Expatin elämää

Saudi-Arabiassa asuu noin 27 miljoonaa ihmistä, joista noin 5-10 miljoonaa on muualta tulleita työläisiä. Suurin osa muualta tulleista ihmisistä on ns. siirtotyöläisiä ja pieni osa puolestaan on niin sanottuja expateja. Siirtotyöläiset tulevat maista, joiden elintaso on Saudi-Arabiaa huonompi – kuten esimerkiksi Pakistan, Intia, Bangladesh, Filippiinit ja eri Afrikan maat- , ja he työllistyvät yleensä rakennusmiehiksi, nannyiksi, puutarhureiksi, siivoojiksi, autonkuljettajiksi, ja niin edelleen. He saapuvat usein yksin, erityisesti miehet, ja työskentelevät kovasti lähettääkseen rahaa kotimaahan jääneelle perheelle.  Expatit eli expatriaatit puolestaan tulevat maahan asiantuntijatehtäviin, esimerkiksi työskentelemään erilaisissa positioissa öljyalalla, tai sairaalaan lääkäreiksi tai hoitajiksi, tai opettamaan kansainvälisissä kouluissa. Expatit ovat usein länsimaalaisia, tosin eivät aina. Expatit saavat helpommin perheviisumin ja voivat tuoda mukanaan lähimmät perheenjäsenensä maahan asumaan – me kuulumme mieheni kanssa tähän jälkimmäiseen joukkoon. ”Expat” on sana, jolle suomessa ei oikein ole hyvää käännöstä. Wikipedia ehdottaa ”ulkomaantyöntekijää”, mutta se ei tunnu oikein luontevalta. Samainen Wikipedian artikkeli toteaa expatin määritelmäksi ”…henkilö, joka tilapäisesti tai toistaiseksi oleskelee maassa ja kulttuurissa, joka ei ole maa, jossa hän on kasvanut.” Tässä määritelmässä kuitenkin jää huomioimatta se ero, mikä esimerkiksi täällä on niin selvä expatin ja siirtotyöläisen välillä: karkeasti sanoen expateilla on rahaa ja asemaa, siirtotyöläisillä taas ei juurikaan kumpaakaan.

Expat-elämästä on tehty paljon tutkimuksia, graduja ja väitöskirjoja, sen verran erikoiseen asemaan se asettaa ihmisen. Kirjoitan tässä nyt muutamasta expat-elämää erityisesti leimaavasta piirteestä omasta näkökulmastani.

  1. Raha (ja asema)

    Exapteja Saudi-Arabiaan tuo erityisesti hyvä palkka ja hyvät työedut. Expateilla ympäri maailman on yleensä houkutteleva palkkataso ja hyvät edut, mutta Saudi-Arabia on erityistapaus, sillä maassa ei tarvitse maksaa lainkaan veroja. Niinpä kaiken tienaamansa saa suoraan palkkapussiin, mikä helpottaa säästämistä. Firmat yleensä myös maksavat asumisen ja terveydenhuollon, eli rahaa jää elämiseen paljon. Ja kun Saudi-Arabiassa ei juuri ole huvituksia – ei pubeja, ei teattereita, ei konsertteja, ei elokuvateattereita jne. – rahaa jää helposti säästöön, ellei sitten ala törsätä hulluna shoppailuun tai matkailuun. Saudi-Arabiassa palkan ja työetujen on oltava myös erittäin houkuttelevat senkin vuoksi, että maa muuten ei suurimmassa osassa ihmisiä ehkä herätä niin positiivisia mielikuvia. Yleisesti pohdituttaa turvallisuus ja terrorismin uhka, sekä naisten asema ja ihmisoikeudet. Nämä asiat on otettava huomioon, kun ihminen miettii muuttoa Saudi-Arabiaan.

    Expateja kohdellaan yleisesti ottaen täällä hyvin. Olen saanut tottua siihen, että valkoinen nainen on aina ”madam”, ja minulta odotetaan tiettyä asemaa. Olen aiemmin kertonut siitä, miten kauhistuneita opettamani tytöt olivat kun kerroin nuoruudessani olleeni au pair. Nannynä toimiminen olisi sauditytöille kauhistus, sen verran luokkayhteiskunnassa asumme, eikä valkoinen nainenkaan täällä ole nanny vaan se joka palkkaa nannyn avukseen. Expat ei kuitenkaan koskaan voi olla saudi – kansalaisuutta on käytännössä mahdoton saada, ja saudit ovat aina hierarkian huipulla. Tämän saa moni expat kokea työssään, jossa korkealle eteneminen voi olla mahdotonta. Johtotyöt on varattu saudeille, eikä kenelle tahansa saudeille, vaan oikeista suvuista tuleville saudeille.

    2. Matkustaminen

    Useimmat expatit matkustavat paljon, ja Saudi-Arabiassa asuvat expatit ovat varmasti erityisen matkustavaisia. Elämä saudeissa voi olla välillä melko tylsää huvituksen puutteiden vuoksi (ks. edellinen kappale), ja välillä ihminen kaipaa normaalia elämää – esimerkiksi että voi kävellä ulkona ja voi pukeutua normaaleihin vaatteisiin. Hyviin työetuihin kuuluu myös pitkät lomat. Nyt täällä alkaa olla myös taas niin kuuma, että mielelläni olisin juuri nyt jossain muualla tyttäreni kanssa. Eilen saavutettiin jo 41 asteen lämpötila ja kesää kohden se tästä vain pahenee.

    Hyvä palkka ja maan melko keskeinen maantieteellinen asema edesauttavat myös expatien matkustushaluja. ”Normaalissa” elämässä olisi asuntolaina maksettavana ja muita velvollisuuksia, mutta expat-elämä on kuin eräänlainen poikkeustila, jossa voi tehdä vähän mitä haluaa vapaa-ajallaan. Ja koska expat-elämä luultavasti myös loppuu jossain vaiheessa, sen ajan kun expatina on haluaa nähdä ja matkustaa mahdollisimman paljon. Myös se tosiasia että sukulaiset ja ystävät asuvat Suomessa lisää meillä matkoja Suomeen, yleensä useamman kerran vuodessa. Saudi-Arabiaan on niin vaikea tulla, että useimmiten me matkaamme Suomeen, tai sitten sukulaiset (tai kaverit) tulevat joihinkin lähimaihin. Olemmekin tänä vuonna matkustelleet jo paljon, olemmehan olleet Omanissa, Kuwaitissa ja taannoin olin tyttäreni kanssa mieheni työmatkalla mukana Kuala Lumpurissa. Ja lisää matkoja on tulossa runsaasti tänä vuonna.

    3. Ulkopuolisuus

    Niin kuin jo edellä kirjoitin, expat ei oikeastaan voi saada Saudi-Arabian kansalaisuuttta. Viisumi on väliaikainen ja töiden loppuminen (tai törttöily, esim. lakien rikkominen) johtaa siihen, että maasta on poistuttava nopeasti ja takaisin ei oikein voi tulla, kun turistiviisumia ei voi saada. Suurin osa tuntemistani saudeista on oikein mukavia, mutta en luultavasti koskaan tule ymmärtämään puoliakaan siitä, millainen tämä maa ja tämän maan kulttuuri oikeasti on. Ensinnäkään en puhu kovin hyvin arabiaa, toisekseen en ole muslimi, kolmanneksi olen aivan eri näköinen kuin saudit, ja neljännekseen en kuulu mihinkään saudiarabialaiseen sukuun. Täällä suku on yhä erittäin tärkeä, ja ihmisen sukunimestä voi päätellä yleensä paljon, mm. mistä ihminen on kotoisin ja jopa onko hän sunni vai shiia. Expat on kylässä Saudi-Arabiassa, ja se tehdään hänelle myös selväksi.

    Samaan aikaan expat on ulkopuolella siitä elämästä, mitä perhe ja ystävät elävät kotimaassa. Expat ei edes tiedä, tuleeko hän palaamaan kotimaahansa vai jatkaako hän jonnekin toisaalle. Samaan aikaan elämä kulkee vääjäämättä eteenpäin kotimaassa, ja esimerkiksi ystävyyssuhteiden ylläpito voi vaatia vähän vaivaa. Sukulaiset puolestaan eivät välttämättä ole mielissään, kun esimerkiksi lastenlasta saa nähdä niin harvoin. Ja kun expat tulee lomalle kotimaahansa, loma on tiukkaan aikataulutettu, jotta ehtisi nähdä mahdollisimman paljon ihmisiä ja tehdä niitä asioita, joita kotimaasta kaipaa. Expatin yhteisö on muut expatit, mutta sekin yhteisö elää koko ajan – joku muuttaa toisaalle tai pois maasta, joku saa uuden työn, joku saa kolmannen lapsen eikä jaksa vuoteen käydä missään, ja niin edelleen. Ja kaikki expatit tietävät sen, kuinka nopeasti lähtö maasta voi tulla. Muutos turvallisuustilanteessa tai vaikkapa öljyn hinnan dramaattinen lasku voi tarkoittaa nopeaakin poistumista maasta. Expatin toinen jalka onkin koko ajan ulkona ovesta.

Mainokset

Oman ja Muscat

Viimeksi kerroin Kuwaitin matkastamme, ja naapurimaihin tutustuminen jatkui pääsiäisen aikaan kun lähdimme koko perhe lomalle Omaniin ja maan pääkaupunkiin Muscatiin. Tapasimme samalla reissulla mieheni perhettä, ja heille pääsiäisen aika sopi hyvin matka-ajaksi, onhan silloin Suomessa lomaa. Arabimaissa ja erityisesti Saudeissa ei pääsiäistä vietetä vaan kyseessä oli aivan tavanomainen kevätviikonloppu. Olin kuullut etukäteen paljon hyvää Omanista, maata oli kehuttu kauniista luonnostaan ja ystävällisistä ihmisistään. Ja voin sanoa että molemmat pitivät kyllä paikkansa. Luonto oli erilaista kuin Saudeissa tai suurimmassa osassa arabimaita: toki oli aavikkoa, mutta oli myös vehreyttä ja vuoristoa. Muscat oli pääkaupunkina oikein miellyttävä rantakaupunki, joka oli siisti ja moderni, ja jossa pystyi ainakin paikoin myös kävelemään. Esimerkiksi Dubaista Muscat poikkesi siinä, että siellä ei ole pilvenpiirtäjiä. Talot näyttivät olevan suunnilleen maksimissaan kymmenkerroksisia, ja kaupunki oli paljon yhtenäisemmin rakennettu kuin monet kaupungit täällä Saudeissa (on tyypillistä, että hienon talon vieressä on tyhjä tontti täynnä roskia ja asutus ei ole yhtenäistä – kaupungit leviävät laajalle). Ihmiset olivat tosiaan mukavia, mitä siinä kuuden päivän matkan aikana nyt pystyi kansanluonteeseen tutustumaan. Suuri ero Saudeihin oli toki siinä, että naiset voivat pukeutua ja liikkua paljon vapaammin ja muutenkin tuntuu, että Omanissa meininki oli kaikin puolin paljon rennompaa. Maassa on myös selvästi osattua iskeä turismiin kiinni aivan eri tavalla kuin monessa muussa arabimaassa ja mekin olimme varanneet jo etukäteen kaksi järjestettyä reissua matkallemme.

Ensimmäinen järjestetty reissumme oli kaupunkiajelu Muscatissa, jossa käytiin (vaihteeksi) kaupungin isoimmassa moskeijassa, souqissa eli katumarkkinoilla, hedelmä- ja kalatorilla sekä Omanilaista elämäntapaa esittelevässä museossa ja katsomassa sulttaanin palatsia. Kiertoajelun päätteeksi oppaamme (joka oli erittäin puhelias nuori omanilaismies) vei meidät paikalliseen ravintolaan syömään lihaa ja riisiä, joka on kuulemma omanilainen perinneruoka. Ruoka syötiin lattialla istuen ja käsin, tosin me länsimaalaiset saimme myös ruokailuvälineet. Tyttäremmehän lähinnä sormiruokailee eli hänelle meininki oli tuttua, meillä muilla sormiruokailu sujui vaihtelevalla menestyksellä! Toinen järjestetty reissu oli koko päivän matka autiomaahan ja vuoristoon. Muscat on tosiaan vuorien ympäröimä ja Omanissa on muutenkin aika paljon vuoristoa. Maisemat olivat todella hienoja ja koska täällä on satanut poikkeuksellisen paljon tänä keväänä, monet vuoristopurot soljuivat varsin vuolaina. Matkallamme ylitimmekin useamman puron, jotka kulkivat tien yli – meillä oli onneksi Land Cruiserit alla. Osana retkeä oli ns. dune bashing eli eräänlainen rälläys autiomaassa. Hiekka-autiomaassa ajaminen on ihan oma taiteenlajinsa, hiekka luistaa alta ja siinä ajaminen on erilaista kuin muualla (tai näin olen ymmärtänyt, itse en aja lainkaan). Meillä oli taitavat kuskit, jotka oikein tarkoituksella ajoivat jyrkkiä hiekkajyrkänteitä ja revittelevit hiekassa. Hetkittäin olo oli kuin vuoristoradassa… saimme myös hieman kävellä autiomaassa ja ottaa kuvia, tosin keskipäivän auringossa ulkona autiomaassa ei viitsi olla pitkään, varsinkaan vauvan kanssa. Osana autiomaareissua kävimme myös beduiiniperheen luona juomassa kahwaa ja syömässä taateleita. Tämä oli toki turistiystävällinen beduiiniperhe joiden luona käy varmasti satoja vieraita joka vuosi – eräs tapa lisätä perheen tuloja, varmasti. Itselläni tosin aukesi hieman autenttisempi kuva beduiinielämään, sillä minut ohjattiin perheen oikeaan asuintelttaan imettämään – teltta, jossa joimme kahvia, oli selvästi se siistimpi vierasteltta turisteja varten. Olen imettänyt tämän vuoden aikana vaikka missä, mutta tämä vie kyllä voiton: istuin siellä lähinnä arabiaa puhuvien beduiininaisten keskellä viltillä, kärpäset pyörivät ympärillä ja muurahaiset jaloissa ja oli perkeleen kuuma. No, imetyshän on luonnollinen asia joka yhdistää naisia halki maailman!

20160325-IMG_4144

Autiomaassa rälläämässä

Autiomaasta tiemme vei vielä wadiin eli vuoristojoen uomaan. Omanissa on useita wadeja, osa on pieniä, osa isompia. Wadi, jolla me kävimme, oli yksi maan suurimpia – Wadi Bani Khaled – ja koska hiljattain oli tosiaan satanut, se oli myös todella täynnä vettä. Jopa siinä määrin, että wadin syvyydestä varoiteltiin uimareita. Emme sitten menneet uimaan, vaikka olin etukäteen siitä hieman haaveillut. Olin itse myös aika poikki jo siinä vaiheessa päivää, pienen lapsen kanssa matkustaminen vie mehut myös äidistä… Wadi oli myös todella täynnä kylpijöitä, niin turisteja kuin paikallisiakin – liekö perjantai eli vapaapäivä houkutellut tavanomaista enemmän ihmisiä paikalle. Olisin itse ehkä kaivannut hieman yksityisempää wadia, mutta se olisi varmasti tarkoittanut vielä pidempää ajomatkaa ja vaikeakulkuisempaa maastoa. Wadiin jossa nyt vierailimme joutui jo kapuamaan hiukan, missä oli omat haasteensa vauvan kanssa. Mutta hieno paikka yhtäkaikki, ja niin vehreää Saudeihin verrattuna!

20160325-IMG_4228

Wadi Bani Khaled

Näiden retkien lisäksi nautimme Muscatin ravintoloista, kävimme shoppailemassa ja rannalla sekä Muscatin hienossa oopperatalossa, jonne joskus haaveilen pääseväni katsomaan oopperaa iltapuku päällä (tässäpä pieni vinkki miehelleni!). Toki lomaan kuului myös hotellin altaalla makoilua, hotellin ravintolassa syömistä ja erityisesti meillä tyttären kanssa päiväunien nukkumista hotellihuoneessa. Kuten kirjoitin aiemminkin, lapsen kanssa on pakko ottaa välillä vähän rauhallisemmin. Vaikka matka oli aika lyhyt ja paljon jäi näkemättä, Omanista ja Muscatista jäi minulle erittäin positiivinen kuva. Muscat tuntui kaupunkina näistä arabimaiden isoista kaupungeista eniten sellaiselta, jossa voisin itse asua. Se ei ollut liian hektinen ja materialistinen kuten Dubai eikä se ollut kuiva kuten Kuwait, Manama taas on pieni kaupunki (vaikkakin kiva) ja Dohassa ei mielestäni ollut yhtä paljon tehtävää (tosin Dohassa kävimme nopeasti ja olin sairaana, joka voi vaikuttaa mielipiteeseeni). Haluankin palata Omaniin ainakin snorklaus- ja sukellusreissulle sekä yöpyä Omanin autiomaassa telttamajoituksessa.