Voihan korona!

Olimme viime viikon Dubaissa tapaamassa Suomen kavereita. Viikko oli oikein mukava, aurinkoa, uimista, shoppailua, hyvää ruokaa, lapset leikkivät keskenään… Dubai oli myös täynnä suomalaisia, olihan kyseessä yksi Suomen hiihtolomaviikoista. Hotellin uima-altaalla kuuli suomea runsaasti, ja siihen oli vaikea tottua – täällä Saudeissa saa suomalaisena olla melko yksin ja ne muut harvat suomalaiset suunnilleen myös tuntee. Lomaviikkomme aikana Bahrainissa oli tullut ilmi monta korona-virustartuntaa. Erityisen pahan tilanteesta teki se, että yksi ensimmäisistä viruksen kantajista Bahrainissa oli koulubussin kuljettaja. Varotoimenpiteenä kaikki koulut ja päiväkodit ovat nyt kaksi viikkoa kiinni koko Bahrainissa, ja lennot mm. Dubaihin ovat täysin poikki. Seurasimme tilannetta hieman jännittyneenä, sillä vaikka lentomme takaisin olikin Saudi-Arabian puolelle, asumme lähellä Bahrainia ja kaikki mitä siellä tapahtuu vaikuttaa yleensä meihinkin. Saudi-Arabia ilmoittikin viime viikolla että kaikki lomaviisumit ovat jäissä, samoin pyhiinvaellusviisumit, niillä ei ole asiaa nyt maahan. Lisäksi maahan ei voi tulla, jos on viimeisen 14 päivän aikana oleskellut Afganistanissa, Azerbaijanissa, Kiinassa, Taipeissa, Hong Kongissa, Intiassa, Indonesiassa, Iranissa, Irakissa, Italiassa, Japanissa, Kazakstanissa, Koreassa, Libanonissa, Macaossa, Malesiassa, Pakistanissa, Filippiineillä, Singaporessa, Somaliassa, Syyriassa, Thaimaassa, Uzbekistanissa, Vietnamissa tai Jemenissä.

Pääsimme lennolle kohti kotia perjantai-iltana. Minulla ja pojalla oli hieman flunssaa, mutta onneksi kummallakaan ei ollut kuumetta, sillä kun pääsimme Saudien päähän, lentokentällä oli aikamoiset turvajärjestelyt. Ennen maahantuloa meidät ohjattiin erilliseen jonoon, jossa käytiin läpi kansallisuus ja mistä oli saapumassa maahan. Kaikilta mitattiin ruumiinlämpö (onneksi, onneksi pojalla ei ollut flunssan lisäksi kuumetta!) ja maahantulossa kesti ekstrakauan. Boarding passit leimattiin ja niihin kirjoitettiin jotain, oletan että tämä liittyi siihen, että jos lennolla olisi joku sairastunut niin saataisiin helposti selville ketkä muut olivat samalla lennolla. Ja luulen että siinä käytiin läpi myös jokaisen matkustushistoria, juuri tuohon 14 päivän sääntöön liittyen. Henkilökunnalla oli hengityssuojaimet, kumihanskat ja valkoiset asut. Tuntui, kun olisin yhtäkkiä joutunut jonkun dystopia-sarjan pyörteisiin ja seurasimme tapahtumia lentokentällä pieni kylmä hiki otsalla.

Kirjoittelen tätä kotisohvalta käsin, eli kotiin pääsimme, mutta nyt mielessä on muutamakin ajatus. Ensinnäkin mieleen tuli kaikki ne suomalaiset joita näimme Dubaissa. Kuinkakohan moni hiihtolomalainen tuo viruksen mukanaan? Ylipäätään tuntuu että virus tulee leviämään joka puolelle, sitä ei pystytä enää hallitsemaan. Nyt pystytään ehkä vain pitämään pahimmat tartuntapiikit kurissa, jos sitäkään. Toisaalta viruksesta on niin kahtalaista tietoa. Moni sanoo ettei se ole juurikaan kausi-influenssaa pahempi ja että jos ei kuulu riskiryhmään, se ei ole vaarallinen. Sitten on niitä ihmisiä kuten yksi naapurin rouvista joka uskoo salaliittoteorioihin ja on sitä mieltä, että virus on paljon vaarallisempi kuin on annettu ymmärtää, miksi muuten maat sulkisivat rajojaan.

Lasten koulusta ja päiväkodista tuli eilen sähköposti, jossa todettiin että lapset joilla on yskää, tukkoinen nenä, kuumetta tai muuten flunssan oireita lähetetään kotiin. Taustalla on sama korona-viruksen pelko. Ja hyvä niin, kouluun nyt ei pitäisi mennä kipeänä tai varsinkaan kuumeisena muutenkaan. Mutta täällä monet lapset reagoivat ilmansaasteihiin ja ilmassa olevaan pölyyn yskimällä. Meillä poika kärsii tästä ja tyttärellä oli samaa nuorempana. Juuri tänään on taas aika pölyinen päivä, pieni hiekkamyrsky on alkamassa, ja poika ja minä köhimme molemmat tänä aamuna. Vein pojan kuitenkin hoitoon. Hoitotädit tietävät, että poika saa oireita pölystä ja hiekasta, joten kyllä he myös hänet ottivat hoitoon. Tyttäreltä mitattiin ruumiinlämpö koulun aulaan saapuessa. Tätä on kyllä tehty ennenkin, koulussa on ollut useana vuonna monia muitakin kiertotauteja. Ei auta kuin seurata tilannetta tämänkin suhteen.

Kaikkien näiden varotoimien ja korona-virusuutisten keskellä ei tekisi yhtään mieli matkustaa hetkeen, mutta meillä olisi matka Suomeen varattuna ensi viikolla jo. Emme käyneet Suomessa poikkeuksellisesti jouluna lainkaan, ja nyt meidän pitäisi olla Suomessa 2,5 viikkoa. Minun olisi tarkoitus käydä myös Ruotsissa tapaamassa ystäviäni. Ja lennämme Istanbulin kautta. Nyt mietimme, kannattaako matkalle lähteä lainkaan. Turkki, Suomi tai Ruotsi eivät vielä ole Saudien kieltolistalla, mutta on mahdollista että joku niistä lisätään listaan ennen lähtöämme tai sinä aikana kun olemme Suomessa. Jos Turkki lisätään listaan, meidän täytyy reitittää lennot uusiksi. Mutta jos Suomi lisätään osaksi niitä maita joista ei voi saapua Saudi-Arabiaan, emme voisi palata kotiin Saudeihin, vaan meidän pitäisi olla jossain karanteenissa 14 päivää. Meillä olisi jonkin verran asioita hoidettavana Suomessa tämän matkan aikana, mutta jos emme pääse lähtemään, ei sille voi tietenkään mitään. Kaikki elämässä ei mene aina suunnitelmien mukaan. Toivon toki että tilanne rauhoittuisi ja virus saataisiin hallintaan, mutta tässä voi olla vielä monta kuukautta edessä hankalia aikoja.

Äänestämässä Riadissa

En tiedä ovatko blogini lukijat jo käyneet äänestämässä eduskuntavaaleissa, mutta ulkomailla ennakkoäänestys on jo loppunut, ainakin Saudi-Arabian osalta. Suomen kansalaisille ainoa mahdollinen äänestyspaikka oli Suomen suurlähetystö Riadissa, joten suuntasimme viikonlopuksi kohti pääkaupunkia, mukana passit ja tieto äänioikeudesta – ja kenties myös jonkinlainen aavistus siitä, ketä äänestää. Riadiin on noin neljän tunnin ajomatka, joten mistään ihan pienestä retkestä äänestämään ei ollut kyse. Koska ajaminen on täällä stressavaa ja matka oli pitkähkö, päätimme samalla olla yhden yön Riadissa ja ajaa takaisin vasta sitten seuraavana päivänä. Päätös oli hyvä, sillä sää oli molempiin suuntiin aika kehno. Varsinaisesta hiekkamyrskystä ei ollut kyse, mutta ilmassa oli vielä paljon pölyä ja hiekkaa, ja kun nyt on ollut melko tuulista, ajonäkyvyyskään ei ollut mitenkään kovin hyvä. Tuuli, hiekka ja kuuma ilma (täällä on nyt ollut muutaman päivän ajan +40 astetta – kesä tulee) heittivät paljon roskia tielle ja autojen renkaat olivat kovilla. Näimmekin paljon ihmisiä vaihtamassa renkaita tien poskessa, ja olipa tiellä kaikenlaista isompaakin roskaa räjähtäneistä rekan renkaista isoihin metallitynnyreihin. Mieheni joutuikin ajamaan aika lailla kieli keskellä suuta koko matkan. Itseasiassa myös tänään kirjoittelen tätä blogia samanlaisessä säässä: tuulee kovasti ja hiekkaa on paljon ilmassa. Niinpä saankin nauttia vapaapäivästä töistä – kun sää on oikein huono, koulu on yleensä suljettuna, sillä lapsia ei voi laittaa olemaan ulkona pitkiä aikoja tällaisessa säässä. Tänään onkin ns. sand day.

Riadissa äänestys sujui suuremmitta ongelmitta, ja koska lähestystöalueella ei tarvitse pitää abayaa, minäkin marssin äänestämään farkkusortseissa ja kesäpaidassa. Oli hassua puhua jälleen suomea suurlähetystössä, sillä emme tunne ketään muita suomalaisia täällä Saudi-Arabiassa ja siksi emme puhu suomea kuin toistemme kanssa tai Suomeen skypettäessä. Tiedän, että suomalaisia on täällä jonkinverran ja kerran olemme sattumalta törmänneet suomalaiseen lääkäriin paikallisessa sairaalassa, mutta emme ole mitenkään päivittäin tekemisissä muiden suomalaisten kanssa. Hoidettuamme kansalaisvelvollisuuden ja tavattuamme konsulin suuntasimme kohti hotellia Riadissa. Olimme varanneet hyvän hotellin Riadin keskustasta yhdeksi yöksi, ja olin jo etukäteen katsonut hotellin nettisivuilta että hotellissa on sisä- ja ulkouima-allas, kuntosali, keilarata ja melko lähellä golf-kenttäkin. Mukaan oli pakattu siten uimakamppeet ja salikamat, tosin takaraivossa tikitti pieni muisto edellisestä Riadin reissustani, jolloin kuntosalille ei ollut naisilla asiaa. Kysyinkin sitten kuntosalista ja uima-altaista hotelliin sisäänkirjautuessani, ja kappas, molemmat uima-altaat ja kuntosali olivat vain miehille… mutta hotellipoika tarjoutui kyllä lähettämään huoneeseemme kuntopyörän, jos madame haluaisi urheilla oman huoneensa rauhassa?

Minun täytynee kai luopua toivosta sen suhteen, että Saudeissa matkaillessa naisille olisi mitään uinti- tai muita urheilumahdollisuuksia tarjolla ainakaan hotelleissa. En vaan voi ymmärtää että miksi ei: kuinka vaikeaa olisi avata vaikkapa erillinen kuntosali naisia varten, eihän sen tarvitsisi olla edes iso tila? Tai mitä jos naiset uisivat burkinissa (jota minulla kyllä ei ole)? Tai erilliset uintiajat naisille ja miehille? Tai – herranjestas sentään – jos ne naiset vaan menisivät uimaan, joita ei miesten tuijotus häiritsisi… tai jos miehet osaisivat olla tuijottamatta? No, keilaamaan ja golfaamaan naisetkin olivat kuulemma tervetulleita, joten päätimme mennä keilaamaan hotellin keilaradalle perjantai-iltana. Naisten ja perheiden osuus keilaradasta oli erotettu vaneriseinällä sinkkumiehistä, mutta erottelu oli lähinnä nimellinen, sillä keilatessa kyllä pystyi näkemään varsin hyvin molemmille puolille. Minun piti keilata luonnollisesti abaya päällä, ja abaya ei ole mikään maailman urheilullisin asu. Meinasin muutaman kerran kompastua helmoihin ja hihat valuivat koko ajan keilapallon päälle. Niinpä rikoinkin tahallisesti pukeutumissääntöjä ja käärin abayan hihat kyynärpäihin saakka ylös, ja solmin helmat yhteen nilkkojen yläpuolelta. Tällä tavoin pystyin edes ottamaan hieman vauhtia keilatessa enkä vain heittämään keilapalloa paikoiltaan, kuten muut naiset joutuivat tekemään. Mieheni oli kyllä aika ylivoimainen tällä keilausreissulla, eikä vähiten asuni mukanaan tuoman kömpelyyden vuoksi. Ne kerrat kun onnistuin miestäni paremmin olin kyllä tuntevinani paikallisten, hunnutettujen naisten hiljaisen hyväksynnän selässäni. Ehkä he miettivät että come on girl, näytä sille äijälle!

Myrskytuulia

Hyvää pääsiäistä kaikille blogini lukijoille! Täällä tosin pääsiäissunnuntai kuluu ihan työn merkeissä: kristillisiä juhlapyhiähän ei Saudi-Arabiassa vietetä. Ja kun viikonloppu on perjantai-lauantai, sunnuntai-aamuna kutsuu jälleen työpaikka. Tällä viikolla tosin olen ollut lomalla, sillä kouluni kevätloma – spring break – oli allokoitu juurikin tälle pääsiäisviikolle. Jätätimmekin mieheni kanssa Arabian pölyt hetkeksi jaloistamme ja suuntasimme keski-Eurooppaan lomalle viikoksi.

En ollut käynyt Euroopassa  lähtöni jälkeen, sillä matkamme ovat viime aikoina suuntautuneet joko Aasiaan tai sitten lähiarabimaihin. Ensimmäinen ajatukseni perille päästyämme oli se, että onpas täällä kylmä. Olen selvästi tottunut lämpimämpiin lämpötiloihin, enkä oikein muistanutkaan miten kylmä voi olla… ensimmäisenä päivänä pitikin lähteä  kaupoille ostamaan lämmintä huivia ja olen todella tyytyväinen, että otin sormikkaat ja pipon mukaan. Toinen – miellyttävämpi – ajatus oli se, että onpa täällä vihreää. Meillä oli auto vuokrattuna viikon verran ja ajelimmekin maaseutua ristiin rastiin, minun välillä huokaillessa ”katso, miten ihana vanha talo”, ”uu, joki ja peltoja” ja ”katso, lehmiä” ja niin edelleen. Olen selvästi ollut jonkinsortin vehreyden puutostilassa, sen verran voimakkaasti idylliset maaseutumaisemat minuun iskivät! Eikä se pelkkä vehreys vaan se, että luonnossa oli mahdollista kävellä. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka Saudi-Arabiassa on hankalaa liikkua kävellen oikeastaan minnekään, ja vaikka luonto on täällä huikeaa aavikkoa, siihen ei voi tutustua kävellen tai omatoimisesti. Niinpä viikko eurooppalaisessa pikkukaupungissa, jossa saattoi kävellä minne vaan, tuntuikin aika luksukselta – jopa myrskytuulten keskellä. Saimme nimittäin niskaamme pahan myrskyn, joka riehui keski-Euroopassa oikeastaan koko sen viikon kun olimme lomalla. Niinpä joka päivä satoi ja tuuli reippaasti, eikä lämpötiloissakaan ollut hurraamista. Alkuun olimme sitä mieltä, että tämähän on eksoottista Arabian lämpöön tottuneelle, mutta täytyy kyllä sanoa että viikon edetessä sää alkoi jo vähän harmittaakin. Erityisesti kun sillä oli vaikutuksia lentoihin. Paluumatka Saudeihin menikin loppujen lopuksi pienen uudelleenreitityksen kautta. Pääsimme kuitenkin perille ja uudelleenreitityskään ei lopulta harmittanut niin paljon, sillä pisin matka lennettiin pramealla Airbus A380 -lentokoneella. Kyseessä on tällä hetkellä maailman suurin matkustajalentokone, jossa businessluokka on omassa kerroksessaan – ja siellä on muun muassa ihka oikea baari, jossa voi seisoskella drinksuja siemaillen… lennossa oli kieltämättä vanhan maailman tyyliä!

No, jos Euroopassa myrskysi niin Saudi-Arabiassa oli poissaollessamme ollut ilmeisesti vuosikymmenen hiekkamyrsky. Näin Facebookista jonkin verran videoita ja kuvia myrskystä, ja kieltämättä myräkkä oli ollut aika vaikuttava. Jos olette nähneet Interstellar-elokuvan, voitte kuvitella hieman miltä myrsky näytti. Katsoin tämän mielenkiintoisen elokuvan lennolla paluumatkalla (suuremmin juonta paljastamatta kyseessä on tulevaisuuteen sijoittuva scifi-leffa, jossa maapallo kärsii toistuvista hiekkamyrskyistä, jotka tappavat hiljalleen eri viljalajikkeet ja sitä myöten ihmiset alkavat kuolla nälkään). Moni kaveri oli myös valitellut sitä, että hiekka oli myrskyn aikana tullut ikkunoista sisään asuntoihin. Meitä jännittikin hiukan kotiinpaluu ja se, missä kunnossa löytäisimme kodin sekä auton, joka oli ollut parkissa lentokentällä viikon verran – parkkihallissa kylläkin, mutta täällä parkkihalleissa ei usein ole seiniä, eli hiekka oli päässyt aika vapaasti lentämään sisään. Auto onneksi löytyi, mutta aika hiekkainen se oli. Ensimmäinen projekti olikin alkaa putsata ikkunoita mahdollisimman hellävaroen hiekasta, jotta paluumatkalla kotiin voisimme nähdäkin jotain ikkunoista läpi… Suomessa autoissa usein mukana kulkevaa lumiharjaa tuli ikävä! Asunto oli onneksi säilynyt suuremmitta vaurioitta. Hieman hiekkaa oli tullut sisään kaikista ikkunoista, mutta mitään valtavaa sekasotkua ei ollut. Nyt edessä on kuitenkin ikkunankarmien pyyhkiminen ja toivotaan, että talomme päättää pestä ikkunat myös ulkopuolelta pikapuoliin – näkymät ulospäin ovat aika sameat tällä hetkellä.

Miltä maailma näyttää sellaisen auton sisältä, joka on seissyt viikon hiekkamyrskyssä.

Miltä maailma näyttää sellaisen auton sisältä, joka on seissyt viikon hiekkamyrskyssä. Mieheni on saanut yhden kulman putsattua kuvaa otettaessa (vasen kulma).

Saudi-Arabiassa tai ainakin sen etelärajalla on ollut myös toisenlaisia myrskyn merkkejä viime viikkoina. Moni blogini lukijakin on varmaan huomannut, että useat arabimaat ovat hyökänneet Jemenin kapinallisia vastaan, ja iskuja johtaa Saudi-Arabia (asiasta lisää muun muassa täällä). Tämä on luonnollisesti lisännyt epävarmuutta koko Arabian niemimaalla. Tilanne ei juuri näy arkipäivässämme, mutta toki tietoisuus siitä, että naapurimaata vastaan käydään sotilasoperaatiota lisää riskien määrää Saudeissakin. Meidän piti mieheni kanssa matkustaa muutaman viikon päästä Saudi-Arabian länsirannikolle Farasan-saarille snorklausreissulle, mutta matka peruttiin turvallisuussyihin vedoten – Farasan-saaret ovat melko lähellä Jemenin rajaa. Jemen on ollut jo pitkään epävakaa maa, jonne matkustamista ei ole suositeltu, mutta nyt myös rajaseutuja tulee välttää. Täysimittaista sotaa tästä tuskin tulee, sillä Jemenin kapinallisilla ei oikein ole resursseja ryhtyä sotimaan paljon isompaa Saudi-Arabian ja liittolaisten armeijaa vastaan, mutta tilanne saattaa nostaa terrori-iskujen uhkaa. Nyt odotammekin miten tilanne kehittyy ja toivomme tietysti rauhan palaavan mahdollisimman pian.