Pyhä äiti, paha työ

Kun ihmisestä tulee vanhempi, elämä muuttuu melko perinpohjaisesti. Yht’äkkiä oletkin vastuussa pienestä ihmisestä, josta ei aina oikein tiedä mitä se haluaa ja miksi se itkee ja miksei se nuku. Myös ihmisen asema yhteiskunnassa muuttuu: yksilökeskeisestä aikuisesta tuleekin vanhempi, osa jatkumoa jossa kasvatetaan uutta sukupolvea. Ja yhteiskunnalla on myös paljon sanottavaa siitä, miten kasvattaa sitä uutta sukupolvea; miten ruokkia ja vaatettaa pieni ihmistaimi, millaisia virikkeitä sille antaa, kuinka lukea ja leikkiä sen kanssa, kuinka olla osallistuva vanhempi ja tukea varhaista vuorovaikutusta ja niin edelleen. Erityisesti äidit tuntevat (ottavat?) helposti paineita siitä, miten lapsenkasvatus sujuu. No eivät toki kaikki äidit, mutta myönnän että itse kuulun siihen kiltin tytön kategoriaan, joka haluaisi vanhemmuudessakin onnistua 110 prosenttisesti – eikä se tietenkään onnistu, minultakaan.

Nämä mietteet ovat olleet mielessäni pitkään seuratessani lasten kasvatusta täällä Saudi-Arabiassa ja toisaalta Suomessa. Raskausajan seurasin Suomen (eli THL:n) ohjeita siitä, mikä on sopivaa ravintoa raskaana olevalle. Monet ohjeista olivat täysin tuntemattomia täällä, esimerkiksi pehmeiden juustojen syönti ei ole millään kieltolistalla täällä eikä siitä kukaan ole koskaan kuullutkaan. Nyt kun tyttäremme syö jo kiinteää ruokaa olen yrittänyt yhä seurata THL:n ravinto-ohjeita lapsille, mutta hankalaksi käy esimerkiksi vain kotimaisten (eli suomalaisten) marjojen ja kasvisten käyttö täällä kokkaillessa… Vakavasti puhuen erot ohjeissa kummastuttavat nuorta äitiä. Suomessa ei suositella pinaattia alle 1-vuotiaalle, täällä taas lastenlääkäri ohjeisti erikseen lisäämään pinaattia lapsemme ruokavalioon, jotta hän saisi rautaa. Kuka on oikeassa? Kaikkia ohjeita ei millään voi seurata tunnollisinkaan äiti, koska neuvot ovat keskenään niin ristiriitaisia. Ja anna olla jos eksyt internetin äitien keskustelupalstalle – sen jälkeen ei vettäkään uskalla juoda, kun kaikesta saa syövän tai vähintään munuaisvaurion tai muoviyhdisteitä elimistöön tai ainakin tuotteen hiilijalanjälki on raskas ja se on epäeettisesti tuotettu. Joskus kummastelen miten oma ikäpolveni on yhä elossa, minusta kun tuntuu ettei lapsuudessani syöty luomutuotteita vaan vedettiin hyvällä omallatunnolla nakkeja ja ranskiksia!

Suomessa neuvotaan myös lähi- ja ihokontaktiin pienen lapsen kanssa niin paljon kuin mahdollista. Lapsi kokee hylätyksi tulemista jos lähihoitaja (erityisesti äiti) jättää lapsen pitkäksi aikaa jonkun muun hoitoon. Eräs yleisesti käytetty ohje Suomessa on että lapsi voi olla jonkun muun kuin vanhempiensa hoidossa niin monta tuntia  kun hän on vanha. Eli esimerkiksi kohta 7 kuukautta vanha tyttäremme voisi olla 7 tuntia hoidossa jossain muualla. Sitten sanotaan myös että 9 kuukauden ikäisellä lapsella on paha eroahdistus ja siksi alle 1-vuotiasta ei pitäisi laittaa hoitoon, ja onpa ollut puheenvuoroja siitäkin että alle 2-vuotiasta ei pitäisi hoitoon laittaa ollenkaan. Kun vertaa Suomen keskustelua ja ohjeita siihen miten lapsia täällä kasvatetaan ei voi kuin hämmästellä. Saudi-Arabiassa suurella osalla perheitä on nanny tai pari lapsia hoitamassa. Vanhemmat eivät välttämättä näe lapsiaan paljoakaan päivän aikana, sillä nanny hoitaa lapsen pukemisen, syöttämisen, pesut ja nukuttamisen. Vanhemman tai erityisesti äidin lähi- ja ihokontaktista ei täällä taideta niin hirveästi puhua… ja imettäminenkin on harvinaista, vaatisihan se erityisesti alkuun tuntikaupalla lapsen sylissä pitoa ja imetys julkisilla paikoilla on vaikeaa, ellei mahdotonta. Kuulin taannoin erityisen shokeeraavan tarinan siitä, kuinka pienen lapsen täällä voi jo jättää hoitoon. Ystäväni ystävä, saudinainen, oli saanut lapsen ja lähtenyt jo viikon päästä synnytyksestä lomalle Kreikkaan. Kun ystäväni ihmetteli että aika rohkeaa lähteä vasta viikon ikäisen vauvan kanssa lomalle, kävi ilmi että eihän vastasyntynyt mukana ollut vaan vauva oli jäänyt kotiin hoitoon nannyn luo loman ajaksi. Mitäköhän Suomen neuvolassa tästä sanottaisiin? Toteutuikohan varhainen vuorovaikutus tässä? Ylipäänsä täällä äitiyslomat ovat lyhyet, yleensä maksimissaan 3 kuukautta. Eli jos äiti on mukana työelämässä, lapsi laitetaan hoitoon jo ensimmäisten elinkuukausien aikana. Itse vältin töihin paluun sillä että otin sapattivuoden (huom. palkattoman!), sillä en halunnut laittaa tytärtäni hoitoon kolmen kuukauden ikäisenä. Mutta menevätkö nämä lapset pilalle kun heidät laitetaan hoitoon niin nuorena? Täällä usealla ihmisellä ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoa. Filippiinikollegoideni on pakko palata töihin tai rahaa ei tule perheeseen äidin osalta, ja palkkaa tarvitaan kipeästi. Suomessa on hyvä vaatia pitkää äitien kotonaoloa kun yhteiskunta osallistuu kustannuksiin, mutta näin ei ole hyvin suuressa osaa maailmaa.

Pitkän alustuksen jälkeen pääsen viimein itse asiaan: olen heittäytymässä huonoksi äidiksi ja palaamassa näillä näkymin pirulliseen työelämään ensi syksynä, kun tyttäremme on reilun vuoden ikäinen. Ja kyllä, tytär menee päiväkotiin, tosin vain aamupäiviksi. Suunnitelmissani on palata opettamaan samaan kouluun jossa opetin aiemminkin, ja nyt näyttää siltä että osa-aikainen työsuhde voisi onnistua, tosin neuvottelut työsuhteesta ovat vielä kesken ja mitä vaan voi tapahtua ennen syksyä. Päiväkoti, johon tyttäremme olisi menossa, on englanninkielinen, eli tytär oppisi siinä samalla sitten englantia (jälleen yksi potentiaalinen syyllistymisen paikka on tosin siinä, että kuuleehan tytär tarpeeksi myös sitten suomea…). Toki ideaalimaailmassa mieheni voisi ottaa vanhempainvapaata ja jäädä edes joksikin aikaa koti-isäksi kun minä palaan töihin, mutta täällä ei olla niin edistyksellisiä että miehet jäisivät kotiin hoitamaan lapsia kun vaimot käyvät töissä. Isyyslomaakin tuli aikoinaan vain se yksi päivä. Työelämä on ollut paljon mielessäni nyt siitäkin syystä että entisessä työpaikassani on mittavat irtisanomiset edessä. Jos olisin jäänyt Suomeen ja edelliseen työpaikkaani, minut olisi mitä luultavammin irtisanottu, olinhan vuosikausia pätkätyöläinen. Eli saan olla tyytyväinen siihen, että joku haluaa minut täällä vieraassa maassa työllistää, sama ei välttämätä olisi tapahtunut Suomessa. Mutta ennen kaikkea haluan palata töihin: vaikka olen äiti, olen myös yksilö, jolla on taitoja ja haaveita siitä, miten työurani kehittyy ja miten minä kehityn ihmisenä. Ja itsekäs, paska mutsi voi lohduttautua sillä, että työssäkäyvien äitien tyttäristä kasvaa menestyneempiä kuin muista ikätovereistaan, he tienaavat parempaa palkkaa ja etenevät muita todennäköisemmin johtotehtäviin, näin sanoo tutkimus.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s