Pikku-bint

Sitten viime kirjoitukseni perheemme on kasvanut yhdellä uudellä jäsenellä. Meille syntyi tytär reilu viikko sitten, ja nyt ihmettelemme elämää pienen vauvan vanhempina. Tarkoituksenani ei ole varsinaisesti alkaa pitää vauvablogia vaan kirjoittaa yhä kaikesta mahdollisesta mitä täällä näen ja koen. Toki lapsen saaminen on iso asia ja ehkä vielä hiukan isompi asia kaukana omasta perheestä ja ulkomailla. Ajattelinkin tänään kirjoittaa vähän siitä, millainen kokemus oli synnyttää ulkomailla, ja kaikista maailman paikoista vieläpä Saudi-Arabiassa.

Koko raskauden ajan paikallinen terveydenhuolto oli stressannut minua jonkin verran. Ei siksi, että hoito itsessään olisi huonoa, vaan siksi että lääkäriaikojen varaaminen oli niin vaikeaa ja ylipäänsä terveydenhuollon hallinnollinen puoli tuntuu olevan vähän niin ja näin. Usein vastaanottovirkailijat eivät puhu hirveän hyvää englantia ja välillä heitä ei myöskään juuri kiinnosta auttaa – minuakin pompoteltiin monelle eri lääkärille, käskettiin soittamaan päivittäin peruutusaikojen perään, ja lopulta kun pääsin sairaalaan, lääkäri olikin sairaana ja jouduin palaamaan tyhjin käsin kotiin. Saudeissa on yleensäkin kaikkien asioiden hoitaminen tällaista, mutta kun kyseessä on oma ja lapsen terveys, se stressaa. Täällä on myös valtavan suosittua synnyttää lapsi keisarinleikkauksella – sitä pidetään helppona tapana synnyttää, kun päivänkin voi valita itse. Kieltämättä täällä ei myöskään juuri tunneta kotisynnytyksiä tai luonnollisia tapoja lievittää synnytyskipuja, joten sektio saattaa vaikuttaa siksikin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Omassa sairaalassani ei esimerkiksi ollut mahdollista kävellä edes normaalin synnytyksen aikana (jatkuva tarkkailu vuoteessa), eikä mistään vesisynnytyksistä tai jumppapalloista ollut puhettakaan. Eipä olekaan siksi ihme, että yli 90 % synnyttäjistä täällä valitsee epiduraalipuudutuksen ja suuri osa tosiaan haluaisi myös saada lapsensa sektiolla.

Tyttäremme oli sen verran itsepäinen tyyppi ettei halunnut kääntyä millään oikein päin kohdussa. Kääntämistäkin yritettiin, mutta tyyppi istua jäpitti tiukasti paikallaan. Niinpä omalla kohdallani synnytys oli kuin olikin se keisarinleikkaus eli sektio. Itse olisin paljon mieluummin synnyttänyt niin sanotusti normaalisti, joten erosin tässä useasta arabinaisesta. En ollut koskaan ollut aiemmin leikkauksessa, joten sektio jännitti aika lailla etukäteen. Onneksi sain sektioajan niin viime tingassa, etten juuri ehtinyt panikoida: edellisenä päivänä lääkäri arvioi, että huomenna aamulla leikkaukseen ja that’s it. Aamu alkoi kuitenkin perussekoilulla: sektioaika oli kahdeksaksi, mutta jostain syystä anestesialääkäri ei suostunut leikkaukseen ennen puoltapäivää. Niinpä vietin sairaalassa useamman tunnin leikkaukseen valmisteltuna  (joka tosin on hyvin lyhyt aika verrattuna normaaliin synnytykseen, joka voi kestää päiviä, tiedän). Lisäksi kun anestesialääkärini lopulta paikalle saapui, hän haukkui hoitajani aivan pystyyn, ”she’s new and she doesn’t know what she is doing”. Juuri se mitä haluat kuulla ennen leikkausta… Täällä muutenkin lääkärit saattavat olla todella tylyjä hoitajia kohtaan. No, itse sektio meni niin hyvin kuin leikkaus voi mennä, mutta säästän lukijoitani graafisimmilta yksityiskohdilta. En edes pyörtynyt, vaikka koko tapahtuma oli surrealistisin – ja samalla myös hienoin – kokemus jossa olen koskaan ollut osana, saimmehan tyttäremme turvallisesti maailmaan sen avulla. Epiduraalipuudutus ei jostain syystä meinannut heti toimia ja sen vaikutusta jouduttiin odottamaan pitkään. Lisäksi sen vaikutus katosi minulla nopeammin kuin normaalisti, joten siinä vaiheessa kun mahaa karsittiin kokoon sain morfiinia. Morfiinista ja sen tuottamasta välittömästä hyvänolon tunteesta sanottakoon sen verran, että ei ihmekään että ihmiset jäävät siihen koukkuun…

Vietimme sairaalassa kolme vuorokautta, sillä sektion jälkeen äitiä ja lasta tarkkaillaan hieman pidempään. Tytärtämme kutsuttiin sairaalassa nimellä bint + mieheni sukunimi. Bint tarkoittaa arabiaksi tyttöä tai tytärtä. Koska syntymätodistukseen tarvittiin nimi jo sairaalassa, meillä oli kyllä jo nimi hänelle mietittynä. Suurin osa sairaalan muista synnyttäneistä oli arabeja, joten meidän sinisilmäinen tyttäremme sai aikaan hurmioituneita huokauksia hoitajissa (joista suurin osa on kotoisin Filippiineiltä, Etelä-Afrikasta ja muista arabimaista). Vietimme sairaala-ajan jaetussa huoneessa, sillä perhehuoneita ei täällä oikein tunneta. Periaatteessa miestäni koski sairaalan vierailuajat, mutta niistä kyllä joustettiin, koska hän oli ainoa vierailijani. Saudisynnyttäjillä vierailuajoissa oltiin tarkempia, sillä perheet ovat niin valtavan suuria, että vierailijoita voi helposti olla kymmenenkin paikalla. Ensimmäisenä yönä huonetoverinani oli hyvin nuori saudinainen, joka oli juuri saanut esikoisensa, ja mitä ilmeisemmin myös keisarinleikkauksella, koska hän liikkui niin huonosti. Hänellä oli mielenkiintoinen asenne koko hommaan: aina kun kuulin hänen soittavan hoitajille, hän halusi lisää särkylääkettä. Hoitajat joutuivatkin taistelemaan hänen kanssaan paljon siitä, että loputtomiin särkylääkkeitä ei voi ottaa ja parasta toipumisen kannalta olisi se, jos hän vain lähtisi liikkeelle. Varsinkin filippiinohoitajien oli vaikea sanoa vastaan saudinaiselle luokkayhteiskunnan rakenteiden vuoksi, joten näitä keskusteluja oli mielenkiintoista seurata. Toisen yön sain viettää onneksi yksin, sillä se oli vaikein yö tähän mennessä pikku-bintin kanssa. Olin yhä todella kipeä leikkauksesta ja sängystä ylösnousu oli tuskaa, mutta lasta piti kuitenkin hoitaa ja tytär oli todella kärttyinen koko yön (hänen puolustuksekseen sanottakoon että sen jälkeen yöt ovat sujuneet paljon rauhallisemmin). Kolmantena päivänä kävely jo luonnistui ja silloin sain huonetoveriksi vähän vanhemman saudinaisen, joka otti homman aika rennosti, nukkui lähinnä koko ajan. Sinänsä tämä ei ollut ihme, sillä kuulin hänen miehensä selittävän hoitajalle, että kyseessä on heidän 9. lapsensa. Siinä vaiheessa ehkä olo vastasyntyneen kanssa sairaalassa tuntuu lomalta verrattuna kotona odottavaan lapsipesueeseen!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s