Vuotava katto ja pihit suomalaiset

Tänä keväänä Saudi-Arabiassa on satanut usein. Vasta viime viikonloppuna täällä oli iso ukkosmyrsky, jonka myötä satoi reilusti. Ja aina kun täällä sataa, koko infrastruktuuri natisee liitoksissaan. Me olimme itse asiassa viikonloppuna rajan toisella puolella Bahrainissa, mutta sama myrsky sielläkin riehui. Sateen myötä hotellimme katto vuoti ja hotellin käytävillä leijaili vieno viemärin tuoksu. Matka läheiseen ostoskeskukseen kesti 45 minuuttia, sillä liikenne oli aivan kaaoksessa ja tiet muuttuivat lammikoiksi. Vähän jännitti palata takaisin Saudien puolelle, sillä koskaan ei tiedä onko kotitalossa tulvinut, jos on tällainen myrsky.

Viimeisimmän reilut puoli vuotta meidän kotitalomme katto on vuotanut sateella. Vuotopaikka on aina sama, yläkerran kylpyhuoneen katon yksi kulma. Paitsi että katto vuotaa, vesi joka tulee katosta läpi haisee pahalta. Blogini lukijat muistavat ehkä sen, kuinka talomme katolta lapioitiin taannoin iso kasa linnun paskaa. Koska katolta valuva vesi haisee vahvasti scheisselta, on meillä ollut koko ajan epäilys että joko katolla tai sitten katon rakenteissa on yhä sitä itseään. Yleensä muuten katon vuotaminen ja yläkerrassa leijaileva kakan haju on sattunut samaan aikan kun mieheni on ollut työmatkalla, joten olen kätevänä emäntänä saanut hoitaa asiaa, tai siis lähinnä mopannut lattioita ja yrittänyt saada huoltomiehet paikalle.  Mehän asumme compoundissa, eräänlaisessa suljetussa leirissä, ja talomme vuokraan kuuluu myös huoltopalveluiden käyttö. Jopa hehkulamput tullaan vaihtamaan puolestasi ja kuvat ripustetaan seinälle, jos siis vain onnistut saamaan huoltomiehet paikalle. Joka kerta kun katto on vuotanut, olen soittanut huoltomiehille että voisitteko tulla katsomaan mikä on ongelmana. Yleensä ketään ei ole ilmestynyt paikalle. Kun sataa, suurin osa taloista kärsii vuotavasta katosta tai muista ongelmista, I give you that, mutta on silti mystistä miten meidän taloomme huoltomiehet eksyvät niin kovin harvoin eivätkä ainakaan koskaan heti ensimmäisenä.

Olen päätynyt kahteen lopputulemaan. Ensinnäkin huoltomiehet tulevat, jos mieheni soittaa – tai vielä parempi, laittaa heidän pomolleen sähköpostia. Jos minä soitan, huoltomiesten boss man sanoo aina vain puhelimeen coming, madam, mutta ketään ei näy. En tiedä onko se naiseuteni vai olenko liian kiltti – naapurin venäläinen nainen osaa vaatia puhelimessa palvelua, mutta minulle tämä ei ole luontaista. En ole mikään pomottaja ja minun täytyy todella suuttua, että alkaisin ketään käskyttää puhelimessa. Toisekseen olen kautta rantain saanut selville että suurin osa leirin asukeista tippaa huoltomiehiä, eli antaa heille pienen rahan kiitokseksi huoltotöistä. Minäkin tippaan jos kyse on jostain ylimääräisestä hommasta, niin kuin nyt vaikka silloin kun puutarhurit kantoivat painavan hiekkalaatikon kaverini pihalta meidän pihalle, tai jos pyydän laittamaan kuvia seinälle. Mutta vuotava, paskanhajuinen katto on mielestäni aikalailla sellainen perusasia, joka leirin pitäisi huoltaa, ja kieltäydyn tippaamasta huoltomiehiä sellaisista töistä jotka heidän pitäisi hoitaa ilman muuta. Tulos: olemme varmasti huoltomiesten toimiston seinällä jollain mustalla listalla. Pihit suomalaiset, jotka eivät tippaa – heidän talonsa voi odottaa vähän aikaa, hoidetaan ensin muut, maksavat asiakkaat.

En tiedä miksi tämä ärsyttää minua niin kovin (paitsi että paskanhajussa ei ole kiva asua, toki), mutta olen siinä määrin ärsyyntynyt etten halua enää soittaa huoltomiehille. Mieheni on hoitanut asiaa sähköpostitse, ja joku oli kattoa käynytkin katsomassa sillä välin kun olimme poissa. Nyt ongelma on kuulemma hoidettu. Tosiasiassahan tilanne selviää vasta kun seuraavan kerran sataa, sillä kattoa on katsettu monta kertaa aiemminkin ja aina sanottu että nyt asia on korjattu – ja silti katto on vuotanut. On minulla toki myötätuntoakin huoltomiehiä kohtaan. Leirissämme alkaa näkyä talojen ikä ja rakentamisen vaihteleva laatu, ja heillä on varmasti aika paljon töitä. Huoltomiesten koulutus ei ole samalla tasolla kuin mitä se Suomessa olisi, joten työn laatu ja tehokkuus ei myöskään ole ihan sitä, mihin olemme tottuneet. Työmiehet eivät myöskään ole mitään valtavan rikkaita, vaikkakin työn Saudi-Arabiassa täytyy maksaa parempaa palkkaa kuin mitä he kotimaassaan saisivat, sillä muutenhan he eivät olisi jättäneet perheitään ja saapuneet tänne töihin. On luonnollista, että he yrittävät säästää minkä voivat. Annamme säännöllisesti mieheni kanssa rahaa hyväntekeväisyyteen täällä. Joka vuosi on useampi keräys leirimme henkilökunnalle, ja heille voi myös lahjoittaa vaatteita ja tavaroita. Erityisesti miesten kengät ja siistit vaatteet ovat haluttuja. Nannymme viimeksi kävi läpi ensin hyväntekeväisyyteen matkalla olleet vaatekassit ja noukki sieltä erityisesti minun vanhoja vaatteitani. Filippiiniläiseen, suorasukaiseen tapaansa nanny heilutteli nuoruuden bailumekkoja (joilla on todella paljon ollut käyttöä täällä…) edessäni ja kysyi ”madam, you small before?”.

Yksi asia, mitä todella kaipaan Suomesta, on yhteiskunta jossa ei tarvitse tipata tai maksaa ylimääräistä siitä että saa edes perusasiat tehtyä. Muistelen esimerkiksi aiempaa työtäni yliopistolla, jossa neuvoin opiskelijoita heidän kurssivalinnoissaan ja muissa opiskeluun liittyvissä asioissa. Huoltomiestemme logiikalla olisin vain hoitanut ne oppilaat, joilla olisi ollut varaa tipata. Mitä parempi tippi, sitä paremmat neuvot. No, tämä nyt on kärjistetty esimerkki, sillä minähän olin Suomessa ihan keskipalkkaisessa työssä, jossa muuten lahjusten otto oli tiukasti kielletty. Olenkin sitä mieltä, että hyväntekeväisyys ja toisten auttaminen on hyvästä, mutta vielä parempi olisi jos jokainen voisi saada sellaista palkkaa, että sillä voisi tulla toimeen tarpeeksi hyvin. Suurin kysymys tässä vain on se, mikä on tarpeeksi hyvä toimeentulo. Samasta asiastahan keskustellaan Suomessakin, mm. leipäjonojen ja perustulon kohdalla. Suomessa sentään tilanne ei ole yhtä polarisoitunut kuin täällä, missä on selvästi herrat ja palvelijat erikseen, ja jossa osan ihmisistä on pakko elää hyväntekeväisyyden varassa. 

Loppukevennyksenä kuva matkastamme ostoskeskukseen lauantaina. Huomaa rampissa vellova vesimäärä, vaikka olemme ajamassa ylämäkeen!

20190416_082120 (1)

Mainokset

Ns. paska viikko

Olimme hiljattain syyslomalla Saudi-Arabian ulkopuolella. Lomaviikkomme aikana tuli odotettu ja pelätty weather change, eli säätyypin muutos. Omalta osaltani muutos oli kovastikin odotettu, sillä tänä vuonna kesä oli pitkä ja kuuma, jopa tavanomaista enemmän. Nyt lämpötilat ovat varsin mukavat, sellainen kuin Suomen kesä yleensä on, aamulla voi tarvita pitkähihaista mutta päivät ovat lämpimiä. Weather change on siitäkin kätevä konsepti, että sen piikkiin voi laittaa yhtä sun toista. Yleisesti ottaen kaikki uskovat, että säätyypin muutos tuo mukanaan sairautta, joten jos satun yskäisemäänkin taksissa tai nannymme kuullen, saan kuulla että madam, it’s the weather change. Jos lapset ovat levottomia, syy on säätyypin muutoksen.  Jos vauvalle ilmestyy ihottumaa poskeen, senkin voi selittää sään muuttumisella. Yleensä säätyypin muuttuessa tulee sateita, jopa myrskyjä, ja kuten olen aiemminkin usein kirjoittanut, tätä maata ei ole rakennettu sateita varten. Tälläkin kertaa tiet olivat tulvineet, ostareita kuivateltiin monta päivää sateiden jälkeen, koulut olivat kiinni ja meidän leirissämmekin monen talon katto oli vuotanut tai kadulta oli tulvinut vettä sisään. Infraa ei kuitenkin tunnuta koskaan valmisteltavan jokavuotisia sateita varten, koska kyseessä on vain weather change, ei pysyvä olotila. Mieluummin vain korjataan tuhot – kunnes keväällä sitten taas tulee seuraavat sateet.

Tänä syksynä sateet tulivat varsin rankan myrskyn kera. Leirissämme oli kaatunut puita ja meidänkin takapihalle oli tippunut iso oksa naapurin puolelta. Alakerran kylppäriimme ja sen viereiseen varastohuoneeseen oli tulvinut jätevettä ulkoa, joten haju oli ollut melko miehekäs. Me kuitenkin missasimme tämän kaiken koska olimme ulkomailla, onneksi kuitenkin olimme jättäneet nannymme kotimieheksi ja hän oli hoitanut kaikki tuhot kuntoon sillä välin kun olimme poissa. Ensin ajattelin että olisin antanut nannylle vapaaviikon siksi ajaksi kun olemme poissa, mutta tiedän kuinka tärkeää hänelle on säännöllinen tulonlähde, joten päätimme (onneksi!) pitää hänet kotimiehenä ja nakittaa isompia siivousurakoita sille viikolle, kun olisimme poissa. Laitoin myös viestiä naapurin ranskalaiselle rouvalle kun olimme lomalla josko hän voisi käydä tarkistamassa talon kunnon, sillä nannymme tuskin uskaltaisi tehdä mitään isoja päätöksiä jos esimerkiksi jotain pitää heittää pois sen vuoksi että se on vaurioitunut myrskyssä. Mutta säästyimme onneksi isommilta tuhoilta.

Samaisella naapurin ranskalaisella rouvalla oli myös aikamoinen tarina kerrottavanaan kun palasimme lomalta. Heillä oli alkanut sateiden jälkeen talossa haista pahalta ja hän oli soittanut leirin huoltomiehille että voisitteko tulla katsomaan mikä täällä haisee. Huoltomiehet olivat tarkistaneet talon mutta mitään syytä hajulle ei ollut löytynyt. Löyhkä kuitenkin paheni päivän mittaan niin pahaksi että talon yläkerrassa, missä pahin haju oli, ei voinut enää olla. Lopulta selvisi että talon katto oli niin täynnä linnun paskaa että sateiden myötä katolle oli muodostunut eräänlainen paskajärvi, joka nyt tietysti sitten haisi aikalailla. Ja nyt ei puhuta mistään pienestä määrästä scheissea, vaan katolta oli lapioitu paskaa avolavallisen auton verran pois. Lisää tähän haluamasi kakkaemoji! No, ei siinä vielä kaikki. Kun katto oli tyhjennetty, se vielä pestiin. Naapurin rouva istui alakerran sohvalla ja alkoi kuunnella kuinka yläkerrasta kuuluu tasainen ropina. Hän ajatteli että katto vuotaa, kiva juttu, ja lähti tarkistamaan tuhoja. Katto ei kuitenkaan vuotanut vaan yläkerran ilmastointiluukuista tuli tasainen virta eläviä torakoita, jotka olivat lähteneet karkuun katon pesua. Pikku veijarit olivat eläneet siellä paskassa ja nyt tuli äkkilähtö.

IMG-20181030-WA0012

Paskaa katolta

Eikä tässäkään vielä kaikki. Kun saavuimme lomalta, meille osui vielä yksi sadepäivä ja ukkosta. Sinä päivänä yläkerran kylpyhuoneessamme alkoi haista pistävä haju. Soitin heti huoltomiehille että tulkaapa katsomaan mikä täällä haisee, viemäritukoksen sanoivat syyksi ja kävivät avaamassa sen. Haju ei kuitenkaan lähtenyt, ja seuraavana päivänä näinkin kuinka nosturi kaartoi talon eteen ja kuulin lapioinnin ääniä. Kuultuani naapurin rouvan tarinan ei tarvinnut paljoa arvata mitä meidänkin katolta siivottiin pois… jäin odottamaan torakkasadetta, mutta sitä ei onneksi koskaan tullut meidän talossamme. Mieheni oli juuri silloin vielä työmatkalla ja laitoin hänelle viestiä että jos torakoita alkaa näkyä, otan lapset ja menen läheiseen hotelliin asumaan!

Myrskytuulia

Hyvää pääsiäistä kaikille blogini lukijoille! Täällä tosin pääsiäissunnuntai kuluu ihan työn merkeissä: kristillisiä juhlapyhiähän ei Saudi-Arabiassa vietetä. Ja kun viikonloppu on perjantai-lauantai, sunnuntai-aamuna kutsuu jälleen työpaikka. Tällä viikolla tosin olen ollut lomalla, sillä kouluni kevätloma – spring break – oli allokoitu juurikin tälle pääsiäisviikolle. Jätätimmekin mieheni kanssa Arabian pölyt hetkeksi jaloistamme ja suuntasimme keski-Eurooppaan lomalle viikoksi.

En ollut käynyt Euroopassa  lähtöni jälkeen, sillä matkamme ovat viime aikoina suuntautuneet joko Aasiaan tai sitten lähiarabimaihin. Ensimmäinen ajatukseni perille päästyämme oli se, että onpas täällä kylmä. Olen selvästi tottunut lämpimämpiin lämpötiloihin, enkä oikein muistanutkaan miten kylmä voi olla… ensimmäisenä päivänä pitikin lähteä  kaupoille ostamaan lämmintä huivia ja olen todella tyytyväinen, että otin sormikkaat ja pipon mukaan. Toinen – miellyttävämpi – ajatus oli se, että onpa täällä vihreää. Meillä oli auto vuokrattuna viikon verran ja ajelimmekin maaseutua ristiin rastiin, minun välillä huokaillessa ”katso, miten ihana vanha talo”, ”uu, joki ja peltoja” ja ”katso, lehmiä” ja niin edelleen. Olen selvästi ollut jonkinsortin vehreyden puutostilassa, sen verran voimakkaasti idylliset maaseutumaisemat minuun iskivät! Eikä se pelkkä vehreys vaan se, että luonnossa oli mahdollista kävellä. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka Saudi-Arabiassa on hankalaa liikkua kävellen oikeastaan minnekään, ja vaikka luonto on täällä huikeaa aavikkoa, siihen ei voi tutustua kävellen tai omatoimisesti. Niinpä viikko eurooppalaisessa pikkukaupungissa, jossa saattoi kävellä minne vaan, tuntuikin aika luksukselta – jopa myrskytuulten keskellä. Saimme nimittäin niskaamme pahan myrskyn, joka riehui keski-Euroopassa oikeastaan koko sen viikon kun olimme lomalla. Niinpä joka päivä satoi ja tuuli reippaasti, eikä lämpötiloissakaan ollut hurraamista. Alkuun olimme sitä mieltä, että tämähän on eksoottista Arabian lämpöön tottuneelle, mutta täytyy kyllä sanoa että viikon edetessä sää alkoi jo vähän harmittaakin. Erityisesti kun sillä oli vaikutuksia lentoihin. Paluumatka Saudeihin menikin loppujen lopuksi pienen uudelleenreitityksen kautta. Pääsimme kuitenkin perille ja uudelleenreitityskään ei lopulta harmittanut niin paljon, sillä pisin matka lennettiin pramealla Airbus A380 -lentokoneella. Kyseessä on tällä hetkellä maailman suurin matkustajalentokone, jossa businessluokka on omassa kerroksessaan – ja siellä on muun muassa ihka oikea baari, jossa voi seisoskella drinksuja siemaillen… lennossa oli kieltämättä vanhan maailman tyyliä!

No, jos Euroopassa myrskysi niin Saudi-Arabiassa oli poissaollessamme ollut ilmeisesti vuosikymmenen hiekkamyrsky. Näin Facebookista jonkin verran videoita ja kuvia myrskystä, ja kieltämättä myräkkä oli ollut aika vaikuttava. Jos olette nähneet Interstellar-elokuvan, voitte kuvitella hieman miltä myrsky näytti. Katsoin tämän mielenkiintoisen elokuvan lennolla paluumatkalla (suuremmin juonta paljastamatta kyseessä on tulevaisuuteen sijoittuva scifi-leffa, jossa maapallo kärsii toistuvista hiekkamyrskyistä, jotka tappavat hiljalleen eri viljalajikkeet ja sitä myöten ihmiset alkavat kuolla nälkään). Moni kaveri oli myös valitellut sitä, että hiekka oli myrskyn aikana tullut ikkunoista sisään asuntoihin. Meitä jännittikin hiukan kotiinpaluu ja se, missä kunnossa löytäisimme kodin sekä auton, joka oli ollut parkissa lentokentällä viikon verran – parkkihallissa kylläkin, mutta täällä parkkihalleissa ei usein ole seiniä, eli hiekka oli päässyt aika vapaasti lentämään sisään. Auto onneksi löytyi, mutta aika hiekkainen se oli. Ensimmäinen projekti olikin alkaa putsata ikkunoita mahdollisimman hellävaroen hiekasta, jotta paluumatkalla kotiin voisimme nähdäkin jotain ikkunoista läpi… Suomessa autoissa usein mukana kulkevaa lumiharjaa tuli ikävä! Asunto oli onneksi säilynyt suuremmitta vaurioitta. Hieman hiekkaa oli tullut sisään kaikista ikkunoista, mutta mitään valtavaa sekasotkua ei ollut. Nyt edessä on kuitenkin ikkunankarmien pyyhkiminen ja toivotaan, että talomme päättää pestä ikkunat myös ulkopuolelta pikapuoliin – näkymät ulospäin ovat aika sameat tällä hetkellä.

Miltä maailma näyttää sellaisen auton sisältä, joka on seissyt viikon hiekkamyrskyssä.

Miltä maailma näyttää sellaisen auton sisältä, joka on seissyt viikon hiekkamyrskyssä. Mieheni on saanut yhden kulman putsattua kuvaa otettaessa (vasen kulma).

Saudi-Arabiassa tai ainakin sen etelärajalla on ollut myös toisenlaisia myrskyn merkkejä viime viikkoina. Moni blogini lukijakin on varmaan huomannut, että useat arabimaat ovat hyökänneet Jemenin kapinallisia vastaan, ja iskuja johtaa Saudi-Arabia (asiasta lisää muun muassa täällä). Tämä on luonnollisesti lisännyt epävarmuutta koko Arabian niemimaalla. Tilanne ei juuri näy arkipäivässämme, mutta toki tietoisuus siitä, että naapurimaata vastaan käydään sotilasoperaatiota lisää riskien määrää Saudeissakin. Meidän piti mieheni kanssa matkustaa muutaman viikon päästä Saudi-Arabian länsirannikolle Farasan-saarille snorklausreissulle, mutta matka peruttiin turvallisuussyihin vedoten – Farasan-saaret ovat melko lähellä Jemenin rajaa. Jemen on ollut jo pitkään epävakaa maa, jonne matkustamista ei ole suositeltu, mutta nyt myös rajaseutuja tulee välttää. Täysimittaista sotaa tästä tuskin tulee, sillä Jemenin kapinallisilla ei oikein ole resursseja ryhtyä sotimaan paljon isompaa Saudi-Arabian ja liittolaisten armeijaa vastaan, mutta tilanne saattaa nostaa terrori-iskujen uhkaa. Nyt odotammekin miten tilanne kehittyy ja toivomme tietysti rauhan palaavan mahdollisimman pian.