Hiekkaa, hiekkaa, enemmän hiekkaa

Olimme muutama viikko sitten perheen kanssa lomalla Rub´al-Khalissa, eli Empty Quarterissa, eli vapaasti käännettynä tyhjässä neljänneksessä. Kyseessä on suuri autiomaa-alue, joka ulottuu Saudi-Arabian eteläosista Arabiemiraatteihin, Omaniin ja Jemeniin. Tyhjä neljännes on nimensä mukaan suurimmaksi osin tyhjä pysyvästä asutuksesta, sillä se on maailman suurin yhtenäinen hiekka-autiomaa. Olimme jo pitkään halunneet tehdä sinne matkan, mutta koska lapset ovat vielä niin kovin pieniä ja koska valtava autiomaa on aika vaikea matkakohde, emme olleet olleet aivan varmoja miten reissata Rub al-Khaliin. Päädyimme hotellimajoitukseen, sillä Arabiemiraattien puolella, muutaman tunnin ajomatkan päässä Abu Dhabista sijaitsee Anantara-hotelliketjun autiomaahotelli. Kyseessä ei ole mikään camping-alue vaan pikemminkin luksushotelli omine villoineen, uima-altaineen, kylpylöineen ja fine dining -ravintoloineen, joten otimme tällä kertaa autiomaalomaan herraskaisen otteen. Kenties ensi kerralla menemme oikeasti telttailemaan autiomaahan, vaikka tosin täytyy sanoa että ihastuin siinä määrin Anantaran hotelliin että menisin koska tahansa sinne takaisin – varsinkin jos pikkurahasta ei olisi pulaa.

Päätimme ajaa hotellille ja olimme Google Mapsin kautta katsoneet sopivan reitin ja suunnitelleet ajomatkan, jonka piti kestää 8-9 tuntia suuntaansa. Koko matkan pääsi ihan oikeita teitä perille, joten mikään off-roading -matka ajo hotellille ei ollut. Matkalla kyllä sattui yhtä ja toista kommellusta, kuten usein automatkailussa käy. Olimme katsoneet tarkkaan huoltoasemat matkan varrelle, ihan jo siksi ettei bensa pääsisi loppumaan autiomaassa ja myös siksi, että kahden alle neljävuotiaan lapsen kanssa pysähdyksiä tarvitaan hieman useammin kuin pelkällä aikuisten porukalla. Jo ensimmäisellä pysähdyspaikallamme oli paikallista tunnelmaa, kun huoltoaseman yhteydessä oli mm. lihakauppa, jonka ikkunassa roikkui isoja paloja kamelia ja lammasta. Tätä ei ABC-asemalla näe! Myös lounaamme syötiin erittäin autenttisessa miljöössä Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien rajalla. Muutamakin huoltoasema ennen rajaa oli suljettu, tai niiden ravintolat oli suljettu, ja lounaamme venyi pitkälle iltapäivään tämän vuoksi. Päästyämme Arabiemiraattien puolelle menimme rajakylän ainoaan löytämäämme ravintolaan, joka näytti ulkoapäin siltä että ruokamyrkytys on taattu. Mutta ruoka oli itse asiassa oikein hyvää – ja edullista – intialaista ruokaa. Tytärkin nautti innolla dhal-keittonsa ja poika veteli hyvällä ruokahalulla kanaa ja riisiä.

Toinen, hieman vakavampi kommellus sattui pitkällä Arabiemiraattien puolella. Emme olleet enää kaukana hotellista, kun keskellä autiomaata tie olikin suljettu. Edessä oli portti, jonka mukaan tietä pitkin jatkaminen ei ollut sallittua koska öljykentällä oli kaasujen vuoksi räjähdysvaara. Meidän ei auttanut muuta kuin kääntyä takaisin ja ajaa aika pitkä matka takaisin isolle tielle, jolta sitten etsimme uuden reitin hotellille ja pääsimme tankkaamaan lisää bensaa. Autiomaassa ei tosiaan ole bensa-asemia ihan joka kulmalla, joten tankattava oli aina kun siihen oli mahdollisuus. Tämän kiertotien vuoksi ajoimme viimeiset kaksi tuntia pilkkopimeässä autiomaassa, mikä oli aika stressaavaa miehelleni joka oli kuskina. Päivästä tuli myös pitkä, ajoimme lopulta kaiken kaikkiaan 12 tuntia ja olimme hotellissa vasta todella myöhään perillä.

Hotelli oli kaikin puolin hieno ja tarjosi monenlaisia aktiviteetteja. Tytär risti hotellin Jasminin palatsiksi (Aladdin on ollut kova sana viimeaikoina meidän perheessä). Pienten lasten kanssa jälleen kerran ehkä hienoimmat ja hurjimmat autiomaaretket jäivät tekemättä, mutta mieheni kävi yksin (tai siis hotellin oppaan kanssa mutta ilman minua ja lapsia) ajelemassa autiomaassa dyyneillä. Koko perheen voimin vuokrasimme sandboardin, eräänlaisen pulkan tai laudan jolla saattoi laskea hiekkadyynejä alas. Tässä suurin ongelma oli tosin se, että dyynejä sai kiivetä aika paljon ennen kuin sai edes jonkinlaiset vauhdit alas, ja keskipäivän kuumuudessa väsähdimme kaikki aika äkkiä. Hauskaa se silti oli. Näimme myös paikallisia eläimiä, kameleita, hevosia, salukikoiria. Hotellissa oli myös metsästyshaukka esillä, mutta se ei käsittääkseni ollut vapaana luonnossa vaan pidettiin kiinni koko ajan. Nämä haukat ovat todella arvokkaita, joten ei sinänsä ihme. Mieheni näki myös ajellessaan autiomaassa oryxin, joka on Arabian niemimaalla viihtyvä antilooppi. Niitä ei ole valtavasti enää luonnossa, mutta tämä yksilö oli ilmeisesti tullut juomaan hotellin mailla oryxeille erikoisesti rakennetun vesipisteen luokse.

Autiomaan tähtitaivas on jotain aivan muuta kuin mitä on tottunut kotonamme näkemään. Suomessa ehkä Lapin erämaissa voisi olla yhtä hyvä näkyvyys. Koska hotellimme oli keskellä autiomaata eikä siinä lähellä ollut juuri muuta asutusta, tähdet ja linnunrata näkyivät erityisen hyvin. Ylipäätään isojen hiekkadyynien ympäröimänä oleminen oli jotenkin rauhoittavaa, vaikka lapset kyllä pitivät huolen siitä että liikaa ei päässyt rentoutumaan tälläkään lomalla… matkalla takaisin kotiin ajoimme hyvän aikaa tietä jolla ei näkynyt yhtään toista kulkijaa. Välillä autiomaassa saattoi näkyä pari kamelia, siinä kaikki. Maisema oli muutenkin kuin jostain toisesta maailmasta, sillä joka puolelle kun katsoi saattoi nähdä pelkästään dyynejä dyynien perään. Pitkään aikaan ei ollut yhtään puuta tai edes pensasta, pelkkää hiekkaa. Se oli melkeinpä pelottavaa. Tuntui kuin olisi ajanut jossain apokalyptisessä maailmassa, jossa melkein kaikki elämä on lakannut ja vain kamelit paimentavat hiekka-aavikolla.

20190308_173044

Hotelli autiomaan syleilyssä

20190307_084338

Matkalla voi tosiaan nähdä kamelin tai pari

Mainokset