Valmistujaiset vip-paikoilta

Ramadan, muslimien pyhä kuukausi, on jälleen täällä. Perinteiseen tapaan päiväaikaan ei sovi syödä tai juoda julkisilla paikoilla, ravintolat aukaisevat ovensa vasta auringonlaskun jälkeen, ja kaupat ovat auki lyhyemmän aikaa päivisin mutta ovat yöllä auki pikkutunneille. Muslimityöntekijöillä on lyhyemmät työpäivät, ja tyttären päiväkodissa koulu alkaa myös tuntia myöhemmin. Lasten ei toki tarvitse paastota, mutta koska vanhemmat paastoavat päivisin, myös lasten vuorokausirytmi muuttuu helposti ramadanin aikaan vielä yöpainotteisemmaksi kuin ennen. Senpä vuoksi monet päiväkodit ja koulut muuttavat aukioloaikojaan ramadanin aikaan. Tyttären koulussa myös osa opettajista on muslimeja, joten heille paastoaminen töissä ja vielä näin kuumaan vuodenaikaan on varmasti aika vaikeaa. Lyhyempi työpäivä voi siksi tulla tarpeeseen heille.

Ramadanin vuoksi monet koulut pitivät valmistujaisensa jo huhtikuun lopussa, ennen kuin paastokuukausi alkoi. Saudi-Arabiassa graduation amerikkalaiseen tyyliin, hattuineen ja diplomeineen, on iso sana. Itsekin osallistuin sinä vuonna kun olin koulussa töissä koulun vanhimpien valmistujaisiin. Nämä noin 18-vuotiaat graduates suuntasivat sitten seuraavaksi yliopistomaailmaan, tai ehkä osa suoraan töihin, tai osa naimisiin ja kotirouvaksi, kukapa tietää. Mutta tämä innostus valmistujaisiin ulottuu usein myös muille luokka-asteille, jopa esikouluun, kuten saimme tänä vuonna huomata kun tyttären koulussa järjestettiin myös valmistujaiset. Tytär ei ollut vielä valmistuvien joukossa vaan luokkaa alempana, mutta hänen luokkansa esitti juhlassa hienon tanssi- ja laulushown, joten mekin vanhempien ominaisuudessa pääsimme seuraamaan juhlia.

Valmistujaiset oli järjestetty – yllättäen – mahdollisimman hienoiksi. Saudeissa enemmän on enemmän, mitä tulee koristeluihin ja juhliin, joten osasinkin odottaa hienoja puitteita. Salissa oli oma ääniteknikko ja valaistusasiantuntija, lava oli koristeltu hienoksi, ja salin eteen oli varattu vip-sohvat vähän paremmille ihmisille. Me tavalliset vanhemmat istuimme ihan tavallisilla penkeillä. Olin jo ennen juhlia nähnyt nämä vip-sohvat ja olimme muiden äitien kanssa pohtineet, kenelle ne on varattu. Huhu kertoo, että tyttären luokalla tai rinnakkaisluokalla on paikallisen prinsessan lapsi. Kuninkaallisuus voisi olla ihan hyvä meriitti vip-paikkaan, myönnetään, mutta ilmeisesti sohvat oli varattu koulun omistajan (joka on nuori saudinainen) perheelle. Perhe omistaa muutaman muunkin koulun täällä, ja pari leiriä, ja yksi osa kaupunkia on nimetty heidän mukaansa, eli ihan köyhästä poppoosta ei ole kyse. Vaikka vip-sohvilla oli erikseen laput joissa kerrottiin niiden olevan varatut, se ei kuitenkaan estänyt joitakin muita (arabi)vanhempia istumasta niille – ja kieltäytymästä vaihtamasta paikkaa, kun heitä pyydettiin poistumaan!

No, juhlat potkaistiin käyntiin muutamalla puheella ja kuvakollaasilla vuoden tapahtumista, ja sitten valmistuvat, 5-vuotiaat lapset, kävelivät lavalle yksi kerrallaaan. Jokaisella oli mittojen mukaan tehty valmistujaiskaapu ja hattu, ja he esittivät saudi-arabian kansallislaulun. Tämän jälkeen seurasi diplomien jako, ja sitten meidän tyttäremme luokka esiintyi. Tyttären luokka esitti laulun It’s a small world after all, ja heidät oli puettu eri kansallisuuksien asuihin laulun sanomaan sopien. Koska tytär on luokkansa – ja koulunsa – ainoa suomalainen, hänelle oli teetetty ompelijattarella ”Finland costume”. Mekko oli kaunis ja hyvin tehty, mutta siitä tuli kyllä enemmän mieleen saksalainen kuin suomalainen perinneasu, mutta ei se nyt ole niin justiinsa. Luokan muut lapset saivat esittää mm. kreikkalaisia (ajattele klassista antiikin kreikan asua), napatanssijaa (!), kiinalaista, venäläistä, olipa yhdellä armeija-asukin, jonka funktio jäi vähän hämäräksi. Esitys oli kuitenkin oikein hieno ja tippa linssissä seurasin lasten laulua ja tanssia, vaikkakin omaa tytärtä jännitti sen verran paljon että pieni jäätyminen tuli lavalla. Tytär ei sentään onneksi itkenyt lohduttomana kuten jotkut lapset, jotka sitten kiipesivät päiväkodin tätien sykkyyn lohdutettavaksi.

Vaikka valmistujaiset jo vietettiinkin, koulu jatkuu kuitenkin suht normaalisti toukokuun loppuun, jolloin ramadan loppuu ja koittaa viikon mittainen eid-juhla. Ramadanin aikaan tosin näyttäisi, että päiväkodin ohjelma on paitsi lyhyempi myös vähän rennompi. Eilen lapset taisivat uida suurimman osan aamusta – yleensähän jo tytön luokalla opetellaan arabiaa, matematiikkaa, englantia ja kuvataidetta, joka päivä. Ramadanin ensimmäisenä päivänä tytär toi myös koulusta kotiin ramadan-lyhdyn, jonka arabian opettaja oli jokaiselle antanut, ja ison pussin herkkuja, jonka joku luokkatoveri oli hänelle antanut. Ramadanin ja erityisesti eidin aikaan annetaan paljon lahjoja ja syödään herkkuja – aikuiset toki vasta sitten auringonlaskun jälkeen -, joten odotan tänäkin vuonna järkyttävää kasaa herkkuja, jotka kulkeutuvat päiväkodista kotiin ja joita saan säännöstellä tyttärelle sitten pitkin loppukesää. Ramadan ja eid ovatkin hieman kuin meidän joulu, molempiin liittyy omat traditionsa, perheen ja ystävien näkeminen on tärkeää, ja ruoka on isossa osassa molempia juhlia.

Mainokset

Gergean-juhlaa

Alkuviikosta sähköpostiini pamahti ilmoitus siitä, että tyttären päiväkodissa juhlittaisiin tällä viikolla Gergean-juhlaa, joten lapset voisivat halutessaan pukeutua perinneasuihin ja tuoda pieniä lahjoja toisilleen, jopa masaharati tulisi käymään juhlissa. Minä ja mieheni emme olleet koskaan kuulleetkaan moisesta juhlasta saati masaharatista, mutta lähetin mieheni ostamaan suklaata tarjottavaksi juhlaa varten ja laitoin vähän siistimmän mekon tyttären päälle eilen, kun juhlaa vietettiin (saudiarabialaisia perinneasuja meillä ei ole, varsinkaan taaperokoossa). No, pienellä googlauksella selvisi että Gergean-juhla liittyy Ramadaniin, muslimien pyhään paastokuukauteen, jota on vietetty jo muutaman viikon ajan. Gergean on nimenomaan lasten juhla: perinteisesti lapset ovat kiertäneet naapurustossa laulaen lauluja ja keräten herkkuja ja pähkinöitä naapureilta. Eli vähän kuin halloween, paitsi että pukeudutaan perinnevaatteisiin! Gergeania vietetään yleensä Ramadanin 13., 14. tai 15. päivänä, täydenkuun aikaan. Ja mitä tulee masaharatiin – kyseessä on perinteisesti ollut mies, joka kiertää naapurustossa rumpua soittaen ja laulaen, herättäen aamuyöstä mahdollisesti nukkuvat ihmiset syömään ja juomaan ennen kuin aurinko nousee.  Ramadanin aikaanhan muslimit paastoavat auringonvalon aikaan ja syövät ja juovat öisin, joten ei kannata missata viimeistä mahdollisuutta syödä aamuyöstä ennen auringonnousua.

Päiväkodin sähköpostissa luki että lapset voivat halutessaan tuoda lahjoja ja herkkuja juhlaan, mutta pakollista se ei ole. Oltuamme tämän kouluvuoden samassa päiväkodissa osasin jo aavistaa, että suurin osa vanhemmista kyllä laittaa lastensa mukaan jotain. Tyttären päiväkodin lapsista ainakin 80 % on arabeja, ja suurin osa varmaankin saudeja. Muitakin kansallisuuksia toki on. Päiväkoti käyttää sähköistä viestintäjärjestelmää, jonka kautta tulee joka viikko kuvia siitä mitä lapset tekevät. Näitä kuvia katsellessa huomaa ryhmän koostumuksen kansallisuuksien suhteen: tyttäreni ryhmässä on noin 20 lasta, ja heistä kolme on vaaleita pellavapäitä – tyttäreni mukaan lukien. Loput ovat arabeja. On ehkä stereotypia sanoa että arabit ovat vieraanvaraisia ja tykkäävät juhlia isosti, mutta usein tämä stereotypia pitää paikkansa. Minun on ollut välillä vaikea tottua siihen miten paljon täällä annetaan lahjoja, ja tämä ei koske pelkästään arabeja mutta myös expateja. Jos järjestetään juhlat, ne järjestetään yleensä melko suureellisesti, ohjelmaan ja asuihin panostaen. Ja jos juhlissa tarjotaan ruokaa, sitä on aina valtavat määrät – tämän näkee myös paikallisissa ravintoloissa, joissa annokset ovat yleensä valtavia. Näin ollen päiväkodin Gergean-juhlissakin oli todella panostettu lasten asuihin ja lahjoihin. Meillä oli jokaiselle tyttären ryhmäläiselle pieni suklaapatukka, mutta tytär tuli kotiin valtavan kassin kanssa joka oli täynnä suklaata, keksejä, ilmapalloja, kyniä ja vihkoja, pähkinöitä jne. Olipa kassissa Ramadan-lyhtykin, johon saa sähkövalon päälle! Meidän pienet suklaapatukat näyttivät aika surkeilta tämän lahjamäärän äärellä… jouduin kyllä piilottamaan suurimman osan herkuista, sillä tytär ilmoitti jo päiväkodista kotiin tullessaan että hänellä on vähän huono olo. Mistäköhän johtuisi!

Juhlan ohjelmassa oli ollut eräänlainen bändi, joukko perinneasuihin pukeutuneita miehiä jotka soittivat rumpua ja lauloivat. Ilmeisesti tässä joukossa oli ollut se mystinen masaharatikin. Lapset olivat sitten laulaneet ja tanssineet mukana ja antaneet lahjoja toisilleen. Lapsille oli myös tehty hennatatuointeja. Tästä päiväkoti kyllä ilmoitti etukäteen ja pyysi kertomaan, jos emme halua lapselle hennatatointia tai jos lapsi on allerginen hennalle. Tyttärellemme ei ollut koskaan laitettu hennaa aiemmin joten allergisuudesta meillä ei ollut tietoa, mutta päätimme että antaa tytön nyt kokeilla hennatatuointia. Suomessa minun on vaikea kuvitella että päiväkodissa tai lapsille ylipäätään tehtäisiin mitään tällaista, mutta Saudeissa hennaaminen on suuri osa kulttuuria, myös lapsilla jo hyvin nuoresta iästä lähtien. Kaikissa isoissa juhlissa koristaudutaan hennalla, erityisesti naisille tehdään tatuointeja käsiin ja jalkoihin. Usein hennaa laitetaan myös ison elämänvaiheen muutoksen kunniaksi, esimerkiksi häissä tai lapsen synnyttyä. Minullekin on raskauksieni aikana useamman kerran ehdotettu hennatatuoinnin ottamista tulevan lapsen kunniaksi, mutta en ole kuitenkaan halunnut sitä tehdä raskaana ollessa – ja tätä arabit ovat ihmetelleet suuresti, sillä on ollut melkeinpä loukkaus kieltäytyä hennasta! Hennatatuointi kestää viikon pari, riippuen vähän siitä miten vahvaa henna on ja miten kauan sitä on pidetty iholla. Tytär ihmettelee suuresti omaa tatuointiaan ja sitä, että se ei lähtenytkään eilen kylvyssä irti. Säästyimme myös allergiselta reaktiolta, onneksi, mutta luulen että päiväkoti oli kyllä valinnut jotain mahdollisimman ihoystävällistä hennaa, kun lapsista on kyse.

 

IMG-20180530-WA0009

Yksi tyttären lahjakasseista ja hennatatuointi

 

Screenshot_20180530-114111

Masaharati ja kumppanit

Ramadan kareem!

Tervehdys maasta, joka on rauhoittunut Ramadanin eli pyhän kuukauden viettoon! Muslimit uskovat, että koraani paljastettiin ihmisille Ramadanin aikana, ja siksi tämä kuukausi on erityisen pyhä. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka Saudi-Arabiassa seurataan kahta eri kalenteria: länsimaalaista versiota, jonka mukaan eletään vuotta 2015, ja sitten muslimien omaa kuukalenteria, joka alkaa profeetta Muhammedin paosta Mekasta Medinaan. Jälkimmäisen kalenterin mukaan eletään vuotta 1436, ja koska kuukalenterin vuosi on hieman lyhempi kuin gregoriaanisen kalenterin vuosi, Ramadanin ja muiden kuukausien ajankohta muuttuu vähän joka vuosi. Tänä vuonna Ramadan alkoi 18.6. ja näillä näkymin loppuu 17.7. Ramadanin loppua merkkaa uuden kuun reunan näkyminen, ja siksi kuukauden loppuminen ei ole täysin varmaa ennen kuin uusi kuu todella nähdään.

Suurin osa lukijoista tietäneekin, että Ramadanin aikana paastotaan. Kaikkien terveiden aikuisten muslimien tulisi paastota auringonnoususta auringonlaskuun. Esimerkiksi tänään aurinko nousi täällä vähän vaille viisi aamulla ja aurinko laskee puoli seitsemän jälkeen illalla. Koko tänä aikana ei siis tulisi syödä eikä juoda mitään – edes vettä ei saa juoda, joka tuntuu vaikealta varsinkin nyt kun Ramadan osuu kuumimpaan kesään. Paastoaminen ei tietenkään koske ei-muslimeita, mutta julkisilla paikoilla syöminen ja juominen on kielletty yhtä kaikki kaikilta. Myös ravintolat ja kahvilat pysyttelevät kiinni iltaan saakka, eli ulkona syöminen on tehty silläkin tavoin hankalammaksi. Onneksi monet ruokakaupat ovat kuitenkin olleet päiväaikaan auki, ja talossamme oleva ruokakauppa on auki normaalisti aamusta iltaan, rukousaikoja lukuunottamatta. Ruokaa ei ole tarvinnut siis hamstrata öisin, kuten etukäteen pelkäsin. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että minulla alkoi kesäloma viime viikolla töistä ja olen voinut syödä ja juoda oman kodin seinien sisällä milloin haluan. Olen tosin ollut tällä viikolla muutaman ekstrapäivän auttelemassa töissä, ja silloin syöminen ja juominen on täytynyt tehdä muualla kuin muslimityökavereideni katseiden alla. Monilla työpaikoilla on omia tiloja syömistä ja juomista varten niille, jotka eivät paastoa – ”sin rooms”, kuten mieheni totesi… Minua paastoaminen ei koskisi tänä vuonna vaikka olisinkin muslimi, sillä paastoaminen koskee tosiaan vain terveitä aikuisia, raskaana oleminen on yksi poikkeus paastoamisen vaatimukseen. Olen silti yrittänyt pitää välipalani ja  juomapulloni piilossa julkisilla paikoilla, sillä en halua aiheuttaa ongelmia tai närää niissä, jotka paastoavat. Kävin eilen iltapäivällä shoppailemassa työkaverini kanssa (kauppakeskukset aukeavat Ramadanin aikana iltapäiväksi ravintoloita ja kahviloita lukuunottomatta, ja illalla uudestaan sitten kaikkinensa) ja join aina välillä salaa vettä vaaterekkien välissä, kun kukaan ei nähnyt… asioita, joita ei ehkä ihan heti tulisi miettineeksi Suomessa!

Ramadan vaikuttaa täällä monella muullakin tapaa yhteiskuntaan. Koska muslimit eivät syö tai juo päivän aikana, kaupunki herää eloon vasta illalla kahdeksan yhdeksän maita. Iltarukous on yli tunnin mittainen, sillä ilmeisesti Ramadanin aikana luetaan koko koraani ääneen, ja hartaiden muslimeiden odotetaan joka tapauksessa lukevan koko koraani tämän kuun aikana, joka vuosi. Öisin muslimit syövät ja juovat varastoon, ja näin eilen yhden muslimityökavereistani, joka kertoi menevänsä nyt Ramadanin aikana neljän maita aamulla nukkumaan ja heräävänsä kymmeneltä aamulla (sivumennen mainiten hän kertoi myös yrittävänsä rajoittaa kiroiluaan tämän kuun aikana – musliminaiseksi hän kiroilee aikalailla, ja Ramadanin aikaan pitäisi pyrkiä puhdistautumaan myös mieleltään, ei vain ruumiiltaan). Muslimit tekevätkin pyhän kuukauden aikana yleensä lyhyempää työpäivää – koulussamme toimistotyöntekijät, jotka ovat siis yhä töissä, työskentelevät nyt vain 10-14, normaali työpäivä olisi 7.30 – 16.00.  Mieheni työpaikalla työt alkavat 7.00 kuten aina, mutta muslimit pääsevät töistä jo 13.00, kun taas ei-muslimeilla päivä jatkuu normaalisti kello 16.00 saakka. Yleensä ottaen työtahti rauhoittuu kuitenkin kaikilla – paljoa ei odoteta saatavan tehtäväksi, kun niin suuri osa työntekijöistä on todella väsyneitä, nälkäisiä ja janoisia. Koko yhteiskunta hiljeneekin Ramadanin ajaksi. Lisäksi liikenneonnettomuudet pahenevat, kun ihmiset ajavat tokkuraisin, eli liikenteessä saa nyt olla ekstravarovaisena.

Ramadaniin kuuluu myös juhliminen oleellisena osana. Öisin tavataan perhettä ja ystäviä ja syödään ja juodaan runsaasti. Ei olekaan ennenkuulumatonta, että pyhän kuun aikana osa muslimeista lihookin – yöllä syödään niin paljon varastoon, että päivällä jaksettaisiin paastota. Ramadanin aikaan monissa kaupoissa on myös alennusmyynnit, yksi syy eiliselle shoppailureissulleni olikin käydä tarkastamassa alennusmyyntien saldo. Monet kaupat, ravintolat ja rakennukset on koristeltu omin Ramadan-koristeluineen ja myynnissä on muun muassa Ramadan-lyhtyjä ja muuta tilpehööriä. Varsinkin sitten, kun Ramadan loppuu juhliminen saa vallan, sillä sitten on luvassa yksi vuoden Eid-juhlista. Eid-juhlat ovat kansallisia pyhäpäiviä ja painoarvoltaan kuin meidän joulumme, eli juhlallisuudet ovat suuret. Kaikilla on myös vapaata silloin, mieheni on vapaalla viikon verran tämän seuraavan Eidin aikaan, jota odottelemme molemmat jo suuresti. Ramadan on kuitenkin monelle länsimaalaiselle otollinen aika pitää lomaa, erityisesti nyt kun se on osunut kesäkuukausiin viime vuosina. Mekin olisimme varmasti lähteneet Suomeen tai jonnekin muualle lomanviettoon, jos emme odottaisi perheenlisäystä tässä lähiviikkoina. Seuraavaa Ramadania en kuitenkaan aio viettää ainakaan kokonaisuudessaan Saudi-Arabiassa.

IMAG0404

Talomme ala-aulan Ramadan-koristeluja