Keppiä vai porkkanaa?

Olemme eläneet nyt muutaman viikon ajan lievennetyn ulkonaliikkumiskiellon alaisina. Ulkoilla saa aikavälillä 09.00 – 17.00, ja osa kaupoista ja ostoskeskuksista on avannut jälleen ovensa, joskin tiukkojen rajoitusten kera. Kun tieto lievennyksestä tuli, aloin haaveilla reissusta autiomaahan, mutta se on jäänyt yhä haaveeksi. Emme nimittäin saisi poistua omasta kaupungista, ainakaan ilman hyvää syytä, joten emme ole päässeet autiomaahan tai minnekään muuallekaan kaupungin ulkopuolelle. Olemme sen sijaan käyneet muutaman kerran kävelemässä cornichella, kaupungin rantabulevardilla. Kun ajoimme sinne ensimmäisen kerran toissa viikonloppuna minua suorastaan jännitti. Olin ensimmäistä kertaa ulkona leiristämme kuukauteen, eivätkä lapsetkaan olleet olleet ulkona leiristä eivätkä edes istuneet autossa koko kuukautena – mieheni oli hoitanut ruokaostokset yksin käytännössä koko huhtikuun. Tytär tuijotti minua ihmeissään kun laitoin abayan päälle, sillä abayaakaan ei ollut tultua pidettyä koko kuukauteen. Ajoimme rantabulevardille kaupungin vanhan osan, souqin, kautta. Souqissa ihmisiä oli paljon kävelemässä, ostoksilla, ostamassa ruokaa jota myydään ravintoloiden ovelta tai ikkunoista – ravintolat saavat ainoastaan myydä ruokaa ulos, take awaynä. Katselin huuli pyöreänä tätä ihmisvilinää ja ihmettelin, miksi itse toteutan aika tiukkaa sosiaalista eristäytymistä kun kaupungilla meno näyttää olevan aivan toisenlaista.

Saudi-Arabiassa on testattu todella paljon ihmisiä viime viikkoina korona-viruksen osalta, ja luvut ovat olleet sen mukaisia. Joka päivä uusia tapauksia on ollut yli tuhat, ja kaikenkaikkiaan sairastuneita on jo yli 40 000 maassa. Kuolemantapauksia ei kuitenkaan ole kuin joitakin satoja, mikä on tietysti lohdullista. Voi tietysti olla että osa koronakuolemista jää merkitsemättä, mutta Saudi-Arabian väestö on pääosin hyvin nuorta, mikä voi selittää osin lukuja. Puolet väestöstä on alle 30-vuotiaita. Toinen tilastoista selviävä asia on se, että päivästä toiseen noin 80 % sairastuneista on expateja, vierastyöläisiä. Ja nyt puhutaan mitä luultavammin erilaisista expateista johon minä ja perheeni ja muut leirissämme asuvat perheet kuuluvat. Kyseessä lienee ne työläiset, jotka asuvat paljon köyhemmissä ja ahtaammissa oloissa kuin me. Kuten viimeksikin kirjoitin, on aika luonnollista että heidän joukossaan eristäytyminen ei ole niin helppoa, ja ehkä lääkäriinkään ei tule lähteneeksi niin helposti, kun rahaa ei ole ylenmäärin. Saudi-Arabia onkin tehnyt testauksia nyt työläisten asuinalueella, tullut mitä ilmeisemmin ihan ovelta ovelle testaamaan. Ja hoidon pitäisi ainakin osin olla ilmaista niille, jotka eivät siitä voi maksaa.

Ensimmäisellä matkallamme rantabulevardille aloin melkein itkeä kun minä ja tytär heitimme kengät jalasta ja kävelimme lyhyen matkaa rantahietikolla paljain varpain. Oli niin ihanaa olla ulkona, poissa omasta leiristä! Kuumahan täällä on, varsinkin päivällä, joten aikaraja 09-17 ei ole paras ulkoilulle. Lisäksi on Ramadan, joten ulkona ei saisi juoda tai syödä. Ulkoilut ovat tästä syystä olleet melko lyhyitä. Lisäksi joka kerta kun olemme rannalle käyneet, armeija on tullut melko pian tööttäilemään jeepeillään että hajaantukaa, yalla yalla, liikettä eteenpäin. Olen vähän ihmetellyt tätä, sillä en ole itse nähnyt mitään parveilua rannalla. Ihmiset liikkuvat oman perheen kesken, leikkipuistot on suljettu, enkä ole mitään juhlia tai isoja piknikejä nähnyt puistoissa tai rannoilla. Viime lauantaina olimme jälleen rannalla iltapäivällä, lapset tutkivat rapuja, medusoita ja simpukoita mieheni kanssa, ja minä päätin kävellä rantaa pitkin. Merivesi oli todella matalalla ja tuntui, että olisin voinut kävellä Bahrainiin saakka – mereen oli muodostunut pitkä niemenkärki, jota pitkin saattoi kävellä pitkälle avomerelle. Olin juuri siellä niemenkärjessä kun kuulin armeijan taas tulevan ja ilmoittavan arabiaksi kovaäänisellä että liikettä, pois rannalta. Näin mieheni ja lasten lähtevän autoa päin, ja lähdin itse melko kiireellä kävelemään kohti rantaa. Kuumahan siinä tuli melkein 40 asteen lämpötilassa, abaya päällä ravatessa puolijuoksua kohti autoa. Ja kieltämättä vähän kylmä hikikin siinä tuli, en halua joutua Saudi-Arabian armeijan kanssa mihinkään kahnauksiin.

On vähän epäselvää miksi armeija meitä sieltä rannalta komenteli pois. Ulkona pitäisi saada kyllä liikkua, kunhan muistaa olla kotona iltaviiteen mennessä ja pitää huolta siitä että ei mene liian lähelle muita. Luulen, että armeija on lähetetty partioimaan ennaltaehkäisevästi ja he melko helposti käskevät ketä tahansa rannalla kulkijaa poistumaan, jos he pelkäävät että ihmisiä alkaa kokoontua liikaa yhteen paikkaan. Saudi-Arabia ilmoitti viime viikolla kovista sakkotuomioista, jos sosiaalista eristäytymistä rikkoo. Esimerkiksi jos kutsuu kotiinsa oman perheen ulkopuolisia jäseniä, sakko on 10 000 rialia (eli noin 2500 euroa). Häistä tai muista isoista juhlista pamahtaa jo 30 000 rialin sakko, ja työntekijät voivat saada 50 000 rialin sakon jos kokoontuvat laittomasti esimerkiksi rakennustyömaalla. Jos sääntöjä rikkoo useamman kerran sakkotuomio voi tuplaantua ja lisäksi voi seurata muita seuraamuksia – oletan, että vankeustuomiokin on mahdollinen. Saudi-Arabia tuntuu tarjoavan taistelussa koronaa vastaan enemmän keppiä kuin porkkanaa, eikä luotto oman maan asukkaisiin näytä olevan korkealla.

Sakkojen ja rajoitusten vallitessa onkin mielestäni todella outoa, että ostoskeskukset saavat olla auki tänä aikana. Kävin eilen ensimmäistä kertaa kokeilemassa millaista on shoppailu tässä uudessa normaalissamme. Tein itse itselleni kasvomaskin vanhasta t-paidasta ja tyynyliinasta – kankaisia maskeja on ollut todella vaikea löytää täältä (kertakäyttöisiä kyllä saa) ja vaikka maskia ei virallisesti velvoiteta pitämään ellei ole itse sairas, aika monet maskia kuitenkin pitävät. Tiesin jo etukäteen että kauppakeskuksiin ja kauppoihin pääsyä rajoitetaan niin, että liian montaa ihmistä ei saisi olla samaan aikaan sisällä. Tiesin myös että alle 16-vuotiaat eivät ostariin pääse, joten mieheni lähti lasten kanssa ajelemaan ja käymään jollain hiekkakuopalla leikkimässä ulkoleluilla sillä välin kun minä astelin ostariin. Sisäänpääsyssä jokaisen piti seistä määrätyssä ruudussa ja odottaa vuoroaan, miehet ja naiset luonnollisesti omissa jonoissaan. Kaikilta mitattiin kuume ja jokainen kävi läpi käsien desinfoimisen eri vaiheet, jotka piti itse toistaa. Sitten työnnettiin kertakäyttöiset hanskat käteen, ja tsädäm, olin valmis ostoksille. Siinä sitten abaya päällä, kasvomaski naamalla ja kumihanskat kädessä mietin että tämä on absurdein ostoskokemukseni ikinä. Kauppa johon olisin halunnut mennä (olin etsimässä tiettyä vartalovoidetta) oli luonnollisesti kiinni, enkä tiennyt johtuiko se siitä että juuri sillä hetkellä oli vielä iltapäivän rukous käynnissä vai siitä että se oli todella jo kiinni. Päätin rukouksen loppua odotellessani astua viereiseen Zaraan, jonne näytti pääsevän rukouksesta huolimatta. Zarassa joka tolpanpäädyssä oli kyltit, joissa luki sekä arabiaksi että englanniksi että pidä fyysistä etäisyyttä muihin ostoksilla oleviin. Aina välillä kauppaa kierteli henkilökuntaa, jotka huutelivat samoja pyytöjä arabiaksi. Mutta kaikella tällä tuntui olevan aika vähän vaikutusta, sillä kauppa oli aivan täynnä naisia. Melkein syyllisenä valitsin yhden kesämekon ja kivan neuleen alennusmyynneistä – mietin koko ajan että miten voisin ostaa uusia vaatteita kun maailmassa on pandemia menossa? Koko ostoskokemuksen kruunasi se, että mallatessani neuletta itseni päälle peilin edessä (Saudeissahan ei usein ole sovituskoppeja, eikä ainakaan tässä tilanteessa), joku paikallinen nainen tuli koputtamaan minua olkapäähän ja kysymään, mistä olin löytänyt tuon neuleen, voisinko näyttää hänelle. Se siitä sosiaalisesta eristäytymisestä… vähän ennen neljää meidät myös käytännössä ajettiin ulos Zarasta ja koko ostarista, ja vaikka yritin seisoa kauempana muista ihmisistä, en voinut juurikaan väistellä kun monta sataa ihmistä tunki ulos samaan aikaan yhdestä ovesta. Ja se oli aika ahdistavaa. Shoppailut saavat kyllä jäädä väliin minulta vähäksi aikaa tämän kokemuksen jälkeen!

Nyt seuraamme jännityksellä mitä seuraavaksi. Ostareiden aukiolo ja lievennetty ulkonaliikkumiskielto on voimassa vain huomiseen saakka, sitten seuraa uudet ohjeet. Koska tautitapauksia on niin paljon, on vaikea uskoa että isoja lievennyksiä ainakaan tulisi. Ensi viikolla alkaa ramadanin lopettava eid-lomakin, enkä usko että sitä ennen kannattaa paljoa lieventää kokoontumisrajoituksia. Lähinnä toivon ettei tulisi isoja rajoituksia lisää, mutta mistäs sen taas tietää. Suomessa ja Euroopassa jo höllätään rajoituksia, täällä se kaikki tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta.

Bling Bling Ladies Center

…on erään kotikaupunkimme kadulla sijaitsevan kaupan nimi. Kaupan seinässä olevan nimen kirjaimet on tottakai koristeltu, no, blingillä: ohi ajaessa ei voi olla näkemättä kaupan nimeä. En ole vielä kerennyt (tai uskaltautunut) tuohon kauppaan sisään, mutta olisi totisesti hienoa nähdä mitä kaupassa myydään! Koska viimeksi oli asiaa pukeutumisesta, niin on ainoastaan luontevaa että tänään kirjoitan shoppailusta, tuosta jalosta taidosta.

Saudi-Arabiassa ei ole monia virallisia paheita: pubeja ei tietenkään ole, kun alkoholikaan ei ole luvallista (tosin salakapakoita on varmasti jossakin), elokuvateatterit eivät ole sallittuja (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta) ja mistään strippariluolista tai vedonlyönnistä ei ole puhettakaan. Niinpä paikallisten suurin pahe ja harrastus on – jalkapallon ja kahvittelun ohella – shoppailu. Täällä on todella paljon erilaisia kauppoja ja liikkeitä sekä valtavia kauppakeskuksia, joista kaupungin isoimmassa on yli 400 liikettä ja lukuisia ravintoloita ja kahviloita. Kyseinen kauppakeskus kuuluu suosikkeihini täällä, mutta sen verran mittava kompleksi on kyseessä että kartta on tarpeen siellä liikkuessa! Samaisessa kauppakeskuksessa järjestetään kuntoilutapahtumia, sillä koko rinkelin muotoisen kauppakeskuksen ympärikävely kestää hyvinkin lähemmäs tunnin, ja mikäs sen mukavampaa kuin tarpoa ilmostoidussa tilassa. Kauppoja on moneen lähtöön: on kotoisat Vero Modat ja H&M:t, brittien suosikit TopShop ja Debenhamns, ja sitten on paljon kauppoja, joista en ole koskaan kuullutkaan – mitäs tykkäätte  liikkeistä Silavat ja Tatto Tatti? Naisten vaatteet ovat siis monella tapaa aivan samanlaisia kuin missä tahansa muuallakin, niitä vain pidetään abayojen alla ja kotona  sitten ilman abayaa, kun paikalla on ainoastaan perhettä. Huvitan itseäni aina välillä miettimällä millaisia muotiluomuksia minkäkin abayan alta paljastuisi… Paikallisten kaupoissa myydään myös erinäisiä perinneasuja, ja abaya-kaupoilla on eksoottisia nimiä kuten Arabian Night tai Black Fashion. Lastenvaatteliikkeitä on suhteessa paljon ja lapset puetaan täällä paljon aikuisemmin kuin Suomessa: lapsille on omia 081merkkivaatemallistojaan ja vaatteet ovat välillä enemmän kauniita kuin käytännöllisiä. Toisaalta täällä ei tarvitse välittää kurahousuista eikä talvitakeista. Vaatteiden, kenkien ja asusteiden lisäksi tarjolla on kaikkea mahdollista: on lukuisia kodintavara- ja sisustusliikkeitä, urheiluliikkeitä (joissa on paljon enemmän valikoimaa miehille kuin naisille), valtavasti korukauppoja ja liikkeitä, joissa myydään tuoksuja ja suitsukkeita. Kaupoissa voi olla joskus vähän tukalakin olo voimakkaiden tuoksujen vuoksi. Aina välillä shoppaillessa erikoiset tuotteet hihityttävät – täältä saa melkein mitä kukaan ikinä keksiikään haluta, kuten kuvastakin näkee… jostain syystä tämä kannettava sauna ei kuitenkaan löytänyt tietään meidän ostoskärryihimme, houkuttelevasta pakkauksesta huolimatta.

Ostoskeskukset ja kaupat ovat julkista tilaa, eli niissä minun tulee pukeutua abayaan. Siksi onkin outoa, että ostoskeskuksissa on kuitenkin kauppoja, joissa myydään länsimaisia alusvaatteita ja niitä esitellään avoimesti ikkunoissa. Ylipäänsä kaupat, joissa myydään naisten vaatteita tai asusteita ovat Family Only -tilaa: yksinäisillä miehillä tai miesporukoilla ei ole niihin asiaa, vaan sisään pääsevät naiset lapsineen ja miehet vain naisten seurassa. Ruokakaupoissa ja tavarataloissa on Family Only -kassat, joihin pätee sama kuin edellä. Miesparkani erehtyi muutaman kerran täällä vielä yksin ollessaan tällaiselle kassalle ja kassaneidit olivat kuulemma kauhuissaan hätistelleet häntä pois jonosta. Useassa kauppakeskuksessa on myös naisilla oma, suljettu osastonsa, jossa voi mm. ostaa mittoihin tehdyn abayan, käydä kauneushoitolassa ja viettää muuten vaan aikaa naisporukassa. Villeimmät huhut tosin kertovat, että jotkut miehet pukeutuvat abayaan ja koko naaman peittävään huntuun livahtaakseen katselemaan naisia tällaisiin paikkoihin. Abayan ja varsinkin koko naaman peittävän hunnun alta kun ei voi aina tietää kuka siellä onkaan!

Ostoksilla käynnissä on omat erikoisuutensa Family Only -erottelun lisäksi. Kaupoissa ei ole yleensä sovituskoppeja, vaan vaate ostetaan ja käydään sovittamassa joko kauppakeskuksen yleisten vessojen yhteydessä olevissa sovituskopeissa (näiden olemassaolosta minua onneksi informoivat ystävälliset kanssisareni) tai vaate viedään kotiin kokeiltavaksi. Tämä on vähän hankalaa, jos ei osaa esimerkiksi päättää kahden koon väliltä ja ottaa juuri sen väärän koon – pitää ensin kävellä jonkin matkaa ja etsiä vessat, kokeilla vaatetta ja palata sitten vielä vaihtamaan ostoksensa. Joskus vaatteella ei välttämättä ole edes palautusoikeutta tai palautusaika voi olla todella lyhyt, eli ostotilanteessa pitää olla tarkkana. Miehillä saattaa (harvoin) olla sovituskoppeja tai he voivat kokeilla vaatteita kaupan varastossa tai työntekijöiden taukotilassa, IMG_0186mutta muussa tapauksessa he joutuvat käymään saman ruljanssin läpi kuin naisetkin. Lempiostoskeskuksessani on hienosti vessojen ja sovituskoppien yhteydessä myös moskeija. Moskeijoita mahtuu muutama tuohon valtavaan ostoskeskukseen, sillä moskeijoita pitää olla lain mukaan riittävän tiheään. Erityisesti tykkään tuosta naista esittävästä kuvasta – miesten versiossa on partaäijä huivi päässään. Vakavasti ottaen siinä on aika paljon järkeä että moskeijat ovat vessojen yhteydessä, sillä ennen rukoilua pitäisi käydä puhdistautumassa ja ottaa kengät pois. Ostoskeskuksesta saa siis halutessaan uusimpien muotivirtausten ja eri maiden keittiöiden tarjonnan lisäksi myös hengen ravintoa, ainakin jos sattuu olemaan muslimi.