Uuden vuoden pöhinät

Hyvää alkanutta vuotta lukijoilleni! Mish Mushkila vietti pitkää joululomaa Suomessa ja palasimme tyttären kanssa vasta reilu viikko sitten takaisin Saudi-Arabiaan (mies joutui palaamaan jo aiemmin töihin). Suomen loma oli oikein mukava ja rentouttavakin, mutta on myös kiva olla takaisin omassa kodissa. Ja ennenkaikkea lämmössä ja auringonpaisteessa! Olin optimisistisesti pakannut lomalle mukaan aurinkolasit, joita ei sitten yllättäen käytetty kertaakaan koko loman aikana… tänä vuonna vuoden pimein aika tuntui todella synkältä Suomessa, vaikka majailimme välillä seuduilla joilla oli luntakin. Helsingissähän oli musta joulu ja lähinnä satoi vettä koko sen ajan kun siellä olimme.

Saudeissa tuntuu tapahtuneen paljon sinä lyhyenä aikana, jonka olimme poissa. Vuoden alusta maassa otettiin käyttöön 5 % arvonlisävero, jota ei siis olla aiemmin maksettu. Samaan aikaan bensan hinta yli tuplaantui, joten isoja taloudellisia muutoksia on tullut aika lailla lyhyen ajan sisään – eivätkä ihmiset tietenkään ole tästä riemuissaan. Mieheni havaintojen mukaan liikenne on vähentynyt, mikä olisi tietysti vain hyvä. Täällä ajetaan joka paikkaan ja huviajelut eivät ole aiemmin maksaneet juuri mitään. Liikenne on usein tukkoista ja hyvin kaoottista. Bensan hinta ei ole vieläkään länsimaalaisittain korkea, mutta näin suuri korotus kyllä tuntuu maassa, jossa bensa ei ole aiemmin maksanut juuri mitään. Vuoden alusta alkaen naiset myös päästetään seuraamaan urheilutapahtumia, ja tosiaan tämän vuoden kuluessa pitäisi maahan aueta elokuvateattereita ja naisten saada ajo-oikeus. On ollut myös paljon puhetta (rajoitetun) turistiviisumin lanseeraamisesta. Nythän maahan pääsee ei-saudina (tai lähimaiden asukkaana) vain pyhiinvaellusviisumilla, työviisumilla tai lähisukulaisen kutsumana.

Minulla henkilökohtaisestikin on hieman uusia proggiksia näin uuden vuoden kunniaksi. Olen viime syksystä saakka autellut leirissämme ilmestyvässä sanomalehdessä – tai ehkä aikakausilehdessä, sillä lehti ilmestyy vain kerran kuussa – ja nyt vuoden alusta sain isomman roolin lehden teossa. Olen nyt paitsi osa lehden toimituskuntaa myös lehden vakikolumnisti. Kirjoitan kerran kuussa arvion kirjasta, elokuvasta, dokumentista tms. joka käsittelee Saudi-Arabiaa. Tämä on minulle mieluisaa puuhaa, ja sain itse ehdottaa mitä haluaisin kirjoittaa vakituisesti muun toimitustyön ohella. Tämä pieni mutta tärkeä lisä osa-aikatöihini tulee siinäkin mielessä hyvään aikaan, että Suomessa ollessani kävin vanhalla työpaikallani ja huomasin kaipaavani kovasti sitä, että olisin muutakin kuin kotiäiti. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olisi itse asiassa tosi ihanaa palata töihin: ehdin jo innostua monista projekteista joissa entiset työkaverini ovat mukana! Suomessa myös asenneilmapiiri on erilainen. Lähes jokainen vanha työkaverini kysyi olenko palannut takaisin töihin, onhan tytär jo 2,5 vuotta vanha, kun taas täällä on niin normaalia etteivät äidit käy töissä että pikemminkin töissä käymistä joutuu selittelemään. Suomessa ollaan tasa-arvoisempia, tottakai, ja siellä molempien puolisoiden on hyvä käydä töissä koska palkka-erot sukupuolten välillä eivät ole yhtä dramaattisia kuin täällä. Mutta myös asenne Suomessa on yleensä mielestäni varsin kannustava sen suhteen, että töissä käytäisiin sukupuolesta tai vanhemmuudesta huolimatta (joskin äitiys- ja vanhempienvapaathan ovat Suomessa sellaiset, että niitä voi vain kadehtia täältä käsin).

Vielä takaisin Saudi-Arabian tapahtumiin. Vaikka maa modernisoituu kovaa vauhtia, pidetään täällä toki myös kiinni perinteistä. Olimme viime viikonloppuna käymässä kamelifestivaaleilla, joissa nimensä mukaisesti oli esillä – yllättäen – kameleita. Sinä päivänä kun me vierailimme festareilla näimme lähinnä kamelishown, jossa perinneasuihin pukeutuneet miehet ratsastivat kameleilla ja hevosilla. Tapahtumassa oli myös liitovarjoiluesitys ja mahdollisuus kameli- tai hevosratsastukseen, ja tottakai kun Saudeissa ollaan niin mahdollisuus nauttia paikallista kahvia kahwaa ja sen kanssa taateleita tai jotain muuta pientä makeaa. Festarit pidettiin lähes keskellä ei mitään autiomaassa ja näimme matkalla ihan hienoja autiomaamaisemia. Tapahtuma tuntui jotenkin perinpohjin saudiarabialaiselta ja suurin osa osallistujista olikin saudeja, vaikka meitä länkkäreitä aina välillä tapahtumassa näkikin. Tytär, joka on paikallisittain hyvin vaalea, sai taas kerran ihasteluja osakseen enemmän kuin olisi tarpeen, ja hänestä yritettiin ottaa valokuviakin. Onneksi tyttärellä on uhmaikä käynnissä ja hän ei anna aina äidinkään ottaa kuvia itsestään, saati sitten tuntemattomien…

20180119_162718

Kamelishow auringonlaskun aikaan

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s