Gergean-juhlaa

Alkuviikosta sähköpostiini pamahti ilmoitus siitä, että tyttären päiväkodissa juhlittaisiin tällä viikolla Gergean-juhlaa, joten lapset voisivat halutessaan pukeutua perinneasuihin ja tuoda pieniä lahjoja toisilleen, jopa masaharati tulisi käymään juhlissa. Minä ja mieheni emme olleet koskaan kuulleetkaan moisesta juhlasta saati masaharatista, mutta lähetin mieheni ostamaan suklaata tarjottavaksi juhlaa varten ja laitoin vähän siistimmän mekon tyttären päälle eilen, kun juhlaa vietettiin (saudiarabialaisia perinneasuja meillä ei ole, varsinkaan taaperokoossa). No, pienellä googlauksella selvisi että Gergean-juhla liittyy Ramadaniin, muslimien pyhään paastokuukauteen, jota on vietetty jo muutaman viikon ajan. Gergean on nimenomaan lasten juhla: perinteisesti lapset ovat kiertäneet naapurustossa laulaen lauluja ja keräten herkkuja ja pähkinöitä naapureilta. Eli vähän kuin halloween, paitsi että pukeudutaan perinnevaatteisiin! Gergeania vietetään yleensä Ramadanin 13., 14. tai 15. päivänä, täydenkuun aikaan. Ja mitä tulee masaharatiin – kyseessä on perinteisesti ollut mies, joka kiertää naapurustossa rumpua soittaen ja laulaen, herättäen aamuyöstä mahdollisesti nukkuvat ihmiset syömään ja juomaan ennen kuin aurinko nousee.  Ramadanin aikaanhan muslimit paastoavat auringonvalon aikaan ja syövät ja juovat öisin, joten ei kannata missata viimeistä mahdollisuutta syödä aamuyöstä ennen auringonnousua.

Päiväkodin sähköpostissa luki että lapset voivat halutessaan tuoda lahjoja ja herkkuja juhlaan, mutta pakollista se ei ole. Oltuamme tämän kouluvuoden samassa päiväkodissa osasin jo aavistaa, että suurin osa vanhemmista kyllä laittaa lastensa mukaan jotain. Tyttären päiväkodin lapsista ainakin 80 % on arabeja, ja suurin osa varmaankin saudeja. Muitakin kansallisuuksia toki on. Päiväkoti käyttää sähköistä viestintäjärjestelmää, jonka kautta tulee joka viikko kuvia siitä mitä lapset tekevät. Näitä kuvia katsellessa huomaa ryhmän koostumuksen kansallisuuksien suhteen: tyttäreni ryhmässä on noin 20 lasta, ja heistä kolme on vaaleita pellavapäitä – tyttäreni mukaan lukien. Loput ovat arabeja. On ehkä stereotypia sanoa että arabit ovat vieraanvaraisia ja tykkäävät juhlia isosti, mutta usein tämä stereotypia pitää paikkansa. Minun on ollut välillä vaikea tottua siihen miten paljon täällä annetaan lahjoja, ja tämä ei koske pelkästään arabeja mutta myös expateja. Jos järjestetään juhlat, ne järjestetään yleensä melko suureellisesti, ohjelmaan ja asuihin panostaen. Ja jos juhlissa tarjotaan ruokaa, sitä on aina valtavat määrät – tämän näkee myös paikallisissa ravintoloissa, joissa annokset ovat yleensä valtavia. Näin ollen päiväkodin Gergean-juhlissakin oli todella panostettu lasten asuihin ja lahjoihin. Meillä oli jokaiselle tyttären ryhmäläiselle pieni suklaapatukka, mutta tytär tuli kotiin valtavan kassin kanssa joka oli täynnä suklaata, keksejä, ilmapalloja, kyniä ja vihkoja, pähkinöitä jne. Olipa kassissa Ramadan-lyhtykin, johon saa sähkövalon päälle! Meidän pienet suklaapatukat näyttivät aika surkeilta tämän lahjamäärän äärellä… jouduin kyllä piilottamaan suurimman osan herkuista, sillä tytär ilmoitti jo päiväkodista kotiin tullessaan että hänellä on vähän huono olo. Mistäköhän johtuisi!

Juhlan ohjelmassa oli ollut eräänlainen bändi, joukko perinneasuihin pukeutuneita miehiä jotka soittivat rumpua ja lauloivat. Ilmeisesti tässä joukossa oli ollut se mystinen masaharatikin. Lapset olivat sitten laulaneet ja tanssineet mukana ja antaneet lahjoja toisilleen. Lapsille oli myös tehty hennatatuointeja. Tästä päiväkoti kyllä ilmoitti etukäteen ja pyysi kertomaan, jos emme halua lapselle hennatatointia tai jos lapsi on allerginen hennalle. Tyttärellemme ei ollut koskaan laitettu hennaa aiemmin joten allergisuudesta meillä ei ollut tietoa, mutta päätimme että antaa tytön nyt kokeilla hennatatuointia. Suomessa minun on vaikea kuvitella että päiväkodissa tai lapsille ylipäätään tehtäisiin mitään tällaista, mutta Saudeissa hennaaminen on suuri osa kulttuuria, myös lapsilla jo hyvin nuoresta iästä lähtien. Kaikissa isoissa juhlissa koristaudutaan hennalla, erityisesti naisille tehdään tatuointeja käsiin ja jalkoihin. Usein hennaa laitetaan myös ison elämänvaiheen muutoksen kunniaksi, esimerkiksi häissä tai lapsen synnyttyä. Minullekin on raskauksieni aikana useamman kerran ehdotettu hennatatuoinnin ottamista tulevan lapsen kunniaksi, mutta en ole kuitenkaan halunnut sitä tehdä raskaana ollessa – ja tätä arabit ovat ihmetelleet suuresti, sillä on ollut melkeinpä loukkaus kieltäytyä hennasta! Hennatatuointi kestää viikon pari, riippuen vähän siitä miten vahvaa henna on ja miten kauan sitä on pidetty iholla. Tytär ihmettelee suuresti omaa tatuointiaan ja sitä, että se ei lähtenytkään eilen kylvyssä irti. Säästyimme myös allergiselta reaktiolta, onneksi, mutta luulen että päiväkoti oli kyllä valinnut jotain mahdollisimman ihoystävällistä hennaa, kun lapsista on kyse.

 

IMG-20180530-WA0009

Yksi tyttären lahjakasseista ja hennatatuointi

 

Screenshot_20180530-114111

Masaharati ja kumppanit

Mainokset

Vauvakutsuilla

Toukokuu alkaa käydä vähiin, ja tuttavapiirissäni valmistaudutaan jo kesälomille lähtöön. Ramadan alkaa tänä vuonna kesäkuun puolen välin jälkeen, ja silloin onkin hyvä aika lähteä lomailemaan esimerkiksi Eurooppaan – Ramadanin aikana kun kaupat ovat rajoitetusti auki, julkisilla paikoilla ei saa päiväsaikaan syödä tai juoda ja elämä hidastuu muutenkin kaikilla sektoreilla. Lisäksi nyt on niin kuuma, että olisi oikein miellyttävää lähteä kesän viettoon Suomeen, mutta tänä vuonna kesämme kuluu kuitenkin Saudi-Arabiassa. On nimittäin niin, että tämän kesän kuluessa – inshallah – tähän saakka kahden hengen perheemme kasvaa uudella jäsenellä. Jään koulun loputtua suoraan äitiyslomalle, ja aion synnyttää täällä, joten pitkät lentomatkat alkavat olla omalta osaltani ohi tällä erää.

Kun kyseessä on ensimmäinen kerta raskaana ja vielä uudessa maassa, voitte kuvitella että kuluneet kuukaudet ovat olleet omalta osaltaan haastavia. Kaikki on kuitenkin mennyt ihan hyvin ja lääkärillä käyntikin englanniksi on sujunut suuremmitta ongelmitta. Toki nyt loppuraskaudesta erityisesti kuumuus alkaa olla aika tukalaa, mutta onneksi koulua on enää muutama viikko jäljellä, ja olen muutenkin saanut vapautuksen jälkituntien valvonnasta keskipäivällä. Yritänkin viettää päivisin mahdollisimman paljon aikaa ilmastoiduissa sisätiloissa. Saudi-Arabiassa ollaan hyvin lapsirakkaita ja perhe on hyvin tärkeä, joten minuun suhtaudutaan tällä erää erittäin hyväntahtoisesti minne menenkin. Talomme hississä tuntemattomat kommentoivat ”mashallah” (tarkoittaa suunnilleen että onnittelut mutta ilman kateellisuutta onniteltavalle) ja töissä erityisesti filippiinorouvat haluavat kosketella mahaani – se on jokin hyvän onnen merkki hieroa raskaana olevan naisen mahaa. Toisaalta en ole välttynyt erilaisilta neuvoilta ja suoraan sanoen melko taikauskoisilta tarinoilta siitä, mitä pitäisi syödä, miten pitäisi nukkua, onkohan urheilu enää järkevää minun tilassani jne. Kaikki raskaana olevat naiset varmasti kokevat tätä, mutta arabinaiset tuntuvat erityisesti ajattelevan että heidän tehtävänsä on ruokkia minua. Töissä lounasaikaan saan kieltäytyä yhdestä sun toisesta herkusta, joita vieraanvaraiset naispuoliset kollegani minulle mielellään tarjoaisivat. Ei auta sanoa että kiitos, olen jo syönyt ja olen täynnä, koska kuulemma ruoka ei olekaan minulle vaan vauvalle… ei ihmekään että monet arabinaiset lihovat todella paljon raskauden aikana. Lisäksi tosiaan kaikkea urheilua raskauden aikana tunnutaan pidettävän enemmän tai vähemmän haitallisena. Olen yhä yrittänyt edes silloin tällöin harrastaa kävelyä, joogaa ja kuntosalilla käyntiä, ja se on aiheuttanut paljon huolta työkavereideni joukossa. Olen raskaana, en sairaana, yritän yleensä selittää heille.

En ole myöskään suostunut paljastamaan lapsen sukupuolta ystävilleni tai työkavereilleni, ja se on kismittänyt erityisesti monia työkavereitani. Minulle on nimittäin pidetty jo kahdetkin vauvakutsut eli ns. baby showerit. Baby shower on minun mielikuvissani aika amerikkalainen konsepti, vaikka ilmeisesti vauvakutsuja pidetään nykyään Suomessakin enenevässä määrin. Ystäväni täällä kotitalossamme järjestivät minulle kutsut viime viikolla, ja töissä minulla oli kutsut toissapäivänä. Koska en ole tosiaan kertonut onko tulossa poika- vai tyttövauva, työkaverini tuskailivat että mitä ihmettä voi ostaa lahjaksi. Yritin kovasti sanoa etten välttämättä tarvitse lahjoja ollenkaan ja että minulle riittäisi yhdessä kahvittelu, mutta se nyt ei oikein tule täällä kyseeseen. Arabit rakastavat ostaa lahjoja ja lisäksi minulla on paljon amerikkalaisia työkavereita, jotka eivät myöskään tulisi tyhjin käsin vauvakutsuille. Sanoin sitten että sukupuolineutraalit lahjat sopivat oikein hyvin, mutta yksikin arabityökaverini sanoi minulle että enkö halua että lapsi kasvaa alusta lähtien oikeanlaisisissa vaatteissa… ja oikeanlaiset vaatteet nyt tarkoittamassa siis joko poikien tai tyttöjen vaatteita. Täällä lastenvaatteet ovatkin todella sukupuolittuneita, pojille on tarjolla liiviasua ja herrojenhousujua ja tytöille prinsessamekkkoja. Suomalainen käytännöllisyys ja järkevät värit lastenvaatteissa eivät ole niin suurta huutoa. Toinen kummastusta aiheuttanut asia on se, että olemme saaneet joitakin vauvan tavaroita käytettyinä. Erityisesti muslimikaverini eivät voi ymmärtää, miksi ottaa vastaan jotain kierrätettyä kun voisi ostaa täysin uutta. Täällä ei juuri kierrätetä muutenkaan ja asenneilmapiiri on Suomea tässä asiassa ainakin 50 vuotta jäljessä. Vain köyhät joutuvat ottamaan muitten vanhoja tavaroita vastaan, ja kaikki joilla on vähänkin rahaa ostavat tavaransa uutena. Jälleen ihmeteltiin sitä, kuinka en halua että lapseni saisi parhaan mahdollisen alun elämäänsä – ihan niin kuin se nyt olisi kiinni siitä, että vauvalla on kaikki mahdolliset tavarat ja nimenomaan uutena heti syntymästä lähtien… Niinpä ei ole oikeastaan ihme, että sain ihan hirvittävän määrän lahjoja erityisesti työkavereideni järjestämillä vauvakutsuilla. Yksi työkavereistani oli ratkaissut sukupuolta koskevan ongelman siten, että hän oli ostanut lahjaksi sekä poikien asun (lappuhaalarit) että asun tytölle (mekko ja legginsit). Suurin osa tavaroista sentään oli enemmän tai vähemmän sukupuolineutraaleja, ja oikein kivoja lahjoja olivatkin.

IMAG0342 (3)

Jälkimmäisten vauvakutsujen lahjasatoa