Trump, huivi ja uudet värit

Kukaan uutisia seuraava ei varmasti ole voinut välttyä kuulemasta Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ulkomaankiertueesta. Trump aloitti kansainväliset vierailunsa Saudi-Arabiasta: kohde, jota pidettiin outona kautta linjan, ja matkasta tänne onkin uutioitu paljon sekä maailmalla että Saudi-Arabian mediassa. Trumpin vierailusta olisi paljonkin sanottavaa – esimerkiksi asekauppojen suuruudesta, Trumpin puheesta joka käsitteli islamia tai siitä että Trump ja Saudi-Arabian kuninkaalliset tanssivat perinnetansseja yhdessä – mutta keskityn nyt siihen, miten ensimmäistä vaimoa, Melania Trumpia, käsiteltiin mediassa. Mielenkiintoista on se, että vielä vuonna 2017 länsimaalaisessa mediassa keskitytään aika paljon siihen, mitä presidentin vaimolla oli yllä vieraillessaan arabimaassa ja ennen kaikkea siihen, että Melanialla ei ollut huivia päässään.

No, fair enough, Trump kyllä ansaitsi sen että hänen vaimonsa hunnuttomuutta käsiteltiin mediassa, olihan hän itse aiemmin kritisoinut sitä että Michelle Obama ei käyttänyt huntua Saudi-Arabiassa käydessään ja piti sitä epäkunnioittavana isäntämaata kohtaan. Muuten en ollenkaan ymmärrä miksi hunnusta tai hunnuttomuudesta täytyy tässä kohtaa meuhkata, sillä itse olen käyttänyt Saudi-Arabiassa tasan yhden kerran huntua ja se oli ensimmäisellä Riadin reissullani – vain huomatakseni, että Riadissakaan länsimaalaisten naisten ei oleteta pitävän huntua. Olenkin pitänyt huntua useammin muissa arabimaissa käydessäni, sillä hunnun pitoa odotetaan kaikilta naisilta jotka vierailevat moskeijassa. Olen käynyt tutustumassa moskeijaan niin Kuwaitissa, Bahrainissa, Muscatissa kuin Abu Dhabissakin, mutta Saudeissa en koskaan. Miksen? Siksi, että Saudeissa moskeijat eivät ole samalla tavalla avoinna ”turisteille”, vaan niissä käyvät ainoastaan muslimit rukoilemassa. Mutta tosiaan Saudi-Arabiassa länsimaalaisten naisten ei oleteta pitävän huntua elleivät he itse niin halua tehdä. Peittäviä vaatteita kyllä, ja yleensä (mutta ei aina) abayaa, mutta ei huntua. Tätä periaatetta ovat ensimmäiset naiset ja mm. Angela Merkel toteuttaneet Saudi-Arabiassa käydessään.

20170528_085341

Abaya vm. 2017

Abaya-muodissakin ovat puhaltaneet uudet tuulet tässä viimeisen vuoden aikana. Aiemmin abayat olivat yleensä aina mustia tai ainakin aika tummia, mutta nyt on alkanut näkyä harmaita, vaaleanvihreitä ja jopa valkoisia abayoita. Ostin itsekin uuden abayan, joka on puoliksi musta ja puoliksi vaaleanpunainen. Paitsi että väritys on moderni, siinä on mukana vyö, jolla siis pystyy osoittamaan missä vyötärö on ja näyttämään naisellisia muotoja. Oi aikoja, oi tapoja! Viimeksi abayaostoksilla ollessani näin myös sporttiversioita, joissa oli edessä vetoketju ja niihin oli ommeltu huppu – vähän kuin joku todella pitkä huppari.  Itse katson ilahtuneena katukuvaa, jossa näkyy nyt muutakin kuin musta armeija naisia – naisia peittävissä vaatteissa, kyllä, mutta myös värejä ja koristeluja ihan eri tavalla kuin ennen. Miksi pukeutumisessa on nyt otettu (pieniä) vapauksia? Iso syy on ainakin siinä, että uskonnollisen poliisin valtaa on vähennetty. Mutawa ei saa enää puuttua suoraan väärinkäytöksiin, vaan heidän pitää raportoida ne aina oikealle poliisille, joka voi sitten tehdä tarvittavat toimenpiteet. Täällä itärannikolla uskonnollista poliisia näki muutenkin harvoin, mutta nyt vielä harvemmin.

Vaatteet eivät ole ainoa asia, jossa pieni varovainen muutos näkyy. Viime kuussa kuningas ilmoitti, että naisten ei tarvitse aina anoa lupaa huoltajaltaan hoitaa virallisia asioita. Saudi-Arabiassa naisella on aina huoltaja, yleensä aviomies, veli tai isä, joka tapauksessa miespuolinen sukulainen. Esimerkiksi kun itse olin töissä, mieheni piti antaa lupa että voin ylipäänsä mennä töihin. Aiemmin huoltajan on pitänyt myös hyväksyä pankkitilin avaus ja antaa lupa matkustaa pois maasta, ja niin edelleen. Mitä tämä uusi laki tarkoittaa ei ole varmaa, sillä lakiin jäi kuitenkin mahdollisuus pyytää huoltajan suostumus jos tilanne sitä vaatii. No, pieni muutos sentään, ja oikeaan suuntaan. Tosin tässä maassa ei pääse unohtamaan asuvansa absoluuttisessa monarkiassa, sillä kuningas ilmoitti myös viime kuussa että kaikki (saudi)koulut aloittavat kesälomansa kun Ramadan alkaa. Ramadan alkoi perjantai-iltana, ja nyt tosiaan sellaiset koulut joissa suurin osa oppilaista on muslimeja ovat jo aloittaneet kesälomansa. No, ihan mukavaa oppilaille ja ehkä opettajillekin, mutta esimerkiksi minun vanhassa työpaikassani kouluvuoden piti suunnitellusti loppua vasta kesäkuun lopussa, ei toukokuun lopussa. Siinä on jouduttu tekemään nopealla aikataululla muutoksia opetusohjelmaan, loppukokeisiin, henkilöstön lomiin ja moneen muuhun asiaan, mutta kuninkaallinen ilmoitus on kuninkaallinen ilmoitus!

Mainokset

Kauppareissut

Tervehdys toukokuisesta Saudi-Arabiasta! Alamme olla taas siinä vaiheessa vuotta, että päivälämpötilat nousevat 40 asteeseen ja yli. Arjessa tämä tarkoittaa tällä hetkellä erityisesti hankaluuksia keksiä taaperolle tekemistä – leikkipuistoon ja uimaan voi mennä vasta lähempänä auringon laskua, ja iltapäivät ovat pitkiä leikkiä sisällä… onneksi nykyisessä talossamme on varjoisa takapiha, jonne hankimme tänä keväänä kahluualtaan. Lisäksi leirissä on monia muitakin äitejä samassa tilanteessa, ja olemme mm. perustaneet sisäleikkikerhon, joka kokoontuu kerran viikkoon. Lisäksi paljon vieraillaan muiden luona leikkimässä ns. play dateilla.

Tänään ajattelin kirjoittaa niinkin arkisesta asiasta kuin ruokakaupassa käymisestä. Kuten kaikki tietävät, Saudi-Arabiassa naiset eivät saa autoa, joten päivisin kun mieheni on töissä en voi vain suhauttaa autolla tekemään ruokaostokset – en kyllä voinut tehdä niin Suomessakaan, sillä minulla ei ole ajokorttia. Suuri ero Suomeen on kuitenkin siinä, että täällä en voi kävellä kauppaan (paitsi leirin omaan minikauppaan, josta saa lähinnä maitoa, mehua ja säilykkeitä) eikä täällä ole julkista liikennettä, jota voisi käyttää apuna kauppareissuilla. Busseja kyllä on, sillä suurin osa leireistä tarjoaa joka aamu erilaisia ostosbusseja eli shopper’s buses. Ne kulkevat suurimpiin ostoskeskuksiin ja marketteihin. Osa rouvista tekeekin koko perheen ruokaostokset näillä busseilla, mutta itse käytän niitä harvoin tähän tarkoitukseen (olen valmis kyllä muuten shoppailemaan ja käymään aamupalalla kaupungilla :)). Ostosbusseissa on muutama ongelma ruokakaupassa käymisen suhteen. Ensinnäkin ne lähtevät jo ennen yhdeksää aamulla ja ovat takaisin noin kahdeltatoista, eli pikaisesta pistäytymisestä ruokakauppaan ei ole kyse. Busseilla on harvoin vain yksi määränpää vaan ne kiertävät usein kaksi kolme ostaria tai isoa ruokakauppaa, ja niinpä bussilla liikkumiseen liittyy paljon odottelua. Ja kun ulkona on niin kuuma kuin on, en halua odotella pitkiä aikoja busseja esimerkiksi pakasteiden kanssa ja sitten vielä istua 30-40 minuuttia bussissa ennen kuin pääsen kotiin. Toinen ongelma on ruokien kantaminen, sillä vaikkapa muutamankin päivän ruoat meidän taloudessa painavat jo aika lailla. Joillain rouvilla on sellaisia pyörillä vedettäviä ”mummokärryjä”, mikä ei ole hassumpi idea jos kannettavaa on paljon.

Naapurustossamme asuu rouva, joka on ratkaissut asian niin että hän tekee viikon ruokaostokset kerralla, viikonloppuisin. Meillä tämä ei toimisi millään, sillä haluan syödä ainakin sillöin tällöin tuoretta salaattia, kalaa ja lihaa. Tällaiset ainekset eivät säily kuin muutaman päivän hyvinä emmekä juurikaan syö eineksiä. En ollut suuri einesten ystävä Suomessakaan, mutta Suomessa on sentään melko laadukkaitakin eineksiä – vaikkapa hernekeitto – mutta täällä einekset ja pakasteruoka ovat usein aika huonoja. Suomessa salainen paheeni oli silloin tällöin pakastepitsa, mutta niitäkään ei täällä oikein uskalla ostaa. Olen kokeillut pari kertaa ja ne ovat olleet molemmilla kerroilla jo kertaalleen sulaineita – makuelämys ei ollut kummoinen. Ylipäänsä yritämme taaperon kanssa välttää kovin suolaisia tai sokerisia elintarvikkeita, ja eineksissä tunnetusti tuppaa olemaan jompaa kumpaa tai molempia aika reilusti. Joten ainoa vaihtoehto meillä on käydä kaupassa 2-3 kertaa viikossa. Aina välillä teen ruokaostoksia taksilla, esimerkiksi jos mieheni on työmatkalla, mutta yleensä käymme kaupassa kun mieheni pääsee töistä. Tai lähetän miehelleni listan kännykällä ja hän käy kaupassa, niin on yleensä nopeampaa kuin että hän lähtisi hakemaan meitä kotoa ensin.

Olen kirjoittanut ennenkin siitä, miten Saudi-Arabiassa silloin tällöin vain loppuu joku tuote ja sitä ei sitten ole saatavilla pitkään aikaan. Ylipäänsä valikoimat eivät ole yhtä kattavat kuin vaikkapa Suomessa, ja jos kauppaan tulee jotain länsimaalaista harvinaisuutta tuontitavarana, se saattaa hävitä nopeasti hyllyltä. Meillä tämä on johtanut radikaaleihin muutoksiin siinä, miten ostamme ruokaa: kaikkea, mitä voi varastoida pitkiä aikoja, kannattaa ostaa varastoon runsaasti. Jos hyllyssä on Weetabixiä (juuri tällä hetkellä sitä on vaikea saada ja mieheni syö sitä joka aamu aamupalaksi), ostamme sitä 6-8 pakettia. Jos sattuu löytämään wasabia (toinen ongelmallinen tuote juuri nyt), sitä kannattaa ostaa kerralla useampi tuubi. Tummaa leipää meillä on pakkanen täynnä siltä varalta että tuore loppuu taas yht’äkkiä – niin on käynyt ennenkin – ja länsimaalaisia teemerkkejäkin meiltä löytyy yli kymmentä sorttia. Tulemme taas yllättymään kesälomalla siitä, miten hyvin varusteltuja kaupat ovat Suomessa, jopa pienemmätkin marketit. Ja niissä lukee hyllyssä pahoittelut jos joku tuote on päässyt loppumaan…!

Ruoan ja elintarvikkeiden saatavuuden vaihtelu johtaa mielenkiintoisiin lieveilmiöihin. Hamstraus on yksi, mutta toinen on se että Facebook-ryhmissä ja WhatsAppissa keskustellaan siitä, onko joku nähnyt jotain tiettyä tuotetta jossain kaupassa ja jaetaan kuvia harvinaisista löydöistä. Teen itsekin tätä nykyään, naapurin ranskalainen rouva on yrittänyt etsiä minulle wasabia, ja minä olen puolestani ostanut meille molemmille vähäsokerista lasten jogurttia, kun sitä on saatavilla (jogurtit ja maitotuotteet täällä… jogurttimakuina on esim. creme brulee tai coffee!). Toinen kaveri yritti etsiä minulle fenkolia viime viikonloppuna kun en löytänyt sitä kaupasta jossa kävimme, heikoin tuloksin tosin. Ruoan ostaminen onkin muuttunut omalla kohdallani aiempaa sosiaalisemmaksi tapahtumaksi, jossa yhteistyö on voimaa.