Uuden vuoden aatoksia

Joulu ja uusi vuosi on lusittu, pitkä loma Suomessa on takana ja yhtäkkiä olemme taas koko perhe Saudi-Arabian auringon alla totuttelemassa arkeen. Tytär aloitti uudessa päiväkodissa toissapäivänä, muuten elämä ei ole kovin paljoa muuttunut sitten viime syksyn. Siirsimme tytön tähän uuden leirimme päiväkotiin, sillä jokapäiväiset taksimatkat edelliseen päiväkotiin olivat koettelemus niin äidille kuin tyttärellekin – paitsi että siirtymisiin kului paljon aikaa, se ei ollut kovin halpaa hupia ja ennenkaikkea se ei ollut kovin mukavaa. Viimeisellä viikolla ennen lomaamme tyttö oksensi kolmena aamuna taksiin matkapahoinvoinnin vuoksi. Mikä olisikaan sen ihanampi tapa aloittaa aamu kun kuuraamalla lapsi, itsensä ja taksin penkki oksennuksesta…  olimme ylipäätään koko perhe sairaana ennen joulua (ja minä joulun yli), minkä vuoksi blogin joulutervehdyskin jäi lähettämättä. Taaperon kanssa tuntuu olevan vähissä ne viikot, jolloin joku meistä ei olisi sairaana…!

Lähtökohtaisesti en hirveästi välitä asenteesta jonka mukaan muualla on aina paremmin, ja se missä itse asuu on kaamea paikka, jossa ei ole mitään hyvää. On toki inhimillistä verrata eri paikkoja ja etsiä niiden hyvät ja huonot puolet, ja pohdiskella niitä realistisesti. On vielä syytä ottaa huomioon sekin, että se mikä itselle on huono puoli jossain paikassa voi toiselle olla hyvä puoli, ja toisinpäin. Tämän pitkällisen pohjustuksen myötä aion nimittäin tänään kirjoittaa muutamasta asiasta, joita ihmettelin tällä kertaa Suomen lomallamme. Olemme nyt asuneet 2,5 vuotta Saudi-Arabiassa ja kyllä kutsun tätä(kin) paikkaa kodikseni. Olemme asettuneet aika hyvin aloillemme ja tosiaan arki rullaa täälläkin samaan tapaan kuin missä tahansa muualla, toki omilla erikoismausteillaan jos niin voisi sanoa. Suomessa on kuitenkin tullut käytyä aika tiuhaan, onhan siellä suku ja ystävät, ja se on kuitenkin ainakin minun mielessäni se oikea kotimaa, maa johon luultavasti palaamme jossain vaiheessa. Tällä kertaa minä ja tytär olimme Suomessa kolme viikkoa, mieheni hieman lyhyemmän tovin, koska joulun aikaan täällä ei ole mitään virallisia lomapäiviä – kaikki loma, mitä pidät jouluna, on pois omista lomapäivistä. Lomamme alkoi vauhdikkaasti heti ensimmäisenä päivänä pistokeikalla Kampin kauppakeskukseen Helsingissä. Majoittauduimme sillä erää toisaalla kuin Helsingissä, mutta lähdimme hakemaan tyttärelle talvivaatteita Kampista. Emme kuitenkaan ostaneet hänelle tätä kolmea viikkoa varten uusia talvivaatteita, koska ne olisivat jääneet auttamattomasti pieneksi ensi talveen mennessä, vaan lainasimme vaatteet ystävältäni, joka ystävällisesti toi ne Kampin keskukseen. No, kyseessä oli yksi kiireisimpiä ostospäiviä koko vuonna, olihan joulu ihan ovella, mutta katselin suu auki suomalaisten kiireistä ja vihaista touhotusta ympäriinsä. Rullaportaissa mentiin ohi passiivisagressiivisella ”anteeksi mutta voisitko väistää” -murjaisulla ja -mulkaisulla, ja porukka oli sanalla sanoen aika kireän oloista. Olin unohtanut sen, että suomalaisilla (ja varsinkin pääkaupunkiseutulaisilla) on aina kiire jonnekin. Mutta minne on niin kiire? Esimerkiksi Helsingissä on erittäin toimiva julkinen liikenne, siellä ei tule rukousta viidesti päivässä joka sulkisi kaupat tiettömiksi ajoiksi, siellä et (ainakaan tietääkseni) törmää virastossa siihen että virkailijaa ei nyt vaan kiinnosta hoitaa työtään vaan hän on lähtenyt kahville / nukahtanut / palvelee vain kavereitaan, ja niin edelleen. Saudeissa tilanne on täysin päinvastoin, koskaan et voi tietää saatko asiasi hoidettua, ovatko kaupat auki, onko kaupassa sitä mitä lähdit ostamaan, onko liikenne kaaosta ja pääsetkö perille. Silti – ja ehkä juuri siksi- ostareissa notkutaan hyvin rennosti, vaihdetaan kuulumisia, vaellellaan välillä jopa mateluvauhtia ja hymyillään iloisesti tuttaville. Ainoa paikka missä saudeilla on kiire on liikenne – ja Suomessa taas kaikki ajoivat niin lainkuuliaisesti että olimme jo tuskastua puolestaan siihen mieheni kanssa.

Olin myös ehtinyt unohtaa miten pimeää Suomessa on tähän aikaan vuodesta. Joo, tiedän, kaikki on aina valittavat Suomen pimeydestä ja kaipaavat aurinkoon, mutta kun siellä oikeasti ON perkeleen pimeää juuri nyt. Asiaa ei auta suomalainen talvivaatemuoti, joka on lähinnä mustan, ruskean ja harmaan eri sävyjä. Toisaalta jos on niin pimeää kuin on, niin ehkä ei tee mieli pukeutuakaan mihinkään riikinkukon väreihin, mutta kyllähän se katukuva nyt suoraan sanoen näyttää vähän masentavalta. Olen Saudeihin paluumme jälkeen vain nauttinut auringosta ja kauniista kukkaistutuksista (jotka tosin on keinotekoisesti kastelemalla saatu aikaan, mutta kauniita ne ovat silti). On täälläkin talvi, mutta lämpötilat ovat silti yleensä yli 10 astetta, usein lähempänä 20 astetta keskipäivällä, ja ei ole tarvetta pukeutua paksuihin toppavaatteisiin. Tytärkin pärjää pitkillä housuilla, hupparilla ja ohuella pipolla. Tyttö ei nimittäin juurikaan arvostanut toppakenkiä, haalareita, kaulureita, paksuja pipoja ja hansikkaita, joilla oli vaikea tarttua kiinni mihinkään. Ensimmäiset kerrat talvivaatteissa tyttö vain kellahti nurin ja jäi masentuneena makaamaan maahan. Ilme oli sellainen ”äiti oletko sä tosissasi näiden kamppeiden kanssa”, ja tytär haki useamman kerran toiveikkaasti omat tennarinsa matkalaukustaan että eikö voitaisi lähteä mieluummin näillä liikkeelle. No ei voitu, varsinkin kun eräässä vaiheessa lomaa pakkasta oli lähempänä -30 astetta… täytyy kyllä sanoa että yksi asia mitä en kaipaa Suomesta on tuo talvivaatteiden puku lapselle. Kauhea show saada ne päälle, ja sitten taas sisällä kaupassa tms. ne pitää ottaa pois. Ja niissä on tosiaan paljon vaikeampi liikkua kuin kevyemmissä vaatteissa. Ylipäänsä pidän itsekin enemmän lämpimistä säistä ja auringonvalosta, vaikka kieltämättä nyt oli kiva kokea ihan kunnon talvi lomalla – lunta, pakkasta ja pulkkamäkeä. Tytärkin pikkuhiljaa lämpeni talvelle kun päästiin pulkkailemaan ja tekemään lumiukkoa.

On Saudeissakin ne omat huonot puolensa, ja niistä olen kirjoittanut usein ja tulen varmasti kirjoittamaan vielä useasti uudelleenkin, mutta juuri nyt nautin auringosta, valosta ja kauniista väreistä.

20170114_155024

Aurinkoenergiaa keräämässä

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s