Inhimillisiä tekoja

Minulla oli ensin ajatuksena kirjoittaa tällä viikolla siitä, kuinka olen ollut nyt vuoden Saudi-Arabiassa. Vuosipäivä tänne muutosta on torstaina, ja vuodessa on tosiaan tapahtunut hirveän paljon – muutto uuteen maahan, sopeutumista erilaiseen kulttuuriin, uusia ystäviä, uusi työ, paljon matkoja ja ehdottomasti elämää mullistavampana asiana tyttären syntymä. Tällaista vuotta minulla ei ole koskaan ollut enkä tiedä tuleeko koskaan enää yhtä tapahtumarikasta vuotta. Se jäänee nähtäväksi. Muuttoa tänne en ole oikeastaan katunut, vaikka hetkittäin elämä täällä on tuntunut hankalaltakin. Hyvät kokemukset ovat ainakin vielä kuitenkin peitonneet ne huonot, ainakin tähän saakka. Emme ole mieheni kanssa käyneet Suomessa vielä kertaakaan sitten lähtömme ja molemmat odotamme matkaa Suomeen, joka on luvassa pian.

Sen sijaan että kirjoittaisin itsestäni, päätin kuitenkin kirjoittaa tänään inhimillisyydestä. Seuraan tiheään uutisia Suomesta ja muualta maailmalta, enkä ole minäkään voinut välttyä uutisilta Eurooppaan saapuvista pakolaisista ja heidän kohtaloistaan. Ihmisten ahdinko ja auttamisen tärkeys on mielessäni tänään hieman eri syistä tätä kirjoittaessani. Heräsimme sunnuntai-aamuna hälytysajoneuvojen ääneen ja havahduimme siihen, että talomme vieressä olevassa asuntorakennuskompleksissa oli tulipalo. Mehän asumme mieheni firman vuokraamassa kerrostalossa, jossa suurin osa ihmisistä on saman firman työntekijöitä. Tien toisella puolella on hieman samantyyppinen mutta vielä isompi kerrostalorykelmä, johon on asutettu saman firman työntekijöitä lisää. Tilanteen vakavuus selvisi viimeistään siinä vaiheessa kun lähdin mieheni kyydillä kohti lääkäriä – minulla oli synnytyksen jälkitarkastus ja mieheni vei minut sairaalaan matkalla töihinsä. Matkalla näimme kuinka kerrostaloista nousi paksu savu ja kuinka pelastusajoneuvot yrittivät päästä auttamaan ihmisiä. Tilanne ei ollut juuri parempi siinä vaiheessa kun palasin muutaman tunnin päästä sairaalasta. Talo paloi yhä, ja nyt paikalle oli ilmestynyt helikoptereita. Ihmisiä oli jäänyt loukkuun talon katolle ja ilmeisesti osa oli epätoivossaan yrittänyt myös hypätä parvekkeilta.

Sunnuntai meni epäuskon vallassa. Oli suorastaan absurdia voida seurata pelastustöitä omasta kodistaan ja kuunnella koko päivä helikoptereiden ja pelastusajoneuvojen ääntä. Talossamme olevassa kahvilassa kokoontui huolestuneiden rouvien joukkio – miehethän olivat töissä – ja mitä pidemmälle päivä kului, sitä vakavammaksi ilmeet muuttuivat. Pelastus- ja sammutustyöt jatkuivat koko päivän, ja pikkuhiljaa alkoi käydä selväksi, että kuolonuhreilta ei ole vältytty. Tällä hetkellä kuolleiden lukumäärä on 11, ja yli 200 ihmistä on loukkaantunut. Palon syytä ei vielä tiedetä, ainoastaan se että palo alkoi kellareista ja autotalleista, ja sankka savu levisi sieltä sitten ympäri taloa.

Kun tulipalo tulee näin lähelle omaa kotia, sitä alkaa luonnollisesti miettiä miten me olisimme selvinneet samanlaisesta tilanteesta. Samaa miettivät varmasti monet muutkin tässä rakennuksessa. Lisäksi se, että tunnemme ihmisiä tulipalon kohteeksi joutuneesta talosta lisää ahdistuneisuuden tunnetta. Tähän mennessä emme ole onneksi kuulleet että kukaan meidän tuttumme olisi menehtynyt tulipalossa. Koska tulipalo ja erityisesti savu vaurioitti pahasti koko kerrostalojen rykelmää, tuhannet ihmiset ovat nyt myös kodittomia. Osa on siirretty hotelleihin, osa muihin firman leireihin. Koska monella tuli äkkilähtö kotoaan, ihmisillä ei ole juuri mitään mukanaan. Suuri pula on kengistä, huiveista ja abayoista sekä hygieniatarvikkeista. Meidän talostamme on lähtenyt apupaketteja, joihon toivotaan erityisesti hammasharjoja, vaippoja ja muuta sen sellaista. Evakuoituoitujen joukossa on paljon pieniä lapsia. Mekin kokosimme erityisesti pienelle vauvalle sopivan paketin tyttäremme tavaroista: vaatteita, vilttejä, kynsisakset ja harja, vauvashampoota, vaippoja ja kosteuspyyhkeitä. Meillä on niin paljon pienen lapsen tavaraa että mielellämme lahjoitimme osan niitä tarvitseville. Lisäksi pakkasimme aikuisille hammastahnaa ja muuta sen sellaista, mitä löytyi avaamattomana kaapista.

Tunnelmat ovat luonnollisesti hyvin järkyttyneitä. Ihmiset ovat myös vihaisia, sillä palaneen rakennuksen paloturvallisuus ei ollut ajan tasalla ja pelastustöissä oli monia hankaluuksia. Paloautot eivät esimerkiksi päässeet kunnolla talolle saakka, koska se on rakennettu niin lähelle muita rakennuksia ja kapean tien päähän. Tällaisia virheitä ei saisi sattua. Mieheni firmalle tämä on myös iso takaisku, sillä tämäntyyppiset tapahtumat saavat ihmiset pakkaamaan tavaransa ja lähtemään. Lähes kaikki palaneen talon asukkaat ovat muualta kuin Saudi-Arabiasta ja muuttaneet tänne työn perässä. Kukaan ei halua jäädä asumaan paikkaan, jossa oma tai perheen turvallisuus on uhattuna.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s