kuitenkaan halunnut sitä tehdä raskaana ollessa – ja tätä arabit ovat ihmetelleet suuresti, sillä on ollut melkeinpä loukkaus kieltäytyä hennasta! Hennatatuointi kestää viikon pari, riippuen vähän siitä miten vahvaa henna on ja miten kauan sitä on pidetty iholla. Tytär ihmettelee suuresti omaa tatuointiaan ja sitä, että se ei lähtenytkään eilen kylvyssä irti. Säästyimme myös allergiselta reaktiolta, onneksi, mutta luulen että päiväkoti oli kyllä valinnut jotain mahdollisimman ihoystävällistä hennaa, kun lapsista on kyse.

 

IMG-20180530-WA0009

Yksi tyttären lahjakasseista ja hennatatuointi

 

Screenshot_20180530-114111

Masaharati ja kumppanit

Diplomaattisuhteita Ramadanin aikaan

Trump tuli, Trump lähti, ja nyt Saudi-Arabia muutaman muun arabimaan kanssa on katkaissut diplomaattisuhteensa Qatariin.  Ja ei pelkästään katkaissut diplomaattisuhteensa vaan laittanut Qatarin täydelliseen saartoon – Saudeista ei siis voi lentää eikä kulkea maateitse Qatariin, eikä qatarilaisilla ole tänne asiaa. Qatarilaisia on myös pyydetty poistumaan Saudi-Arabian alueelta, paitsi heitä jotka ovat naimisissa saudien kanssa. Kyseessä on siis melko paha diplomaattinen kriisi Lähi-idässä, pahin pitkään aikaan. Syyksi sanotaan se, että Qatar rahoittaa ja tukee terrorismia, mikä on sinänsä mielenkiintoinen syytös saudien puolelta eikä kerro varmasti koko totuutta. On epäilty että Trumpin vierailu antoi saudeille itseluottamusta aloittaa saarto, ja on myös sanottu Venäjäläisten hakkereidenkin liittyvän tapaukseen. No, syitä ja vaikuttimia on luultavasti monia, sillä Qatarilla ja Saudi-Arabialla on ollut tulehtuneet välit jo pitkään muun muassa Irania koskevien kysymysten vuoksi.

Qatarin saartaminen tuli isona yllätyksenä suurelle osalle saudeja ja qatarilaisia, ja meille expateille aivan puun takaa. Myös se, että yhteydet Saudeihin (ja mm. Arabiemiraatteihin ja Egyptiin) katkesivat kuin veitsellä leikaten on aiheuttanut monenlaista ongelmaa. Uutisissa on ollut paljon juttua siitä, kuinka Qatarissa kauppojen hyllyt ovat loistaneet tyhjyyttään, suurin osa ruoasta kun on perinteisesti tuotu Saudien kautta maahan. On myös paljon ihmisiä jotka asuvat Qatarissa mutta käyvät Saudien puolella töissä, ja toisin päin, mikä nyt ei sitten tietenkään tule kyseeseen. Qatarille tämä on suuri imagokriisi, maassahan pitäisi muun muassa pitää jalkopallon MM-kisat 2022 ja maa on tehnyt valtavia panostuksia infrastruktuuriin ja Dohan yleiseen olemukseen kisoja silmällä pitäen. Qatar on myös yksi maailman rikkaimmista maista, ja voin kuvitella että tilanne käy ylpeydelle. Meille expateille tämän kriisin ajoitus on erityisen huono siksi, että ihmiset ovat lähtemässä kesälomille ja monilla oli lento varattuna Qatarin pääkaupungin Dohan kautta – myös meillä. Meidän piti lentää ensi viikolla ensin Saudeista Dohaan ja sieltä Helsinkiin, mutta meillä on jo onneksi uudet lennot jotka eivät kulje Qatarin kautta. Saamme myös rahat takaisin peruuntuneista lennoista, mikä on reilua, onhan kyseessä todellinen force majoure. Nähtäväksi jää, miten ja milloin kriisi ratkeaa. Toivottavasti pian!

Olemme nyt myös kolmatta viikkoa Ramadanissa, pyhässä paastokuukaudessa, ja se alkaa näkyä myös meillä ei-paastoavilla. Monena vuotena putkeen Ramadan on osunut kuumimpaan kesään, mikä ei tee paastoamisesta hirveän helppoa, vettäkään kun ei saisi juoda valoisaan aikaan. Tällä viikolla on hätyytelty jo +50 astetta, muutama päivä sitten

20170528_082734

Naapureiden Ramadan-koristeluja

oltiin nimittäin jo +49 asteessa. Tänään on ”vain” +42 ennusteen mukaan… Ramadanin aikaan on kovin hiljaista päiväaikaan, muslimit lepäävät ja kaupungilla on vielä vähemmän tekemistä kuin yleensä. Kaupat ovat rajoitetusti auki ja kaikki kahvilat ja ravintolat ovat kiinni. Jos päättää lähteä kuitenkin ostoksille, pitää muistaa että itsekään ei sovi juoda tai syödä näkyvästi julkisilla paikoilla, vaan tällaiset toimet pitää tehdä salassa. En olekaan moneen viikkoon käynyt leirimme ulkopuolella juuri muualla kuin ruokakaupassa, joten pientä mökkihöperyyttä on havaittavissa. Kuumuus ei auta asiaa, kun päivällä ei voi tehdä paljoa ulkona vaan pitää keksiä tekemistä sisällä itselle ja taaperolle. Ramadan on kuitenkin myös juhlakuukausi, varsinkin heille jotka sitä todella viettävät eli muslimeille. Kodit koristellaan Ramadan-koristein ja lyhdyin, ja kuukauden aikana panostetaan muun muassa hyväntekeväisyyteen. Iltaisin auringonlaskun jälkeen kokoonnutaan syömään perheen ja ystävien kanssa, annetaan lahjoja ja juhlitaan myöhään aamuyöhön. Auringonlaskun jälkeistä ensimmäistä ateriaa kutsutaan iftariksi. Iftar päättää koko päivän kestäneen paaston, ja perinteisesti ensin nautitaan arabialaista kahvia kahwaa ja taateleita, jonka jälkeen siirrytään muihin ruokiin. Monet ravintolat täällä tarjoavat iftar-buffetteja, joista osa on varsin hienoja ja kattavia. Minäkin olin tyttöporukalla muutama viikko sitten tällaisessa buffetissa ja syötävää oli todella reilusti. Eilen viettivät leirimme työmiehet omaa iftariansa. Hyväntekeväisyyden hengessä me leirin asukkaat olimme keränneet rahaa heidän juhlaansa varten.

Ramadan loppuu ensi viikolla ja sitten vasta juhlat alkavatkin kun päästään viettämään eidiä, juhlaa joka päättää Ramadanin. Mutta me lähdemme tosiaan Suomea kohti ennen eidin alkua, joten toivotankin nyt lukijoille hyvää kesää! Mish Mushkila palaa näppäimistölle muutaman kuukauden kuluttua, kunhan ensin pääsen hieman tuulettumaan kesälaitumille.

Trump, huivi ja uudet värit

Kukaan uutisia seuraava ei varmasti ole voinut välttyä kuulemasta Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ulkomaankiertueesta. Trump aloitti kansainväliset vierailunsa Saudi-Arabiasta: kohde, jota pidettiin outona kautta linjan, ja matkasta tänne onkin uutioitu paljon sekä maailmalla että Saudi-Arabian mediassa. Trumpin vierailusta olisi paljonkin sanottavaa – esimerkiksi asekauppojen suuruudesta, Trumpin puheesta joka käsitteli islamia tai siitä että Trump ja Saudi-Arabian kuninkaalliset tanssivat perinnetansseja yhdessä – mutta keskityn nyt siihen, miten ensimmäistä vaimoa, Melania Trumpia, käsiteltiin mediassa. Mielenkiintoista on se, että vielä vuonna 2017 länsimaalaisessa mediassa keskitytään aika paljon siihen, mitä presidentin vaimolla oli yllä vieraillessaan arabimaassa ja ennen kaikkea siihen, että Melanialla ei ollut huivia päässään.

No, fair enough, Trump kyllä ansaitsi sen että hänen vaimonsa hunnuttomuutta käsiteltiin mediassa, olihan hän itse aiemmin kritisoinut sitä että Michelle Obama ei käyttänyt huntua Saudi-Arabiassa käydessään ja piti sitä epäkunnioittavana isäntämaata kohtaan. Muuten en ollenkaan ymmärrä miksi hunnusta tai hunnuttomuudesta täytyy tässä kohtaa meuhkata, sillä itse olen käyttänyt Saudi-Arabiassa tasan yhden kerran huntua ja se oli ensimmäisellä Riadin reissullani – vain huomatakseni, että Riadissakaan länsimaalaisten naisten ei oleteta pitävän huntua. Olenkin pitänyt huntua useammin muissa arabimaissa käydessäni, sillä hunnun pitoa odotetaan kaikilta naisilta jotka vierailevat moskeijassa. Olen käynyt tutustumassa moskeijaan niin Kuwaitissa, Bahrainissa, Muscatissa kuin Abu Dhabissakin, mutta Saudeissa en koskaan. Miksen? Siksi, että Saudeissa moskeijat eivät ole samalla tavalla avoinna ”turisteille”, vaan niissä käyvät ainoastaan muslimit rukoilemassa. Mutta tosiaan Saudi-Arabiassa länsimaalaisten naisten ei oleteta pitävän huntua elleivät he itse niin halua tehdä. Peittäviä vaatteita kyllä, ja yleensä (mutta ei aina) abayaa, mutta ei huntua. Tätä periaatetta ovat ensimmäiset naiset ja mm. Angela Merkel toteuttaneet Saudi-Arabiassa käydessään.

20170528_085341

Abaya vm. 2017

Abaya-muodissakin ovat puhaltaneet uudet tuulet tässä viimeisen vuoden aikana. Aiemmin abayat olivat yleensä aina mustia tai ainakin aika tummia, mutta nyt on alkanut näkyä harmaita, vaaleanvihreitä ja jopa valkoisia abayoita. Ostin itsekin uuden abayan, joka on puoliksi musta ja puoliksi vaaleanpunainen. Paitsi että väritys on moderni, siinä on mukana vyö, jolla siis pystyy osoittamaan missä vyötärö on ja näyttämään naisellisia muotoja. Oi aikoja, oi tapoja! Viimeksi abayaostoksilla ollessani näin myös sporttiversioita, joissa oli edessä vetoketju ja niihin oli ommeltu huppu – vähän kuin joku todella pitkä huppari.  Itse katson ilahtuneena katukuvaa, jossa näkyy nyt muutakin kuin musta armeija naisia – naisia peittävissä vaatteissa, kyllä, mutta myös värejä ja koristeluja ihan eri tavalla kuin ennen. Miksi pukeutumisessa on nyt otettu (pieniä) vapauksia? Iso syy on ainakin siinä, että uskonnollisen poliisin valtaa on vähennetty. Mutawa ei saa enää puuttua suoraan väärinkäytöksiin, vaan heidän pitää raportoida ne aina oikealle poliisille, joka voi sitten tehdä tarvittavat toimenpiteet. Täällä itärannikolla uskonnollista poliisia näki muutenkin harvoin, mutta nyt vielä harvemmin.

Vaatteet eivät ole ainoa asia, jossa pieni varovainen muutos näkyy. Viime kuussa kuningas ilmoitti, että naisten ei tarvitse aina anoa lupaa huoltajaltaan hoitaa virallisia asioita. Saudi-Arabiassa naisella on aina huoltaja, yleensä aviomies, veli tai isä, joka tapauksessa miespuolinen sukulainen. Esimerkiksi kun itse olin töissä, mieheni piti antaa lupa että voin ylipäänsä mennä töihin. Aiemmin huoltajan on pitänyt myös hyväksyä pankkitilin avaus ja antaa lupa matkustaa pois maasta, ja niin edelleen. Mitä tämä uusi laki tarkoittaa ei ole varmaa, sillä lakiin jäi kuitenkin mahdollisuus pyytää huoltajan suostumus jos tilanne sitä vaatii. No, pieni muutos sentään, ja oikeaan suuntaan. Tosin tässä maassa ei pääse unohtamaan asuvansa absoluuttisessa monarkiassa, sillä kuningas ilmoitti myös viime kuussa että kaikki (saudi)koulut aloittavat kesälomansa kun Ramadan alkaa. Ramadan alkoi perjantai-iltana, ja nyt tosiaan sellaiset koulut joissa suurin osa oppilaista on muslimeja ovat jo aloittaneet kesälomansa. No, ihan mukavaa oppilaille ja ehkä opettajillekin, mutta esimerkiksi minun vanhassa työpaikassani kouluvuoden piti suunnitellusti loppua vasta kesäkuun lopussa, ei toukokuun lopussa. Siinä on jouduttu tekemään nopealla aikataululla muutoksia opetusohjelmaan, loppukokeisiin, henkilöstön lomiin ja moneen muuhun asiaan, mutta kuninkaallinen ilmoitus on kuninkaallinen ilmoitus!

Ramadan kareem!

Tervehdys maasta, joka on rauhoittunut Ramadanin eli pyhän kuukauden viettoon! Muslimit uskovat, että koraani paljastettiin ihmisille Ramadanin aikana, ja siksi tämä kuukausi on erityisen pyhä. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka Saudi-Arabiassa seurataan kahta eri kalenteria: länsimaalaista versiota, jonka mukaan eletään vuotta 2015, ja sitten muslimien omaa kuukalenteria, joka alkaa profeetta Muhammedin paosta Mekasta Medinaan. Jälkimmäisen kalenterin mukaan eletään vuotta 1436, ja koska kuukalenterin vuosi on hieman lyhempi kuin gregoriaanisen kalenterin vuosi, Ramadanin ja muiden kuukausien ajankohta muuttuu vähän joka vuosi. Tänä vuonna Ramadan alkoi 18.6. ja näillä näkymin loppuu 17.7. Ramadanin loppua merkkaa uuden kuun reunan näkyminen, ja siksi kuukauden loppuminen ei ole täysin varmaa ennen kuin uusi kuu todella nähdään.

Suurin osa lukijoista tietäneekin, että Ramadanin aikana paastotaan. Kaikkien terveiden aikuisten muslimien tulisi paastota auringonnoususta auringonlaskuun. Esimerkiksi tänään aurinko nousi täällä vähän vaille viisi aamulla ja aurinko laskee puoli seitsemän jälkeen illalla. Koko tänä aikana ei siis tulisi syödä eikä juoda mitään – edes vettä ei saa juoda, joka tuntuu vaikealta varsinkin nyt kun Ramadan osuu kuumimpaan kesään. Paastoaminen ei tietenkään koske ei-muslimeita, mutta julkisilla paikoilla syöminen ja juominen on kielletty yhtä kaikki kaikilta. Myös ravintolat ja kahvilat pysyttelevät kiinni iltaan saakka, eli ulkona syöminen on tehty silläkin tavoin hankalammaksi. Onneksi monet ruokakaupat ovat kuitenkin olleet päiväaikaan auki, ja talossamme oleva ruokakauppa on auki normaalisti aamusta iltaan, rukousaikoja lukuunottamatta. Ruokaa ei ole tarvinnut siis hamstrata öisin, kuten etukäteen pelkäsin. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että minulla alkoi kesäloma viime viikolla töistä ja olen voinut syödä ja juoda oman kodin seinien sisällä milloin haluan. Olen tosin ollut tällä viikolla muutaman ekstrapäivän auttelemassa töissä, ja silloin syöminen ja juominen on täytynyt tehdä muualla kuin muslimityökavereideni katseiden alla. Monilla työpaikoilla on omia tiloja syömistä ja juomista varten niille, jotka eivät paastoa – ”sin rooms”, kuten mieheni totesi… Minua paastoaminen ei koskisi tänä vuonna vaikka olisinkin muslimi, sillä paastoaminen koskee tosiaan vain terveitä aikuisia, raskaana oleminen on yksi poikkeus paastoamisen vaatimukseen. Olen silti yrittänyt pitää välipalani ja  juomapulloni piilossa julkisilla paikoilla, sillä en halua aiheuttaa ongelmia tai närää niissä, jotka paastoavat. Kävin eilen iltapäivällä shoppailemassa työkaverini kanssa (kauppakeskukset aukeavat Ramadanin aikana iltapäiväksi ravintoloita ja kahviloita lukuunottomatta, ja illalla uudestaan sitten kaikkinensa) ja join aina välillä salaa vettä vaaterekkien välissä, kun kukaan ei nähnyt… asioita, joita ei ehkä ihan heti tulisi miettineeksi Suomessa!

Ramadan vaikuttaa täällä monella muullakin tapaa yhteiskuntaan. Koska muslimit eivät syö tai juo päivän aikana, kaupunki herää eloon vasta illalla kahdeksan yhdeksän maita. Iltarukous on yli tunnin mittainen, sillä ilmeisesti Ramadanin aikana luetaan koko koraani ääneen, ja hartaiden muslimeiden odotetaan joka tapauksessa lukevan koko koraani tämän kuun aikana, joka vuosi. Öisin muslimit syövät ja juovat varastoon, ja näin eilen yhden muslimityökavereistani, joka kertoi menevänsä nyt Ramadanin aikana neljän maita aamulla nukkumaan ja heräävänsä kymmeneltä aamulla (sivumennen mainiten hän kertoi myös yrittävänsä rajoittaa kiroiluaan tämän kuun aikana – musliminaiseksi hän kiroilee aikalailla, ja Ramadanin aikaan pitäisi pyrkiä puhdistautumaan myös mieleltään, ei vain ruumiiltaan). Muslimit tekevätkin pyhän kuukauden aikana yleensä lyhyempää työpäivää – koulussamme toimistotyöntekijät, jotka ovat siis yhä töissä, työskentelevät nyt vain 10-14, normaali työpäivä olisi 7.30 – 16.00.  Mieheni työpaikalla työt alkavat 7.00 kuten aina, mutta muslimit pääsevät töistä jo 13.00, kun taas ei-muslimeilla päivä jatkuu normaalisti kello 16.00 saakka. Yleensä ottaen työtahti rauhoittuu kuitenkin kaikilla – paljoa ei odoteta saatavan tehtäväksi, kun niin suuri osa työntekijöistä on todella väsyneitä, nälkäisiä ja janoisia. Koko yhteiskunta hiljeneekin Ramadanin ajaksi. Lisäksi liikenneonnettomuudet pahenevat, kun ihmiset ajavat tokkuraisin, eli liikenteessä saa nyt olla ekstravarovaisena.

Ramadaniin kuuluu myös juhliminen oleellisena osana. Öisin tavataan perhettä ja ystäviä ja syödään ja juodaan runsaasti. Ei olekaan ennenkuulumatonta, että pyhän kuun aikana osa muslimeista lihookin – yöllä syödään niin paljon varastoon, että päivällä jaksettaisiin paastota. Ramadanin aikaan monissa kaupoissa on myös alennusmyynnit, yksi syy eiliselle shoppailureissulleni olikin käydä tarkastamassa alennusmyyntien saldo. Monet kaupat, ravintolat ja rakennukset on koristeltu omin Ramadan-koristeluineen ja myynnissä on muun muassa Ramadan-lyhtyjä ja muuta tilpehööriä. Varsinkin sitten, kun Ramadan loppuu juhliminen saa vallan, sillä sitten on luvassa yksi vuoden Eid-juhlista. Eid-juhlat ovat kansallisia pyhäpäiviä ja painoarvoltaan kuin meidän joulumme, eli juhlallisuudet ovat suuret. Kaikilla on myös vapaata silloin, mieheni on vapaalla viikon verran tämän seuraavan Eidin aikaan, jota odottelemme molemmat jo suuresti. Ramadan on kuitenkin monelle länsimaalaiselle otollinen aika pitää lomaa, erityisesti nyt kun se on osunut kesäkuukausiin viime vuosina. Mekin olisimme varmasti lähteneet Suomeen tai jonnekin muualle lomanviettoon, jos emme odottaisi perheenlisäystä tässä lähiviikkoina. Seuraavaa Ramadania en kuitenkaan aio viettää ainakaan kokonaisuudessaan Saudi-Arabiassa.

IMAG0404

Talomme ala-aulan Ramadan-koristeluja