Talven tuntua

Talvi saapuu Saudi-Arabiaankin – viimeisen viikon aikana meillä on ollut hyvin sateista ja paikallisittain viileää, ja maan pohjoisosassa on jopa tullut hieman lunta. Meillä on satanut viimeksi joskus viime keväänä, joten sateinen viikko on ollut iso ero normaaliin elämään. Saudi-Arabian infrastruktuuri ei millään muotoa ole rakennettu sadetta varten, joten silloin kun harvoin sataa, seurauksena on kaaos. Olimme lauantaina miehen ja

20161126_102945

Kauppakeskus tulvii

tyttären kanssa paikallisessa ostoskeskuksessa ostoksilla, kun sade alkoi. Meni ehkä 10 minuuttia kun kaupoissa alkoi jo vesi tippua sisään katoista ja työntekijät alkoivat etsiä ämpäreitä joita sijoitella vuotokohtiin. Lisäksi ostarien ovet ovat yleensä samassa maantasossa kuin parkkipaikatkin eikä parkkipaikoilla ole viemäröintiä, joten sateen sattuessa tulvavedet valuvat nopeasti sisään kauppakeskuksiin. Puhumattakaan siitä että meidän lauantaisen ostosreissumme ostarin koristeikkunat vuotivat kuin seula ja saimme ihailla eräänlaista vesiputousta, joka valui katosta. En aina ihan ymmärrä miten surkeasti täällä voidaan rakentaa taloja…! Uusi talomme on onneksi sentään pitänyt vettä ja meillä on muutaman portaan verran korotusta maantasoon, joten tulvavedet eivät ole päässeet sisälle kotona. Saudi-Arabiassa sade ei myöskään ole mitenkään virkistävää ja puhdistavaa, vaan sade yleensä kerää itseensä ilmassa olevan pölyn, hiekan ja saasteet. Sade onkin (varsinkin alkuun) eräänlaista nestemäistä mutaa, jota tippuu taivaalta ja joka likaa kaikki paikat. Parkkipaikoilla ei

20161126_103357

Ikean eteen oli ilmestynyt järvi

tosiaan ole viemäröintiä eikä sitä ole oikein missään muuallakaan, ja maa on niin kuivaa ettei se ime itseensä kovin hyvin tätä yllättävää vesimäärää. Joten kun sataa, myös tiet tulvivat ja liikenteessä saa olla erityisen varovainen. En muutenkaan pidä liikenteestä täällä – osa kuskeista tuntuu saaneen ajokorttinsa arvonnassa, kukaan ei noudata liikennesääntöjä, kaikki ajavat kovaa ja tiet ovat huonossa kunnossa – joten sateessa paikasta toiseen liikkuminen on vielä hankalampaa. Olimme eilen tyttären kanssa melkein tunnin myöhässä päiväkodista siitä syystä että taksikuski ei vaan päässyt ajoissa meille. Isoilla teillä oli monta kolaria ja vettä niin paljon, että liikenne oli aivan jumissa. Kaiken lisäksi kuningas oli viime viikonloppuna käymässä täällä itärannikolla, ja kuninkaan vierailun vuoksi monia isoja teitä oli suljettu ja turvajärjestelyt olivat korkeammalla tasolla kuin tavallisesti.

Lämpötila on tosiaan laskenut, aamuisin on enää noin 15 astetta lämmintä, päivällä lämpö nousee vielä noin 25 asteeseen. Eli kyseessä on ihan hyvä suomalainen kesäpäivä! Laitoin tyttärelle tällä viikolla ensimmäistä kertaa pitkähihaisen puseron päiväkotiin, ja sukat kenkiin -tähän saakka on menty sandaaleilla ja t-paidalla. Arabilapset tulevat aamulla hoitoon pipot päässä ja toppaliivit päällä… en tiedä mitä he miettivät minun ja tyttären pukeutumisesta, joka varmaan vaikuttaa melko kesäiseltä heidän silmiinsä.

Joulua ei varsinaisesti vietetä Saudi-Arabiassa, koska kyseessä ei ole muslimien juhla (olen tästä kirjoittanut ennenkin). Kaupoissa ei yleensä myydä mitään joulukoristeita, mutta pienellä salapoliisityöllä voi kuitenkin löytää erilaisia jouluun liittyviä juttuja. Esimerkiksi Ikeassa myytiin joulukoristeita, mutta nimellä ”talvikoriste” – malliston nimihän on ”Vinter 2016” ja sinällään kyseessä on vain pimeään aikaan sopivista kynttilöistä, serveteistä, astioista ja koristeista. Ikeassa myytiin myös jo kesällä Anna’s-piparikakkuja. Olin silloin aivan varma että niitä ei ole enää saatavilla näin joulun alla, koska niitä ei mielletä mitenkään jouluun liittyviksi herkuiksi. Olin onneksi väärässä, sen sijaan glögiä (alkoholitonta, tottakai) ei tänä vuonna ole Ikeassa ainakaan vielä näkynyt. Länsimaalaisten leireissä pidetään myös joulumarkkinoita, jotka nekin tosin ovat

20161125_101035-3

Joulukuusta ja pukkia ihmettelemässä

usein nimellä ”winter fair”. Näillä markkinoilla myydään ihan häpeilemättä joulukoristeita. Meilläkin oli täällä uudessa leirissämme talvimarkkinat viime viikonloppuna, ja markkinoilla myytiin tosiaan kaikenlaista jouluisaa. Paikalla oli jopa joulupukki, jota lapset pääsivät tapaamaan pientä maksua vastaan! Tosin joulupukkiakin mainostettiin nimellä ”special guest from North Pole”, eli ”erityinen vieras pohjoisnavalta” (pukkihan on Suomen lapista Korvatunturilta kotoisin, joten olen vähän skeptinen tämän pukin autenttisuuden suhteen!). Mekin kävimme tyttären kanssa ihmettelemässä pukkia, tytär tosin oli aivan kauhuissaan tämän ison valkopartaisen miehen tapaamisesta ja itki lähes koko ajan… oli kuitenkin mukavaa saada vähän joulun odotuksen tuntua täälläkin. Juhlapyhät ovat usein vaikeita expateille, sillä monia tuttuja ja tärkeitä traditioita on vaikea toteuttaa vieraassa paikassa. Me vietämme joulun jälleen Suomessa, mutta näinä viikkoina ennen joulua on kiva kuitenkin tehdä jotain edes vähän jouluisaa. Kaikki ihmiset eivät niin perusta traditioista, mutta minulle ne ovat tärkeitä, ja jotenkin vielä korostuvat kun on kaukana synnyinmaasta ja perheestä.

Mainokset

Kun yksi ovi sulkeutuu

…niin toinen aukeaa, tuttu sanonta sanoo. Tämä sanonta on ollut mielessäni tässä viime viikkoina kun olemme jälleen kerran muuttaneet ja yksi ovi on todella konkreettisesti sulkeutunut sen myötä. Vanha kotimme oli juuri sitä, vanha, ja talossa oli monenlaisia ongelmia mm. ilmastoinnin kanssa. Kesällä viimeistään alkoi käydä selväksi että meidän tulisi muuttaa jonnekin – joka uudempaan taloon samassa leirissä tai sitten muuttaa ihan kokonaan uuteen leiriin. Ja kun töihinpaluuni ei onnistunutkaan, meillä ei ollut enää mitään pakottavaa syytä pysytellä samassa leirissä kuin missä vanha työpaikkani oli. Toki yhtenä mahdollisuutena olisi ollut vuokrata asunto vapailta markkinoilta ja muuttaa ns. kansan keskelle, mutta en oikein näe että asuisimme täällä Saudeissa muualla kuin länsimaisissa leireissä eli compoundeissa – näillä asuinalueilla on sentään vapaus pukeutua kuten haluaa, tavata muita ulkomaalaisia samassa tilanteessa ja mahdollisuus hoitaa asioita englanniksi. No, niinpä lokakuun loppupuolella pakkasimme pienen maallisen omaisuutemme (joka on kyllä suuresti lisääntynyt sitten tyttären syntymän) pakettiautoon ja muutimme jälleen kerran. Tämä on jo kolmas asuntomme Saudi-Arabiassa, ja toivon suuresti että tämä nykyinen talo jää myös viimeisimmäksi majapaikaksemme täällä. Haluaisin olla vähän aikaa ihan paikallani!

Uusi talo on oikein hyvä ja kaunis: kaksikerroksinen villa jossa on oma pieni piha, ja myös leiri on erittäin hyvin varusteltu. Meillä on kaksi uima-allasta käytössämme, tennis- ja squash-kenttä, ravintola, keilahalli, kuntosali, ryhmäliikuntatunteja (bodypump-tuntejakin, joilla olen viimeksi käynyt Suomessa ollessani!) ja lapsille on kaksi ulkoleikkikenttää ja leikkihuone sisällä pölyisiä ja/tai kuumia päiviä varten. Täällä on paljon lapsiperheitä joissa on suunnilleen samanikäisiä lapsia kuin tyttäremme, ja kalenteri onkin täyttynyt nopeaan erilaisista play dateistä eli sovituista leikkituokioista. Tunsin täältä uudesta leiristä etukäteen erään suomalaisen naisen jonka kanssa olemme kaverusteneet viimeisen vuoden aikana – hän onkin ainoa suomalainen mieheni lisäksi jonka tunnen täältä – joten Suomi-yhteydetkin ovat vahvistuneet tänne muuton myötä. Suomeen liittyy myös se, että sain ihan yllättäen uuden suomen oppilaan. Kun asuimme vielä Suomessa, opetin suomea yliopistossa ulkomaalaisille opiskelijoille. Myöhemmin minulla oli myös chileläinen yksityisoppilas, jota opetin vuoden verran. Tapasin täällä uudessa leirissä hieman yllättäen tsekkiläisen naisen, joka on naimisissa virolaisen miehen kanssa. Hänen miehensä on elänyt melkein koko elämänsä Suomessa ja puhuu suomea. Pariskunnan lapset puhuvatkin suomea, tsekkiä ja englantia – tai no nuorimmainen on vasta 11 kk vanha, joten hän ei vielä paljoa puhu. Tämä tsekkiläinen nainen haluaa opiskella suomea jotta voisi puhua miehensä ja lastensa kanssa tätäkin kieltä, ja näin ollen sain uuden yksityisoppilaan. On hienoa päästä jälleen opettamaan, vaikka vain muutama tunti viikossa! Vaikka en päässytkään takaisin töihin kouluun opettamaan, jotain järjestyi kuitenkin – tätäkin tarkoitin ajatuksella siitä, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa jossain.

Tällä hetkellä tosin tuntuu että olen lähinnä jossain pyöröovissa joissa vauhti vain kiihtyy ja joista on vaikea päästä ulos yhtenä palana… Koko vuosi on ollut vauhdikas, paljon matkustamista, paljon opettelua lapsen kanssa oloon ja vanhemmuuteen, tänä syksynä paljon sairastelua, ja nyt muutto. Touhukas taaperotyttäremme tuo todella oman lisänsä vauhdin tuntuun – hänen seurassaan on harvoin rauhallista hetkeä, ainakaan valveillaoloaikana. Mieheni lähti työmatkalle Singaporeen melkein heti muuton jälkeen, joten ehdimme juuri saada tavarat edes suurinpiirtein paikalleen kun hän jo lähti viikoksi muille maille vierahille. Tyttären päiväkoti jäi vanhaan leiriin, mikä tarkoittaa sitä että kuljemme taksilla päiväkotiin ja sieltä takaisin. Onneksi päiväkoti vanhassa leirissä on maksettu vain jouluun saakka, sillä en voi sietää tätä taksilla ajelua. Niin paljon sähläystä ja hukkaanheitettyä aikaa! Päiväkotiin on matkaa vain noin 5 kilometriä, mutta aamuruuhkassa minulla kestää yleensä melkein tunnin viedä tyttö päiväkotiin ja palata taksilla takaisin. Meillä on ollut vakikuski nyt muutaman viikon ajan ja hän on ihan mukava, mutta ei puhu kauhean hyvin englantia. Tyttäremme on ollut taas kipeänä tällä viikolla ja olen joutunut perumaan taksikyytejä, ja vaikka kuskille laittaa tekstarin aamulla ettei tarvitse tulla ja kuski vastaa viestiin että ok, sama mies on ollut soittamassa ovikelloamme 7.15 että nytkö lähdetään… taksilla tuli käytyä myös ruokakaupassa sillä välin kun mieheni oli työmatkallaan. Voisipa kävellä! Tai olisipa edes toimiva julkinen liikenne, tai naisilla mahdollisuus ajaa itse!