Naiset ratissa – ja mitä sitten?

Suurin osa lukijoistani on varmastikin huomannut, että Saudi-Arabia aikoo sallia ensi vuonna autolla ajamisen myös naisille (jos jostain syystä uutinen on mennyt sinulta ohi, voit lukea asiasta esim. täältä). Naisten ajo-oikeudesta on ollut puhetta täällä tasaisin väliajoin, mutta silti uutinen pääsi yllättämään – ja toisaalta taas ei. Täällä vaihtui hiljattain kruununprinssi eli tällä hetkellä hallitsevan kuninkaan todennäköisin seuraaja, ja uusi kruununprinssi on nuori, kolmekymppinen kaveri, jolla on paljon moderneja ideoita. Hänellä on Saudi 2030 -visio, johon on kuulunut mm. se, että naiset saisivat ajaa. Mutta valtaosa ihmisistä, itseni mukaan lukien, varmastikin ajatteli että lupa ajamiseen tulisi ehkä kuitenkin lähempänä vuotta 2030. Sen sijaan, inshallah, näyttää tosiaan siltä että ensimmäiset naiset pääsisivät rattiin jo kesällä 2018.

Mitä tämä tarkoittaa yhteiskunnalle, sitä ei kukaan osaa ennustaa tarkalleen. Muutamia suuntalinjoja voidaan kuitenkin hahmotella. Ensinnäkin liikenne tulee olemaan varmasti vielä kaoottisempaa kuin aiemmin, ainakin hetken aikaa. Ei siksi että naiset olisivat välttämättä mitenkään huonompia kuskeja (kun katsoo tämänhetkistä liikennettä on vaikea kuvitella että kukaan voisi enää ajaa kaoottisemmin ja liikennesäännöistä piittaamattomammin kuin miehet täällä), mutta ylipäätään se että uusia kuskeja ilmaantuu yllättäen iso määrä liikenteeseen on omiaan sekoittamaan pakkaa. Saudien on myös panostettava nais(liikenne)poliisien palkkaamiseen, tai sitten annettava miespoliisien asioida myös naiskuskien kanssa. Kaikki eivät ole olleeet myöskään mitenkään ilahtuneita ilmoituksesta, ja osa saudimiehistä onkin uhonnut ajavansa tahallaan kolareita naiskuskien kanssa tai aiheuttavansa muuten ongelmia (oikeasti, järki ohoi taas…!). Suurin osa länkkärinaisista tuntuu olevan odottavalla kannalla sen suhteen miten liikenne alkaa sujumaan ja uskaltaisiko sitä hypätä itse auton rattiin. Lisäksi mekin tarvitsemme tottakai saudiajokortin, eli oman kotimaan ajokortilla ei voi ainakaan suoraan olettaa voivansa saada ajaa vaan ainakin jotain opetusta ja ajotunteja on luultavasti tarjolla. Minulla ei ollut edes Suomessa ajokorttia, joten nähtäväksi jää nyt ryhdynkö tavoittelemaan sitä täällä ollessani. Toisaalta jos oppisin ajamaan Saudi-Arabiassa niin en usko että mikään hirvittäisi minua enää Suomen teillä – enintään saattaisin oppia huonoja tapoja täällä liikenteessä!

Monelle saudiperheelle naisten ajo-oikeus on iso taloudellinen helpotus. Oman autonkuljettajan palkkaaminen on kallista, ja kaikki saudit eivät ole rikkaita. Jos nainen haluaa käydä töissä tai viedä lapsiaan kouluun tai vaikkapa lähteä sairaalaan, hän tarvitsee aina jonkun kyyditsemään häntä. Mutta nyt naisillakin olisi mahdollisuus hoitaa arjen pyörittäminen itse ja laajentaa elämänpiiriä kodin ulkopuolelle. Naisten ajo-oikeus liittyykin vahvasti toiseen yhteiskunnalliseen muutokseen, joka on käynnissä täällä, nimittäin saudialisaatioon. Saudialisaatio on ollut käynnissä jo jonkin aikaa ja tavoitteena on saada saudeja töihin – eli toisin sanoen ajaa expateja ulos maasta. Tämän vuoden aikana on uutisoitu mm. siitä, kuinka ulkomaalaisten hammaslääkäreiden palkkaamista on vaikeutettu, kuinka teleoperaattoriliikkeissä tulee olla vain saudeja työskentelemässä ja kuinka myös ostareissa pyritään jollain aikatauluilla siihen, että kaikissa liikkeissä on vain saudeja töissä. Myös expat-maksuja on nostettu runsaasti. Täällähän ei makseta palkansaajien tuloveroa mutta nyt expatit maksavat esimerkiksi viisumeistaan huomattavasti aiempaa enemmän. Uutuutena maksetaan myös jokaisesta perheenjäsenestä vuosimaksua, ja nämä maksut tuplaantuvat tästä eteenpäin joka vuosi. Koska tätä maksetaan jokaista perheenjäsentä kohti, maksut alkavat olla tuntuvia jos sinulla on vaikkapa vaimo ja neljä lasta elätettävänä. Nämä muutokset osuvat ensimmäiseksi eniten tietysti niihin expateihin, jotka eivät tienaa niin hyvin, esimerkiksi autokuskeihin, nannyihin ja alemman tason asiantuntijatehtäviin. Nyt jos ja kun naisten ajo-oikeus tulee voimaan ensi kesänä, yksityiset autonkuljettavat alkavat olla ahtaalla, ja juuri siihen selvästi pyritäänkin. Eli eroon ulkomaisesta työvoimasta ja tilalle saudit tekemään itse hommia.

Suuntahan on varmasti ainoa oikea jos Saudi-Arabia tahtoo uudistua ja tulla valtioksi, jossa maan omat kansalaiset pyörittävät ainakin suurimman osan yhteiskunnan eri osa-alueista. Nythän niin ei ole. Mutta muutos ei välttämättä tule olemaan helppo eikä kitkaton. Uskonnon rooli on täällä vahva, ja osa konservatiivisimmista uskonoppineista vastustaa esimerkiksi naisten ajo-oikeutta, sehän vain viekoittelee naiset synnin tielle, kun mokomat hupakot voivat halutessaan ajaa minne tahansa..! Elämmekin todella mielenkiintoisia aikoja, ja nähtäväksi jää menevätkö nämä modernisaatioyritykset maaliin ongelmitta vai nähdäänkö jotain yhteiskunnallista kuohuntaa. Me tietysti seuraamme tilannetta silmä kovana,  erityisesti siksi että olemme itsekin expateja eli sitä joukkoa josta halutaan eroon loppujen lopuksi. Mieheni tosin on aika korkeassa asiantuntijatehtävässä, joten en nyt ole kauhean huolissani tilanteesta tällä hetkellä, ja toisaalta olemme olleet täällä jo yli kolme vuotta eli jos meidän pitäisi lähteä, ei sekään olisi mikään maailmanloppu.

Mainokset

Luonnonvoimien armoilla

Viimeiset pari viikkoa Saudi-Arabiassa on ollut ihan hullut säät. Ensin meillä satoi viikon verran joka päivä – ei mitenkään  tyypillistä maassa, jossa yleensä sataa vain muutamia yksittäisiä kertoja vuodessa – ja nyt sateen jälkeen maan on vallannut kylmä säärintama. Yleensä näin helmikuun lopulla kevät on jo nupullaan ja lämpötilat nousevat 20-30 asteeseen, mutta nyt on ollut todella viileää. Sunnuntaina herätessäni ulkona oli +4 astetta lämmintä… tänä vuonna lämipimille vaatteille on ollut todella käyttöä! Viikon kestäneen sateen jäljiltä kaupunki on vieläkin sekaisin. Koska täällä sataa niin harvoin, maaperä ei oikein jaksa vetää sisäänsä yllättävää sademäärää, eikä infrastruktuurikaan ole rakennettu sadetta silmällä pitäen. Tämä sade oli pahin mitä olen nähnyt Saudeissa, ja itse asiassa se oli niin paha luonnonilmiö että muun muassa koulut ja päiväkodit olivat kiinni viime viikon lopulla. Ei välttämättä siksi, että niihin olisi tulvinut, vaan siksi että liikenne muuttuu entistä kaoottisemmaksi sateen myötä ja teillä ei ole turvallista liikkua. Tällä kertaa vettä tuli niin paljon, että useat tiet tulvivat ja paikoin vettä oli niin paljon, että autot olivat uponneet melkein kokonaan veteen.

20170221_104839

Kun tiet muuttuvat järviksi

Sanomattakin on selvää, että tällaisen tulvimisen jäljiltä on paljon siivottavaa. Vesi toi mukanaan irtomaata, joten monilla teillä on vielä isoja hiekkakasoja. Lisäksi vesi tuhosi jo ennestään huonoja teitä ja niihin on ilmestynyt uusia kuoppia. Monet kaupat ja kauppakeskukset tulvivat – ystäväni jakoi kuvan paikallisesta Harley Davidson -liikkeestä. jossa prätkät olivat metrin verran veden alla. Taloudellistakin haittaa sää on siis tuonut tullessaan. Monilla tulvi myös kotona, joko puutarhan kautta sisään tai sitten katto ei kestänyt sademäärää. Me selvisimme onneksi aika vähillä vaurioilla. Meillä tuli hieman vettä ja mutaa sisään puutarhan oven alitse, ja katto oli vuotanut hiukan portaikon kohdalla, mutta siinä se. Monilla vauriot ovat paljon suurempia. Facebook on täyttynyt kuvista joissa lapset uivat keskellä tietä, ihmiset melovat kumilautoilla tai talon omistaja kalastaa puutarhassaan. jossa kasvien sijaan on nyt reilusti vettä.

Toinen luonnonilmiö, joka on nyt koetellut meitä, on flunssa. Alan epäillä, että perheemme ei tervettä päivää näekään, niin usein olemme olleet flunssan kourissa nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Onneksi uutiset tietävät kertoa, että pikkulapsi saattaa olla 10 kertaa vuodessa flunssassa – ja meillä mennään varmaan kohta jo tuon kymmenen kerran yli. Sairastelulle nyt ei paljoa voi, muuta kuin yrittää pestä kädet usein ja pitää muutenkin huolta hygienista, mutta onhan tämä todella rasittavaa. Tyypillisesti kuvio menee niin, että tyttö sairastuu ensin. Kun muutaman yön on hoitanut flunssaista ja huonosti nukkuvaa lasta itsekin minimaalisilla yöunilla, onkin erittäin otollinen hetki sairastua itse. Ja meillä aikuisilla flunssa kestää nykyään aina yli viikon, joskus enemmänkin, ja sitten tuntuu että seuraava tauti onkin jo nurkan takana. En ymmärrä, miten tällaiset sairasteluputket hoidetaan perheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Saudi-Arabiassa mies ei jää kotiin hoitamaan sairasta lasta ellei kyseessä ole jokin poikkeustilanne, joten jos minä olisin kokopäivätöissä, se olisin minä joka olisi koko ajan poissa töistä  hoitamassa sairasta lasta. Onneksi suomen opetuksen pystyy järjestämään hieman joustavammin, joten freelancer-työni eivät ole niin kärsineet. Yritän käydä kerran viikkoon fitness pilates -tunnilla ja BodyPumpissa, mutta viime viikolla jouduin perumaan BodyPumpin siksi että lapsi oli kipeänä, tällä viikolla en pääse itse kun olen flunssassa. Tuntuu, että mitään harrastusta ei kannata aloittaa, kun en kuitenkaan pääse osallistumaan kunnolla. Jatkuvasti huonosti nukutut  yöt tekevät sen, että olo on kuin pienessä sumussa koko ajan ja ajatus ei leikkaa. No, ei auta kuin uskoa ja toivoa että tämä flunssaputki jossain vaiheessa helpottaa ja tyttären vastustuskyky karaistuu.

Talven tuntua

Talvi saapuu Saudi-Arabiaankin – viimeisen viikon aikana meillä on ollut hyvin sateista ja paikallisittain viileää, ja maan pohjoisosassa on jopa tullut hieman lunta. Meillä on satanut viimeksi joskus viime keväänä, joten sateinen viikko on ollut iso ero normaaliin elämään. Saudi-Arabian infrastruktuuri ei millään muotoa ole rakennettu sadetta varten, joten silloin kun harvoin sataa, seurauksena on kaaos. Olimme lauantaina miehen ja

20161126_102945

Kauppakeskus tulvii

tyttären kanssa paikallisessa ostoskeskuksessa ostoksilla, kun sade alkoi. Meni ehkä 10 minuuttia kun kaupoissa alkoi jo vesi tippua sisään katoista ja työntekijät alkoivat etsiä ämpäreitä joita sijoitella vuotokohtiin. Lisäksi ostarien ovet ovat yleensä samassa maantasossa kuin parkkipaikatkin eikä parkkipaikoilla ole viemäröintiä, joten sateen sattuessa tulvavedet valuvat nopeasti sisään kauppakeskuksiin. Puhumattakaan siitä että meidän lauantaisen ostosreissumme ostarin koristeikkunat vuotivat kuin seula ja saimme ihailla eräänlaista vesiputousta, joka valui katosta. En aina ihan ymmärrä miten surkeasti täällä voidaan rakentaa taloja…! Uusi talomme on onneksi sentään pitänyt vettä ja meillä on muutaman portaan verran korotusta maantasoon, joten tulvavedet eivät ole päässeet sisälle kotona. Saudi-Arabiassa sade ei myöskään ole mitenkään virkistävää ja puhdistavaa, vaan sade yleensä kerää itseensä ilmassa olevan pölyn, hiekan ja saasteet. Sade onkin (varsinkin alkuun) eräänlaista nestemäistä mutaa, jota tippuu taivaalta ja joka likaa kaikki paikat. Parkkipaikoilla ei

20161126_103357

Ikean eteen oli ilmestynyt järvi

tosiaan ole viemäröintiä eikä sitä ole oikein missään muuallakaan, ja maa on niin kuivaa ettei se ime itseensä kovin hyvin tätä yllättävää vesimäärää. Joten kun sataa, myös tiet tulvivat ja liikenteessä saa olla erityisen varovainen. En muutenkaan pidä liikenteestä täällä – osa kuskeista tuntuu saaneen ajokorttinsa arvonnassa, kukaan ei noudata liikennesääntöjä, kaikki ajavat kovaa ja tiet ovat huonossa kunnossa – joten sateessa paikasta toiseen liikkuminen on vielä hankalampaa. Olimme eilen tyttären kanssa melkein tunnin myöhässä päiväkodista siitä syystä että taksikuski ei vaan päässyt ajoissa meille. Isoilla teillä oli monta kolaria ja vettä niin paljon, että liikenne oli aivan jumissa. Kaiken lisäksi kuningas oli viime viikonloppuna käymässä täällä itärannikolla, ja kuninkaan vierailun vuoksi monia isoja teitä oli suljettu ja turvajärjestelyt olivat korkeammalla tasolla kuin tavallisesti.

Lämpötila on tosiaan laskenut, aamuisin on enää noin 15 astetta lämmintä, päivällä lämpö nousee vielä noin 25 asteeseen. Eli kyseessä on ihan hyvä suomalainen kesäpäivä! Laitoin tyttärelle tällä viikolla ensimmäistä kertaa pitkähihaisen puseron päiväkotiin, ja sukat kenkiin -tähän saakka on menty sandaaleilla ja t-paidalla. Arabilapset tulevat aamulla hoitoon pipot päässä ja toppaliivit päällä… en tiedä mitä he miettivät minun ja tyttären pukeutumisesta, joka varmaan vaikuttaa melko kesäiseltä heidän silmiinsä.

Joulua ei varsinaisesti vietetä Saudi-Arabiassa, koska kyseessä ei ole muslimien juhla (olen tästä kirjoittanut ennenkin). Kaupoissa ei yleensä myydä mitään joulukoristeita, mutta pienellä salapoliisityöllä voi kuitenkin löytää erilaisia jouluun liittyviä juttuja. Esimerkiksi Ikeassa myytiin joulukoristeita, mutta nimellä ”talvikoriste” – malliston nimihän on ”Vinter 2016” ja sinällään kyseessä on vain pimeään aikaan sopivista kynttilöistä, serveteistä, astioista ja koristeista. Ikeassa myytiin myös jo kesällä Anna’s-piparikakkuja. Olin silloin aivan varma että niitä ei ole enää saatavilla näin joulun alla, koska niitä ei mielletä mitenkään jouluun liittyviksi herkuiksi. Olin onneksi väärässä, sen sijaan glögiä (alkoholitonta, tottakai) ei tänä vuonna ole Ikeassa ainakaan vielä näkynyt. Länsimaalaisten leireissä pidetään myös joulumarkkinoita, jotka nekin tosin ovat

20161125_101035-3

Joulukuusta ja pukkia ihmettelemässä

usein nimellä ”winter fair”. Näillä markkinoilla myydään ihan häpeilemättä joulukoristeita. Meilläkin oli täällä uudessa leirissämme talvimarkkinat viime viikonloppuna, ja markkinoilla myytiin tosiaan kaikenlaista jouluisaa. Paikalla oli jopa joulupukki, jota lapset pääsivät tapaamaan pientä maksua vastaan! Tosin joulupukkiakin mainostettiin nimellä ”special guest from North Pole”, eli ”erityinen vieras pohjoisnavalta” (pukkihan on Suomen lapista Korvatunturilta kotoisin, joten olen vähän skeptinen tämän pukin autenttisuuden suhteen!). Mekin kävimme tyttären kanssa ihmettelemässä pukkia, tytär tosin oli aivan kauhuissaan tämän ison valkopartaisen miehen tapaamisesta ja itki lähes koko ajan… oli kuitenkin mukavaa saada vähän joulun odotuksen tuntua täälläkin. Juhlapyhät ovat usein vaikeita expateille, sillä monia tuttuja ja tärkeitä traditioita on vaikea toteuttaa vieraassa paikassa. Me vietämme joulun jälleen Suomessa, mutta näinä viikkoina ennen joulua on kiva kuitenkin tehdä jotain edes vähän jouluisaa. Kaikki ihmiset eivät niin perusta traditioista, mutta minulle ne ovat tärkeitä, ja jotenkin vielä korostuvat kun on kaukana synnyinmaasta ja perheestä.

Takaisin hiekkalaatikolla

Viisi viikkoa lomaa Suomessa meni yhdessä hujauksessa ja olemme koko perhe palanneet Saudeihin jo kohta kaksi viikkoa sitten. Tällä kertaa en todella olisi halunnut palata, totta puhuakseni. Suomessa oli niin mukavaa. Oli kiva nähdä kavereita ja sukulaisia, kävellä luonnossa, syödä hyvää ruokaa, uida ja saunoa. Suomessa oli myös niin paljon mahdollisuuksia harrastaa aktiivisen yksivuotiaan kanssa – oletteko helsinkiläiset esimerkiksi koskaan tulleet miettineeksi, miten valtavan hienoja leikkipuistoja teillä on kaupunki täynnä? Eikä tämä rajoitu vain pääkaupunkiseutuun, vaan pienemmilläkin paikkakunnilla on panostettu ulkoilumahdollisuuksiin ja puistoihin. Totean tämän keskellä Saudi-Arabian kuuminta kesää, kun lämpötila kapuaa joka päivä yli 40 asteen ja useimmiten yli 45 asteen. Vaikka leirissämme on kaksi leikkipuistoa, ei niissä voi leikkiä ennen kuin aurinko alkaa laskea. Ylipäänsä ulos meneminen on aika minimissä, mikä aiheuttaa pientä päänvaivaa sen suhteen mitä minä ja touhutaapero voimme täällä tehdä. Suomalainen puhdas luonto on klisee, mutta klisee jonka allekirjoitan täysin ja josta suomalaisten pitäisi muistaa olla ylpeitä. Saudi-Arabia tuntuu minusta nyt nimittäin lähinnä asumiskelvottomalta hiekkalaatikolta, jossa ihminen on täysin ilmastoinnin armoilla.

Ilmastoinnista tuleekin mieleen, että paluu Saudeihin ei ole ollut täysin kommelluksia vailla. Koska täällä on niin kuuma joka ikinen päivä, sähkönkulutus on ollut huipussaan. Siitä johtuen meillä on ollut sähkökatkoja. Viime viikolla ensin yhtenä päivänä sähköt olivat koko leiristämme poissa 2,5 tuntia, ja sitten seuraavana päivänä meidän talomme läheinen sähkögeneraattori tai mikä lie sähkökaappi pamahti niin, että meidän talostamme ja muutamalta naapurilta oli sähköt pois melkein 10 tuntia. No, 10 tuntia ilman sähköjä ja erityisesti ilman ilmastointia alkaa olla terveydelle vaarallinen tilanne näissä lämpötiloissa, joten ensin mieheni tuli töistä pelastamaan minut ja tyttäremme lounaalle (ruokaakaan ei tietysti voinut laittaa kun hella ei toiminut) ja sitten leirimme sisällä pääsimme evakkoon tyhjänä olleeseen taloon, jossa ilmastointi toimi. Sähkökatkoja on ollut nyt laajemminkin kaupungilla, esimerkiksi ensimmäinen ravintola johon yritimme mennä lounaalle tuona pitkän sähkökatkon päivänä ei voinut meitä palvella, sillä heilläkään ei ollut sähköjä. Mieheni työpaikalla on myös ohjeistettu että esimerkiksi pyykkikonetta tai tiskikonetta ei pitäisi laittaa pyörimään päivän kuumimpina tunteina, jolloin sähkönkulutus on huipussaan. Ongelma on siis laajamittainen. Täytyy toivoa, että säästyisimme jatkossa ainakin pitkäaikaisilta sähkökatkoilta, sillä tämä kuumuus on niin uuvuttavaa. Olemme kyllä mieheni kanssa ihmetelleet sitä, miten arabit kestivät näitä lämpötiloja ennen vanhaan, kun elämä oli vielä sellaista nomadielämää, eli kameli ja teltta -eloa. Ja nykypäivänä ihmettelemme siirtotyöläisiä, jotka tekevät ulkona töitä oli kuuma tahi ei. Meidänkin leiriin rakennetaan jotain uutta yhteisötilaa kaupan viereen ja siellä äijät muuraavat joka päivä, 45 asteen lämmössä ja suorassa auringonpaisteessa. Huh!

Paitsi että meillä on ollut sähköjen kanssa ongelmia, on luonto tunkeutunut pieneen taloomme poissaollessamme. Meillä on ollut pitkin vuotta jonkinverran muurahaisia, hämähäkkejä ja satunnaisia muita ötököitä, mutta poissaollessamme ötökköpopulaatiot ovat räjähtäneet käsiin. Muurahaisiakin on ainakin kolmea eri sorttia, meillä on useampi (pieni) gekko täällä sisällä – mieheni yrittää niitä jahdata ulos pyynnöstäni – ja hämähäkki on tehnyt ison verkon vierasvessaan. Vähän sellainen ”welcome to the jungle” -fiilis… No, olemme olleet muurahaisjahdissa erityisesti keittiössä, sillä keittiön muurahaispopulaatio hyökkää heti pienimmänkin ruoanmurenen kimppuun joka pöydälle tai lattialle tipahtaa. Ja kun talossa on myös yksivuotias sormiruokaileva taapero sitä ruokaa tuppaa tippumaan aina välillä lattialle… onneksi sentään hämähäkit ovat myrkytöntä sorttia eikä käärmeitä ole näkynyt. Saudeissa on käärmeitä, myrkyllisiäkin, mutta ne tulevat aniharvoin keskellä kaupunkia, joten niiden suhteen olemme turvassa. Toinen muistutus saudielon erityispiirteistä on myös tämä kaamea liikennekulttuuri ja ihmisten piittaamattomuus omasta tai muiden turvallisuudesta. Olimme viime viikonloppuna ostoksilla Ikeassa ja mieheni lähti vielä ostosreissun jälkeen käymään läheisessä kirjakaupassa. Minä ja tyttäremme istuimme kaksin autossa kun yht’äkkiä joku peruutti meitä päin. Sain kauhean slaagin ja kun pääsin autosta ulos, syyllinen oli jo lähtemässä äkkiä pois paikalta. Ikean parkkipaikalla nähtiinkin erään abaya-asuisen raivopäänaisen kohtaus, suutuin niin paljon lähinnä siitä ettei kuski jäänyt edes katsomaan mitä kävi. Tämä on ikävä kyllä hyvin tyypillistä täällä. Onneksi miehenikin tuli siihen selvittämään asiaa, eikä autollekaan käynyt sitten suurempia vahinkoja.

Konsulttikielellä sanoen paluu Saudeihin on siis ehkä ollut hieman haastavaa. Mutta ei tämä nyt täysin tuskaa ole ollut – muuten tuskin olisimme palanneetkaan. On mukavaa olla taas omassa talossa (vaikka siellä onkin ötököitä ja kuuma), Suomessa lomaillessamme asuimme lähinnä sukulaisten nurkissa. Jatkuva matkalaukkuelämä alkaa väsyttää pitkän päälle sekin. On ollut kiva nähdä niitä vähiä kavereita jotka täällä ovat nyt kesällä – suurin osa ihmisistä lomailee muualla niin suuren osan kesää kuin pystyy, mikä on järkevää. Olen ilmoittanut tyttären paikalliseen sisäleikkikerhoon, jota hän rakasti ainakin ensimmäisellä kerralla, ja suunnitelmissa on muidenkin harrasteiden aloittaminen. Sellainenkin huomio on tullut mieleen, että missä tahansa olenkin ollut täällä tässä muutaman viikon aikana – leikkikerhossa, ulkona syömässä, ruokakaupassa, ostoksilla, sairaalassa (tyttären 1v rokotteet) – olen aina nähnyt tuttuja, joiden kanssa vaihtaa pari sanaa. Nämä ovat olleet joko ihmisiä jotka tunnen ystävien kautta tai naapureita edellisestä tai nykyisestä talostamme, ja lisäksi jonkinverran olen nähnyt myös entisiä oppilaitani siltä ajalta kun opetin koulussa täällä. Verrattuna siihen millaista elämä oli lähes kaksi vuotta sitten kun saavuin tänne enkä tuntenut ketään muuta kuin mieheni, on tämä aika iso juttu, kun sitä oikein miettii. Kaupunki on sillä tavoin muuttunut omakseni, että tunnen jo aika hyvin paikkoja. Tunnen myös niin paljon ihmisiä täältä, että kavereita ja hyvänpäivän tuttuja löytyy aina. Kaltaiselleni sosiaaliselle eläimelle se on tärkeää.

Missä on turvallista?

Kirjoittelen tänään oudoissa tunnelmissa tätä blogipostausta. Ensinnäkin on pitkästä aikaa sateinen päivä. Koko päivän on ripotellut hiljalleen vettä ja sää tuntuu todella painostavalta. Olen viimeksi kokenut sadetta Saudeissa joskus marras-joulukuussa, joten kyseessä ei ole tosiaankaan mikään jokapäiväinen sääilmiö. Täällä niin tyypillinen auringonpaiste (edes utuinen sellainen) on vaihtunut alhaalla roikkuviin pilviin ja ulkona on melko harmaata. Outo sää sopii myös kummallisiin tapahtumiin. Osa teistä saattoi lukea eilen Ylenkin sivuilla julkaistun uutisen siitä, että Yhdysvallat sulki konsulaattejaan eri puolella Saudi-Arabiaa kansalaisiinsa kohdistuvan uhan vuoksi. Konsulipalvelut ovat olleet poissa käytöstä tänään ja eilen. Toisaalla uutinen tarkentui vielä niin, että kyseessä on nimenomaan uhka öljy-yhtiöissä työskenteleviä amerikkalaisia vastaan.

Tämä on ensimmäinen kerta täällä ollessamme kun näin vakava turvallisuuteen liittyvä varoitus on annettu ja se on aiheuttanut monenlaisia toimenpiteitä. Turvallisuustasoa on nostettu sekä länsimaalaisten asuttamilla alueilla että esimerkiksi koulussa, jossa työskentelen. Turvallisuuteen kiinnitetään muutenkin täällä paljon huomiota: esimerkiksi meidän talomme alueelle ajattaessa ovivahdit tarkistavat aina peilin kanssa, ettei auton alustaan ole kiinnitetty pommia. Aiemmin kirjoitin siitä, että koulujen ja muiden vastaavien alueiden porteilla saattaa nähdä vartijoita konekiväärien kanssa. Eli sinänsä turvatarkastukset ja aseet eivät ole mikään uusi asia ja olen niihin jossain määrin jopa tottunut, jos mahdollista, mutta tällainen varoitus ei tunnu oikein mukavalta. Mikä on uhkana? Tietävätkö viranomaiset jotain, mitä eivät kerro meille? Kuinka vakava uhka on? Pitäisikö minun käyttäytyä jotenkin eri tavalla kuin normaalisti tai varoa tiettyjä paikkoja? Mistä mahdolliset uhan aiheuttajat tietävät kuka on amerikkalainen ja kuka ei, vai ovatko uhattuna kaikki länsimaalaiset? Koulussa oli tänään paljon keskustelua siitä, mitä on meneillään ja pitäisikö meidän varoa jotenkin erityisen paljon. Kukaan ei tunnu tietävän tarkkaan, mistä on kyse, ja se lisää osaltaan kuulopuheiden ja spekulaatioiden leviämistä.

Kun muutimme Saudi-Arabiaan viime syksynä, yksi tarkkaan mietittävä asia oli turvallisuus. Saudi-Arabia on ollut pitkään vakaa ja melko turvallinen maa, ainakin muihin Lähi-idän maihin verrattuna. Asumme kuitenkin yllättävän lähellä esimerkiksi Irakia, jossa tilanne on vieläkin aika sekava, eikä tästä hirveän pitkä matka ole Syyriaankaan. Lisäksi ei ole mikään salaisuus, että myös Saudi-Arabiasta on lähtenyt ihmisiä taistelemaan erilaisten terrorijärjestöjen riveissä. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt tänne muuttaessani, sillä kaupunki jossa asumme tuntui – ja tuntuu yhä – melko turvalliselta. En ole kokenut oloani mitenkään uhatuksi oikeastaan missään vaiheessa (epämukavaksi kyllä silloin tällöin) ja ihmiset tuntuvat yleisesti ottaen ihan mukavilta, myös paikalliset. Vastaanotto on ollut ihan myönteinen ja olen jopa tutustunut töissä muutamaan saudi-arabialaiseen naiseen ja miehellänikin on saudeja työtovereina. Minua ei siis ole pelottanut enkä ole edes halunnut kirjoittaa kauheasti terrorismista muutamastakin syystä. Ensinnäkin suurin osa ihmisistä ajattelee ensimmäisenä vain terrorismia kuullessaan sanan ”Saudi-Arabia”, ja se on hyvin mustavalkoinen näkemys asiasta. Minä haluan kirjoittaa mieluummin jokapäiväisestä elämästä täällä: kulttuurista, ihmisistä, ruoasta, tavoista, historiasta ja niin edelleen. Toisekseen terroristit saavat valtaa nimenomaan sillä että heistä puhutaan tai kirjoitetaan: pelko leviää yhteisöissä ja ihmiset alkavat pelätä asioita, joita normaalisti tekisivät. Niinpä menin tänäänkin ihan normaalisti töihin ja samoin teki mieheni, ja jopa odotin kyytiäni talomme portilla ilman abayaa, kuten yleensäkin teen, vaikka se periaatteessa ei olekaan ”sallittua”. Mietin kyllä tänään tavallista enemmän sitä, miten turvallista täällä on loppujen lopuksi asua. Missä loppujen lopuksi on turvallista? Suomessa ei ole ainakaan kovin suurta terrorismin uhkaa, mutta siellä on vaarana joutua kapakkatappeluun tai saada kirveestä metrossa – ihan kuten missä tahansa muuallakin (paitsi täällä, koska meillä ei ole kapakoita eikä metroa…). Ihmiset elävät myös paljon vaarallisemmissa paikoissa, kuten vaikkapa avustustyöntekijöinä Afganistanissa.

Olen saanut jonkin verran viestejä, joissa on kyselty turvallisuustilanteesta. Haluankin toppuutella kaikkia huolestuneita läheisiä ja kertoa, että meillä on täällä kaikki hyvin. Kyseessä oli toivottavasti vain väärä hälytys ja tilannetta seurataan. Ainut paikka, jossa olen täällä pelännyt, on liikenne. Vakavan aiheen loppukevennykseksi laitankin tänne videon, joka valottaa hyvin saudien liikennekulttuuria… kaikkia videossa nähtyjä kuljettajatyyppejä näkee täällä liikenteessä lähes päivittäin, joten video ei missään tapauksessa edes liioittele!