Valkoisen naisen taakka

Yksi lempisarjoistani on Downton Abbey, tiedättehän, se 1900-luvun alkupuolelle sijoittuva sarja jossa kerrotaan englantilaisen aatelisperheen ja heidän palvelijoidensa elämästä. Yksi kantava teema sarjassa on se, miten palvelusväki ja aateliset välillä unohtavat paikkansa – noina aikoina luokkayhteiskunta oli vielä voimissaan ja kunkin tuli esiintyä asemansa edellyttämällä tavalla. Usein sanotaan, että Suomessa ei ole luokkayhteiskuntaa, ei ainakaan samalla tavalla kuin Briteissä, mutta luokittelisin itse itseni melko keskinkertaiseksi suomalaiseksi mitä tulee asemaan, koulutukseen tai varallisuuteen. Asiat ovat kuitenkin hyvin eri tavalla täällä Saudi-Arabiassa – täällä minä kuulun valkoisen länsimaalaisen naisen luokkaan, ja se on ihan oma luokkansa.

Valkoisen länsimaalaisen naisen elämään täällä kuuluu se, että useimmilla on palvelusväkeä. Meillä käy ”vain”siivooja, mutta monella on vakituinen autonkuljettaja, nanny tai kotiapulainen. Pidän kovasti siivoojastamme G:stä, josta olen kirjoittanut toisaalla, vaikka hänen rajallinen englanninkielentaitonsa (tai minun erittäin rajallinen taitoni hänen äidinkielessään, ei sen puoleen) tekee keskustelusta välillä hankalaa. Nyt G on pitkällä lomalla käymässä kotimaassaan Nepalissa, ja meillä on ollut tuuraava siivooja nyt jo muutaman viikon. Tuuraava siivooja on ihan ok, mutta ei G:n veroinen, ja hänellä on ollut hämmentävä tapa pestä lattiat niin runsaalla määrällä pesuainetta, että lattiat ovat olleet todella liukkaat pesun jälkeen ja talossa on leijaillut hyvin vahva pesuaineen tuoksu – niin vahva, ettei se voi tehdä hyvää meille eikä varsinkaan yksivuotiaalle tyttärellemme. Niinpä edessä olikin uuden siivoojan puhuttelu, tehtävä jota en todellakaan odottanut. Koska mieheni on töissä niinä aikoina kun siivooja käy meillä, tehtävä lankesi minulle ja hermoilin sitä jo etukäteen. Minun piti nimittäin myös samalla tarkkailla ettei siivooja tee mitään muita hölmöyksiä, esim. pese tiskejä ikkunanpesuaineella tai muuta vastaavaa. On erittäin kuumottavaa vahtia toisen työntekemistä 1,5 tuntia, voin kertoa! Mieheni kiusasi minua että miten voisin koskaan olla minkäänsortin työnjohtaja jos ohjeiden antaminen ottaa minulle niin koville, mutta ehkä suurin ongelma minulla oli se, että siiivoojaparkamme tuskin osaa edes lukea englantia, miten voisimme odottaa että hän osaisi annostella oikein siivousainetta? Tuntuu, ettemme ole millään tavalla samalla viivalla, minä ja hän, ja siksi minun pitäisi olla ymmärtäväisempi ja humaamimpi osapuoli. Mutta tässä ajattelussa on se vaara, että ryhdyn pitämään siivoojan palkkaamista hyväntekeväisyytenä, eli maksan hänelle palkan vaikken olisikaan tyytyväinen siivouksen jälkeen. Ehkä kuitenkin olisi parempi, että molemmat osapuolet olisivat suunnilleen tyytyväisiä työn ja työolosuhteiden laatuun. Mutta sanonpa vaan, että palvelusväen ohjeistaminen ei ole ainakaan minulle helppoa. En voi kuvitellakaan, että meillä asuisi nanny tai muu kotiapulainen. Tuntisin koko ajan, että minun pitäisi huolehtia että hänellä on kaikki hyvin…

Saattaa tuntua alentavalta että ajattelen ettei siivoojamme osaa lukea, ainakaan englanniksi, mutta tämä ajatus ei ole täysin tuulesta temmattu. Olimme muutama viikko sitten jälleen mieheni työmatkalla mukana Kuala Lumpurissa ja en voinut kuin ihmetellä jälleen kerran millaista porukkaa lentää erityisesti Saudi-Arabiaan. Tänne lentää paljon yksinäisiä miehiä, vierastyöläisiä Pakistanista, Bangladeshista, Filippiineiltä jne., ja heistä moni ei osaa juurikaan englantia. Sen huomaa esimerkiksi siinä, että he eivät löydä paikkaansa lentokoneessa ilman apua, ja heille pitää kertoa suullisesti mitä ruokavaihtoehtoja lennolla on, he eivät osaa lukea paperisesta menusta vaihtoehtoja. Lentokentillä koetaan myös usein lähes absurdeja tilanteita, kun kaikki koneeseen matkalla olevat ihmiset (joista usein 70-80 % on näitä vierastyöläisiä) tunkevat yhtäaikaa koneeseen. Ei auta, vaikka henkilökunta yrittää fyysisesti työntää heitä takaisin kertoen että ei, nyt ei ole vielä teidän vuoronne, nyt menee ensin businessluokka ja sitten lapsiperheet ja sitten loput pääsevät koneeseen. Koska matkustamme tyttäremme kanssa meidän tulisi päästä etujoukoissa koneeseen, mutta inhoan tunkemista ja etuilua ja sitä että paikastaan pitää taistella. Viimeksi lentokentällä mieheni myös huomautti miesjoukolle siirtotyöläisiä siitä että he olivat vallanneet pienten lasten kanssa matkustaville varatut penkit – me emme nimittäin mahtuneet enää istumaan minnekään odotusaulassa. Tiesin jo etukäteen että tämä huomautus tulisi olemaan aika hedelmätön, sillä nämä miehet tulevat luultavasti yhteiskunnasta jossa on pakko etuilla, varata paikkansa ja olla häikäilemätön jos aikoo päästä yhtään minnekään. Lisäksi he tuskin osasivat lukea tuolissa ollutta tekstiä ”priority seat”, eikä se heille olisi mitään tarkoittanutkaan. Lopulta he kyllä nousivat, mutta epäilen suuresti ymmärsivätkö he miksi mieheni huomautti asiasta. Meille molemmille jäi epäilys, että heidän mielessään joku valkoinen äijä tuli vaan mahtailemaan ja näyttämään valtaansa häätäen heidät paikoiltaan.

Tuollainen tunkeminen, etuilu ja heikompien syrjään jättäminen saattaa meistä tuntua huonolta käytökseltä ja sitähän se onkin meidän mittapuullamme. Meille on opetettu lapsesta lähtien, että bussissa pitää antaa paikka vanhukselle ja että pitää jonottaa nätisti, ei saa etuilla. Mutta jälleen minusta tuntuu että en tiedä onko reilua arvostella kaikkia maailman ihmisiä samalla mitta-asteikolla. Käytöstapoja ei ole ilman koulutusta, ja hyvin usein koulutusta ei ole ilman rahaa ja vakaita olosuhteita yhteiskunnassa. Minä, joka kuulun varmasti maailman varakkaisiimpiin ihmisiin globaalilla mittakaavalla ja jolla on vielä onnekseen valkoinen naama, olen niin eri asemassa näiden siirtotyöläismiesten kanssa että sitä on vaikea edes käsittää. Ja suomalaiselle se on vaikeaa, sillä me olemme tottuneet siihen että kaikki ovat enemmän tai vähemmän yhdenvertaisia, mutta emme me ole.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s