Koulutiellä koronan aikaan

Saudi-Arabiassa kouluvuosi alkaa tyypillisesti elokuun lopussa tai syyskuun alkupuolella. Toisin kuin Suomessa, eri koulut aloittavat eri aikoina, johtuen tietysti siitä että koulut todella ovat erilaisia keskenään täällä – osa on paikallisia kouluja, joissa seurataan Saudi-Arabian omaa opetusohjelmaa, mutta sen lisäksi kansainvälisiä kouluja on monenlaisia, mm. brittikouluja, amerikkalaisia kouluja, ranskalaisia kouluja ja filippiiniläisiä kouluja. Isoimmilla firmoilla on lisäksi omat koulunsa työntekijöidensä lapsille. Kansainvälisiä kouluja käyvät paitsi expatien lapset myös enenevässä määrässä saudilapset, ainakin sellaiset saudilapset joiden vanhemmat haluavat lähettää lapsensa ulkomaille yliopistoon.

Tyttären koulu-ura piti alkaa toden teolla tänä syksynä. Täällä mennään yleensä kouluun viimeistään 5-vuotiaana (tytär täytti 5 vuotta kesällä), ja tyttö onkin käynyt esikoulua jo pari vuotta. Esikoulu tosin on ollut vain 4-5 tuntia aamuisin eikä sieltä tule läksyjä, joten se on ollut onneksi aika kerhomaista toimintaa. Olemme olleet todella tyytyväisiä päiväkotiin/esikouluun jossa tytär ja sittemmin myös poika ovat käyneet, mutta siellä viimeinen ikäluokka on 4-5 -vuotiaat, koska tosiaan viisivuotiaana alkaa viimeistään oikea koulu. Tytär oli jonossa yhteen brittikouluista täällä, ja kauhistuneena keväällä katselin paitsi ilmoittautumismaksua (9000 sar, eli yli 2000 euroa) myös listaa siitä mitä tytön pitäisi osata koulun pääsykokeeseen mennessä. Monet kansainväliset koulut testauttavat oppilaansa, ja koska kouluihin on tunkua, koulut voivat myös valita oppilaansa. Brittisysteemissä tytär olisi aloittanut jo ensimmäisen luokan, ja häneltä odotettiin että hän osaisi jo mm. lukea ja kirjoittaa lyhyitä sanoja englanniksi. Vaikka tyttö osaa kirjaimet ja joitakin sanoja kirjoittaa ja lukea, tuntui vaatimuslista kovalta. Tähän kyseiseen kouluun etusijalla ovat myös brittipassin haltijat, ja meillä suomalaisina on pienemmät mahdollisuudet siksi päästä kouluun, jos sinne on paljon hakijoita.

Elokuussa alkoi näyttää jo aika varmalta että koulut avaavat täällä ovensa ainakin syyslukukauden alkuun täysin virtuaalisena. Kontaktiopetus on kielletty. Alkoi tuntua älyttömältä lähettää tytärtä niin vaativaan kouluun, joka kaiken lisäksi alkaisi vielä online-opetuksella. Ne teistä lukijoista jotka ovat korona-kriisin aikana kotiopettaneet lapsiaan tietävät että virtuaalinen opetus kotona ei todellakaan ole helppoa. Päädyimme lopulta ottamaan tyttären pois jonosta tähän brittikouluun (saimme ilmoittautumismaksun myös takaisin) ja olin valmistautunut siihen, että tytär on syksyn kanssani kotona. Koska meillä on toiveena palata lopulta suomalaiseen koulujärjestelmään, ei haittaa vaikka tytär jättäisikin nyt kouluvuoden väliin. Suomessahan ekaluokalle mennään vasta 7-vuotiaana, eli tässä olisi vielä pari vuotta aikaa.

Kun maanlaajuisesta virtuaaliopetuksesta ilmoitettiin, monet vanhemmat alkoivat miettiä vaihtoehtojaan, ja ainakin osa vanhemmista oli kanssani samoilla linjoilla siitä että he eivät haluaisi lähettää pieniä lapsiaan uuteen kouluun, joka alkaisi online-opetuksena. Niinpä monen mutkan kautta tyttären vanha esikoulu suostui ottamaan näitä jo yli-ikäisiä lapsia tänä vuonna uudelleen opetukseen, ja nyt yli viisivuotiaita lapsia on jo sen verran paljon että heillä on täysin oma ryhmänsä. Esikoulut ja päiväkodit nimittäin saavat olla auki, tosin tiukin rajoituksin. Ryhmäkokoa on rajoitettu, kouluun mennään ja koulusta lähdetään maskit päällä, ja joka päivä mitataan ruumiinlämpö niin lapsilta kuin aikuisiltakin. Tämä järjestely on ollut varsin toimiva, ja lisäksi kyseinen esikoulu on meille velkaa viime vuodesta, jolloin kouluvuosi jäi kesken molemmilla lapsilla. Olimme maksaneet molemmista lapsista koko lukuvuoden, ja jos voisimme saada edes jotain alennusta nyt syksystä, se olisi hyvä juttu. Emme tosin ole vieläkään saaneet laskua vaikka lapset ovat olleet jo kohta kuukauden koulussa… tällä viikolla ilmoitettiin että koulujen virtuaaliopetus jatkuu vuoden 2020 loppuun saakka. Päätös ottaa tytär pois brittikoulusta tuntuu aina vaan oikeammalta ratkaisulta.

Vielä lopuksi asiaa koulukyydistä. Aikaisempina vuosina olen jakanut taksin tai kulkenut leirimme bussilla kotileirin ja esikoululeirin väliä. Matka ei ole pitkä, ehkä reilu kilometri linnuntietä, mutta sää on aika julma puolet vuodesta ulkoiluun eikä täällä tyypillisesti kävele kuin köyhistä köyhimmät. Tänä vuonna minulla ei ole ketään kenen kanssa jakaa taksia (täältä on lähtenyt paljon lapsiperheitä) eikä koulubussikaan kulje, joten päätin kuitenkin alkaa kävellä kouluun ja takaisin. Vien poikaa rattailla ja tytär seisoo takana laudalla, ja sitä yli 30 kilon vankkuria työnnän sitten kahdesti päivässä, aamulla kun vien lapset ja keskipäivällä kun haen heidät kotiin. Ensimmäiset viikot olivat tuskaisen kuumia, varsinkin kun en voi kulkea sortseissa ja t-paidassa ihmisten ilmoilla maan kulttuuri-ilmapiirin vuoksi, vaan tarvitsen pitkät housut tai hameen ja pitkähihaisen puseron. Nyt lämpötila on alkanut onneksi laskea ja aamuisin on jo tosi mukava sää. Tytär haaveili että saisi ajaa matkan potkulaudallaan ja kokeillaan sitä huomenna. Olen kyllä ilmeisesti aikamoinen nähtävyys, sillä ihmiset todella tuijottavat meidän menoamme. Taksit tööttäilevät ja yksi aamu joku hyypiö kuvasi meikäläistä autostaan kännykällään. Paikalliset poliisitkin kerran tööttäsivät ja ajoivat viereen, mutta he halusivat ilmeisesti vain tarkistaa että minulla on kaikki kunnossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s