Tien päällä

Mish Mushkila on ollut reissussa – parin viime viikon sisään olen käynyt Bahrainissa, Omanissa, Arabiemiraateissa, Qatarissa ja nyt olen takaisin Saudeissa. Lähi-idän kierroksesta puuttuu vain Kuwait ja Jemen – ja jälkimmäiseen maahan ei ikävä kyllä tällä hetkellä taida olla syytä mennä. Syy reissaamiseen löytyy tällä kertaa sukulaisista. Vanhempani ja veljeni ja hänen vaimonsa tulivat käymään Omanissa, jossa vietimme yhdessä muutaman päivän. He olivat vuokranneet auton (ja me auton ja kuskin), ja ajoimme koko porukka Muscatista Abu Dhabiin. Qatarissa ja tarkemmin sanoen maan pääkaupungissa kävimme puolestaan tervehtimässä mieheni vanhempia ja viettämässä viikonloppua, ja appivanhempani tulivat vielä kanssamme viikoksi Saudi-Arabiaan lomailemaan. Tänne on yhä yhtä vaikea saada viisumia kuin ennenkin, eli vierailemaan pääsee vain omat tai puolison vanhemmat, ja omat aikuiset lapset jos sellaisia olisi maailmalla. Mieheni vanhemmille sattui Saudireissun ajaksi vielä aika huonot säät, täällä on ollut yhä sateista, pölyistä ja verrattain viileää. Saudeissa oli viime viikolla myös maan pohjois-osissa iso hiekkamyrsky, joka ei onneksi osunut tänne itärannikolle ihan täydellä voimallaan.

Oman on yhä suosikkini näistä naapurimaista. Luonto on upeaa siellä – vuoristoa, rantaa, enemmän vehreyttä kuin vaikkapa täällä Saudien puolella. Muscat on siisti ja yhtenäisesti takennettu kaupunki, josta puuttuu Dubain ökymeininki (ja vastaavasti ehkä myös luksus ja yöelämä, jos sitä etsii – minulle on tällä hetkellä tarpeeksi yöelämää jos kerran puolessa vuodessa valvoo yli puolenyön). Omanilaiset ovat mukavia ja paikallisittain melko moderneja ja juostavia. Saudi-Arabiasta tullessa tosin useimmat maat tuntuvat moderneilta ja joustavilta…! Myös perheeni ihastui ikihyviksi Muscatiin ja Omaniin. Ajomatka Muscatista Abu Dhabiin oli pitkä ja aika uuvuttavakin. Pysähdyimme matkalla

20170303_164535

Tyttö dyynillä

Bahla Fortissa ja meille sattui ajopäivän sääksi kuuma hellepäivä. Aikamme samoiltuamme linnoituksessa olimme kaikki aika naatteja, onneksi meidän kuskimme vei meidät mukavaan ilmastoituun ravintolaan nauttimaan lounasta ja juotavaa. Pysähdyimme myös mm. ihastelemaan kameleita ja autiomaata, veipä oppaamme osan porukasta ajelemaan autiomaahankin. Kaikki autiomaa ei ole hiekka-autiomaata – itse asiassa suurin osa aavikosta täälläkin on kiviautiomaata, joka ei ole ihan niin näyttävän näköistä – mutta hiekkadyynien täyttämä aavikko on kyllä kaunis näky, varsinkin auringon laskiessa jolloin dyynit näyttävät punertavilta. Abu Dhabissa emme ehtineet viettää kuin päivän verran, ja kaupunkina Abu Dhabi ei ole yhtä näyttävä kuin Dubai tai yhtä sympaattinen kuin Muscat. Abu Dhabi on ennemmin businesskaupunki, mutta kyllä sielläkin on nähtävää. Kävimme jälleen Abu Dhabin suuressa moskeijassa, joka on ehdottomasti hienoin moskeija jossa olen koskaan käynyt.

Dohassa olimme käyneet mieheni kanssa kerran aikaisemminkin, mutta tyttäremme oli silloin 10 viikon ikäinen ja minulle sattui sillä(kin) kertaa oksennustauti, joten muistot siitä reissusta ovat hieman hataria. Doha yllätti positiivisesti tällä kertaa. Toki Dohaa vaivaa sama ongelma kuin suurinta osaa Lähi-idän kaupunkeja: Dohassa on vaikea kävellä pitkiä matkoja ja kaupunki on rakennettu autoja silmällä pitäen, ulkona ei ole niin paljon tekemistä (osin ilmaston vuoksi) ja muutenkin mahdollisuudet nähtävyyksien katseluun ovat rajoittuneempia kuin vaikka Keski-Euroopassa.  Kävimme kuitenkin Dohassa kaupungin Souqissa eli vanhalla markettipaikalla ja Islamilaisen taiteen

20170311_142403

Museon esineistöä

museossa (jälkimmäisessä olimme käyneet jo kerran aiemminkin). Souq oli siinä mielessä miellyttävä kokemus, että siellä ei yritetty kaupata väkisin mitään turisteille (kuten Dubain souqeissa) ja toisaalta myytävä tavara näytti olevan edes jossain määrin paikallista. Esimerkiksi Muscatin souqissa suurin osa tavarasta tulee Intiasta ja lähialueilta, eikä laatu ole aina kaksinen. Toki poikkeuksia löytyy sielläkin. Dohan souqissa näyttivät viihtyvän myös paikalliset istumassa iltaa, ja se on aina hyvä merkki. Islamilaisen taiteen museo oli hieno, aivan kuten viimeksikin kun kävimme siellä. Museo on melko uusi ja arkkitehtuuriltaan erittäin hieno, ja näyttelyt ovat mielenkiintoisia. Esillä on taidetta, vaatteita, tekstiilejä ja kalligrafiaa paitsi Lähi-idästä myös laajemmin muslimimaista. Eipä sillä, kiertelyni museossa oli tälläkin erää aika hätäistä. Puolitoista vuotta sitten minua työllisti vastasyntynyt, nyt puolestaan lähes kaksivuotias touhutaapero, joka yritti mm. juosta satoja vuosia vanhan, mittaamattoman arvokkaan persialaismaton päälle…

Mainokset

Se, minkä nimeä ei saa mainita

Todistan paraikaa ihmeellistä näkyä: ulkona sataa! Tässä osassa Saudi-Arabiaa ei ole satanut sitten minun saapumiseni syyskuussa, ja itseasiassa miehenikään (joka saapui heinäkuussa) ei ollut nähnyt sadetta aiemmin täällä. Näky oli niin outo, että meidän oli pakko mennä ihailemaan tätä luonnonilmiötä eilen illalla ulos saakka. Tallustelimme sateessa hymyillen typerästi, emmekä olleet ainoat jotka olivat tulleet ulos nauttimaan sateesta… Saudi-Arabiassa sataa yleensä marraskuussa, mutta tänä vuonna sateet olivat myöhässä, varsinkin itärannikolla. Niinpä kuningas pyysikin taannoin kansalaisia rukoilemaan sadetta – ja nyt sadetta sitten saatiin! Infrastruktuuri tosin ei ole rakennettu sadetta varten. Suomessa ensilumi yllättää autoilijat, täällä sade. Teillä ei ole minkäänlaista viemäröintiä, joten tiet tulvivat aika pahasti. Onneksi tänä aamuna suurin osa vedestä oli jo imeytynyt maahan. Liikenne on tarpeeksi kaoottista jo ilman sadettakin, joten voitte kuvitella millaista ajaminen on sateella.

Ensimmäinen adventtisunnuntai ja sitä myöten joulukuu alkavat lähestyä kovaa vauhtia. Tyypillisesti joulunalusaika jakaa ihmisiä: osa ihmisistä ei välittäisi kuulla joululauluja lokakuun lopusta lähtien kauppakeskuksissa tai syödä jouluruokia marraskuussa, jolloin pikkujoulukausi on jo täydessä vauhdissa. Ja jotkut eivät yksinkertaisesti voi sietää joulua ja toivoisivat, että koko ahdistavan juhlapyhän voisi käydä vaikkapa töissä. Minä kuulun kuitenkin ns. joulufiilistelijöiden joukkoon. Minusta on ihanaa odottaa joulua ja kuunnella joululauluja ja koristella koti jouluisaksi. Saudi-Arabiassa ei kuitenkaan vietetä lainkaan joulua. Esimerkiksi jouluaatto tai joulupäivä eivät siis ole minkäänlaisia pyhäpäiviä vaan normaaleja työpäiviä, ellei vapaata pyydä erikseen. Näin ollen kaupoissa eivät soi joululaulut, pikkujouluja ei suuremmin juhlita ja joulukoristeita on hyvin niukalta saatavilla. Varsinkaan mikään joulukoriste missä on kristillistä tematiikkaa ei ole täällä sallittu – julkisesti ei saa harjoittaa muita uskontoja kuin islamia, ja muihin uskontoihin viittaava materiaali on periaatteessa kielletty. Niinpä Jeesus-lasta seimessä on turha täältä etsiä. Itseasiassa ”joulua” itsessään ei mainosteta missään, vaan joulukoristeet ovat talvikoristeita ja joulunaika ei ole joulu, vaan ”winter holiday season” eli talviloma. Joulu onkin lähes tabusana täällä – se, minkä nimeä ei saa mainita.

Tämä ei kuitenkaan estä meitä ei-muslimeita yrittämästä juhlistaa joulunalusaikaa. Toki sää on sateista huolimatta kaikkea muuta kuin jouluinen: päivälämpötilat ovat siinä +25 astetta ja yöllä 10-15 astetta. Jotenkin tuntuu, että joulutunnelma vaatisi pimeää ja kylmää – mutta vain hyvin hetkellisesti olen kaivannut Suomen talvea. Pohjimmaltani olen lämpöisen sään tyttö ja talvi kestää mielestäni aivan liian pitkään Suomessa. Jouluvalmisteluihin täällä on kuulunut jouluisten jälkiruokien tekoa ja kodin koristelua jouluisemmaksi. Ikeasta löysin glögiä (alkoholitonta, tottakai) ja Anna’s piparkakkuja, joita olen syönyt hyvällä joulumielellä. Ystäväni Donna on yrittänyt etsiä joulukuusta (muovista, täällä ei kuusipuita kasva joka nurkalla) ja kuusen metsästys on saanut suorastaan tragikoomisia piirteitä. Koska joulukoristeita ei periaatteessa myydä, joulukuusen ostoon on omat niksinsä. Joulukuusia myydään kaupungilla ainakin yhdessä tavaratalossa, mutta salaisessa huoneessa: kuuset ovat eri kerroksessa kuin muut tavaratalon osastot ja päästäkseen kuusten luo pitää osata koputtaa suljettuun oveen, jossa ei lue mitään. Sitten joku tulee avaamaan oven ja johdattaa kuusten luo, jotka ovat piilotettuina varastohyllyjen takana. Kaupat tehdään siis suljettujen ovien takana, piilossa muiden katseilta. Donna-parka erehtyi ostosreissullaan kutsumaan kuusta joulukuuseksi ja myyjä oli ollut kauhuissaan: ”No madam, no! Winter tree madam, winter tree!”. Suosittelenkin joulua vihaavia ihmisiä viettämään talvikuukautensa Saudi-Arabiassa. Täällä ei ole ainakaan pelkoa siitä, että joku tyrkyttää joulun ilosanomaa sinulle tahtomattasi!

No, joitain joulukoristeluja olen sentään onnistunut tekemään. Ohessa kuva joulupalmustamme, joka koristaa tällä hetkellä olohuonettamme. Tai siis anteeksi, kuva talvipalmustamme! Nämä koristeet otin itseasiassa mukaan jo WP_20141124_005Suomesta, ja kävin viikonloppuna täydentämässä koristevalikoimaa Bahrainissa, jossa joulua saa mainostaa vapaammin. Päällimmäisenä ostoslistalla oli joulukalentereiden hankinta miehelleni ja itselleni. En ole vielä koskaan viettänyt joulukuuta ilman joulukalenteria, enkä aio sitä tehdä nytkään. Manaman Carrefour-supermarketista löytyikin meille molemmille suklaakalenterit, ja ostin myös muita joulukoristeita. Jopa niitä Jeesus-lapsia seimessä olisi ollut tarjolla, kuten myös muutakin kristillistä materiaalia. En ollut ihan varma saako joulutavaroita tuoda rajan yli Saudi-Arabiaan, joten yritin pakata joulukalenterit matkalaukkuun hieman piiloon. Nyt joulun alla tullimuodollisuudet ovat tavallista tarkemmat, sillä jotkut onnettomat yrittävät tuoda alkoholia Bahrainin puolelta. Tämä ei kannata, sillä kiinnijäämisestä seuraa länsimaalaiselle helposti karkoitus maasta. Joulukalentereista tuskin olisi seurannut karkoitusta, mutta tulli olisi saattanut takavarikoida ne. Olin jo valmis vetoamaan siihen, että kysessä on talvikalenterit… Onneksemme tavaroitamme ei erikoisemmin tarkastettu tällä(kään) kertaa rajalla, eli joulukalenterit  pääsivät kuin pääsivätkin perille ja pääsen ensiviikolla avaamaan kalenterini 1. luukun. Tämän joulukalenterin eteen on koettu tavallista enemmän vaivaa, joten suklaakin maistunee tavallista paremmalta.

Eid Mubarak!

Viime viikonloppuna islaminuskoisissa maissa vietettiin Eidiä, uskonnollista pyhää. ’Eid’ tarkoittaa lomaa tai juhlaa, ja Eid-lomia on kaksi kertaa vuodessa. Tällöin toivotellaan muille Eid Mubarak, joka tarkoittaa juhlimista tai siunausta, ja Eidin aikaan syödään ja juhlitaan erityisesti perheen kesken. Tämä viimeisin juhla oli Eid al-Adha ja sitä vietetään sen kunniaksi, että Abraham oli valmis uhraamaan poikansa Ismaelin Jumalan pyynnöstä. Kyse on siis samasta Abrahamista ja samasta tarinasta joka esiintyy Raamatun vanhassa testamentissa – Islam tunnustaa Koraanin lisäksi useamman uskonnollisen kirjan, ja Abrahamia pidetään tärkeänä profeettana. Tärkein Eid on ramadanin loppumisen jälkeen vietettävä Eid al-Fitr, joka oli tänä vuonna heinäkuun loppupuolella. Tällöin juhlinta on todella suurta, loppuuhan silloin pitkä paastokausi. Saudi-Arabiassa käytetään islamilaista kalenteria joka perustuu kuun liikkeisiin, jolloin vuoden pituus on noin 354 päivää. Tästä syystä kuukausien ja uskonnollisten juhlien ajat kiertävät joka vuosi hieman gregoriaanisessa kalenterissa. Täällä eletäänkin paraikaa vuoden 1435 viimeistä kuukautta, ajanlasku kun alkaa siitä kun profeetta Muhammed pakeni Mekasta Medinaan.

Eidit ovat aina suosittuja loma-aikoja, sillä kaikilla on silloin vapaata töistä ja koulusta. Olimme mieheni kanssa viettämässä tätä Eidiä Bahrainissa, ensin pääkaupungissa Manamassa ja sitten rannikolla kylpylähotellissa, melko lähellä Bahrainin F1-rataa. Saudi-Arabian ja Bahrainin välille on rakennettu iso silta, King Fahd Causeway, jonka keskellä on valtioiden raja sekä tulli- ja maahantulomuodollisuudet. Matka ei ole pitkä, mutta molemmilla mailla on oma tullinsa ja paperit tarkistetaan kummankin valtion toimesta. Varsinkin Bahrainista Saudeihin tullessa saatetaan tarkistaa myös matkatavarat. Bahrainissa on alkoholi laillista ja elämä monella tapaa vapaampaa kuin Saudeissa, ja Bahrainiin mennäänkin nauttimaan elämästä. Naisten ei tarvitse pukeutua abayaan elleivät niin halua, ja maassa on baareja ja länsimaalaisia hotelleja paljon.  Osa ihmisistä valitsee asua Bahrainin puolella mutta käy töissä Saudeissa. Tämä voisi olla ihan houkutteleva vaihtoehto, ellei matkaan ja erityisesti rajamuodollisuuksiin menisi yleensä niin pitkä aika. Lisäksi Bahrain on kalliimpi maa kuin Saudi-Arabia, eli asuminen siellä tulee tyyriimmäksi.  Bahrain on myös levottomampi maa kuin Saudi-Arabia. Bahrainissa oli arabikevään aikaan levottomuuksia. Vaikka valtaosa väestöstä on shiioja, valtaa pitävät sunnit. Tämä on tietysti omiaan lisäämään jännitteitä. Yleensä Bahrainissa on varsin turvallista, mutta Manamassa saattaa esiintyä mielenosoituksia ja levottomuuksia. Saudi-Arabiassa arabikevät ei aiheuttanut samanlaista kuohuntaa ja mielenosoituksia on ylipäätään vaikea kuvitella tänne. Saudi-Arabiassa jännitteet ovat erilaisia – niistä joku toinen kerta enemmän.

Bahrainin pääkaupungista Manamasta  löytyy monenlaista tekemistä. Länsimaalaisia asukkaita on aika paljon eli kaupungissa on tosiaan monenlaisia ravintoloita ja pubeja. Myös saudit tulevat Manamaan nauttimaan sellaisista iloista, jotka eivät ole sallittuja Saudi-Arabian puolella. Syömisen, juomisen ja hotellin altaalla viihtymisen lisäksi kävimme tutustumassa myös Manaman isoon moskeijaan (’Al Fateh Grand Mosque’) sunnuntaina, jolloin moskeija oli auki myös IMG_0442ei-muslimeille.  Moskeijaan mahtuu 7000 ihmistä rukoilemaan, 2000 ulkopihalle ja 5000 sisään, eli kyse on aika isosta rakennuksesta. Moskeijassa oli ilmainen opastettu kierros, jota varten minun piti tosin pukeutua abayaan ja huiviin. Abayan olin ottanut mukaan jo Saudeista, mutta päähuivin jouduin lainaamaan. Täytyy sanoa, että onneksi minun ei tarvitse yleensä pitää huivia, sillä näytin ihan mummelilta asussani… Moskeijat ovat yleensä todella pelkistettyjä, sillä islamissa ei saisi palvoa mitään kuvaa. Esittävää taidetta ei siksi ole, vaan moskeijoissa on koristeina kalligrafiaa ja abtrakteja kuvioita. Tila oli silti kaunis ja hyvin valaistu ja saattoi hyvin ymmärtää, kuinka siellä on helppo rauhoittua. Eidin kunniaksi moskeijassa oli myös paljon vapaaehtoistoimin hoidettuja palveluita: kaikki saivat ilmaiseksi arabialaista kahvia (josta todella pidän!), taateleita ja kakkuja, lisäksi naiset saattoivat ottaa ilmaisen hennatatuoinnin. IMG_0577Pitihän sitä sitten kokeilla. Naiset ottavat hennatatuointeja yleensä juuri uskonnollisten pyhien aikaan tai siirtymäriittien, kuten naimisiinmenon tai lapsen saannin aikaan. Monilla ihan pienillä tytöilläkin oli hennatatuoinnit, mikä näytti vähän erikoiselta omaan silmään. Hennahan voi aiheuttaa ihoärsytystä, mutta ainakaan minulla sellaista ei ilmennyt. Aika tujua kamaa ainakin oma hennani kuitenkin oli, sillä kuvio on yhä täydessä loistossaan eikä osoita vielä mitään haalistumisen merkkejä. Pidin kovasti siitä, että moskeijassa oli näin turisti- ja ihmisystävällinen ote. Islam on uskonto, jota ei aina yhdistetä ystävällisyyteen tai varsinkaan rauhaan. Ei tarvitse katsoa kuin uutisia näinä päivinä, niin näkee milaista pelkoa esimerkiksi Isis aiheuttaa ja kuinka ihmisten suhtautuminen muslimeihin on kärjistynyt. Suurin osa muslimeista on kuitenkin erittäin ystävällisiä, vieraanvaraisia ja avuliaita ihmisiä. Moskeijassa vierailu vahvisti ajatuksiani tästä asiasta.