Voihan korona!

Olimme viime viikon Dubaissa tapaamassa Suomen kavereita. Viikko oli oikein mukava, aurinkoa, uimista, shoppailua, hyvää ruokaa, lapset leikkivät keskenään… Dubai oli myös täynnä suomalaisia, olihan kyseessä yksi Suomen hiihtolomaviikoista. Hotellin uima-altaalla kuuli suomea runsaasti, ja siihen oli vaikea tottua – täällä Saudeissa saa suomalaisena olla melko yksin ja ne muut harvat suomalaiset suunnilleen myös tuntee. Lomaviikkomme aikana Bahrainissa oli tullut ilmi monta korona-virustartuntaa. Erityisen pahan tilanteesta teki se, että yksi ensimmäisistä viruksen kantajista Bahrainissa oli koulubussin kuljettaja. Varotoimenpiteenä kaikki koulut ja päiväkodit ovat nyt kaksi viikkoa kiinni koko Bahrainissa, ja lennot mm. Dubaihin ovat täysin poikki. Seurasimme tilannetta hieman jännittyneenä, sillä vaikka lentomme takaisin olikin Saudi-Arabian puolelle, asumme lähellä Bahrainia ja kaikki mitä siellä tapahtuu vaikuttaa yleensä meihinkin. Saudi-Arabia ilmoittikin viime viikolla että kaikki lomaviisumit ovat jäissä, samoin pyhiinvaellusviisumit, niillä ei ole asiaa nyt maahan. Lisäksi maahan ei voi tulla, jos on viimeisen 14 päivän aikana oleskellut Afganistanissa, Azerbaijanissa, Kiinassa, Taipeissa, Hong Kongissa, Intiassa, Indonesiassa, Iranissa, Irakissa, Italiassa, Japanissa, Kazakstanissa, Koreassa, Libanonissa, Macaossa, Malesiassa, Pakistanissa, Filippiineillä, Singaporessa, Somaliassa, Syyriassa, Thaimaassa, Uzbekistanissa, Vietnamissa tai Jemenissä.

Pääsimme lennolle kohti kotia perjantai-iltana. Minulla ja pojalla oli hieman flunssaa, mutta onneksi kummallakaan ei ollut kuumetta, sillä kun pääsimme Saudien päähän, lentokentällä oli aikamoiset turvajärjestelyt. Ennen maahantuloa meidät ohjattiin erilliseen jonoon, jossa käytiin läpi kansallisuus ja mistä oli saapumassa maahan. Kaikilta mitattiin ruumiinlämpö (onneksi, onneksi pojalla ei ollut flunssan lisäksi kuumetta!) ja maahantulossa kesti ekstrakauan. Boarding passit leimattiin ja niihin kirjoitettiin jotain, oletan että tämä liittyi siihen, että jos lennolla olisi joku sairastunut niin saataisiin helposti selville ketkä muut olivat samalla lennolla. Ja luulen että siinä käytiin läpi myös jokaisen matkustushistoria, juuri tuohon 14 päivän sääntöön liittyen. Henkilökunnalla oli hengityssuojaimet, kumihanskat ja valkoiset asut. Tuntui, kun olisin yhtäkkiä joutunut jonkun dystopia-sarjan pyörteisiin ja seurasimme tapahtumia lentokentällä pieni kylmä hiki otsalla.

Kirjoittelen tätä kotisohvalta käsin, eli kotiin pääsimme, mutta nyt mielessä on muutamakin ajatus. Ensinnäkin mieleen tuli kaikki ne suomalaiset joita näimme Dubaissa. Kuinkakohan moni hiihtolomalainen tuo viruksen mukanaan? Ylipäätään tuntuu että virus tulee leviämään joka puolelle, sitä ei pystytä enää hallitsemaan. Nyt pystytään ehkä vain pitämään pahimmat tartuntapiikit kurissa, jos sitäkään. Toisaalta viruksesta on niin kahtalaista tietoa. Moni sanoo ettei se ole juurikaan kausi-influenssaa pahempi ja että jos ei kuulu riskiryhmään, se ei ole vaarallinen. Sitten on niitä ihmisiä kuten yksi naapurin rouvista joka uskoo salaliittoteorioihin ja on sitä mieltä, että virus on paljon vaarallisempi kuin on annettu ymmärtää, miksi muuten maat sulkisivat rajojaan.

Lasten koulusta ja päiväkodista tuli eilen sähköposti, jossa todettiin että lapset joilla on yskää, tukkoinen nenä, kuumetta tai muuten flunssan oireita lähetetään kotiin. Taustalla on sama korona-viruksen pelko. Ja hyvä niin, kouluun nyt ei pitäisi mennä kipeänä tai varsinkaan kuumeisena muutenkaan. Mutta täällä monet lapset reagoivat ilmansaasteihiin ja ilmassa olevaan pölyyn yskimällä. Meillä poika kärsii tästä ja tyttärellä oli samaa nuorempana. Juuri tänään on taas aika pölyinen päivä, pieni hiekkamyrsky on alkamassa, ja poika ja minä köhimme molemmat tänä aamuna. Vein pojan kuitenkin hoitoon. Hoitotädit tietävät, että poika saa oireita pölystä ja hiekasta, joten kyllä he myös hänet ottivat hoitoon. Tyttäreltä mitattiin ruumiinlämpö koulun aulaan saapuessa. Tätä on kyllä tehty ennenkin, koulussa on ollut useana vuonna monia muitakin kiertotauteja. Ei auta kuin seurata tilannetta tämänkin suhteen.

Kaikkien näiden varotoimien ja korona-virusuutisten keskellä ei tekisi yhtään mieli matkustaa hetkeen, mutta meillä olisi matka Suomeen varattuna ensi viikolla jo. Emme käyneet Suomessa poikkeuksellisesti jouluna lainkaan, ja nyt meidän pitäisi olla Suomessa 2,5 viikkoa. Minun olisi tarkoitus käydä myös Ruotsissa tapaamassa ystäviäni. Ja lennämme Istanbulin kautta. Nyt mietimme, kannattaako matkalle lähteä lainkaan. Turkki, Suomi tai Ruotsi eivät vielä ole Saudien kieltolistalla, mutta on mahdollista että joku niistä lisätään listaan ennen lähtöämme tai sinä aikana kun olemme Suomessa. Jos Turkki lisätään listaan, meidän täytyy reitittää lennot uusiksi. Mutta jos Suomi lisätään osaksi niitä maita joista ei voi saapua Saudi-Arabiaan, emme voisi palata kotiin Saudeihin, vaan meidän pitäisi olla jossain karanteenissa 14 päivää. Meillä olisi jonkin verran asioita hoidettavana Suomessa tämän matkan aikana, mutta jos emme pääse lähtemään, ei sille voi tietenkään mitään. Kaikki elämässä ei mene aina suunnitelmien mukaan. Toivon toki että tilanne rauhoittuisi ja virus saataisiin hallintaan, mutta tässä voi olla vielä monta kuukautta edessä hankalia aikoja.

Dubai – kaupunki, jossa kaikki on mahdollista

Mish Mushkila on ollut hyvin ansaitulla joululomalla ja siksi blogissa on ollut hiljaista muutaman viikon ajan. Vietin tänä vuonna joulua mieheni kanssa lomamatkalla, ensin Dubaissa jossa olimme kolme päivää ja sitten Hong Kongissa, jossa tapasimme suomalaisia ystäviä ja vietimme varsinaiset joulunpyhät. Koska Hong Kong on minulle jo ennalta tuttu paikka (tämä oli kolmas ja tuskin viimeinen visiittini Honkkariin), keskityn nyt kertomaan tunnelmiani Dubaista, jossa en ollut aiemmin käynyt. Dubai on suosittu kohde myös suomalaisten turistien keskuudessa ja meilläkin oli samassa hotellissa ainakin yksi suomea puhuva vanhempi herrasmies. Saudeissa on saanut tottua siihen, että suomea voi aika huoletta puhua kaupungilla, kovin suurta vaaraa ei ole että joku ymmärtäisi jotakin, mutta Dubaissa suomea kuuli jonkin verran. Se tuntui oudolta, samoin kuin se vapaus josta Dubaissa sai nauttia. Varoitankin jo nyt etukäteen, että käsitykseni Dubaista voi olla hyvin erilainen siksi että asun nykyisin yhdessä maailman suljetuimmista yhteiskunnista. Suoraan Suomesta tulevalle turistille kaupunki voi näyttäytyä hyvin erilaisena.

Dubaista jäi mieleen päällimmäisenä kaksi asiaa: siellä on paljon vapaampaa ja rennompaa kuin Saudi-Arabiassa, ja toisekseen rahalla saa melkein mitä vaan. Aloitetaan ensin vapaudesta ja rentoudesta. Ensinnäkin pakkasin lentokoneessa abayan reppuun enkä sitä sieltä enää ottanut esiin ennen lentoa kotiin. Dubaissa ei tarvitse siis pukeutua abayaan tai huiviin, vaan naisetkin voivat pukeutua länsimaalaisesti. Toki himpun verran konservatiivisempi pukeutuminen voi olla järkevää naisillakin. Kauppakeskuksissa esimerkiksi neuvottiin, että naisilla ei saisi näkyä olkapäät eivätkä polvet, mutta kyllä siellä näkyi minisortseja, tuubitoppeja ja lyhyempää lyhyempiä hameita eikä niihin tunnuttu puuttuvan. Itse kun on tottunut näkemään naisia lähinnä kokomustissa kaavuissa oli melkein outoa katsoa taas niin paljastavia vaatteita. Toisekseen Dubaissa pystyi kävelemään vapaasti ympäriinsä ja käyttämään julkista liikennettä. Saudeissa julkista liikennettä ei oikeastaan ole, vaan miehet ajavat omilla autoillaan ja  naiset joko miehensä kyydissä tai sitten takseilla ja yksityisten kuskien kuljettamina. Käveleminen ei ole sinänsä mitenkään kiellettyä, mutta se on hankalaa. Jalkakäytäviä ei yleensä ole, vaan kävelijä joutuu tarpomaan autotiellä tai tien pengertä myöten. Liikenne on yleensä aivan järkyttävää, joten kävelijä saa todella varoa autoja. Yleensä on myös todella kuuma ja abaya ei asiaa juuri auta, ja ne kerrat kun olen kävellyt yksin tai naisporukassa pidempiä matkoja olen saanut niin paljon tööttäämistä ja huutelua osakseni miehiltä, että se ei ole kauhean mukavaa. Saudeissa ylipäänsä vain köyhät kävelevät tai pyöräilevät – kaikki, joilla on varaa kulkevat autoilla. Kolmannekseen Dubaissa saa juoda ja syödä mitä huvittaa, mukaan lukien alkoholi ja sianlihasta tehdyt ruoat. Alkoholi oli toki kallista, mutta sitä sai. Kannatan ehdottomasti yksilön valinnan vapautta tässä asiassa. Jos joku ei halua uskonnollisista tai muista syistä juoda alkoholia, se on ihan ok, mutta en menisi kieltämään kaikilta mahdollisuutta nauttia olut tai lasi viiniä silloin tällöin. Sama koskee joulun viettoa. Dubaissa joulu sai näkyä, mutta ketään ei pakotettu sitä viettämään.

Ohessa otos eräästä julkisesta kulkuvälineestä, jolla pääsimme kulkemaan, nimittän abrasta. Abrat ovat – kuten kuvasta näkyy – pieniä veneitä, joilla voi kuljettaa ihmisiä lyhyitä matkoja. Menimme abralla joen yli vanhassa Dubaissa, Bur Dubain ja Deiran alueella. Dubaihan on kasvanut valtavasti viime IMG_1211vuosikymmeninä ja siellä on mitä mielikuvituksellisempia pilvenpiirtäjiä, tekosaaria ja vaikka mitä, mutta osa vanhaakin Dubaita on löydettävissä, jos siellä haluaa käydä. Kävimme katsomassa vanhoja rakennuksia ja souqeja eli katumarketteja. Kuten olen aiemminkin todennut, Saudeissa on se asia paremmin että ostoksilla saa yleensä kulkea rauhassa. Toisin oli Bur Dubain ja Deiran mauste-, tekstiili- ja kultasouqeissa. Olisi ollut ihan mielenkiintoista katsella esimerkiksi mitä erilaisimpia mausteita ja hienoimpia kultakoruja, mutta hetkeksikään ei voinut pysähtyä ilman että joku oli koko ajan kimpussa myymässä jotakin. Myyjät tulivat myös ihan iholle, pakolla yrittivät mallata kopioita perinnepäähineistä mieheni päähän ja minulle ”silkki”huiveja. Kokemus oli oikeastaan aika kauhistuttava emmekä kumpikaan nauttineet souqeista tästä syystä, vaan alueet oli pakko mennä puolijuoksua läpi jotta pääsi rauhaan.

Otsikossa kirjoitin, että Dubai on kaupunki jossa kaikki on mahdollista. Otsikkoon voisi lisätä kuitenkin pienen varauksen: kaikki on mahdollista, jos sinulla on rahaa. Lukijoille ei ole varmaankaan mitenkään uusi asia se, että Dubaissa tuloerot ovat valtavat ja kaupungissa on paljon hyvin köyhiä siirtotyöläisiä. Tilanne ei sinänsä eroa hirveästi Saudi-Arabiasta, mutta Dubaissa loistokkuus ja rahalla pröystäily on vielä aivan eri tasolla kuin Saudeissa. Meillä on onnea saada hyvä tarjous lennoista business-luokassa ja niinpä poikkeuksellisesti lensimmekin busineksessä Dubaihin ja myös Hong Kongiin. Lentoyhtiönä oli Dubain oma Emirates. Dubain kentälle saapuessa näkyi jo selvä nokkimisjärjestys: meillä oli bussikuljetus koneelta asemalle, ja 1.luokan matkustajille oli oma ökybussinsa, jossa oli valtavat kullanväriset nojatuolit. Business-luokkalaisille oli oma, ihan hieno bussinsa, ja loput saivat tyytyä normaaliin bussiin. Samoin metrossa saattoi ostaa tavallisen ”hopea”-tason kortin tai sitten ”kulta”-tason kortin. Kultakorttilaisilla oli omat liukuportaat ja omat metrovaunut, joihin tavallisilla pulliaisilla ei ollut asiaa. Tämä tuntuu suomalaisesta niin oudolta. Suomessa rahalla pröystäilyä ei katsota mitenkään hyvällä, mutta arabimaissa raha saa näkyä ja kuulua. Luksuksella ei ole mitään rajaa. Harkitsimme käymistä Burj Al Arab -luksushotellissa drinksuilla (se maailman ainoa seitsemän tähden hotelli), mutta drinkit olivat sen verran tyyriitä että päätimme jättää tämän toiseen kertaan. Baarista olisi saanut mm. 15 000 dirhamin (eli reilun 3000 euron) drinkin, joka oli tehty osin kultapölystä… Shoppailu on Dubaissakin kansanhuvi ja sieltä löytyykin maailman suurin ostoskeskus Mall of Dubai, jossa on 1200 liikettä, sekä Mall of Emirates, jossa on laskettelukeskus sisällä. Kaikki tuntuu olevan siis mahdollista jos vaan rahaa riittää. Dubai ei tosin ole mitenkään varoissaan tällä hetkellä, sillä Dubain emiraatilla ei ole öljyä, toisin kuin Abu Dhabilla. Osin loisto onkin siis lainarahalla rakennettua ja siksikin hieman epätodellista.

Dubaissa on paljon näkemistä emmekä tällä lomalla ehtineet nähdä kuin murto-osan kaupungista. Alla kaksi kuvaa paikoista, joista pidin kovasti.  Ensimmäinen on otettu Madinat Jumeirahista, joka on eräänlainen souq- ja ravintolakeskus rannalla, jossa on lisäksi huvipuisto ja paljon muuta tekemistä.  Toki alue on rakennettu turisteja ja miksei IMG_1246paikallisiakin varten, ja sitä voisi kutsua hieman muoviseksi (opaskirjassa paikkaa kuvailtiin sanoilla ”Disney does Arabia”), mutta pidin silti alueesta paljon. Siellä oli kaunista, kauppoja sai katsella rauhassa ja ruoka oli hyvää. Alueelta oli myös hyvät näkymät Burj Al Arabiin, jos halusi käydä töllistelemässä luksushotellia pienen välimatkan päästä. Toinen kuva on otettu Burj Khalifasta eli maailman korkeimmasta rakennuksesta. Olimme varanneet liput korkeimmalle näköalatasanteella kello 17.00, jotta ehtisimme ihailla auringonlaskua 555 metrin korkeudesta. Pelkään jonkin verran korkeita paikkoja, mutta mieheni rakastaa niitä – olenkin saanut IMG_1323tottua käymään aika korkeissakin paikoissa viime vuosina, mikä on oikeastaan ihan hyväksi. Ei ole hyvä antaa pelkojen liikaa rajoittaa elämää. Toki tämäkin rakennus on hyvin Dubaille ominainen: tottakai heillä pitää olla maailman korkein rakennus, jossa maailman korkein näköalatasanne. Kokemus oli silti hieno ja maisemat henkeäsalpaavat, ja suosittelisin Burj Khalifaa kelle tahansa Dubain kävijälle. Saudit tosin uhkaavat ohittaa Dubain korkeimpien rakennusten kilpailussa: Jeddahiin rakennetaan tällä hetkellä pilvenpiirtäjää, jonka pitäisi valmistuessaan olla yli kilometrin korkuinen. Jos ja kun rakennusurakka saadaan valmiiksi, Burj Khalifa jää kakkokseksi. Mutta tällä hetkellä Burj Khalifa on maailman korkein rakennus ja varsin näyttävä sellainen.