Ramadan kareem!

Tervehdys maasta, joka on rauhoittunut Ramadanin eli pyhän kuukauden viettoon! Muslimit uskovat, että koraani paljastettiin ihmisille Ramadanin aikana, ja siksi tämä kuukausi on erityisen pyhä. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka Saudi-Arabiassa seurataan kahta eri kalenteria: länsimaalaista versiota, jonka mukaan eletään vuotta 2015, ja sitten muslimien omaa kuukalenteria, joka alkaa profeetta Muhammedin paosta Mekasta Medinaan. Jälkimmäisen kalenterin mukaan eletään vuotta 1436, ja koska kuukalenterin vuosi on hieman lyhempi kuin gregoriaanisen kalenterin vuosi, Ramadanin ja muiden kuukausien ajankohta muuttuu vähän joka vuosi. Tänä vuonna Ramadan alkoi 18.6. ja näillä näkymin loppuu 17.7. Ramadanin loppua merkkaa uuden kuun reunan näkyminen, ja siksi kuukauden loppuminen ei ole täysin varmaa ennen kuin uusi kuu todella nähdään.

Suurin osa lukijoista tietäneekin, että Ramadanin aikana paastotaan. Kaikkien terveiden aikuisten muslimien tulisi paastota auringonnoususta auringonlaskuun. Esimerkiksi tänään aurinko nousi täällä vähän vaille viisi aamulla ja aurinko laskee puoli seitsemän jälkeen illalla. Koko tänä aikana ei siis tulisi syödä eikä juoda mitään – edes vettä ei saa juoda, joka tuntuu vaikealta varsinkin nyt kun Ramadan osuu kuumimpaan kesään. Paastoaminen ei tietenkään koske ei-muslimeita, mutta julkisilla paikoilla syöminen ja juominen on kielletty yhtä kaikki kaikilta. Myös ravintolat ja kahvilat pysyttelevät kiinni iltaan saakka, eli ulkona syöminen on tehty silläkin tavoin hankalammaksi. Onneksi monet ruokakaupat ovat kuitenkin olleet päiväaikaan auki, ja talossamme oleva ruokakauppa on auki normaalisti aamusta iltaan, rukousaikoja lukuunottamatta. Ruokaa ei ole tarvinnut siis hamstrata öisin, kuten etukäteen pelkäsin. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että minulla alkoi kesäloma viime viikolla töistä ja olen voinut syödä ja juoda oman kodin seinien sisällä milloin haluan. Olen tosin ollut tällä viikolla muutaman ekstrapäivän auttelemassa töissä, ja silloin syöminen ja juominen on täytynyt tehdä muualla kuin muslimityökavereideni katseiden alla. Monilla työpaikoilla on omia tiloja syömistä ja juomista varten niille, jotka eivät paastoa – ”sin rooms”, kuten mieheni totesi… Minua paastoaminen ei koskisi tänä vuonna vaikka olisinkin muslimi, sillä paastoaminen koskee tosiaan vain terveitä aikuisia, raskaana oleminen on yksi poikkeus paastoamisen vaatimukseen. Olen silti yrittänyt pitää välipalani ja  juomapulloni piilossa julkisilla paikoilla, sillä en halua aiheuttaa ongelmia tai närää niissä, jotka paastoavat. Kävin eilen iltapäivällä shoppailemassa työkaverini kanssa (kauppakeskukset aukeavat Ramadanin aikana iltapäiväksi ravintoloita ja kahviloita lukuunottomatta, ja illalla uudestaan sitten kaikkinensa) ja join aina välillä salaa vettä vaaterekkien välissä, kun kukaan ei nähnyt… asioita, joita ei ehkä ihan heti tulisi miettineeksi Suomessa!

Ramadan vaikuttaa täällä monella muullakin tapaa yhteiskuntaan. Koska muslimit eivät syö tai juo päivän aikana, kaupunki herää eloon vasta illalla kahdeksan yhdeksän maita. Iltarukous on yli tunnin mittainen, sillä ilmeisesti Ramadanin aikana luetaan koko koraani ääneen, ja hartaiden muslimeiden odotetaan joka tapauksessa lukevan koko koraani tämän kuun aikana, joka vuosi. Öisin muslimit syövät ja juovat varastoon, ja näin eilen yhden muslimityökavereistani, joka kertoi menevänsä nyt Ramadanin aikana neljän maita aamulla nukkumaan ja heräävänsä kymmeneltä aamulla (sivumennen mainiten hän kertoi myös yrittävänsä rajoittaa kiroiluaan tämän kuun aikana – musliminaiseksi hän kiroilee aikalailla, ja Ramadanin aikaan pitäisi pyrkiä puhdistautumaan myös mieleltään, ei vain ruumiiltaan). Muslimit tekevätkin pyhän kuukauden aikana yleensä lyhyempää työpäivää – koulussamme toimistotyöntekijät, jotka ovat siis yhä töissä, työskentelevät nyt vain 10-14, normaali työpäivä olisi 7.30 – 16.00.  Mieheni työpaikalla työt alkavat 7.00 kuten aina, mutta muslimit pääsevät töistä jo 13.00, kun taas ei-muslimeilla päivä jatkuu normaalisti kello 16.00 saakka. Yleensä ottaen työtahti rauhoittuu kuitenkin kaikilla – paljoa ei odoteta saatavan tehtäväksi, kun niin suuri osa työntekijöistä on todella väsyneitä, nälkäisiä ja janoisia. Koko yhteiskunta hiljeneekin Ramadanin ajaksi. Lisäksi liikenneonnettomuudet pahenevat, kun ihmiset ajavat tokkuraisin, eli liikenteessä saa nyt olla ekstravarovaisena.

Ramadaniin kuuluu myös juhliminen oleellisena osana. Öisin tavataan perhettä ja ystäviä ja syödään ja juodaan runsaasti. Ei olekaan ennenkuulumatonta, että pyhän kuun aikana osa muslimeista lihookin – yöllä syödään niin paljon varastoon, että päivällä jaksettaisiin paastota. Ramadanin aikaan monissa kaupoissa on myös alennusmyynnit, yksi syy eiliselle shoppailureissulleni olikin käydä tarkastamassa alennusmyyntien saldo. Monet kaupat, ravintolat ja rakennukset on koristeltu omin Ramadan-koristeluineen ja myynnissä on muun muassa Ramadan-lyhtyjä ja muuta tilpehööriä. Varsinkin sitten, kun Ramadan loppuu juhliminen saa vallan, sillä sitten on luvassa yksi vuoden Eid-juhlista. Eid-juhlat ovat kansallisia pyhäpäiviä ja painoarvoltaan kuin meidän joulumme, eli juhlallisuudet ovat suuret. Kaikilla on myös vapaata silloin, mieheni on vapaalla viikon verran tämän seuraavan Eidin aikaan, jota odottelemme molemmat jo suuresti. Ramadan on kuitenkin monelle länsimaalaiselle otollinen aika pitää lomaa, erityisesti nyt kun se on osunut kesäkuukausiin viime vuosina. Mekin olisimme varmasti lähteneet Suomeen tai jonnekin muualle lomanviettoon, jos emme odottaisi perheenlisäystä tässä lähiviikkoina. Seuraavaa Ramadania en kuitenkaan aio viettää ainakaan kokonaisuudessaan Saudi-Arabiassa.

IMAG0404

Talomme ala-aulan Ramadan-koristeluja

Mainokset

Valmistujaiset

Suomessa kouluvuosi on jo loppunut ja oppilaat ovat kirmanneet kesälaitumille, mutta Saudi-Arabiassa ainakin osassa kouluja koulua on jäljellä viikko tai pari. Täällä on monenlaisia kouluja: ensinnäkin on ns. govermental schools, eli valtion ylläpitämät koulut, joissa opetuskieli on arabia. Sitten on erilaisia kansainvälisiä kouluja, esimerkiksi brittiläinen, ranskalainen tai aasialainen koulu, joissa opetuskieli on useimmiten englanti, mutta myös muita kieliä käytetään. Myös isoilla firmoilla saattaa olla omia koulujaan. Kuten olen ennenkin maininnut, minun koulussani käytetään amerikkalaista opetusohjelmaa, tosin Saudi-Arabiaan sovellettuna siten, että pakollisia aineita on arabian ja islamin opiskelu. Kaikkien oppilaiden tulee oppia ainakin jonkinverran arabiaa ennen kuin voivat päättää valitsevatko kieliopinnoissa jatkaa arabiaa vai aloittaa ranskan opiskelun. Islamia opiskellaan kahdessa eri ryhmässä: muslimeille on oma ryhmänsä, mutta islamia opetetaan myös lapsille, jotka eivät ole muslimeita. Painopisteet ovat hieman erilaisia näissä ryhmissä, mutta koska minä en ole muslimi, en oikein voi opettaa islamia – se on haram eli kiellettyä. Ei sillä että minulla olisikaan kompetenssia opettaa tätä ainetta.

Meidän koulumme lopettaa kouluvuoden ensi viikolla, ja minä jään vielä sen jälkeen muutamaksi ylimääräiseksi päiväksi töihin. Suurin osa opettajista lentää melko heti koulun loppumisen jälkeen kotimaihinsa kesän viettoon, mutta minulla on edessä kesän vietto Saudeissa ja voin siksi hyvin auttaa viimeisissä koulun sulkemista koskevissa järjestelyissä. Oppilailla on viimeinen päivä koulua ensi tiistaina, lukuunottamatta senioreita eli 12. luokkalaisia, joilla koulu loppui jo viime viikolla. Meillä olikin lauantaina valmistujaiset eli graduation. Koska olen opettanut jonkin verran senioreita ja koska minua kiinnosti nähdä amerikkalainen/saudiarabialainen valmistujaisseremonia, ilmoittauduimme mieheni kanssa mukaan valmistujaisillalliselle. Täällä tosiaan valmistujaisia vietetään nimenomaan illallisen merkeissä, eli kyseessä on vähän erilainen juhla kuin suomalaisissa kouluissa vietettävä kevätjuhla ja valmistujaiset, jotka ovat tyypillisesti aamulla.

Koska kyseessä on amerikkalaista opetusohjelmaa käyttävä koulu, oli valmistujaisissakin monia amerikkalaisena piirteitä. Ensinnäkin oppilaat pukeutuivat siniseen kaapuun ja valkoiseen lakkiin, jonka tupsu siirrettiin oikealta vasemmalta siinä vaiheessa, kun he olivat saaneet diplominsa eli todistuksensa. Minäkin pääsin kokeilemaan kaapua ja lakkia muutama viikko sitten kun otimme senioreiden valmistujaiskuvia. Kaapu ainakaan ei ole mikään IMAG0353_1mairittelivin vaatekappale maailmassa, mutta monet senioritytöt olivat kompsensoineet vaatteen epäistuvuutta laittamalla jalkaan aikamoiset killer heelsit eli korkoa ja kimallusta löytyi kengissä. Muutenkin juhlapukeutuminen täällä on aina todella näyttävää – arabit rakastavat juhlia ja pukeutua parhaimpiinsa. Amerikkalaista vaikutusta oli myös se, että valedictorian eli luokan paras oppilas piti puheen, ja ylipäänsä kaikenlaisia palkintoja jaettiin runsaasti ja puheita pidettiin paljon. Koska kyseessä oli ns. sekatilaisuus eli paikalla oli sekä miehiä että naisia, pukukoodi oli peittävä mutta kuitenkin länsimaiset vaatteet salliva.  Mitään liian lyhyitä tai paljastavia mekkoja ei olisi oikeastaan saanut olla, tosin osa tyttöoppilaista kyllä venytti pukukoodia jonkin verran vaatevalinnoissaan. Arabivanhemmilla sen sijaan oli naisilla abayat ja miehillä thowbit päällä, mutta länsimaalaisilla vanhemmilla näkyi melko tavallista juhlapukeutumista, jakkupukuja ja coktailmekkoja. Ylipäänsä tilaisuuden tyyli oli suomalaisittain jossain määrin yliampuva: tila oli koristeltu valtavilla ilmapalloilla ja seremoniaan kuului muun muassa ohjelmanumero, jossa seniorit antoivat ruusun vanhemmilleen osoituksena kiitollisuudesta, ja vanhemmat puolestaan sytyttivät kynttilän lastensa tulevaisuuden puolesta. Lavalle seniorit astelivat klassisen musiikin tahdissa kuin häissä ikään, askellus oli hidasta ja juhlallista. Ja koska olemme Saudi-Arabiassa, juhlaan kuului myös uskonnollisia elementtejä. Koko tilaisuus alkoi koraanin lausunnalla, lausujanaan eräs senioripojista – ja kauniisti hän lausuikin tai lähes lauloi. Olette ehkä kuulleet koraanin lausuntaa ja siinä on yleensä kaunis sävel tai nuotti, jonka mukaan lausutaan. Tilaisuudessa kuultiin myös Saudi-Arabian kansallislaulu (lyhyt mutta mahtipontinen) ja koulumme omistaja, saudi-arabialainen nainen, piti pitkän puheen lähinnä arabiaksi.

Suurin osa senioreistamme suuntaa nyt opiskelemaan ulkomaisiin yliopistoihin, etenkin Yhdysvaltoihin. Osa jää lähimaihin tai Saudi-Arabiaan. Saudi-Arabian kansalaisilla on oikeus ilmaiseen tai ainakin halvempaan yliopistokoulutukseen täällä Saudeissa, mutta silti ulkomaalaiset yliopistot houkuttavat – ne ovat yleensä hieman parempitasoisia ja monet nuore hatluavat nähdä maailmaa. Hieman yleistäen voisi sanoa, että suurin osa arabivanhemmista haluaa lapsistaan joko lääkäreitä tai insinöörejä, mutta toki muutkin alat vetävät ainakin jossakin määrin. Työstä saatava rahallinen korvaus tuntuu olevan ainakin osalle nuorista tärkeää: juttelin tänään 8. luokkalaisten tyttöjen kanssa, jotka olivat sitä mieltä että opettajan työ on ihan ok, mutta siitä ei saa tarpeeksi palkkaa. En tiedä olinko itse yhtä palkkatietoinen yläasteella, mutta yritin kovasti tytöille sanoa että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin raha – ja sitä paitsi opettajathan tienaavat ihan keskipalkkaa niin täällä kuin Suomessakin.