Kuwait, kaupunki ja valtio

Kävimme mieheni ja tyttäremme kanssa kolmen päivän pikavisiitillä Kuwaitissa viime viikonloppuna. Meillä on ollut ajatuksena käydä kaikissa niissä naapurimaissa, joihin matkustaminen on turvallista – Jemen ja Syyria eivät siis kuulu matkustuslistalle, mutta muuten haluaisimme nähdä mahdollisimman paljon lähimaita täällä ollessamme. Nyt vuorossa oli siis Kuwait, joka on pieni valtio ja koostuu lähinnä pääkaupungista Kuwait Citystä. Itselleni Kuwaitista tulee ihan ensimmäisenä mieleen Persianlahden sota, joka on myös ensimmäinen sota jonka muistan lapsuudestani. Siitä uutisoitiin paljon Suomessakin ja pienen tytön mieleen on jäänyt palavien öljykenttien kuvat uutisista ja kummastus siitä, mitä se sota oikein on (kysymys, johon en vieläkään tiedä tyhjentävää vastausta). No, sota on onneksi taaksejäänyttä aikaa ja nykyisin Kuwait on jälleen vakaa ja varakas valtio. Matka Kuwaitiin ei meillä olisi ollut pitkä edes ajaen, noin neljän tunnin ajolla oltaisiin selvitty, mutta päätimme tällä kertaa lentää paikan päälle. Suurin syy oli se, että Saudi-Arabiassa on tällä hetkellä koulujen kevätlomaviikko joko käynnissä tai alkamassa pian, ja rajalla olisi voinut kestää kauan viisumi- ja tullimuodollisuuksissa. Saudit kun matkustavat paljon lomalla ollessaan. Viisumin saaminen lentokentälläkään ei ollut ihan niin yksinkertaista kuin voisi odottaa: viisumin sai ostamalla ja odottamalla, mutta ostotapahtumaa varten piti olla Kuwaitin dinaareja. Luottokortti ei siis käynyt, vaan käteistä piti olla – eikä mitä tahansa rahoja, vaan 1 ja 2 dinaarin seteleitä. Mieheni sai nostetuksi vain 10 dinaarin seteleitä pankkiautomaatista, ja ne piti käydä sitten rikkomassa kahvilassa pienemmeksi seteleiksi. Tässä vaiheessa vuoromme viisumitoimistossa oli jo mennyt, mutta onneksi virkailija otti meidät käsittelyyn vuoronumeromme jo mentyä. Eli jos päätätte matkustaa Kuwaitiin, varatkaa paikallista valuuttaa mukaan ja pieninä seteleinä!

Muuten Kuwait oli oikein toimiva, moderni ja siisti kaupunki, ainakin Saudeihin verrattuna. Hyvin kallis kaupunki myös: hotellit olivat todella kalliita, onneksi ravintolassa syöminen ja taksilla ajelu suhteessa hieman halvempaa. Takseissa tosin ei juuri koskaan ollut mittarit päällä ja maksoimmekin varmasti turistilisää niistä kerroista, kun taksilla ajoimme. Kuwait oli myös monella tapaa tyypillinen Arabian niemimaan kaupunki siinä mielessä että nähtävyyksiä ei ollut mitenkään valtavasti. Kuten muuallakin, kaupungilla ei voinut kauheasti kävellä ja paikallisten suurimmat huvit ovat shoppailu ja ulkona syöminen. Kuwait on myös muuten kuiva valtio, eli lennon jälkeen ei voinut matkan pölyjä huuhtoa alas oluella vaan oli tyytyminen alkoholittomiin juomiin. Toki Kuwaitissakin oli kuitenkin nähtävää. Nyt kun perheessä on vauva, matkasuunnitelmat täytyy pitää hieman yksinkertaisempina. Olin aiemmin melko kunnianhimoinen matkaaja: halusin lomalla nähdä mahdollisimman paljon ja suunnittelin tarkkaan etukäteen lomapäivien ohjelman. Nykyisin olen tyytyväinen, jos pötkön kanssa saa tehtyä yhden jutun päivässä. Kun huomioon pitää ottaa päiväunet, ruokailut ja yleinen jaksamisen taso, on tämä ollut toimiva taktiikka. Perjantaina tämä päivän yksi juttu oli se, että kävimme tutustumassa paikalliseen suureen – ja hienoon! – ostoskeskukseen nimeltä Avenues. Minulla oli tässä oma lehmä ojassa, sillä tarvitsin uusia kesävaatteita ja Saudeissa shoppailu on niin hankalaa, kun kaupassa ei voi sovittaa ja koskaan ei tiedä miten kaupat ovat auki. Mutta oli tässä ostarissa nähtävää myös miehelleni, joka ei niin shoppailusta välitä. Nimensä mukaisesti ostari koostui erilaisista avenueista, jotka oli nimetty sen mukaan millaisia kauppoja niillä oli. 1. Avenuella oli H & M ja muita halpakauppoja, 2. Avenuella sitten vähän parempaa, Prestige ja Grand Avenuella sitten Dioria, Chanelia ja muita kalliita merkkejä. On jotenkin tyypillistä arabimentaliteettiä jakaa ostari hinnan (ja laadun?) mukaan, ja Prestige ja Grand Avenuet olivat itsessään nähtävyyksiä kullattuine liikkeineen ja värikkäine suihkulähteineen. Arabimaissa raha saa näkyä ja pröystäily ei ole pahasta. Paikalliset ihmiset olivat myös todella tyylikkäästi pukeutuneita – Kuwaitissa oli myös naisilla enemmän valinnanvaraa pukeutumisen suhteen, sillä läheskään kaikki eivät pitäneet abayaa tai edes huivia. Peittävät vaatteet olivat kuitenkin suositus pukeutumiseen, mutta farkut ja t-paita kelpasivat ihan hyvin päällä minullakin. Mitä nyt näytin köyhältä paikallisiin rouviin verrattuna, jotka purjehtivat käytävillä Versacen huiveineen ja Louis Vuittonin laukkuineen!

IMAG3537

Avenuesin loistoa

Shoppailun lisäksi tutustuimme myös kaupungin akvaarioon, joka oli ihan mielenkiintoinen ja ilmeisesti Arabian niemimaan suurin. Olemme tosin mieheni kanssa käyneet todella isoissa akvaarioissa mm. Portugalissa ja Osakassa, joten niihin verrattuna akvaario ei nyt ollut mitenkään tajuntaaräjäyttävä. Mutta oli ihan hauska nähdä paikallista kalakantaa ja tyttärellemme tämä oli ensivisiitti akvaarioon. Hän pääsi koskettamaan pientä kilpikonnaakin – kilpikonna kyllä pelkäsi tyttöä, ja en tiedä miten paljon lapsemme paikasta vielä tajusi, sen verran pieni pötkö on vielä. Vähän isommille lapsille Kuwaitissa olisi muuten ollut paljonkin tehtävää, siellä on esimerkiksi aika runsaasti erilaisia museoita ja vesipuistoja. Kävimme myös tutustumassa Kuwaitin suurimpaan moskeijaan, Kuwait Grand Mosque nimeltään. Moskeijoissakin olemme jo käyneet monissa, mm. Bahrainissa ja Abu Dhabissa, ja Kuwaitin moskeija ei esimerkiksi Abu Dhabin moskeijaan verrattuna ollut mitenkään erityisen iso tai hieno. Kaunis kyllä, ja oli mielenkiintoista kuulla opastettu kierros siellä, mutta monet jutut olivat meille jo tuttuja. Islamista on kuitenkin tullut opittua aika paljon täällä ollessa. Jälleen minua kiinnosti ihmiset melkeinpä moskeijaa enemmän: näimme tyttöjen koululuokkia tutustumassa moskeijaan, samoin ison joukon kuwaitilaisia sotilaita (hieman kuumottavaa liikkua kamoasuisen mieslauman keskellä!) ja oppaamme oli skotlantilainen nainen, joka oli kääntynyt islamiin ja oli ilmeisesti naimisissa arabin, ellei jopa kuwaitilaisen miehen kanssa. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla miten hän koki muutoksen eurooppalaisesta, kenties kristitystä taustasta muslimiksi, äidiksi ja vaimoksi Kuwaitiin. Mutta enhän minä sellaista kehdannut kysyä tuntemattomalta ihmiseltä, joten nämä mietteet jäivät omikseni.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s