Arkea ja iskuja

Viikon sisään on tapahtunut kaksi merkittävää asiaa, joista toinen on ollut merkityksellinen lähinnä perheemme sisällä, toinen merkityksellinen koko valtion ja maailmankin tasolla. Aloitetaan siitä, mikä on ollut merkityksellistä meidän perheessämme. Tytär aloitti sunnuntaina koulutaipaleensa Saudi-Arabiassa! En olisi viisi vuotta sitten uskonut näkeväni tätä päivää – ajattelin aikoinaan että olemme maksimissaan muutaman vuoden Saudi-Arabiassa, sitten on aika palata kotiin. Mutta täällä ollaan yhä, ja koska Saudeissa kouluun mennään jo neljävuotiaana, alkoi tyttärelläkin koulu. Se ei kyllä paljoa eroa esikoulusta jota tytär kävi viime vuonna, päivät ovat yhä aika lyhyitä (koulu loppuu 12.30) eikä ainakaan vielä ole tullut läksyjäkään. Oikeasti koulu tuntuukin olevan enemmän suomalaisen esikoulun tuntuista, enkä ole myöskään törmännyt täällä oppivelvollisuuden käsitteeseen, eli en tiedä mitä olisi tapahtunut jos tytär ei olisi mennyt kouluun. Kukaan tuskin olisi tullut häntä kotoa hakemaankaan.

No, mutta koulussa tytär nyt on ja tuntuu nauttivan kovasti. Edellisvuoden luokkatovereista suurin osa näyttää jatkaneen samassa koulussa, vaikka vaihtoehtoja koulupaikkoihin olisi kyllä runsaasti. Paitsi että tytär on nyt koulussa, poika aloitti myös päiväkodissa, samassa laitoksessa. Poika on nyt 1,5-vuotias ja mietin toki että onko hän liian nuori päiväkotiin, mutta kyseessä on osa-aikahoito, hänkin pääsee kotiin jo 12.30. Muutama tunti aamulla ohjattua ohjelmaa ja leikkimistä muiden taaperoiden kanssa on minusta ihan hyväksi, plus poika oppii toivottavasti samalla englantia. Tytärhän on oikeastaan kaksikielinen, vaikka suomi onkin ehkä piirun verran vahvempi englantia. Koska molemmat lapset ovat aamulla hoidossa tai koulussa, minulla on jälleen päivittäin muutama tunti aikaa ihan vain itselleni, mikä on varsin mukavaa. Aloitin viime viikolla taas suomen yksityistuntien antamisen. Tänä syksynä minulla on vain yksi oppilas, suomalaisen ystäväni brittiaviomies, joka suunnittelee muuttavansa Suomeen ensi vuonna. On vaihteeksi mukavaa opettaa aikuista, sillä suomen opetuksessa minulla on enemmän kokemusta aikuisten kuin lasten opettamisesta, vaikka täällä olenkin pääasiassa opettanut lapsia. Palkkasin myös itselleni PT:n eli personal trainerin kahtena aamuna viikossa. Tässä ollaan hieman epämukavuusalueella sillä olen urheilun suhteen enemmän yksinäinen susi kuin laumasielu – tykkään juosta, uida ja joogata ihan omassa rauhassani -, mutta ajattelin että jos koskaan haluan saada ammattimaisia neuvoja kuntosaliharjoitteluun ja ruokavalioon, niiden aika on nyt jos koskaan. Kahden lapsen jäljiltä en ole ihan yhtä tikissä kunnossa kuin Saudi-Arabiaan saapuessani, ja toisaalta nyt minulla on kerrankin aikaa tällaiseen, kun en ole töissä, satunnaisia opetuksia lukuun ottamatta.

Meidän perheen osalta syksy on siis lähtenyt käyntiin hyvin ja arkirutiinit pyörivät jälleen, mutta maassa on tapahtunut muutakin kuin pienen perheemme arkisia tapahtumia. Aika moni sukulainen tai tuttava onkin jo ottanut yhteyttä liittyen viime lauantaisiin drooni-iskuihin, jotka kohdistuivat paikallisen öljy-yhtiön Saudi-Aramcon öljykentille. Tapahtuma on ollut iso uutinen Suomessakin, ja nyt iskuilla pelätään olevan vaikutuksia paitsi maailmantalouteen myös maailmanrauhaan. Iskut tapahtuivat Abqaiqissa ja Khuraisin öljykentällä, ja näistä kahdesta varsinkin Abqaiq on melko lähellä meitä, olemme siellä käyneetkin muutamaan otteeseen. Meillä on täällä kaikki hyvin eivätkä iskut ole näkyneet arjessa muuten kuin niin, että Aramcon leirin turvallisuustasoa on nostettu, sisäänpyrkivät tarkastetaan entistä tiukemmin. Iskujahan on koko ajan ollut Jemenin rajalla, mutta näin suuri isku näin kaukana Jemenistä pistää tietysti miettimään. Yhdysvallat ja Trump ovatkin jo kärkkäänä syyttämässä Irania iskusta, mikä voi johtaa pahoihinkin konflikteihin Iranin ja Yhdysvaltain välillä. Saudi-Arabia ja Iran käyvät muutenkin koko ajan kylmää sotaa, mutta tilanteen eskaloituminen tekisi huonoa kaikille osapuolille. Saudi-Arabia on kovasti yrittänyt profiloitua rauhallisena, vakaana maana, johon länsimaalaisetkin uskaltaisivat sijoittaa. Tällainen isku oli luonnollisesti iso isku näille haaveille, puhumattakaan siitä millaisen jäljen isku jätti öljyntuotantoon, joka ei ole vielä päässyt entiselle tasolleen.

Nyt sitten odotellaan mitä maailman johtajat suuressa viisaudessaan päättävät. Toivon kovasti rauhallisen ajan jatkuvan, mutta jos niin ei käy, meidän täytyy miettiä myös omaa asemaamme tässä maassa. Mutta tällä hetkellä kaikki on meillä hyvin enkä erityisemmin pelkää uusia iskuja, varsinkin kun edellisetkin oli suunnattu selvästi valtion tuotantolaitoksiin eikä siviilejä kohtaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s