Suuri Saudi-Arabian road trip, osa 3

Jeddasta tiemme vei jälleen vuoristoon, tällä kertaa Taifin alueelle. Taifia kutsutaan Saudi-Arabian kesäpääkaupungiksi, syystä että alueelle saapuu kesäkuukausina paljon saudeja nauttimaan vuoriston viileämmistä lämpöasteista. Taif on myös melko lähellä Mekkaa, eli jos haluaa käydä tekemässä pyhiinvaelluksen, se onnistuu melko helposti. Meidänkin tiemme Jeddasta Taifiin kulki Mekan kautta, ja olimme luonnollisesti utelieita näkemään tämän pyhän kaupungin jonka kaikki maailman muslimit haluavat ainakin kerran elämässään nähdä. Tiesimme kuitenkin että Mekka (ja Medina) ovat meille ei-muslimeille kiellettyjä kaupunkeja, tai että ainakaan ihan sinne pyhimpään, lähelle Kaabaa, ei pääse. Kaaba on se musta kivi, jota kierretään pyhinvaelluksella, mutta Mekassa ja sen lähellä on myös monia muita pyhinvaellukseen liittyviä Islamin pyhiä paikkoja.

Mekka oli varsin rauhallinen kaupunki tähän maailman aikaan kun korona kurittaa matkustamista ja suurin pyhinvaellusaika oli juuri loppunut – ja siinäkin ihmismäärää oli tänä vuonna merkittävästi rajoitettu, viruksen vuoksi. Ajoimme niin lähelle kuin uskalsimme Kaabaa, mutta emme lähteneet ehdoin tahdoin yrittämään päästä pyhimpään alueeseen sisään. Luin kyllä netistä sitten myöhemmin että täällä on harkittu ei-muslimituristien pääsyä Mekkaan, opastetulle kierrokselle. Sellainen olisi mielenkiintoinen jos tämä joskus tapahtuisi. No, kun Mekka oli jätetty taakse, oli edessä vain lyhyt kapuaminen korkeammalle vuoristoon, ja olimme Taifissa. Majoituimme vähän Taifin ulkopuolella, pienessä kylässä nimeltä Al Hada, jossa kuitenkin oli varsin paljon hotelleja. Kuten jo mainitsin, alueella on erittäin paljon maan sisäistä turismia kesäisin. Hotelli oli kuitenkin sen verran maaseudulla että parvekkeelta näki aamulla kuinka paikallinen paimen vei lampaansa niitylle, puhumattakaan kulkukoirista jotka haukkuivat niin kovaa öisin parvekkeen alla että ensimmäisenä yönä nukahdin vasta aamuneljältä…

Paitsi turismista ja viileämmästä vuoristoilmasta, Taif tunnetaan myös ruusuistaan. Alueella kasvatetaan Saudien mittapuulla paljon ruusuja, joista sitten tehdään hajuvesiä, saippuoita tms. Ja toki osa ruusuista menee ihan leikkokukkina myyntiinkin. Olin ajatellut ostavani jonkin ruusutuoksuisen kosmetiikan, mutta niitä oli yllättävän vaikea löytää. Paikallisessa souqissa alueen hunajatuotanto oli paremmin edustettuna, ja ostimmekin ison pönikän hunajaa – josta maksoimme aivan varmasti ylihintaa, olimme taas ainoa valkoihoiset, ei niin hyvin arabiaa puhuvat ihmiset koko alueella. Souqissa ja muuallakin tuijotus oli jälleen aika intensiivistä, mutta se mukava puoli Saudi-Arabian souqeissa kulkiessa on että harvoin tullaan tuputtamaan mitään, vaan aika rauhassa saa kulkea. Toisin on vaikkapa Dubaissa, joissa on mielestäni suorastaan ahdistavaa kulkea kun myyjät jahtaavat perässä. Souqin lisäksi kävimme katsomassa kaupunkin kuuluisan Shubra Palacen, palatsin jossa Saudi-Arabian ensimmäinen kuningas vietti kesäkuukautensa. Sekin oli ikävä kyllä koronan vuoksi suljettu, joten tyydyimme tarkastelemaan sitä ulkopuolelta käsin.

Alueen suurin nähtävyys minulle olivat kuitenkin vuoret ja luonto, vaikkakin maisemat olivat vielä piirun verran jylhempiä ja mielenkiintoisempia mielestäni Abhan alueella. Kävimme Taifin alueen korkeimmalla vuorella Jabal Dakkalla, joka kohoaa lähes 3000 metrin korkeuteen. Sinnekin olivat saudit kuitenkin rakentaneet tien ihan huipulle asti, ja me kurvasimme sinne autollamme paikallisten kanssa katsomaan auringonlaskua ja syömään jäätelöt (yritteliäs jäätelöautonkuljettaja saapui myös paikalle). Koko vuoristo oli täynnä ihmisiä istumassa iltaa, juomassa kahwaa ja grillaamassa. Ja mikäpä siinä, varmasti itsekin karkaisin vuoren reunalla istumaan useimpina iltoina jos asuisimme vuoriston lähellä. Piknikin vietto tulee halvemmaksi kuin ravintolassa istuminen, ja näin korona-aikaan voi helposti viettää aikaa vain omalla porukalla. Ja kun pubeja tai muitakaan huvituksia ei niin ole, niin nuoret miehetkin istuivat omissa porukoissaan pikinikeillä. Huvituksista puheen ollen: yksi huvitus ei todellakaan loistanut poissaolollaan Taifissa, ja se oli huvipuistot. Kymmeniä huvipuistoja toinen toistensa vieressä, ja mikä hämmentävintä, ne kaikki aukesivat vasta illalla. Päiväaikaan on toki kuuma vuorillakin ja paikallinen kulttuuri on hyvin iltapainoitteista, mutta meillä oli vaikeuksia keksiä mitään tekemistä päivisin, kun tavalliset puistotkin aukesivat vasta 16.30. Tuntui että koko kaupunki heräsi eloon vasta auringon laskiessa.

Taif oli viimeinen iso nähtävyytemme matkallamme, ja lähdimme siitä sitten ajamaan pitkää pätkää kohti Riadia, jossa vietimme yhden yön, ja josta ajoimme sitten vielä kotiin. Matkalla Taifista Riadiin kävimme vielä katsomassa Al Waba -kraateria, joka teki pienen lenkin kotimatkaamme mutta jota meille oli kehuttu sen verran, että halusimme käydä katsomassa sen. Matkalla kraaterille emme nähneet montakaan autoa tai ihmistä, mutta kameleita, lampaita ja vuohia kyllä näimme paljonkin. Seutu kraaterin lähellä oli kovin kivistä ja karua, vaikkakaan kraateri ei ollut tulivuoren kraateri varsinaisessa merkityksessa. Tulivuoriakin Saudeissa on ja osa niistä on jopa hieman aktiivisia, mutta tämän kraaterin ajatellaan syntyneen jonkinlaisen maanalaisen kaasuräjähdyksen seurauksena. Kraateri on pohjalta valkoisten suolakiteiden peitossa, ja se on noin 250 metriä syvä ja 2 km läpimitaltaan. Kraaterin pohjalle olisi ollut mahdollista laskeutua, mutta se olisi ollut monen tunnin urakka kahdelle aikuisellekin, eikä reitti pohjalle ollut mitenkään itsestäänselvä, joten tyydyimme ihailemaan kraateria reunalta käsin. Lukijat voivat jo tässä vaiheessa arvata, että turvakaiteita ei ollut juurikaan eikä opasteita – kraaterin vieressä oli moskeija ja jonkin sortin keskus, jonka työntekijä tuli meitä tervehtimään todella iloisena. Olimme jälleen ainoat kävijät kraaterilla, enkä tiedä tuliko sinä päivänä enää toisia turisteja. Mies toi meille ison maton, jonka päällä saatoimme syödä eväämme, ja ihasteli tottakai lapsia taas. En tiedä kuinka usein hän oli nähnyt moisia pieniä pellavapäitä, sen verran kaukana olimme isoista kaupungeista tai oikeastaan mistään pysyvästä asutuksesta.

Tässä oli suuren Saudi road tripimme parhaat palat, toivottavasti lukijoitakin on kiinnostanut kuulla tämän ison maan eri kolkista. Paljon olisi vielä nähtävää erityisesti maan pohjoisosassa, mutta saapi nähdä koska sinne pääsisi tutustumaan. Ihan heti en halua lähteä näin isolle automatkalle uudelleen – hauskaa oli, paljon nähtiin hienoja paikkoja, mutta oli myös kiva palata myös kotiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s