Diplomaattisuhteita Ramadanin aikaan

Trump tuli, Trump lähti, ja nyt Saudi-Arabia muutaman muun arabimaan kanssa on katkaissut diplomaattisuhteensa Qatariin.  Ja ei pelkästään katkaissut diplomaattisuhteensa vaan laittanut Qatarin täydelliseen saartoon – Saudeista ei siis voi lentää eikä kulkea maateitse Qatariin, eikä qatarilaisilla ole tänne asiaa. Qatarilaisia on myös pyydetty poistumaan Saudi-Arabian alueelta, paitsi heitä jotka ovat naimisissa saudien kanssa. Kyseessä on siis melko paha diplomaattinen kriisi Lähi-idässä, pahin pitkään aikaan. Syyksi sanotaan se, että Qatar rahoittaa ja tukee terrorismia, mikä on sinänsä mielenkiintoinen syytös saudien puolelta eikä kerro varmasti koko totuutta. On epäilty että Trumpin vierailu antoi saudeille itseluottamusta aloittaa saarto, ja on myös sanottu Venäjäläisten hakkereidenkin liittyvän tapaukseen. No, syitä ja vaikuttimia on luultavasti monia, sillä Qatarilla ja Saudi-Arabialla on ollut tulehtuneet välit jo pitkään muun muassa Irania koskevien kysymysten vuoksi.

Qatarin saartaminen tuli isona yllätyksenä suurelle osalle saudeja ja qatarilaisia, ja meille expateille aivan puun takaa. Myös se, että yhteydet Saudeihin (ja mm. Arabiemiraatteihin ja Egyptiin) katkesivat kuin veitsellä leikaten on aiheuttanut monenlaista ongelmaa. Uutisissa on ollut paljon juttua siitä, kuinka Qatarissa kauppojen hyllyt ovat loistaneet tyhjyyttään, suurin osa ruoasta kun on perinteisesti tuotu Saudien kautta maahan. On myös paljon ihmisiä jotka asuvat Qatarissa mutta käyvät Saudien puolella töissä, ja toisin päin, mikä nyt ei sitten tietenkään tule kyseeseen. Qatarille tämä on suuri imagokriisi, maassahan pitäisi muun muassa pitää jalkopallon MM-kisat 2022 ja maa on tehnyt valtavia panostuksia infrastruktuuriin ja Dohan yleiseen olemukseen kisoja silmällä pitäen. Qatar on myös yksi maailman rikkaimmista maista, ja voin kuvitella että tilanne käy ylpeydelle. Meille expateille tämän kriisin ajoitus on erityisen huono siksi, että ihmiset ovat lähtemässä kesälomille ja monilla oli lento varattuna Qatarin pääkaupungin Dohan kautta – myös meillä. Meidän piti lentää ensi viikolla ensin Saudeista Dohaan ja sieltä Helsinkiin, mutta meillä on jo onneksi uudet lennot jotka eivät kulje Qatarin kautta. Saamme myös rahat takaisin peruuntuneista lennoista, mikä on reilua, onhan kyseessä todellinen force majoure. Nähtäväksi jää, miten ja milloin kriisi ratkeaa. Toivottavasti pian!

Olemme nyt myös kolmatta viikkoa Ramadanissa, pyhässä paastokuukaudessa, ja se alkaa näkyä myös meillä ei-paastoavilla. Monena vuotena putkeen Ramadan on osunut kuumimpaan kesään, mikä ei tee paastoamisesta hirveän helppoa, vettäkään kun ei saisi juoda valoisaan aikaan. Tällä viikolla on hätyytelty jo +50 astetta, muutama päivä sitten

20170528_082734

Naapureiden Ramadan-koristeluja

oltiin nimittäin jo +49 asteessa. Tänään on ”vain” +42 ennusteen mukaan… Ramadanin aikaan on kovin hiljaista päiväaikaan, muslimit lepäävät ja kaupungilla on vielä vähemmän tekemistä kuin yleensä. Kaupat ovat rajoitetusti auki ja kaikki kahvilat ja ravintolat ovat kiinni. Jos päättää lähteä kuitenkin ostoksille, pitää muistaa että itsekään ei sovi juoda tai syödä näkyvästi julkisilla paikoilla, vaan tällaiset toimet pitää tehdä salassa. En olekaan moneen viikkoon käynyt leirimme ulkopuolella juuri muualla kuin ruokakaupassa, joten pientä mökkihöperyyttä on havaittavissa. Kuumuus ei auta asiaa, kun päivällä ei voi tehdä paljoa ulkona vaan pitää keksiä tekemistä sisällä itselle ja taaperolle. Ramadan on kuitenkin myös juhlakuukausi, varsinkin heille jotka sitä todella viettävät eli muslimeille. Kodit koristellaan Ramadan-koristein ja lyhdyin, ja kuukauden aikana panostetaan muun muassa hyväntekeväisyyteen. Iltaisin auringonlaskun jälkeen kokoonnutaan syömään perheen ja ystävien kanssa, annetaan lahjoja ja juhlitaan myöhään aamuyöhön. Auringonlaskun jälkeistä ensimmäistä ateriaa kutsutaan iftariksi. Iftar päättää koko päivän kestäneen paaston, ja perinteisesti ensin nautitaan arabialaista kahvia kahwaa ja taateleita, jonka jälkeen siirrytään muihin ruokiin. Monet ravintolat täällä tarjoavat iftar-buffetteja, joista osa on varsin hienoja ja kattavia. Minäkin olin tyttöporukalla muutama viikko sitten tällaisessa buffetissa ja syötävää oli todella reilusti. Eilen viettivät leirimme työmiehet omaa iftariansa. Hyväntekeväisyyden hengessä me leirin asukkaat olimme keränneet rahaa heidän juhlaansa varten.

Ramadan loppuu ensi viikolla ja sitten vasta juhlat alkavatkin kun päästään viettämään eidiä, juhlaa joka päättää Ramadanin. Mutta me lähdemme tosiaan Suomea kohti ennen eidin alkua, joten toivotankin nyt lukijoille hyvää kesää! Mish Mushkila palaa näppäimistölle muutaman kuukauden kuluttua, kunhan ensin pääsen hieman tuulettumaan kesälaitumille.

Mainokset

Ison omenan jälkeen

Mish Mushkila pahoittelee taukoa blogin pitämisessä – olemme olleet jälleen lomalla ja paluu arkeen on ollut tällä kertaa erityisen haastavaa. Arabimaissa vietettiin jälleen Eid-juhlaa syyskuun alkupuolella ja miehellänikin oli useampi päivää lomaa tämän vuoksi töistä. Päätimme yhdistää näihin kansallisiin juhlapyhiin muutaman lomapäivän lisää ja suuntasimme koko perheen voimin New Yorkiin reiluksi viikoksi. Olen jo pitkään halunnut käydä New Yorkissa, enkä ollut tätä reissua ennen käynyt ollenkaan Amerikan mantereella. Expat-elämässä suurin osa matkoista joita teemme ei ole täysin meidän valintamme varassa. Esimerkiksi tämän vuoden matkoista muutama tulee suuntautumaan Suomeen, ihan vain sen vuoksi että on mukavaa nähdä perhettä ja ystäviä ja nauttia Suomen luonnosta. Suomen matkojen lisäksi olemme tänä vuonna tavanneet sukulaisia täällä arabimaissa – ei tosin Saudeissa, koska tänne on niin vaikea saada viisumeita, vaan naapurimaissa. Lisäksi keväälle sattui hyvän ystäväni häät Ruotsissa, ja mieheni on työn puolesta käynyt jo kolmesti Kuala Lumpurissa, minä ja tytär mukana. New York olikin pitkästä aikaa loma jolla ei ollut mitään suurempaa tarkoitusta – emme tavanneet sukulaisia, emme osallistuneet häihin, kukaan ei ollut töissä jne. Olimme vain ja ainoastaan lomalla!

Amerikasta on varmaan jokaisella lukijalla oma mielikuvansa, oli siellä käynyt tahi ei. Kyseessä on myös niin valtavan suuri maa, että on vaikea mennä sanomaan yhden kaupungin perusteella mitään ehdottomia totuuksia siitä, millainen maa on kyseessä ja millainen kansanluonne amerikkalaisilla on. New Yorkiin ainakin mahtui monenlaista kulkijaa, siellä tosiaan näki ”all walks of life”, kuten sanonta kuuluu. Ensimmäiset päivät olimme mieheni kanssa ihmetyksen vallassa ihmisten pukeutumisen suhteen. Saudeissa tottuu siihen, että naisilla on yleensä hyvin peittävät vaatteet, ja miehilläkin ns. siisti yleisasu. Täällä on jo villiä jos miehellä on pitkät hiukset – arabimiehillä ei juuri koskaan näe tätä – ja esimerkiksi erikoiset hiusvärit tai lävistykset naamassa voivat aiheuttaa monenlaisia ongelmia, esimerkiksi ostoskeskuksiin ei välttämättä pääse edes sisään. No, ensimmäisenä päivänä New Yorkissa näimme muun muassa naisen soittamassa kitaraa pelkissä mikrosortseissa, eli täysin yläosattomissa. Monenlaista performanssitaiteilijaa tai vaan oman itsensä toteuttajaa näkyi myös. Parhaimpiin kuului keski-ikäinen mies, joka potki vaaleanpunaiset naisten alusvaatteet päällä potkulaudalla pitkin katuja… nämä nyt ovat ääriesimerkkejä, mutta pukeutuminen oli ihan arkitasollakin melko rohkeaa verrattuna siihen mihin olemme nyt tottuneet. Kaupungissa oli intiaanikesä parhaimmillaan, alkuun lämpötila oli 30 astetta joka päivä, ja tämä luonnollisesti heijastui myös pukeutumiseen. Välillä kaipaan sitä että saisi pukeutua ihan niin kuin huvittaa, vaikka harvoin asia on niin Suomessakaan, jossa ilmasto asettaa omat rajoituksensa pukeutumiselle eikä nyt töihinkään voi mennä missä tahansa vaatteessa. Täällä Saudeissa minusta on tullut vähän laiska pukeutuja. Ei ole järkeä laitaa mitään kovin ihmeellistä päälle, kun ei sitä kuitenkaan näe kovin moni ihminen. Kaupungilla pitää olla abaya päällä ja täällä leirissä olen lähinnä salilla, uima-altaalla tai leikkikentällä – tai ihan vaan kotona.

New Yorkissa – niin kuin oikeastaan missä tahansa normaalissa kaupungissa – oli myös ihanaa se, että saattoi kävellä melkein missä vaan, julkinen liikenne toimi, palveluita oli runsaasti ja puistoissakin saattoi viettää aikaa tuntikaupalla. Kaikki nämä normaalit toimet ovat hankalammin toteutettavissa Saudeissa, kuten olen usein ennenkin kirjoittanut. Kävelimme joka päivä kymmeniä kilometrejä ihan siitä ilosta että ulkona saattoi olla ja kävellä. Toki osansa kävelyintoon toi se, että monilla metroasemilla ei ollut hissejä, ja tyttären kärryt piti joka kerta pakata kasaan ja ottaa tytär kainaloon, jos meinasi metroon mennä. Usein oli helpompaa vaan kävellä, ja näkihän siinä samalla hyvin kaupunkia. Tyttö olisi halunnut myös itse kävellä kaupungin katuja, mutta siihen New York on aivan liian hektinen -hirveästi ihmisiä, joilla suurimmalla osalla on kiire, ja paljon liikennettä kaduilla. Ihanaa oli se, että ruokaa saattoi ostaa mistä vaan mukaan. Monessa kulmassa myytiin katuruokaa ja delejä oli paljon. Haimmekin monena päivänä delistä salaatit ja söimme niitä lounaaksi hyvällä ruokahalulla. Täällä Saudeissa en pääse edes kauppaan ilman taksia tai mieheni kyytiä, joten ruokahuolto on mietittävä tarkkaan monta päivää etukäteen, ellei halua joka ilta töiden jälkeen lähteä ruokaostoksille. Leirissämme on kyllä ruokakauppa, mutta sieltä saa vain aivan perustavanlaatuisia tavaroita, niin kuin maitoa, pastaa, riisiä jne. Jos jotain unohtuu kaupasta, sitä ilman on vaan pärjättävä, tai sitten värvättävä mies hakemaan puuttuvat tavarat kotimatkalla töistään. Jotkut rouvat käyvät taksilla tai ostosbussilla (leirin bussit vievät joka aamu naisia ostoskeskuksiin ja isoihin markeitteihin) ostamassa ruokaa, mutta siinä on iso kantaminen ja bussin odottelu voi käydä kohtalokkaaksi tässä säässä ostosten kylmäketjulle.

Matka oli monin tavoin hieno, mutta paluu tänne hiekkalaatikolle on ollut nyt erityisen hankalaa, niin kuin mainitsinkin jo. Ensinnäkin lennot olivat valtavan pitkät. Lensimme ensin Dohaan ja sieltä suora 14 tunnin lento New Yorkiin – ja sama takaisin tullessa. Tytärtä oli vaikea saada nukkumaan paluulennolla ja minä en nukkunut ollenkaan, ja aikaero on paluustamme lähtien vaikeuttanut erityisesti minun ja tyttären nukkumista. Mies on ollut onnekas ja saanut unen päästä kiinni, mutta ensimmäisen viikon tytär heräsi joka yö kymmenen maita ja valvoi kahteen kolmeen. Kun sitten lopulta sain tyton nukkumaan, en itse enää saanut unta. Olemme olleet nyt reilun viikon kotona ja viikkoon on mahtunut kolme yötä, jolloin en ole nukkunut ollenkaan. Olen pärjännyt vain muutaman tunnin päiväunilla. Nyt tyttären unirytmi on onneksi löytynyt ja hän on nukkunut muutaman yön ihan kunnon 10 tunnin yöunet putkeen, mutta minua vaivaa yhä unettomuus. Joka yö on nyt nukuttu mutta aika vähän. Toivon, että uni pikkuhiljaa palaisi, en ole koskaan aiemmin kärsinyt näin pahasta unettomuudesta, päinvastoin olen yleensä ollut hyvä nukkuja ja tykännyt nukkua pitkään silloin milloin se on mahdollista. Olen ilmeisen väsyneen näköinen kun lähikaupassakin tuttu kassa jo kyseli olenko ihan kunnossa, kun näytän kaiketi väsyneeltä ja kalpealta. Moni on lohdutellut että jet lag voi kestää kaksikin viikkoa, joten yritän nyt vain ottaa iisisti vielä tämän viikon. Mutta erityisen mukavaa tämä ei ole, sen voin sanoa.

Ramadan kareem!

Tervehdys maasta, joka on rauhoittunut Ramadanin eli pyhän kuukauden viettoon! Muslimit uskovat, että koraani paljastettiin ihmisille Ramadanin aikana, ja siksi tämä kuukausi on erityisen pyhä. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka Saudi-Arabiassa seurataan kahta eri kalenteria: länsimaalaista versiota, jonka mukaan eletään vuotta 2015, ja sitten muslimien omaa kuukalenteria, joka alkaa profeetta Muhammedin paosta Mekasta Medinaan. Jälkimmäisen kalenterin mukaan eletään vuotta 1436, ja koska kuukalenterin vuosi on hieman lyhempi kuin gregoriaanisen kalenterin vuosi, Ramadanin ja muiden kuukausien ajankohta muuttuu vähän joka vuosi. Tänä vuonna Ramadan alkoi 18.6. ja näillä näkymin loppuu 17.7. Ramadanin loppua merkkaa uuden kuun reunan näkyminen, ja siksi kuukauden loppuminen ei ole täysin varmaa ennen kuin uusi kuu todella nähdään.

Suurin osa lukijoista tietäneekin, että Ramadanin aikana paastotaan. Kaikkien terveiden aikuisten muslimien tulisi paastota auringonnoususta auringonlaskuun. Esimerkiksi tänään aurinko nousi täällä vähän vaille viisi aamulla ja aurinko laskee puoli seitsemän jälkeen illalla. Koko tänä aikana ei siis tulisi syödä eikä juoda mitään – edes vettä ei saa juoda, joka tuntuu vaikealta varsinkin nyt kun Ramadan osuu kuumimpaan kesään. Paastoaminen ei tietenkään koske ei-muslimeita, mutta julkisilla paikoilla syöminen ja juominen on kielletty yhtä kaikki kaikilta. Myös ravintolat ja kahvilat pysyttelevät kiinni iltaan saakka, eli ulkona syöminen on tehty silläkin tavoin hankalammaksi. Onneksi monet ruokakaupat ovat kuitenkin olleet päiväaikaan auki, ja talossamme oleva ruokakauppa on auki normaalisti aamusta iltaan, rukousaikoja lukuunottamatta. Ruokaa ei ole tarvinnut siis hamstrata öisin, kuten etukäteen pelkäsin. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että minulla alkoi kesäloma viime viikolla töistä ja olen voinut syödä ja juoda oman kodin seinien sisällä milloin haluan. Olen tosin ollut tällä viikolla muutaman ekstrapäivän auttelemassa töissä, ja silloin syöminen ja juominen on täytynyt tehdä muualla kuin muslimityökavereideni katseiden alla. Monilla työpaikoilla on omia tiloja syömistä ja juomista varten niille, jotka eivät paastoa – ”sin rooms”, kuten mieheni totesi… Minua paastoaminen ei koskisi tänä vuonna vaikka olisinkin muslimi, sillä paastoaminen koskee tosiaan vain terveitä aikuisia, raskaana oleminen on yksi poikkeus paastoamisen vaatimukseen. Olen silti yrittänyt pitää välipalani ja  juomapulloni piilossa julkisilla paikoilla, sillä en halua aiheuttaa ongelmia tai närää niissä, jotka paastoavat. Kävin eilen iltapäivällä shoppailemassa työkaverini kanssa (kauppakeskukset aukeavat Ramadanin aikana iltapäiväksi ravintoloita ja kahviloita lukuunottomatta, ja illalla uudestaan sitten kaikkinensa) ja join aina välillä salaa vettä vaaterekkien välissä, kun kukaan ei nähnyt… asioita, joita ei ehkä ihan heti tulisi miettineeksi Suomessa!

Ramadan vaikuttaa täällä monella muullakin tapaa yhteiskuntaan. Koska muslimit eivät syö tai juo päivän aikana, kaupunki herää eloon vasta illalla kahdeksan yhdeksän maita. Iltarukous on yli tunnin mittainen, sillä ilmeisesti Ramadanin aikana luetaan koko koraani ääneen, ja hartaiden muslimeiden odotetaan joka tapauksessa lukevan koko koraani tämän kuun aikana, joka vuosi. Öisin muslimit syövät ja juovat varastoon, ja näin eilen yhden muslimityökavereistani, joka kertoi menevänsä nyt Ramadanin aikana neljän maita aamulla nukkumaan ja heräävänsä kymmeneltä aamulla (sivumennen mainiten hän kertoi myös yrittävänsä rajoittaa kiroiluaan tämän kuun aikana – musliminaiseksi hän kiroilee aikalailla, ja Ramadanin aikaan pitäisi pyrkiä puhdistautumaan myös mieleltään, ei vain ruumiiltaan). Muslimit tekevätkin pyhän kuukauden aikana yleensä lyhyempää työpäivää – koulussamme toimistotyöntekijät, jotka ovat siis yhä töissä, työskentelevät nyt vain 10-14, normaali työpäivä olisi 7.30 – 16.00.  Mieheni työpaikalla työt alkavat 7.00 kuten aina, mutta muslimit pääsevät töistä jo 13.00, kun taas ei-muslimeilla päivä jatkuu normaalisti kello 16.00 saakka. Yleensä ottaen työtahti rauhoittuu kuitenkin kaikilla – paljoa ei odoteta saatavan tehtäväksi, kun niin suuri osa työntekijöistä on todella väsyneitä, nälkäisiä ja janoisia. Koko yhteiskunta hiljeneekin Ramadanin ajaksi. Lisäksi liikenneonnettomuudet pahenevat, kun ihmiset ajavat tokkuraisin, eli liikenteessä saa nyt olla ekstravarovaisena.

Ramadaniin kuuluu myös juhliminen oleellisena osana. Öisin tavataan perhettä ja ystäviä ja syödään ja juodaan runsaasti. Ei olekaan ennenkuulumatonta, että pyhän kuun aikana osa muslimeista lihookin – yöllä syödään niin paljon varastoon, että päivällä jaksettaisiin paastota. Ramadanin aikaan monissa kaupoissa on myös alennusmyynnit, yksi syy eiliselle shoppailureissulleni olikin käydä tarkastamassa alennusmyyntien saldo. Monet kaupat, ravintolat ja rakennukset on koristeltu omin Ramadan-koristeluineen ja myynnissä on muun muassa Ramadan-lyhtyjä ja muuta tilpehööriä. Varsinkin sitten, kun Ramadan loppuu juhliminen saa vallan, sillä sitten on luvassa yksi vuoden Eid-juhlista. Eid-juhlat ovat kansallisia pyhäpäiviä ja painoarvoltaan kuin meidän joulumme, eli juhlallisuudet ovat suuret. Kaikilla on myös vapaata silloin, mieheni on vapaalla viikon verran tämän seuraavan Eidin aikaan, jota odottelemme molemmat jo suuresti. Ramadan on kuitenkin monelle länsimaalaiselle otollinen aika pitää lomaa, erityisesti nyt kun se on osunut kesäkuukausiin viime vuosina. Mekin olisimme varmasti lähteneet Suomeen tai jonnekin muualle lomanviettoon, jos emme odottaisi perheenlisäystä tässä lähiviikkoina. Seuraavaa Ramadania en kuitenkaan aio viettää ainakaan kokonaisuudessaan Saudi-Arabiassa.

IMAG0404

Talomme ala-aulan Ramadan-koristeluja

Eid Mubarak!

Viime viikonloppuna islaminuskoisissa maissa vietettiin Eidiä, uskonnollista pyhää. ’Eid’ tarkoittaa lomaa tai juhlaa, ja Eid-lomia on kaksi kertaa vuodessa. Tällöin toivotellaan muille Eid Mubarak, joka tarkoittaa juhlimista tai siunausta, ja Eidin aikaan syödään ja juhlitaan erityisesti perheen kesken. Tämä viimeisin juhla oli Eid al-Adha ja sitä vietetään sen kunniaksi, että Abraham oli valmis uhraamaan poikansa Ismaelin Jumalan pyynnöstä. Kyse on siis samasta Abrahamista ja samasta tarinasta joka esiintyy Raamatun vanhassa testamentissa – Islam tunnustaa Koraanin lisäksi useamman uskonnollisen kirjan, ja Abrahamia pidetään tärkeänä profeettana. Tärkein Eid on ramadanin loppumisen jälkeen vietettävä Eid al-Fitr, joka oli tänä vuonna heinäkuun loppupuolella. Tällöin juhlinta on todella suurta, loppuuhan silloin pitkä paastokausi. Saudi-Arabiassa käytetään islamilaista kalenteria joka perustuu kuun liikkeisiin, jolloin vuoden pituus on noin 354 päivää. Tästä syystä kuukausien ja uskonnollisten juhlien ajat kiertävät joka vuosi hieman gregoriaanisessa kalenterissa. Täällä eletäänkin paraikaa vuoden 1435 viimeistä kuukautta, ajanlasku kun alkaa siitä kun profeetta Muhammed pakeni Mekasta Medinaan.

Eidit ovat aina suosittuja loma-aikoja, sillä kaikilla on silloin vapaata töistä ja koulusta. Olimme mieheni kanssa viettämässä tätä Eidiä Bahrainissa, ensin pääkaupungissa Manamassa ja sitten rannikolla kylpylähotellissa, melko lähellä Bahrainin F1-rataa. Saudi-Arabian ja Bahrainin välille on rakennettu iso silta, King Fahd Causeway, jonka keskellä on valtioiden raja sekä tulli- ja maahantulomuodollisuudet. Matka ei ole pitkä, mutta molemmilla mailla on oma tullinsa ja paperit tarkistetaan kummankin valtion toimesta. Varsinkin Bahrainista Saudeihin tullessa saatetaan tarkistaa myös matkatavarat. Bahrainissa on alkoholi laillista ja elämä monella tapaa vapaampaa kuin Saudeissa, ja Bahrainiin mennäänkin nauttimaan elämästä. Naisten ei tarvitse pukeutua abayaan elleivät niin halua, ja maassa on baareja ja länsimaalaisia hotelleja paljon.  Osa ihmisistä valitsee asua Bahrainin puolella mutta käy töissä Saudeissa. Tämä voisi olla ihan houkutteleva vaihtoehto, ellei matkaan ja erityisesti rajamuodollisuuksiin menisi yleensä niin pitkä aika. Lisäksi Bahrain on kalliimpi maa kuin Saudi-Arabia, eli asuminen siellä tulee tyyriimmäksi.  Bahrain on myös levottomampi maa kuin Saudi-Arabia. Bahrainissa oli arabikevään aikaan levottomuuksia. Vaikka valtaosa väestöstä on shiioja, valtaa pitävät sunnit. Tämä on tietysti omiaan lisäämään jännitteitä. Yleensä Bahrainissa on varsin turvallista, mutta Manamassa saattaa esiintyä mielenosoituksia ja levottomuuksia. Saudi-Arabiassa arabikevät ei aiheuttanut samanlaista kuohuntaa ja mielenosoituksia on ylipäätään vaikea kuvitella tänne. Saudi-Arabiassa jännitteet ovat erilaisia – niistä joku toinen kerta enemmän.

Bahrainin pääkaupungista Manamasta  löytyy monenlaista tekemistä. Länsimaalaisia asukkaita on aika paljon eli kaupungissa on tosiaan monenlaisia ravintoloita ja pubeja. Myös saudit tulevat Manamaan nauttimaan sellaisista iloista, jotka eivät ole sallittuja Saudi-Arabian puolella. Syömisen, juomisen ja hotellin altaalla viihtymisen lisäksi kävimme tutustumassa myös Manaman isoon moskeijaan (’Al Fateh Grand Mosque’) sunnuntaina, jolloin moskeija oli auki myös IMG_0442ei-muslimeille.  Moskeijaan mahtuu 7000 ihmistä rukoilemaan, 2000 ulkopihalle ja 5000 sisään, eli kyse on aika isosta rakennuksesta. Moskeijassa oli ilmainen opastettu kierros, jota varten minun piti tosin pukeutua abayaan ja huiviin. Abayan olin ottanut mukaan jo Saudeista, mutta päähuivin jouduin lainaamaan. Täytyy sanoa, että onneksi minun ei tarvitse yleensä pitää huivia, sillä näytin ihan mummelilta asussani… Moskeijat ovat yleensä todella pelkistettyjä, sillä islamissa ei saisi palvoa mitään kuvaa. Esittävää taidetta ei siksi ole, vaan moskeijoissa on koristeina kalligrafiaa ja abtrakteja kuvioita. Tila oli silti kaunis ja hyvin valaistu ja saattoi hyvin ymmärtää, kuinka siellä on helppo rauhoittua. Eidin kunniaksi moskeijassa oli myös paljon vapaaehtoistoimin hoidettuja palveluita: kaikki saivat ilmaiseksi arabialaista kahvia (josta todella pidän!), taateleita ja kakkuja, lisäksi naiset saattoivat ottaa ilmaisen hennatatuoinnin. IMG_0577Pitihän sitä sitten kokeilla. Naiset ottavat hennatatuointeja yleensä juuri uskonnollisten pyhien aikaan tai siirtymäriittien, kuten naimisiinmenon tai lapsen saannin aikaan. Monilla ihan pienillä tytöilläkin oli hennatatuoinnit, mikä näytti vähän erikoiselta omaan silmään. Hennahan voi aiheuttaa ihoärsytystä, mutta ainakaan minulla sellaista ei ilmennyt. Aika tujua kamaa ainakin oma hennani kuitenkin oli, sillä kuvio on yhä täydessä loistossaan eikä osoita vielä mitään haalistumisen merkkejä. Pidin kovasti siitä, että moskeijassa oli näin turisti- ja ihmisystävällinen ote. Islam on uskonto, jota ei aina yhdistetä ystävällisyyteen tai varsinkaan rauhaan. Ei tarvitse katsoa kuin uutisia näinä päivinä, niin näkee milaista pelkoa esimerkiksi Isis aiheuttaa ja kuinka ihmisten suhtautuminen muslimeihin on kärjistynyt. Suurin osa muslimeista on kuitenkin erittäin ystävällisiä, vieraanvaraisia ja avuliaita ihmisiä. Moskeijassa vierailu vahvisti ajatuksiani tästä asiasta.