Al Hasa, revisited

Tänä vuonna kesäkuu on ollut kiireistä aikaa meidän perheessämme. Alkukuusta olin lasten kanssa mukana mieheni työmatkalla Abu Dhabissa, sitten tulikin ramadanin päättävä eid-juhlaviikko, ja pian sen jälkeen läksimme koko perhe Lontooseen kahdeksi viikoksi, jälleen mieheni työmatkalle mukaan. Tuntuu, että olen lähinnä pakannut tai purkanut matkalaukkuja koko kuukauden, ja että mieheni on ollut töissä koko ajan. Mutta eid-viikolla onnistuimme sentään koko perhe käymään täällä Saudeissa Al Hasassa, muutaman tunnin ajomatkan päässä olevassa sisämaakaupungissa, joka on erityisesti tunnettu luolistaan ja vehreistä palmumetsistään. Alueella on paljon taatelinkasvatusta ja matalia vuoria – joita itse kyllä kutsuisin enemmän kumpareiksi -, joihin on aikojen saatossa muodostunut hienoja luolastoja. Luolat ovat ilmeisesti syntyneet siksi, että alue on jossain vaiheessa ollut  kokonaan veden alla ja vesi on kaivertanut kiviainesta.

Al Hasan matka oli tavallaan paluu juurille, sillä mehän kävimme mieheni kanssa siellä kaksin ensimmäisenä vuotenamme Saudeissa (flashback lähes viiden vuoden taakse löytyy täältä). Silloin halusimme vierailla katsomassa kuuluisia luolia, mutta meillä oli vaikeuksia edes löytää niitä, sillä turismi Saudi-Arabiassa oli vielä enemmän lapsenkengissä kuin mitä se nyt on. Luolia ei oltu merkitty karttaan, niille ei ollut minkäänlaisia opasteita (ainakaan englanniksi), ja ajelimme hyvän aikaa ympäri Al Hasaa etsien oikeaa paikkaa. Joitakin luolia löysimmekin, mutta näyttävimmät jäivät varmaan sillä kertaa näkemättä. Muistan, että kapusimme hyvän aikaa hiekkaista mäkeä ja ihmettelimme osin grafitein töhrittyjä luolia, ja sitä miten roskaista siellä oli. Yritimme käydä Al Hasassa ja luolilla uudestaan tammikuussa 2015, kun mieheni vanhemmat vierailivat ensimmäisen kerran Saudi-Arabiassa. Olimme silloin varanneet paikallisen matkanjärjestäjän kautta reissun, jossa oli tarkoitus ajella autiomaassa, tutustua Al Hasan kaupunkiin – ja vierailla luolissa. Emme koskaan päässeet matkalle, sillä Saudi-Arabian edellinen kuningas kuoli matkaa edeltävänä yönä, ja kuningaskunnassa kaikki oli suljettuna seuraavana päivänä kunnioituksen merkkinä, myös matkatoimistot, ja kaikki retket oli peruttu.

Aikaa on kulunut siis useampi vuosi edellisestä reissustamme Al Hasaan. Monet tuttavistamme ovat vierailleet luolilla lähiaikoina ja kertoneet, että nykyään ne on helpompi löytää, sillä ne on nyt merkitty karttaan ja niiden ympärille on jopa rakennettu pieni infokeskus, josta kierros luolille alkaa. Niinpä uskaltauduimme lähtemään Al Hasan luolille vielä kerran, ja tällä kertaa mukana kaksi lasta. Ja toden totta, tällä kertaa löysimme luolat helposti. Niiden luona oli tosiaan infokeskus, ravintola ja jopa pieni museo, jossa vierailimme nopeaan, ennen kuin astuimme ulos 48 asteen lämpöön tallustamaan kohti luolia. Matka ei onneksi ollut pitkä, siinä kuumuudessa! Paljon oli muuttunut viime vierailustamme. Tie luolille oli päällystetty asfaltilla, sen varrella kuului kovaäänisistä arabiankielistä musiikkia ja säkeitä koraanista, ja näyttävät valonheittimet olivat odottamassa ilta-aikaa, jolloin luolat valaistaisiin. Luolissa sisällä oli miellyttävän viileää ja lämpötila pysyy sisällä itse asiassa samana ympäri vuoden, näin opimme myöhemmin. Pääreitti luolastoon oli myös päällystetty asfaltilla ja seinillä näkyi aina silloin tällöin turvakameroita, ja roskiksia oli säännöllisin väliajoin. Välillä saattoi jostain luolan sivuhaarasta nähdä vilaukselta kyllä lisää luolia, joita ei oltu retusoitu vaan jotka olivat täysin luonnontilassa – sellaisina kuin me mieheni kanssa ne näimme silloin melkein viisi vuotta sitten. Emme kuitenkaan poistuneet merkityltä reitiltä, vaikka luonnontilassa olevat luolat näyttivätkin kutsuvilta. Emme halunneet eksyä, ja luulen että turvakamerat ovat luolassa muun muassa juuri siksi, ettei kukaan lähtisi hortoilemaan pimeisiin luoliin itsekseen. En voinut olla ajattelematta että oliko luolien ”kunnostus” turistikuntoon mennyt sitten kuitenkin vähän yli, niin kuin täällä niin usein menee. Niissä oli vähän liiankin helppo liikkua ja ne olivat vähän liian siloiteltuja minun makuuni, vaikka hienoja ne olivat toki nytkin.

Saavuttuamme luolista takaisin meille pidettiin vielä oma, pieni infotilaisuus luolista. Siinä kävi ilmi, että vierailemamme luolasto oli vain yksi kahdestatoista, isosta luolastosta, ja että loput 11 ovat yhä enemmän tai vähemmän luonnontilassa (onneksi!). Infotilaisuudessa tarjoiltiin kahwaa ja taateleita, kerrottiin arabialaisesta kalligrafiasta ja lopuksi käteen iskettiin ”Understanding Islam” -opus. Olinkin jo tilaisuuden aikana arvellut, että oppaamme teki työtä uskonnollisista lähtökohdista. Täällä on yleistä ilmoittautua vapaaehtoistyöhön esimerkiksi moskeijaan ja sillä tavoin osoittaa olevansa hyvä muslimi. Infotilaisuuden jälkeen vierailimme myös hyvin paikallisessa ravintolassa, jossa menut olivat arabiaksi ja tarjoilivat puhuivat hyvin auttavaa englantia. Google translatorin ja auttavan arabian kielen taitomme avulla yritimme sitten selvittää mitä ruokaa tilata ja mitä ruoat sisälsivät, mutta yllättävän hyvin selvisimme tästäkin ravintolareissusta. Ja ruoka oli hyvää sekä varsin edullista.

Päällimmäisenä matkasta jäi hienojen luolien lisäksi mieleen se, kuinka paljon Saudi-Arabia on muuttunut jo sinä aikana, kun me olemme maassa asuneet. Muutamassa vuodessa esimerkiksi turismi on alkanut pikku hiljaa nostaa päätään. Viisi vuotta sitten Al Hasan luolilla meitä kohtasi roskameri ja arabiankieliset grafitit, nyt turismikeskus jossa meille kerrottiin alueesta englanniksi. Ero on melkoinen. Paljon muutakin on tapahtunut. Viime viikonloppuna Jeddassa, maan länsirannikolla, oli Backstreet Boysin konsertti, johon myönnettiin jopa viisumeita ulkomaalaisia vierailijoita varten. Jos joku olisi sanonut minulle viisi vuotta sitten, että Backstreet Boys esiintyy Saudi-Arabiassa, olisin ajatellut että hyvä vitsi, heh heh, mutta nyt tällaisiakin, melko länsimaalaisia asioita tapahtuu. Jeddaan on avannut myös taannoin yökerho, joka on luonnollisesti täysin alkoholiton, ja joka on itseasiassa enemmän teatterityyppinen paikka kuin tanssibaari, mutta silti, suuri ero aiempaan kulttuuritarjontaan nähden. Näitä uutisia lukiessa miettii sitä, pysyykö muutostahti yhtä nopeana seuraavana viitenä vuotena kuin mitä se on nyt ollut. Ja jos pysyy, ovatko Saudi-Arabian kaikki kansalaiset mukana täysin rinnoin tässä kiihkeässä muutoksessa vai tuleeko vastareaktioita.

 

Mainokset

Viikonloppu, auto ja kaksi turistia

Saudi-Arabia ei ole mitenkään erityisen turistiystävällinen maa. Ensinnäkin maahan on todella vaikea päästä. Kuten aiemmin kirjoitinkin, turistiviisumeita ei käytännössä myönnetä, vaan maahan voi päästä pyhiinvaellusviisumilla (jolloin viisumin saa vain Mekan ja Medinan alueelle) tai työviisumilla. Työviisumin saanut henkilö voi tuoda mukanaan välittömän perheensä eli puolison ja lapset, ja mahdollisesti kutsua vierailemaan omat tai puolison vanhemmat. Lupaa tähän pitää kuitenkin anoa aina tapauskohtaisesti, ja kuten karvaasti olemme tänä syksynä saaneet huomata, lupaa esimerkiksi sisarusten kutsumiseen ei tällä hetkellä myönnetä. Ja kun jokin asia päätetään täällä jossakin elimessä, päätöksestä valittaminen ei ole mahdollista. Päätöksentekoa ei siis voi varsinaisesti kutsua läpinäkyväksi ja perusteita päätökselle on turha kysellä. Mutta niin, turisimia ei siis kauheasti ole. Saudit itse suuntaavat usein lomalle ulkomaille, erityisesti naapurimaihin. Maan sisäisen turismin suurin kohderyhmä on ehdottomasti saudit itse, ja jonkin verran matkailumahdollisuuksia on myös maassa asuville expateille. Omatoimimatkailu täällä voi kuitenkin olla aika haastavaa monella tapaa.

Ensinnäkin on paikkoja, joihin ei-muslimeilla ei ole asiaa. Selvimpänä esimerkkinä on Mekka, jonne pääsevät vain muslimit. Myös osa moskeijoista on avoinna  vain muslimeille, osassa taas ei-muslimit pääsevät tiettyinä aikoina tutustumaan moskeijaan, jos niin haluavat. Toisekseen täällä on monia paikkoja, joilla saattaisi olla turismiarvoa mutta joita on erittäin vaikea löytää ilman opasta tai ryhmälle erikseen järjestettyä matkaa. Usein tarkkoja osoitteita ei löydä internetistä ja jos teillä on jonkinlaiset viitat, ne ovat hyvin suuntaa-antavia ja saattavat olla ainoastaan arabiaksi. Melkein tuntuukin, että saudit eivät edes halua että kukaan saattaisi nähdä mitään mielenkiintoista, ainakaan kukaan joka ei ole itse paikallinen… tästä huolimatta olemme koettaneet viime aikoina tehdä hieman omatoimimatkailua. Kävimme viime viikonloppuna Al Hasa -nimisessä kaupungissa, joka kirjoitetaan myös länsimaalaisittain ainakin Al Ahsa tai Al Hofuh. Toinen juttu, johon täällä saakin tottua on se, että liikennemerkeissä ja -viitoissa on aina lukuisia eri länsimaalaisia kirjoitusversioita samasta paikasta ja kirjoitustapoja ei ole siis mitenkään yhtenäistetty. Ajaessa pitääkin tottua siihen, että määränpää saatetaan kirjoittaa eri tavalla jokaisessa eri liikennemerkissä. Al Hasa on rakennettu keitaan ympärille, joten siellä on harvinaisen vehreää. Siellä on itse asiassa valtavan isoja taateliviljelmiä, joten alueena se näyttää hyvin erilaiselta kuin muualla Saudeissa. Al Hasassa on myös ollut asutusta keitaan vuoksi pitkään, joten siellä on jonkinverran historiallisia nähtävyyksiä. Kolmas asia, joka kuitenkin on valitettavan totta Saudeissa on se, että täällä tuhotaan surutta vanhoja taloja ja historiallisia paikkoja. Vanhan säilyttäminen ei ole mitenkään prioriteetti, ja kenties myös siksi turismikohteita on niin vaikea löytää.

Al Hasassa on taateleiden ja joidenkin historiallisten kohteiden lisäksi myös matalaa kalkkikivivuoristoa. Vuoristossa on paljon luolia, osa luonnon muovaamia ja osa varmasti ihmisen muokkaamia. Nämä luolat olivat viikonloppumatkamme ykköskohde, mutta meillä oli suuria vaikeuksia löytää niitä. Ensinnäkään minkäänlaisia viittoja ei tosiaan ollut, vaan suunnistimme kännykän navigaattorilla – ja navigaattori hukkasi reitin siinä vaiheessa, kun ajelimme aina vain kapeammilla pikkuteillä taateliviljemien kastelukanavien vieressä. Päädyimme lopulta pienelle vuorelle, jossa ei näkynyt turistin turistia, ainoastaan joku paikallinen mies joka ajeli vuoren päällä ympäriinsä musiikkia luukuttaen… sanalla sanoen, en siis usko että löysimme oikeaa paikkaa. Nämäkin luolat olivat kyllä ihan hienoja ja oli mukava päästä ulos IMG_1143kävelemään, vaikka vuorelle kapuaminen abaya päällä ei ollut ehkä kaikista helpoin tehtävä. Vaelluksemme oli myös siinä mielessä vähän surullinen matka, että se osoitti hyvin sen, kuinka piittaamattomia täällä ollaan luonnosta. Luolat olivat täynnä graffitteja, roskia ja lasinsiruja, ja muutenkin Al Hasa näytti paikoittain kaatopaikalta. Kaikki teiden vieret olivat täynnänsä roskaa ja osa taloista oli romahtanut puoliksi, eikä kukaan ollut viitsinyt korjata taloja asuttavaan kuntoon. Täällä on vielä paljon tekemistä luonnonsuojelua koskevien asenteiden suhteen. On ihan tyypillistä nähdä päivittäin, kuinka aikuiset ihmiset heittävät liikkuvasta autosta roskansa tien viereen. Kierrätystä ei ole, vaan kaikki roskat lasipulloja myöten menevät samaan roskikseen. Kotitalossamme on pitkään yritetty saada aikaan kierrätysjärjestelmää, mutta pelkään että vaikka kuinka kierrättäisimme kotona, roskat päätyvät kaikki lopulta samalle kaatopaikalle eikä mihinkään uusiokäyttöön. Lisäksi ruokakaupoissa on kassojen lisäksi aina joku pakkaamassa ostokset, ja on ihan tavallista että yhdessä muovipussissa on kananmunat, toisessa juusto ja kolmannessa hedelmiä, neljännessä maito, viidennessä mehu jne. Tyypillisen ostosreissun jälkeen meillä saattaa olla 12 muovipussillista tavaraa, jotka Suomessa olisin pakannut yhteen tai kahteen pussiin – tai vielä parempaa, kangaskassiin. Yritän aina välillä pakata ostokset itse, mutta kauppojen pakkaajille se tarkoittaa heidän työnsä viemistä ja sitä, että tippiä ei ole luvassa, joten minulla on asiasta ristiriitaiset tunteet.

Al Hasassa on myös muutama eri souq eli ulkoilmamarketti, eräänlainen vanha arabialainen katumarketti. Taatelisouqia emme koskaan löytäneet – se ei (yllättäen…) ollut siinä, mihin Google Maps meidät ohjasi, mutta kävimme toisessa souqissa IMG_1166kävelemässä ympäriinsä. Koska saavuimme souqiin iltapäivällä, juuri mikään kojuista ei kuitenkaan ollut auki. Tässä maassa eletään täysin ilta- ja yöpainotteisesti, ja suurin osa kaupoista, virastoista ja ravintoloistakin sulkee iltapäiväksi. Al Hasan Souq oli kuitenkin ihan hieno kokemus iltapäivälläkin. Rakennus oli selvästi hieman vanhempi ja kojut oli rakennettu hyvin kapeiden kujien varrelle. Iltaisin siellä onkin varmasti aikamoinen väentungos. Ohessa kuva souqin pääportista, josta pääsee sisälle varsinaiselle souq-alueelle. Positiivinen asia paikallisessa kulttuurissa on se, että täällä ei tyrkytetä ostettavaa edes katumerketeissa, vaan länsimaalainenkin saa kulkea aika rauhassa. Toisin on jo esimerkiksi Bahrainissa, jossa katukauppiaat yrittävät myydä turisteille kamelipehmoleluja ja kopioita miesten perinnepäähineistä huutamalla ja yrittämällä saada turistit sisälle kauppaansa. Täällä saa yleensä kulkea rauhassa ostoksilla, mitä nyt paikalliset saattavat tuijottaa aika pitkään länsimaalaisia ja varsinkin länsimaalaisia naisia.