Sadeviikon ajatuksia

Ensimmäisenä Saudivuotenani, kun olin opettajana, pidin kovasti täällä päin harvinaisista sadepäivistä – tarkoittihan se usein myös vapaapäivää töistä, jos satoi. Nyt vanhempana en ole ollut yhtään niin innoissani siitä, että koulut ja päiväkodit sulkevat ovensa jos tiedossa on ”huonoa säätä”, mikä tarkoittaa siis yleensä sadetta tai hiekkamyrskyä. Hiekkamyrskyn nyt voin vielä käsittää, sillä oikein pahassa hiekkamyrskyssä on parasta olla sisällä. Näkyvyys on huono, autolla liikkuminen riskialtista ja hiekka käy kovasti hengitysteihin. Mutta sade… ja varsinkin niissä määrissä mitä täällä yleensä sataa? Meillä on takana muutaman päivän ajalta sadetta ja huomenna saattaa vielä sataa lisää, mutta mitään valtavaa vedenpaisumusta emme ole kokeneet tällä erää. Silti eilen kaikki koulut ja suurin osa päiväkodeista oli kiinni huonon sään vuoksi, mukaan lukien tyttäreni päiväkoti. Minä ja tyttö lähdimme vapaa-aamun kunniaksi käymään ulkona aamupalalla ja vähän ostoksilla, ja sää oli mitä mainioin auringonpaisteinen ja rapeat 20 astetta lämmintä… kieltämättä yöllä oli satanut sen verran että teillä oli runsaasti vettä, ja se on usein osasyy koulujen sulkemiseen. Kun infrastruktuuria ei ole rakennettu kestämään sadetta, liikenteestä tulee helposti kaaosta.  Toinen syy on se, että sadesäällä saudit eivät mielellään päästä lapsia ulos, ja kaikissa kouluissa ei ole yksinkertaisesti mahdollista pitää lapsia sisällä koko päivää. Ja meidänkin päiväkodissa monella hoitotädillä on vanhempia lapsia ja jos heidän koulunsa on peruttu, voi hoitotädin vaikea saada järjestettyä oma töihin meno sellaisena päivänä. Mutta kyllä meitä äitejä – erityisesti pohjoiseurooppalaisia – vähän nauratti tämä valtavan huono sää, minkä vuoksi lapsia ei voinut kyyditä reilun kilometrin matkaa päiväkotiin.

Ollessani kaupungilla tyttären kanssa eilen tarkkailin kanssashoppailijoitani. Taannoin eräs korkeimmista uskonnollista johtajista Saudi-Arabiassa lausui, ettei abayan pito pitäisi olla pakollista, pelkkä siisti ja peittävä asu pitäisi riittää (lisää asiasta esim. täällä). Minähän aavistelin jo aiemmin, että abayan vapaaehtoisuus voisi olla uusimpia vapaita tuulia Saudi-Arabiassa – niitähän on nyt tullut paljon tässä lyhyen ajan sisällä, alkaen mm. naisten ajo-oikeudesta ja elokuvateattereiden ja viihteen (asteittaisesta) vapautumisesta. Abayan pito yleisillä paikoilla on ollut aiemmin kulttuurinen normi, josta on ollut vaikea poiketa. En ikinä unohda sitä kuinka juuri saavuttuani maahan ja ollessamme matkalla ostamaan minulle abayaa törmäsimme uskonnolliseen poliisiin, joka nuhteli miestäni (tosin melko lempeästi) siitä ettei minulla ollut abayaa. Pitkä matka on tultu vajaassa neljässä vuodessa, sillä uskonnollista poliisia ei enää ole ainakaan samassa merkityksessä ja nyt näyttää siltä että naiset alkavat kokeilla vapaampaa pukeutumista. Näin nimittäin ostarissa mm. saudimyyjän joka liikkui vapaasti abaya auki, ja alla oli mitä muodikkaimmat kireät pillifarkut ja tiukka paita. Värikkäitä abayoita on näkynyt jo vähän aikaa, ja myös ns. muka-abayoita: samassa bussissa kanssani oli saman leirin rouva, joka oli laittanut päälleen mustan Juicy Couturen pitkän samettihupparin ja tämä sai siis toimia hänen abayanaan… mielenkiinnolla odotamme, milloin ensimmäiset rohkeat naiset ilmestyvät katukuvaan kokonaan ilman abayaa ja mitä tarkoittaa siisti ja peittävä asu. Naapurimaissa se on yleensä pitkät housut tai hame, ja myös peittävä yläosa, ja muslimeilla huntu.

Toinen huomio eilen kaupungilla liikkuessamme oli se, että tytär on yhä aikamoinen nähtävyys paikallisittain, ja sitä olen ilmeisesti myös minä tällä hetkellä isoine mahoineni (tällä kertaa raskausmaha on aikamoinen!). Täällä lapset ovat ylipäänsä kovasti pidettyjä ja suomalaisittain melko hemmoteltujakin, ja tyttären vaaleat kutrit ja siniset silmät tekevät hänestä vastustamattoman pikkuenkelin arabien silmissä. Niinpä ostareissa saa hätistellä rouvia jotka tulisivat niin mielellään antamaan suukkoja tytölle ja tarjoamaan karkkia ja ottamaan valokuvia hänestä. Eilisen aamupalapaikkamme omistaja halusi ehdottomasti tarjota tyttärelle karkkia sellaisesta hieman epäilyttävän näköisestä karkkiautomaatista ja vaikea siinä on estellä, kun uhmaikäinen taapero näkee että joku on antamassa hänelle karkkia… monet arabit syytävät aika huoletta herkkuja pienillekin lapsille, mutta meillä on ollut yleensä aika tiukka linja niiden suhteen. Ainoastaan erikoispäivinä voi saada maistaa jotain herkkua. Ongelmana on myös se, että kauppojen tai ravintoloiden työntekijät eivät komenna lapsia juuri ollenkaan. En tiedä onko se osin kulttuuria vai eivätkö he uskalla komentaa asiakkaiden lapsia. Esimerkiksi kerran tyttäreni riiviöi oikein kunnolla ja repi tavaroita alas hyllyiltä kaupoista. Menin sitten kieltämään moista käytöstä ja pitämään puhuttelua siitä miten kaupassa käyttäydytään, niin eiköhän joku myyjä tule siihen sanomaan että ei haittaa mitään, anna lapsen leikkiä, kyllä minä siivoan. Voi olla että tällainen käytös ei haittaa myyjää mutta minua kyllä – ei lapsikaan saa miten tahansa käyttäytyä eikä hän koskaan opi olemaan kunnolla jos aina annetaan riehua miten sattuu. Tytär-raukka, Suomessa ei kyllä heruisi ymmärrystä tällaiselle käytökselle eikä hän näyttäisi yhtään sen erikoisemmalta kuin suurin osa muistakaan suomalaisista lapsista. Erikoiskohtelua olisi turha odottaa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s