Valmistujaiset vip-paikoilta

Ramadan, muslimien pyhä kuukausi, on jälleen täällä. Perinteiseen tapaan päiväaikaan ei sovi syödä tai juoda julkisilla paikoilla, ravintolat aukaisevat ovensa vasta auringonlaskun jälkeen, ja kaupat ovat auki lyhyemmän aikaa päivisin mutta ovat yöllä auki pikkutunneille. Muslimityöntekijöillä on lyhyemmät työpäivät, ja tyttären päiväkodissa koulu alkaa myös tuntia myöhemmin. Lasten ei toki tarvitse paastota, mutta koska vanhemmat paastoavat päivisin, myös lasten vuorokausirytmi muuttuu helposti ramadanin aikaan vielä yöpainotteisemmaksi kuin ennen. Senpä vuoksi monet päiväkodit ja koulut muuttavat aukioloaikojaan ramadanin aikaan. Tyttären koulussa myös osa opettajista on muslimeja, joten heille paastoaminen töissä ja vielä näin kuumaan vuodenaikaan on varmasti aika vaikeaa. Lyhyempi työpäivä voi siksi tulla tarpeeseen heille.

Ramadanin vuoksi monet koulut pitivät valmistujaisensa jo huhtikuun lopussa, ennen kuin paastokuukausi alkoi. Saudi-Arabiassa graduation amerikkalaiseen tyyliin, hattuineen ja diplomeineen, on iso sana. Itsekin osallistuin sinä vuonna kun olin koulussa töissä koulun vanhimpien valmistujaisiin. Nämä noin 18-vuotiaat graduates suuntasivat sitten seuraavaksi yliopistomaailmaan, tai ehkä osa suoraan töihin, tai osa naimisiin ja kotirouvaksi, kukapa tietää. Mutta tämä innostus valmistujaisiin ulottuu usein myös muille luokka-asteille, jopa esikouluun, kuten saimme tänä vuonna huomata kun tyttären koulussa järjestettiin myös valmistujaiset. Tytär ei ollut vielä valmistuvien joukossa vaan luokkaa alempana, mutta hänen luokkansa esitti juhlassa hienon tanssi- ja laulushown, joten mekin vanhempien ominaisuudessa pääsimme seuraamaan juhlia.

Valmistujaiset oli järjestetty – yllättäen – mahdollisimman hienoiksi. Saudeissa enemmän on enemmän, mitä tulee koristeluihin ja juhliin, joten osasinkin odottaa hienoja puitteita. Salissa oli oma ääniteknikko ja valaistusasiantuntija, lava oli koristeltu hienoksi, ja salin eteen oli varattu vip-sohvat vähän paremmille ihmisille. Me tavalliset vanhemmat istuimme ihan tavallisilla penkeillä. Olin jo ennen juhlia nähnyt nämä vip-sohvat ja olimme muiden äitien kanssa pohtineet, kenelle ne on varattu. Huhu kertoo, että tyttären luokalla tai rinnakkaisluokalla on paikallisen prinsessan lapsi. Kuninkaallisuus voisi olla ihan hyvä meriitti vip-paikkaan, myönnetään, mutta ilmeisesti sohvat oli varattu koulun omistajan (joka on nuori saudinainen) perheelle. Perhe omistaa muutaman muunkin koulun täällä, ja pari leiriä, ja yksi osa kaupunkia on nimetty heidän mukaansa, eli ihan köyhästä poppoosta ei ole kyse. Vaikka vip-sohvilla oli erikseen laput joissa kerrottiin niiden olevan varatut, se ei kuitenkaan estänyt joitakin muita (arabi)vanhempia istumasta niille – ja kieltäytymästä vaihtamasta paikkaa, kun heitä pyydettiin poistumaan!

No, juhlat potkaistiin käyntiin muutamalla puheella ja kuvakollaasilla vuoden tapahtumista, ja sitten valmistuvat, 5-vuotiaat lapset, kävelivät lavalle yksi kerrallaaan. Jokaisella oli mittojen mukaan tehty valmistujaiskaapu ja hattu, ja he esittivät saudi-arabian kansallislaulun. Tämän jälkeen seurasi diplomien jako, ja sitten meidän tyttäremme luokka esiintyi. Tyttären luokka esitti laulun It’s a small world after all, ja heidät oli puettu eri kansallisuuksien asuihin laulun sanomaan sopien. Koska tytär on luokkansa – ja koulunsa – ainoa suomalainen, hänelle oli teetetty ompelijattarella ”Finland costume”. Mekko oli kaunis ja hyvin tehty, mutta siitä tuli kyllä enemmän mieleen saksalainen kuin suomalainen perinneasu, mutta ei se nyt ole niin justiinsa. Luokan muut lapset saivat esittää mm. kreikkalaisia (ajattele klassista antiikin kreikan asua), napatanssijaa (!), kiinalaista, venäläistä, olipa yhdellä armeija-asukin, jonka funktio jäi vähän hämäräksi. Esitys oli kuitenkin oikein hieno ja tippa linssissä seurasin lasten laulua ja tanssia, vaikkakin omaa tytärtä jännitti sen verran paljon että pieni jäätyminen tuli lavalla. Tytär ei sentään onneksi itkenyt lohduttomana kuten jotkut lapset, jotka sitten kiipesivät päiväkodin tätien sykkyyn lohdutettavaksi.

Vaikka valmistujaiset jo vietettiinkin, koulu jatkuu kuitenkin suht normaalisti toukokuun loppuun, jolloin ramadan loppuu ja koittaa viikon mittainen eid-juhla. Ramadanin aikaan tosin näyttäisi, että päiväkodin ohjelma on paitsi lyhyempi myös vähän rennompi. Eilen lapset taisivat uida suurimman osan aamusta – yleensähän jo tytön luokalla opetellaan arabiaa, matematiikkaa, englantia ja kuvataidetta, joka päivä. Ramadanin ensimmäisenä päivänä tytär toi myös koulusta kotiin ramadan-lyhdyn, jonka arabian opettaja oli jokaiselle antanut, ja ison pussin herkkuja, jonka joku luokkatoveri oli hänelle antanut. Ramadanin ja erityisesti eidin aikaan annetaan paljon lahjoja ja syödään herkkuja – aikuiset toki vasta sitten auringonlaskun jälkeen -, joten odotan tänäkin vuonna järkyttävää kasaa herkkuja, jotka kulkeutuvat päiväkodista kotiin ja joita saan säännöstellä tyttärelle sitten pitkin loppukesää. Ramadan ja eid ovatkin hieman kuin meidän joulu, molempiin liittyy omat traditionsa, perheen ja ystävien näkeminen on tärkeää, ja ruoka on isossa osassa molempia juhlia.

Mainokset

Valmistujaiset

Suomessa kouluvuosi on jo loppunut ja oppilaat ovat kirmanneet kesälaitumille, mutta Saudi-Arabiassa ainakin osassa kouluja koulua on jäljellä viikko tai pari. Täällä on monenlaisia kouluja: ensinnäkin on ns. govermental schools, eli valtion ylläpitämät koulut, joissa opetuskieli on arabia. Sitten on erilaisia kansainvälisiä kouluja, esimerkiksi brittiläinen, ranskalainen tai aasialainen koulu, joissa opetuskieli on useimmiten englanti, mutta myös muita kieliä käytetään. Myös isoilla firmoilla saattaa olla omia koulujaan. Kuten olen ennenkin maininnut, minun koulussani käytetään amerikkalaista opetusohjelmaa, tosin Saudi-Arabiaan sovellettuna siten, että pakollisia aineita on arabian ja islamin opiskelu. Kaikkien oppilaiden tulee oppia ainakin jonkinverran arabiaa ennen kuin voivat päättää valitsevatko kieliopinnoissa jatkaa arabiaa vai aloittaa ranskan opiskelun. Islamia opiskellaan kahdessa eri ryhmässä: muslimeille on oma ryhmänsä, mutta islamia opetetaan myös lapsille, jotka eivät ole muslimeita. Painopisteet ovat hieman erilaisia näissä ryhmissä, mutta koska minä en ole muslimi, en oikein voi opettaa islamia – se on haram eli kiellettyä. Ei sillä että minulla olisikaan kompetenssia opettaa tätä ainetta.

Meidän koulumme lopettaa kouluvuoden ensi viikolla, ja minä jään vielä sen jälkeen muutamaksi ylimääräiseksi päiväksi töihin. Suurin osa opettajista lentää melko heti koulun loppumisen jälkeen kotimaihinsa kesän viettoon, mutta minulla on edessä kesän vietto Saudeissa ja voin siksi hyvin auttaa viimeisissä koulun sulkemista koskevissa järjestelyissä. Oppilailla on viimeinen päivä koulua ensi tiistaina, lukuunottamatta senioreita eli 12. luokkalaisia, joilla koulu loppui jo viime viikolla. Meillä olikin lauantaina valmistujaiset eli graduation. Koska olen opettanut jonkin verran senioreita ja koska minua kiinnosti nähdä amerikkalainen/saudiarabialainen valmistujaisseremonia, ilmoittauduimme mieheni kanssa mukaan valmistujaisillalliselle. Täällä tosiaan valmistujaisia vietetään nimenomaan illallisen merkeissä, eli kyseessä on vähän erilainen juhla kuin suomalaisissa kouluissa vietettävä kevätjuhla ja valmistujaiset, jotka ovat tyypillisesti aamulla.

Koska kyseessä on amerikkalaista opetusohjelmaa käyttävä koulu, oli valmistujaisissakin monia amerikkalaisena piirteitä. Ensinnäkin oppilaat pukeutuivat siniseen kaapuun ja valkoiseen lakkiin, jonka tupsu siirrettiin oikealta vasemmalta siinä vaiheessa, kun he olivat saaneet diplominsa eli todistuksensa. Minäkin pääsin kokeilemaan kaapua ja lakkia muutama viikko sitten kun otimme senioreiden valmistujaiskuvia. Kaapu ainakaan ei ole mikään IMAG0353_1mairittelivin vaatekappale maailmassa, mutta monet senioritytöt olivat kompsensoineet vaatteen epäistuvuutta laittamalla jalkaan aikamoiset killer heelsit eli korkoa ja kimallusta löytyi kengissä. Muutenkin juhlapukeutuminen täällä on aina todella näyttävää – arabit rakastavat juhlia ja pukeutua parhaimpiinsa. Amerikkalaista vaikutusta oli myös se, että valedictorian eli luokan paras oppilas piti puheen, ja ylipäänsä kaikenlaisia palkintoja jaettiin runsaasti ja puheita pidettiin paljon. Koska kyseessä oli ns. sekatilaisuus eli paikalla oli sekä miehiä että naisia, pukukoodi oli peittävä mutta kuitenkin länsimaiset vaatteet salliva.  Mitään liian lyhyitä tai paljastavia mekkoja ei olisi oikeastaan saanut olla, tosin osa tyttöoppilaista kyllä venytti pukukoodia jonkin verran vaatevalinnoissaan. Arabivanhemmilla sen sijaan oli naisilla abayat ja miehillä thowbit päällä, mutta länsimaalaisilla vanhemmilla näkyi melko tavallista juhlapukeutumista, jakkupukuja ja coktailmekkoja. Ylipäänsä tilaisuuden tyyli oli suomalaisittain jossain määrin yliampuva: tila oli koristeltu valtavilla ilmapalloilla ja seremoniaan kuului muun muassa ohjelmanumero, jossa seniorit antoivat ruusun vanhemmilleen osoituksena kiitollisuudesta, ja vanhemmat puolestaan sytyttivät kynttilän lastensa tulevaisuuden puolesta. Lavalle seniorit astelivat klassisen musiikin tahdissa kuin häissä ikään, askellus oli hidasta ja juhlallista. Ja koska olemme Saudi-Arabiassa, juhlaan kuului myös uskonnollisia elementtejä. Koko tilaisuus alkoi koraanin lausunnalla, lausujanaan eräs senioripojista – ja kauniisti hän lausuikin tai lähes lauloi. Olette ehkä kuulleet koraanin lausuntaa ja siinä on yleensä kaunis sävel tai nuotti, jonka mukaan lausutaan. Tilaisuudessa kuultiin myös Saudi-Arabian kansallislaulu (lyhyt mutta mahtipontinen) ja koulumme omistaja, saudi-arabialainen nainen, piti pitkän puheen lähinnä arabiaksi.

Suurin osa senioreistamme suuntaa nyt opiskelemaan ulkomaisiin yliopistoihin, etenkin Yhdysvaltoihin. Osa jää lähimaihin tai Saudi-Arabiaan. Saudi-Arabian kansalaisilla on oikeus ilmaiseen tai ainakin halvempaan yliopistokoulutukseen täällä Saudeissa, mutta silti ulkomaalaiset yliopistot houkuttavat – ne ovat yleensä hieman parempitasoisia ja monet nuore hatluavat nähdä maailmaa. Hieman yleistäen voisi sanoa, että suurin osa arabivanhemmista haluaa lapsistaan joko lääkäreitä tai insinöörejä, mutta toki muutkin alat vetävät ainakin jossakin määrin. Työstä saatava rahallinen korvaus tuntuu olevan ainakin osalle nuorista tärkeää: juttelin tänään 8. luokkalaisten tyttöjen kanssa, jotka olivat sitä mieltä että opettajan työ on ihan ok, mutta siitä ei saa tarpeeksi palkkaa. En tiedä olinko itse yhtä palkkatietoinen yläasteella, mutta yritin kovasti tytöille sanoa että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin raha – ja sitä paitsi opettajathan tienaavat ihan keskipalkkaa niin täällä kuin Suomessakin.