Talven tuntua

Talvi saapuu Saudi-Arabiaankin – viimeisen viikon aikana meillä on ollut hyvin sateista ja paikallisittain viileää, ja maan pohjoisosassa on jopa tullut hieman lunta. Meillä on satanut viimeksi joskus viime keväänä, joten sateinen viikko on ollut iso ero normaaliin elämään. Saudi-Arabian infrastruktuuri ei millään muotoa ole rakennettu sadetta varten, joten silloin kun harvoin sataa, seurauksena on kaaos. Olimme lauantaina miehen ja

20161126_102945

Kauppakeskus tulvii

tyttären kanssa paikallisessa ostoskeskuksessa ostoksilla, kun sade alkoi. Meni ehkä 10 minuuttia kun kaupoissa alkoi jo vesi tippua sisään katoista ja työntekijät alkoivat etsiä ämpäreitä joita sijoitella vuotokohtiin. Lisäksi ostarien ovet ovat yleensä samassa maantasossa kuin parkkipaikatkin eikä parkkipaikoilla ole viemäröintiä, joten sateen sattuessa tulvavedet valuvat nopeasti sisään kauppakeskuksiin. Puhumattakaan siitä että meidän lauantaisen ostosreissumme ostarin koristeikkunat vuotivat kuin seula ja saimme ihailla eräänlaista vesiputousta, joka valui katosta. En aina ihan ymmärrä miten surkeasti täällä voidaan rakentaa taloja…! Uusi talomme on onneksi sentään pitänyt vettä ja meillä on muutaman portaan verran korotusta maantasoon, joten tulvavedet eivät ole päässeet sisälle kotona. Saudi-Arabiassa sade ei myöskään ole mitenkään virkistävää ja puhdistavaa, vaan sade yleensä kerää itseensä ilmassa olevan pölyn, hiekan ja saasteet. Sade onkin (varsinkin alkuun) eräänlaista nestemäistä mutaa, jota tippuu taivaalta ja joka likaa kaikki paikat. Parkkipaikoilla ei

20161126_103357

Ikean eteen oli ilmestynyt järvi

tosiaan ole viemäröintiä eikä sitä ole oikein missään muuallakaan, ja maa on niin kuivaa ettei se ime itseensä kovin hyvin tätä yllättävää vesimäärää. Joten kun sataa, myös tiet tulvivat ja liikenteessä saa olla erityisen varovainen. En muutenkaan pidä liikenteestä täällä – osa kuskeista tuntuu saaneen ajokorttinsa arvonnassa, kukaan ei noudata liikennesääntöjä, kaikki ajavat kovaa ja tiet ovat huonossa kunnossa – joten sateessa paikasta toiseen liikkuminen on vielä hankalampaa. Olimme eilen tyttären kanssa melkein tunnin myöhässä päiväkodista siitä syystä että taksikuski ei vaan päässyt ajoissa meille. Isoilla teillä oli monta kolaria ja vettä niin paljon, että liikenne oli aivan jumissa. Kaiken lisäksi kuningas oli viime viikonloppuna käymässä täällä itärannikolla, ja kuninkaan vierailun vuoksi monia isoja teitä oli suljettu ja turvajärjestelyt olivat korkeammalla tasolla kuin tavallisesti.

Lämpötila on tosiaan laskenut, aamuisin on enää noin 15 astetta lämmintä, päivällä lämpö nousee vielä noin 25 asteeseen. Eli kyseessä on ihan hyvä suomalainen kesäpäivä! Laitoin tyttärelle tällä viikolla ensimmäistä kertaa pitkähihaisen puseron päiväkotiin, ja sukat kenkiin -tähän saakka on menty sandaaleilla ja t-paidalla. Arabilapset tulevat aamulla hoitoon pipot päässä ja toppaliivit päällä… en tiedä mitä he miettivät minun ja tyttären pukeutumisesta, joka varmaan vaikuttaa melko kesäiseltä heidän silmiinsä.

Joulua ei varsinaisesti vietetä Saudi-Arabiassa, koska kyseessä ei ole muslimien juhla (olen tästä kirjoittanut ennenkin). Kaupoissa ei yleensä myydä mitään joulukoristeita, mutta pienellä salapoliisityöllä voi kuitenkin löytää erilaisia jouluun liittyviä juttuja. Esimerkiksi Ikeassa myytiin joulukoristeita, mutta nimellä ”talvikoriste” – malliston nimihän on ”Vinter 2016” ja sinällään kyseessä on vain pimeään aikaan sopivista kynttilöistä, serveteistä, astioista ja koristeista. Ikeassa myytiin myös jo kesällä Anna’s-piparikakkuja. Olin silloin aivan varma että niitä ei ole enää saatavilla näin joulun alla, koska niitä ei mielletä mitenkään jouluun liittyviksi herkuiksi. Olin onneksi väärässä, sen sijaan glögiä (alkoholitonta, tottakai) ei tänä vuonna ole Ikeassa ainakaan vielä näkynyt. Länsimaalaisten leireissä pidetään myös joulumarkkinoita, jotka nekin tosin ovat

20161125_101035-3

Joulukuusta ja pukkia ihmettelemässä

usein nimellä ”winter fair”. Näillä markkinoilla myydään ihan häpeilemättä joulukoristeita. Meilläkin oli täällä uudessa leirissämme talvimarkkinat viime viikonloppuna, ja markkinoilla myytiin tosiaan kaikenlaista jouluisaa. Paikalla oli jopa joulupukki, jota lapset pääsivät tapaamaan pientä maksua vastaan! Tosin joulupukkiakin mainostettiin nimellä ”special guest from North Pole”, eli ”erityinen vieras pohjoisnavalta” (pukkihan on Suomen lapista Korvatunturilta kotoisin, joten olen vähän skeptinen tämän pukin autenttisuuden suhteen!). Mekin kävimme tyttären kanssa ihmettelemässä pukkia, tytär tosin oli aivan kauhuissaan tämän ison valkopartaisen miehen tapaamisesta ja itki lähes koko ajan… oli kuitenkin mukavaa saada vähän joulun odotuksen tuntua täälläkin. Juhlapyhät ovat usein vaikeita expateille, sillä monia tuttuja ja tärkeitä traditioita on vaikea toteuttaa vieraassa paikassa. Me vietämme joulun jälleen Suomessa, mutta näinä viikkoina ennen joulua on kiva kuitenkin tehdä jotain edes vähän jouluisaa. Kaikki ihmiset eivät niin perusta traditioista, mutta minulle ne ovat tärkeitä, ja jotenkin vielä korostuvat kun on kaukana synnyinmaasta ja perheestä.

Mainokset

Kuumuutta paossa

Saudi-Arabian kevät alkaa pikkuhiljaa vaihtua kesään, ja lämpötilat ovat muutamana viime viikkona kivunneet jo yli 40 asteen. Kun mittarissa on vaikkapa 43 astetta, ei keskipäivän aurinko ole enää kovin houkutteleva vaan oikeastaan aika tuskainen. Ihmiset pyrkivätkin kesän aikana välttämään ulkona olemista keskellä päivää, ja illat ja varhaiset aamut ovat hyvää aikaa olla ulkona tai käydä asioilla – täällähän joka tapauksessa kaupat sulkevat ovensa keskellä päivää ja avaavat taas uudelleen kolmen neljän maita iltapäivällä, ollakseen auki sitten helposti puolille öin. Aina ei ole kuitenkaan mahdollista välttää keskipäivän kuumuutta, ja minulla hankaluus aiheutuu yleensä töissäkäynnistä.

Kouluvuosi alkaa lähestyä jo loppuaan, sillä kouluni lapsukaisilla alkaa kesäloma kesäkuun puolessavälissä. Tänä vuonna Ramadan sijoittuu hyvin kesälomaan nähden: Ramadan alkaa 18.6., ja koulu loppuu muutamaa päivää ennen sitä. Koulussa käydäänkin läpi paraikaa viimeistä periodia ja seniorit (12. luokkalaiset) miettivät jo valmistumista ja jatkosuunnitelmiaan. Monet on hyväksytty ulkomaisiin collegeihin opiskelemaan, joten heillä on edessä iso elämänmuutos, joka tosin tuntuu olevan monelle hyvin mieluisa muutos – muutto ulkomaille. Koulun rutiinit ovat kuitenkin aina ennallaan: työpäiväni alkaa 7.30, tosin olen yleensä töissä jo paljon aiemmin, sillä kuskini tulee noutamaan minua 7.00 kotoa enkä asu kaukana työpaikaltani. Lapsilla alkaa koulu 7.45, ja päivään mahtuu lyhyiden välituntien lisäksi kaksi pidempää välituntia: yksi puoli kymmenen maita, ja pitkä lounastauko puolen päivän aikaan. Välitunteja on syytä valvoa, sillä varsinkin nuoret lapset ovat välillä leikeissään aika villejä – melkein joka välitunti saa taluttaa pientä kyynelsilmäistä ihmistä terveydenhoitajan pakeille paikattavaksi, kun polvi on auennut tai joku on (yleensä vahingossa) mottassut nenään. Vanhemmat lapset ja nuoriso ovat paljon itseohjautuvampia, mutta heitäkin on pidettävä silmällä. Kännyköitä ei saisi käyttää, ellei opettaja ole erikseen antanut siihen lupaa, ja tupakallakin käydään salaa. Eli ihan peruskoulumeininkiä, jonka meistä moni varmaan vielä muistaa elävästi. Vaikka olen valvontavuoroillani ollut yleensä varjossa istumassa, on puolen tunnin oleskelu yli neljänkymmenen asteen lämpötilassa silti koetus. Hiki valuu valtoimenaan, varsinkin kun töissä ei voi pukeutua hellevaatteisiin (ei farkkuja, ei hihattomia toppeja, ei läpinäkyviä vaatteita ja polvet eivät saa näkyä). Olenkin lasten suureksi iloksi yleensä naamaltani punainen kuin tomaatti tuollaisen välitunnin jälkeen ja vettä saa juoda litrakaupalla.

Kouluni lapsilla ja nuorilla sen sijaan näyttää olevan parempi lämmönsieto, sillä liikuntatunnit pidetään yhä suurelta osin ulkona ja välitunneilla monet pelaavat vapaaehtoisesti erilaisia pallopelejä. Kuulemma vielä ei ole kuuma, ja se on totta: kesällä lämpötila voi nousta helposti lähelle 50 astetta, eli nyt ollaan vielä kaukana kuumimmista säistä. Tänäänkin lämmintä on vain vähän päälle 30 astetta, eli on oikein sivistynyt sää. Koulussani on melko paljon amerikkalaisia opettajia, käytämmehän amerikkalaista opetusohjelmaa. Amerikkalaisuus näkyy jonkin verran koulun aktiviteeteissa, sillä meillä on muun muassa säännöllisin väliajoin opettajien ja vanhempien lasten välisiä urheilumatseja – jotain, mitä omien kouluaikojeni peruskoulussa ja lukiossa ei olisi tapahtunut koskaan. Torstaina meillä olikin senioripoikien ja miesopettajien välinen lentopallomatsi, ja senioritytöt ja naisopettajien parhaimmisto pelasivat jotain outoa peliä, jossa vuoroin potkittiin ja heiteltiin palloa maaliin. Lämmintä oli tosiaan yli 40 astetta, ja aurinko porotti melko kirkkaalta taivaalta, mutta niin vain pelit pelattiin ja koko koulun lapset seurasivat otteluita, suurin osa auringossa istuen. Minulla hiki valui pelkästä pelien katselusta, ja minä sentään olin onnistunut varaamaan itselleni varjopaikan… en tiedä, onko koulussa joku lämpöraja jonka jälkeen kouluun ei tarvitsisi tulla. Hiekkamyrskypäivinähän koulu saattaa olla suljettu, ja kuulemma viime vuonna koulu oli suljettuna kolme päivää sateiden vuoksi. Täällä sataa niin harvoin, että sitten kun todella sataa, koko maa menee pieneen kaaokseen. Sadeveden viemäröintiä esimerkiksi ei ole juurikaan mietitty, joten täällä tulvii helposti sateella. Maa on myös niin rutikuivaa ettei se yksinkertaisesti ime itseensä sadevettä.

Vaikka minulla onkin kuuma lapsia valvoessa, olen silti aika onnekkaassa asemassa moneen muuhun työläiseen verrattuna, onhan minulla kuitenkin ns. siisti sisätyö. Täällä on paljon ihmisiä, jotka tekevät rankkoja fyysisiä töitä tuolla kuumuudessa koko päivän, ympäri vuoden. Tällaisia ammatteja ovat esimerkiksi puutarhurit (usein Bangladeshista), tietyöntekijät, rakennusmiehet ja erilaiset siistijät. He ovatkin yleensä pukeutuneet mahdollisimman peittäviin vaatteisiin ja kasvojen ja pään suojana on huivi, sillä tällaisissa lämpötiloissa ei millään voi selvitä koko päivää ulkona suojautumatta vaatteilla.