Oi talvipuu

Vuoden loppu häämöttää, ja lähestymme taas aikaa jota voi kutsua monella nimellä – joulun aika, tai jos haluaa olla poliittisesti korrekti, voi puhua amerikkalaiseen tapaan season greetingseistä tai kuten täällä tavataan sanoa, kohta alkaa holiday season. Olen kirjoittanut aiemminkin siitä kuinka Saudeissa ei oikeastaan vietetä joulua. Julkisilla paikoilla ei näe joulukoristeita tai kuule joululauluja, eikä islamiin kuulu joulun viettäminen (kaikille ei-jouluihmisille tämä olisi varmasti ihana paikka tähän aikaan vuodesta!). Koska joulu on perimmältään kristillinen juhla, sitä ei sovi juhlia julkisesti. Se ei kuitenkaan estä yksityishenkilöitä viettämästä joulua, eikä myöskään ovelia markkinamiehiä myymästä joulukoristeita – ne ovat vain yleensä nimetty talvikoristeiksi. Esimerkiksi Ikea myy kynttilöitä, servettejä, kuppeja ja valosarjoja joulun hengessä, mutta malliston nimi on Vinter 2017 (varsin kekseliästä Ikealta). Ja miksi kynttilät olisivatkaan oikeastaan varattu vain joulun viettoon? Täälläkin on nyt talvi ja illat ovat pimeitä, ja uskon että monet muslimitkin tykkäävät polttaa kynttilöitä, yhdistämättä niitä välttämättä suoraan jouluun. Lisäksi on muslimeja, jotka viettävät joulua ainakin jollain tavoin, esimerkiksi syömällä hyvää ruokaa perheen kanssa ja jopa antamalla lahjoja.

20171128_102519

Ikioma joulukuusemme

Annoin tänä vuonna uhkavaatimuksen aviomiehelleni jo hyvissä ajoin: joulukuusi on saatava. Tämä vuosi on oikeastaan ensimmäinen kun tyttäremme tajuaa jotain joulujutuista, ja itse tunnustaudun jouluihmiseksi. Minulle on aina ollut tärkeää koristella talo ja tehdä tiettyjä, perinteisiä jouluvalmisteluja. Joulukuusen hankkiminen ei vain ole kovin yksinkertaista tässä maassa. Niitä ei virallisesti myydä missään, mutta niitä voi kuitenkin löytää silloin tällöin myynnissä, uutena tai käytettynä. Saimme kuuman vinkin että eräässä kaupunkimme keskustan sekatavarakaupassa olisi joulukuusia ja -koristeita myynnissä, ja suuntasimme sinne jo marraskuun alussa tekemään tutkimustyötä. Koristeita löytyi pilvin pimein (joskin tyyliltään lähinnä bling bling -krääsää), mutta joukukuusta ei näkynyt missään. Kysyin sitten kaupan työntekijältä että missäköhän tämä Christmas tree – tai Winter tree – mahtaisi olla nähtävillä, ja meidät ohjattiin yläkerran toimistotiloihin, josta muutaman suljetun oven jälkeen löytyi kuin löytyikin perimmäisestä nurkasta muovinen joulukuusi. Hintaan oli vain taidettu laittaa hieman haram-lisää, sillä kuusi maksoi noin 220 euroa, ja kyseessä ei ollut mikään elinvoimaisimman ja tuuheimman näköinen joulukuusi… kaupat jäivät sitten tekemättä. Mietimme muita vaihtoehtoja, joista yksi on ajaa Bahrainiin ja tuoda kuusi autolla sieltä takaisin, mutta emme sitten toteuttaneet tätäkään vaihtoehtoa. Saudi-Arabian tulli saattaa takavaroida joulukuusen sellaisen nähdessään, ja ajattelimme myös että on ajan hukkaa ajaa vain yhden muovikuusen vuoksi Bahrainiin ja takaisin. Lopulta tilasimme pienehkön muovikuusen Amazonista ja yllätykseksemme se tuli postissa tullista läpi heittämällä, pakettia ei ollut edes avattu.  En tiedä oliko tullimiehiä laiskottanut vai alkaako maa vapautua tässäkin suhteessa. Kenties ensi vuonna jouluakin voi juhlia täälläkin jo ihan näkyvästi, kuka tietää?

Jouluun valmistutaan myös lähinnä länsimaalaisten asuttamissa leireissä. Meilläkin valtaosa leirimme asukkaista ei ole muslimeja, ja nyt viikonloppuna leirissämme järjestään Winter Fair, jossa nähdään myös erityinen vieras pohjoisnavalta (näkemys siitä, että Joulupukki asuu Suomen Lapissa ei ole kovin suosittu täällä). Näillä messuilla myydään yleensä ihmisten itse tekemiä joulukoristeita ja ruokaa, mutta tiedän että myös Englannista tuotuja suklaakalentereita on tänä vuonna myynnissä – joulukalentereitakaan ei tietysti myydä täällä, ainakaan yleisesti. Välillä suorastaan naurattaa se into ja vaiva mikä täällä laitetaan joulukoristeiden ja joulujuttujen hankintaan ja ylipäätään siihen, että saataisiin edes jotain jouluisaa erityisesti lapsille järjestettyä. Miettikää mitä tahansa suomalaista tavarataloa joulun alla ja sitä joulukrääsän määrää ja tarjontaa, ja meillä etsitään vimmattuina suljettujen ovien takaa hys hys -mentaliteetilla jotain kämäistä muovikuusta! Täällä saa tosissaan tehdä töitä joulumielen hankintaan! Kävimme myös taannoin mieheni ja tyttäreni kanssa Dubaissa, missä joulua vietetään täysin avoimesti ja kaupat myyvät mitä ihanimpia joulujuttuja. Tunsin itseni varsinaiseksi köyhäksi maalaisserkuksi Dubai Mallissa pyöriessäni ja palasinkin Saudeihin takaisin matkalaukussa mukana joukukoristeita – vaatteiden sekaan piilotettuna toki, siltä varalta että tullilla olisi asiaan jotain sanottavaa.

Mainokset

Päiväretki teollisuuskaupunkiin

Kävimme tänä viikonloppuna itäisen rannikon teollisuuskaupungissa Jubailissa, jonne on reilun tunnin ajomatka meiltä. Suurin syy retkeemme oli käydä markkinoilla, jotka järjestettiin oman leirimme ”sisarleirissä”, eli saman omistajan hallinnoimassa leirissä. Erilaiset markkinat ja myyjäiset ovat suosittuja expat-piireissä, sillä niillä voidaan koota rahaa esimerkiksi hyväntekeväisyyteen tai kouluja varten, ja toisaalta ne antavat myös mahdollisuuden kokoontua yhteen ja tehdä jotain yhdessä. Saudeissa ei ole samalla tavalla vapaa-ajanviettomahdollisuuksia kuin monessa muussa maassa. Kuten olen moneen kertaan todennut, täällä ei ole elokuvateattereita, konsertteja, teatteria tai pubeja.  Markkinoille keräännytään syömään ja viettämään aikaa yhdessä, ja toki tekemään ostoksiakin.

Matka Jubailiin on pölyinen ja hieman stressaava, sillä tie kaupunkiin on aina aika vilkkaasti liikennöity ja tiellä liikkuu paljon rekkoja, teollisuuskaupunkiin kun ollaan menossa. Jubailissa on paljon – todella paljon – öljyteollisuutta ja siellä on myös iso satama. Kaupunki ei ole paikoin mikään kaunein paikka maan päällä, mutta toisaalta valtavia öljynporaustorneja ja raskasta teollisuutta ei tavallaan voi olla ihailematta. Näky on kuin jostain dystopiaelokuvasta. Jubail on kuitenkin meren rannalla ja siellä on kauniitakin paikkoja, ja kaupungissa oli paikoittain hyvinkin siistiä, mikä ei ole aina niin tyypillistä Saudeissa. Ja sisarleirimme, jossa kävimme, oli todella hulppea pieni kylä meren rannalla, kolme hiekkarantaa, upeita omakotitaloja ja pienkerrostaloja, useampi leikkikenttä lapsille ja niin edelleen. Kontrasti öljykenttien pölystä merenrannan kauneuteen oli melkoinen, ja se kuvaa niin hyvin tätä maata: paljon tapahtuu suljettujen ovien takana, ja vain tietyt ominaisuudet avaavat nämä ovet, oli se sitten kansallisuus, varallisuus, ihonväri tai wasta – eli se kenet tunnet, missä piireissä pyörit, mitkä ovat sukulaisuussuhteesi.

20170423_092017

Öljykentiltä hiekkarannalle

Myyjäisissä ja markkinoilla myydään monenlaista tavaraa ja palvelua. Itse ostin tällä kertaa uuden abayan – blogikirjoitus abayamuodin uusista tuulista on luvassa vielä ennen kesää! – ja kävin hennattavana, otin hennatatuoinnin käteeni. Myyjinä on sekä länsimaalaisia että muita kansallisuuksia. Monet länkkärirouvat paneutuvat täällä ollessaan erilaisiin käsitöihin tai taiteisiin, ja he myyvät sitten tuotoksiaaan näissä tapahtumissa. Arabit (yleensä muut kuin saudit) myyvät tyypillisesti ”arabialaisia” tavaroita, eli esimerkiksi Lähi-idän tyyliin sopivia lautasia, mattoja, koriste-esineitä ja niin edelleen. Viime aikoina olen huomannut että monissa tilaisuuksissa on myyty ruokaa ja esineitä hieman levottomimmilta alueilta. Esimerkiksi palestiinalainen oliiviöljy on ilmeisen tunnettu herkku (täällähän ei koskaan puhuta Israelista vaan aina nimenomaan Palestiinasta) ja olen nähnyt esimerkiksi syyrialaisia shakkilautoja myytävänä. Se, miten aitoja nämä esineet ovat, on tietysti toinen kysymys. Toki shakkilauta on voitu tehdä Syyriassa ja varmaan näin onkin, mutta varsinaista antiikkia etsiessään kannattaa olla varovainen – ja ehkä olla mukana joku arabiaa taitava henkilö. Yleensä hinnat myös näillä länsimaalaisille suunnatuilla markkinoilla ovat huomattavan paljon korkeammat kuin kansan parissa. joten hinnasta kannattaa tingata – taito, jossa en ole kovin hyvä.  Mieheni osti tällä kertaa markkinoilta ison, kehystetyn arabialaisen miekan. Hän on jo pitkään haaveillut sellaisesta sisustuselementistä. Hienohan se on, mutta en tiedä miten saamme sen ikinä ehjänä mukaamme kun tästä maasta muutamme… joku pakkauspalvelu saa tehdä hyvää jälkeä sen suhteen!

Talven tuntua

Talvi saapuu Saudi-Arabiaankin – viimeisen viikon aikana meillä on ollut hyvin sateista ja paikallisittain viileää, ja maan pohjoisosassa on jopa tullut hieman lunta. Meillä on satanut viimeksi joskus viime keväänä, joten sateinen viikko on ollut iso ero normaaliin elämään. Saudi-Arabian infrastruktuuri ei millään muotoa ole rakennettu sadetta varten, joten silloin kun harvoin sataa, seurauksena on kaaos. Olimme lauantaina miehen ja

20161126_102945

Kauppakeskus tulvii

tyttären kanssa paikallisessa ostoskeskuksessa ostoksilla, kun sade alkoi. Meni ehkä 10 minuuttia kun kaupoissa alkoi jo vesi tippua sisään katoista ja työntekijät alkoivat etsiä ämpäreitä joita sijoitella vuotokohtiin. Lisäksi ostarien ovet ovat yleensä samassa maantasossa kuin parkkipaikatkin eikä parkkipaikoilla ole viemäröintiä, joten sateen sattuessa tulvavedet valuvat nopeasti sisään kauppakeskuksiin. Puhumattakaan siitä että meidän lauantaisen ostosreissumme ostarin koristeikkunat vuotivat kuin seula ja saimme ihailla eräänlaista vesiputousta, joka valui katosta. En aina ihan ymmärrä miten surkeasti täällä voidaan rakentaa taloja…! Uusi talomme on onneksi sentään pitänyt vettä ja meillä on muutaman portaan verran korotusta maantasoon, joten tulvavedet eivät ole päässeet sisälle kotona. Saudi-Arabiassa sade ei myöskään ole mitenkään virkistävää ja puhdistavaa, vaan sade yleensä kerää itseensä ilmassa olevan pölyn, hiekan ja saasteet. Sade onkin (varsinkin alkuun) eräänlaista nestemäistä mutaa, jota tippuu taivaalta ja joka likaa kaikki paikat. Parkkipaikoilla ei

20161126_103357

Ikean eteen oli ilmestynyt järvi

tosiaan ole viemäröintiä eikä sitä ole oikein missään muuallakaan, ja maa on niin kuivaa ettei se ime itseensä kovin hyvin tätä yllättävää vesimäärää. Joten kun sataa, myös tiet tulvivat ja liikenteessä saa olla erityisen varovainen. En muutenkaan pidä liikenteestä täällä – osa kuskeista tuntuu saaneen ajokorttinsa arvonnassa, kukaan ei noudata liikennesääntöjä, kaikki ajavat kovaa ja tiet ovat huonossa kunnossa – joten sateessa paikasta toiseen liikkuminen on vielä hankalampaa. Olimme eilen tyttären kanssa melkein tunnin myöhässä päiväkodista siitä syystä että taksikuski ei vaan päässyt ajoissa meille. Isoilla teillä oli monta kolaria ja vettä niin paljon, että liikenne oli aivan jumissa. Kaiken lisäksi kuningas oli viime viikonloppuna käymässä täällä itärannikolla, ja kuninkaan vierailun vuoksi monia isoja teitä oli suljettu ja turvajärjestelyt olivat korkeammalla tasolla kuin tavallisesti.

Lämpötila on tosiaan laskenut, aamuisin on enää noin 15 astetta lämmintä, päivällä lämpö nousee vielä noin 25 asteeseen. Eli kyseessä on ihan hyvä suomalainen kesäpäivä! Laitoin tyttärelle tällä viikolla ensimmäistä kertaa pitkähihaisen puseron päiväkotiin, ja sukat kenkiin -tähän saakka on menty sandaaleilla ja t-paidalla. Arabilapset tulevat aamulla hoitoon pipot päässä ja toppaliivit päällä… en tiedä mitä he miettivät minun ja tyttären pukeutumisesta, joka varmaan vaikuttaa melko kesäiseltä heidän silmiinsä.

Joulua ei varsinaisesti vietetä Saudi-Arabiassa, koska kyseessä ei ole muslimien juhla (olen tästä kirjoittanut ennenkin). Kaupoissa ei yleensä myydä mitään joulukoristeita, mutta pienellä salapoliisityöllä voi kuitenkin löytää erilaisia jouluun liittyviä juttuja. Esimerkiksi Ikeassa myytiin joulukoristeita, mutta nimellä ”talvikoriste” – malliston nimihän on ”Vinter 2016” ja sinällään kyseessä on vain pimeään aikaan sopivista kynttilöistä, serveteistä, astioista ja koristeista. Ikeassa myytiin myös jo kesällä Anna’s-piparikakkuja. Olin silloin aivan varma että niitä ei ole enää saatavilla näin joulun alla, koska niitä ei mielletä mitenkään jouluun liittyviksi herkuiksi. Olin onneksi väärässä, sen sijaan glögiä (alkoholitonta, tottakai) ei tänä vuonna ole Ikeassa ainakaan vielä näkynyt. Länsimaalaisten leireissä pidetään myös joulumarkkinoita, jotka nekin tosin ovat

20161125_101035-3

Joulukuusta ja pukkia ihmettelemässä

usein nimellä ”winter fair”. Näillä markkinoilla myydään ihan häpeilemättä joulukoristeita. Meilläkin oli täällä uudessa leirissämme talvimarkkinat viime viikonloppuna, ja markkinoilla myytiin tosiaan kaikenlaista jouluisaa. Paikalla oli jopa joulupukki, jota lapset pääsivät tapaamaan pientä maksua vastaan! Tosin joulupukkiakin mainostettiin nimellä ”special guest from North Pole”, eli ”erityinen vieras pohjoisnavalta” (pukkihan on Suomen lapista Korvatunturilta kotoisin, joten olen vähän skeptinen tämän pukin autenttisuuden suhteen!). Mekin kävimme tyttären kanssa ihmettelemässä pukkia, tytär tosin oli aivan kauhuissaan tämän ison valkopartaisen miehen tapaamisesta ja itki lähes koko ajan… oli kuitenkin mukavaa saada vähän joulun odotuksen tuntua täälläkin. Juhlapyhät ovat usein vaikeita expateille, sillä monia tuttuja ja tärkeitä traditioita on vaikea toteuttaa vieraassa paikassa. Me vietämme joulun jälleen Suomessa, mutta näinä viikkoina ennen joulua on kiva kuitenkin tehdä jotain edes vähän jouluisaa. Kaikki ihmiset eivät niin perusta traditioista, mutta minulle ne ovat tärkeitä, ja jotenkin vielä korostuvat kun on kaukana synnyinmaasta ja perheestä.