Kolmas kulttuuri

Olin tänään kuuntelemassa esitelmää aiheesta ”third culture kids” eli vapaasti suomentaen ”kolmannen kulttuurin lapset”. Koska suuri osa naisista ei työskentele Saudeissa, länsimaalaisilla ja expat-vaimoilla on paljon kerhoja ja yhdistyksiä, joiden puitteissa on erilaista ohjelmaa. Monet naiset työllistävät itse itsensä liittymällä näiden yhdistysten toimikuntiin ja hoitamalla erilaisia sosiaalisia tapahtumia, varainkeräyksiä tms. Minäkin kuulun pariin yhdistykseen joiden tapahtumissa käyn silloin tällöin, kuten tänä aamuna kuuntelemassa luentoa. Tapahtumiin kuuluu yleensä myös kahvin ja teen juontia sekä kakkuja – mikäs sen parempaa!

Kolmannen kulttuurin lapsilla tarkoitetaan lapsia, joiden vanhemmat ovat esimerkiksi Yhdysvalloista mutta jotka ovat viettäneet joko kokonaan tai suurimmaksi osaksi lapsuutensa toisessa maassa, esimerkiksi Saudi-Arabiassa. Näille lapsille on tyypillistä se, että heidän voi olla vaikea määritellä mistä he ovat kotoisin. Saudi-Arabiassa he ovat amerikkalaisia, mutta Yhdysvalloissa he saattavat tuntea itsensä saudeiksi – ja todella ulkopuolisiksi ”omasta” kulttuuristaan. Saudi-Arabiassa tilannetta monimutkaistaa se, että expatien lapset ovat Saudi-Arabian sisällä vielä omassa erillisessä kulttuurissaan – firmojen omistamissa leireissä meno on erilaista kuin perus-saudilla. Lisäksi jos et ole Saudi-Arabian kansalainen, maasta on poistuttava kun työsuhde päättyy. Paikasta jota olet tottunut kutsumaan kodiksi voikin tulla äkkilähtö. Luennolla oli puhumassa kolme jo aikuista kolmannen kulttuurin lasta, jotka kaikki olivat kuitenkin palanneet Saudeihin. He itse tai heidän puolisonsa olivat saaneet täältä töitä, joka mahdollisti paluun (aiemminhan kirjoitin siitä, että Saudeihin ei myönnetä muille kansallisuuksille turistiviisumeita, vaan maahan voi tulla vain pyhiinvaeltamaan tai töihin).  Yhden puhujan vanhemmatkin olivat syntyneet Saudi-Arabiassa, vaikka amerikkalaisia olivatkin, ja hän itse oli syntynyt täällä ja mennyt naimisiin Saudi-Arabiassa syntyneen amerikkalaismiehen kanssa. Välissä hän oli asunut monessa eri maassa (tietynlainen juurettomuus on tyypillistä kolmannen kulttuurin lapsille) ja opiskellut. Puhuja ja hänen miehensä olivat kuitenkin halunneet palata Saudeihin, ja lopulta he olivat molemmat saaneet täältä töitä, mikä mahdollisti paluun.

Luento herätti minussa monenlaisia ajatuksia. Ensinnäkin on selvästi monia ihmisiä, jotka kokevat Saudi-Arabian (tai ainakin länsimaalaisen leirielämän) kodikseen eivätkä haluaisi muuttaa lainkaan pois maasta. Tämä on sinänsä tärkeä huomio, sillä moni suomalainen tuttava tai sukulainen oli aika ihmeissään päätöksestämme lähteä Saudi-Arabiaan. Mieheni päätöksen suurin osa ymmärsi – työtarjous oli hyvä ja hänellä on mahdollisuuksia kehittää ammattitaitoaan täällä. Mutta sitä miksi minä halusin lähteä, sitä aika moni kyseenalaisti ja kyseenalaistaa varmaan yhä. Saudi-Arabia ei aina ole helppo maa asua, varsinkaan naisena. Tuoreen tutkimuksen mukaan sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu täällä kovin hyvin.  Silti on monia länsimaalaisia, jotka eivät haluaisi muuttaa lainkaan pois maasta. Monet pitävät yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta tärkeinä asioina. Saudi-Arabiaa ei aina ajatella hirveän turvallisena maana, mutta sitä se on suurimmaksi osaksi. Rangaistukset rikoksista ovat niin ankarat että esimerkiksi varkauksia ei juurikaan ole. Yhteiskunta on hyvin lapsiystävällinen ja suorastaan kannustaa perheellisyyteen. Monet amerikkalaiset eivät uskaltaisi jättää lapsiaan keskenään leikkimään ulos Yhdysvalloissa kidnappauksen pelossa, mutta täällä sitä ei tarvitse miettiä. Toki Suomikin on monella tapaa lintukoto tässä suhteessa – tai ehkä me suhtaudumme myös erilailla turvallisuuteen.

Toinen asia joka jäi mieleeni luennosta oli se, kuinka ihmeissään ihmiset ovat siitä jos valkoinen länsimaalainen kertoo olevansa kotoisin Saudi-Arabiasta. Luentomme puhujat olivat amerikkalaisia ja he kertoivat kohdanneensa Yhdysvalloissa suorastaan eristämistä, koska heitä ei osata lokeroida mihinkään kulttuuriin. Lisäksi 9/11 -terrori-iskujen jälkeen maailman asenteet ovat koventuneet lähi-itää ja muslimeja kohtaa. Moni kertoi turhautuneena yrittäneensä selittää ystävilleen ja sukulaisilleen, etteivät kaikki arabit ole terroristeja vaan ihan tavallisia ihmisiä, ihan kuten sinä ja minä. Elämä täällä on ainakin meidän kohdallamme hirveän monikulttuurista: minulla on ystäviä monesta eri maasta ja uskontokunnasta. Tämä on omiaan avaamaan omia (jo valmiiksi melko suvaitsevaisia) silmiä sille, että ennakkoluulot muita kansallisuuksia kohtaan ovat useimmiten vain ja ainoastaan ennakkoluuloja. Sitäpaitsi minä ja mieheni olemme todellakin pieni mamu-vähemmistö täällä: en tiedä asuuko koko kaupungissa ketään muita suomalaisia, ainakaan en ole tavannut ketään ja tiedän ettei paikallisissa kouluissa ole suomalaisia lapsia. Meillä ei siis edes ole varaa olla ennakkoluuloisia vaan yrittää parhaamme sopeutua tähän kirjavaan joukkoon. Tällainen kokemus tekisi hyvää joillekin muillekin suomalaisille, varsinkin erään tietyn puolueen edustajille…

Viimeksi kirjoittaessani olin vähän alamaissa ja valittelin sitä, että jään kotitalossamme perheellisten naisten ulkopuolelle – ja perheellisellä tarkoitan nyt nimenomaan lapsiperheitä. Olen sittemmin kuitenkin piristynyt ja alkanut haalia kasaan omaa jengiäni, johon kuuluu joukko (nuoria) naisia. Osalla on lapsia, osalla ei – se ei ole millään tavalla jakava linja. Joskus tämä leirielämä muistuttaa minua koulusta: alkuun kukaan ei tunne toisiaan, sitten tapahtuu yleistä tutustumista ja lopulta jakautumista omiin ryhmiin. Aikuistakin voi jännittää se, pitääkö kukaan minusta tai pidetäänkö minua outona. Olen tottunut suomalaiseen kulttuuriin ja olen viettänyt lähes koko aikuisikäni akateemisessa ympäristössä Suomessa, mikä on oma maailmansa. Nyt elämme niin monen eri kulttuurin sulautumispisteessä etten osaa edes kuvailla sitä. Kolmas kulttuuri tai kulttuuri potenssiin x…!

Mainokset

Eid Mubarak!

Viime viikonloppuna islaminuskoisissa maissa vietettiin Eidiä, uskonnollista pyhää. ’Eid’ tarkoittaa lomaa tai juhlaa, ja Eid-lomia on kaksi kertaa vuodessa. Tällöin toivotellaan muille Eid Mubarak, joka tarkoittaa juhlimista tai siunausta, ja Eidin aikaan syödään ja juhlitaan erityisesti perheen kesken. Tämä viimeisin juhla oli Eid al-Adha ja sitä vietetään sen kunniaksi, että Abraham oli valmis uhraamaan poikansa Ismaelin Jumalan pyynnöstä. Kyse on siis samasta Abrahamista ja samasta tarinasta joka esiintyy Raamatun vanhassa testamentissa – Islam tunnustaa Koraanin lisäksi useamman uskonnollisen kirjan, ja Abrahamia pidetään tärkeänä profeettana. Tärkein Eid on ramadanin loppumisen jälkeen vietettävä Eid al-Fitr, joka oli tänä vuonna heinäkuun loppupuolella. Tällöin juhlinta on todella suurta, loppuuhan silloin pitkä paastokausi. Saudi-Arabiassa käytetään islamilaista kalenteria joka perustuu kuun liikkeisiin, jolloin vuoden pituus on noin 354 päivää. Tästä syystä kuukausien ja uskonnollisten juhlien ajat kiertävät joka vuosi hieman gregoriaanisessa kalenterissa. Täällä eletäänkin paraikaa vuoden 1435 viimeistä kuukautta, ajanlasku kun alkaa siitä kun profeetta Muhammed pakeni Mekasta Medinaan.

Eidit ovat aina suosittuja loma-aikoja, sillä kaikilla on silloin vapaata töistä ja koulusta. Olimme mieheni kanssa viettämässä tätä Eidiä Bahrainissa, ensin pääkaupungissa Manamassa ja sitten rannikolla kylpylähotellissa, melko lähellä Bahrainin F1-rataa. Saudi-Arabian ja Bahrainin välille on rakennettu iso silta, King Fahd Causeway, jonka keskellä on valtioiden raja sekä tulli- ja maahantulomuodollisuudet. Matka ei ole pitkä, mutta molemmilla mailla on oma tullinsa ja paperit tarkistetaan kummankin valtion toimesta. Varsinkin Bahrainista Saudeihin tullessa saatetaan tarkistaa myös matkatavarat. Bahrainissa on alkoholi laillista ja elämä monella tapaa vapaampaa kuin Saudeissa, ja Bahrainiin mennäänkin nauttimaan elämästä. Naisten ei tarvitse pukeutua abayaan elleivät niin halua, ja maassa on baareja ja länsimaalaisia hotelleja paljon.  Osa ihmisistä valitsee asua Bahrainin puolella mutta käy töissä Saudeissa. Tämä voisi olla ihan houkutteleva vaihtoehto, ellei matkaan ja erityisesti rajamuodollisuuksiin menisi yleensä niin pitkä aika. Lisäksi Bahrain on kalliimpi maa kuin Saudi-Arabia, eli asuminen siellä tulee tyyriimmäksi.  Bahrain on myös levottomampi maa kuin Saudi-Arabia. Bahrainissa oli arabikevään aikaan levottomuuksia. Vaikka valtaosa väestöstä on shiioja, valtaa pitävät sunnit. Tämä on tietysti omiaan lisäämään jännitteitä. Yleensä Bahrainissa on varsin turvallista, mutta Manamassa saattaa esiintyä mielenosoituksia ja levottomuuksia. Saudi-Arabiassa arabikevät ei aiheuttanut samanlaista kuohuntaa ja mielenosoituksia on ylipäätään vaikea kuvitella tänne. Saudi-Arabiassa jännitteet ovat erilaisia – niistä joku toinen kerta enemmän.

Bahrainin pääkaupungista Manamasta  löytyy monenlaista tekemistä. Länsimaalaisia asukkaita on aika paljon eli kaupungissa on tosiaan monenlaisia ravintoloita ja pubeja. Myös saudit tulevat Manamaan nauttimaan sellaisista iloista, jotka eivät ole sallittuja Saudi-Arabian puolella. Syömisen, juomisen ja hotellin altaalla viihtymisen lisäksi kävimme tutustumassa myös Manaman isoon moskeijaan (’Al Fateh Grand Mosque’) sunnuntaina, jolloin moskeija oli auki myös IMG_0442ei-muslimeille.  Moskeijaan mahtuu 7000 ihmistä rukoilemaan, 2000 ulkopihalle ja 5000 sisään, eli kyse on aika isosta rakennuksesta. Moskeijassa oli ilmainen opastettu kierros, jota varten minun piti tosin pukeutua abayaan ja huiviin. Abayan olin ottanut mukaan jo Saudeista, mutta päähuivin jouduin lainaamaan. Täytyy sanoa, että onneksi minun ei tarvitse yleensä pitää huivia, sillä näytin ihan mummelilta asussani… Moskeijat ovat yleensä todella pelkistettyjä, sillä islamissa ei saisi palvoa mitään kuvaa. Esittävää taidetta ei siksi ole, vaan moskeijoissa on koristeina kalligrafiaa ja abtrakteja kuvioita. Tila oli silti kaunis ja hyvin valaistu ja saattoi hyvin ymmärtää, kuinka siellä on helppo rauhoittua. Eidin kunniaksi moskeijassa oli myös paljon vapaaehtoistoimin hoidettuja palveluita: kaikki saivat ilmaiseksi arabialaista kahvia (josta todella pidän!), taateleita ja kakkuja, lisäksi naiset saattoivat ottaa ilmaisen hennatatuoinnin. IMG_0577Pitihän sitä sitten kokeilla. Naiset ottavat hennatatuointeja yleensä juuri uskonnollisten pyhien aikaan tai siirtymäriittien, kuten naimisiinmenon tai lapsen saannin aikaan. Monilla ihan pienillä tytöilläkin oli hennatatuoinnit, mikä näytti vähän erikoiselta omaan silmään. Hennahan voi aiheuttaa ihoärsytystä, mutta ainakaan minulla sellaista ei ilmennyt. Aika tujua kamaa ainakin oma hennani kuitenkin oli, sillä kuvio on yhä täydessä loistossaan eikä osoita vielä mitään haalistumisen merkkejä. Pidin kovasti siitä, että moskeijassa oli näin turisti- ja ihmisystävällinen ote. Islam on uskonto, jota ei aina yhdistetä ystävällisyyteen tai varsinkaan rauhaan. Ei tarvitse katsoa kuin uutisia näinä päivinä, niin näkee milaista pelkoa esimerkiksi Isis aiheuttaa ja kuinka ihmisten suhtautuminen muslimeihin on kärjistynyt. Suurin osa muslimeista on kuitenkin erittäin ystävällisiä, vieraanvaraisia ja avuliaita ihmisiä. Moskeijassa vierailu vahvisti ajatuksiani tästä asiasta.