Kuumuutta paossa

Saudi-Arabian kevät alkaa pikkuhiljaa vaihtua kesään, ja lämpötilat ovat muutamana viime viikkona kivunneet jo yli 40 asteen. Kun mittarissa on vaikkapa 43 astetta, ei keskipäivän aurinko ole enää kovin houkutteleva vaan oikeastaan aika tuskainen. Ihmiset pyrkivätkin kesän aikana välttämään ulkona olemista keskellä päivää, ja illat ja varhaiset aamut ovat hyvää aikaa olla ulkona tai käydä asioilla – täällähän joka tapauksessa kaupat sulkevat ovensa keskellä päivää ja avaavat taas uudelleen kolmen neljän maita iltapäivällä, ollakseen auki sitten helposti puolille öin. Aina ei ole kuitenkaan mahdollista välttää keskipäivän kuumuutta, ja minulla hankaluus aiheutuu yleensä töissäkäynnistä.

Kouluvuosi alkaa lähestyä jo loppuaan, sillä kouluni lapsukaisilla alkaa kesäloma kesäkuun puolessavälissä. Tänä vuonna Ramadan sijoittuu hyvin kesälomaan nähden: Ramadan alkaa 18.6., ja koulu loppuu muutamaa päivää ennen sitä. Koulussa käydäänkin läpi paraikaa viimeistä periodia ja seniorit (12. luokkalaiset) miettivät jo valmistumista ja jatkosuunnitelmiaan. Monet on hyväksytty ulkomaisiin collegeihin opiskelemaan, joten heillä on edessä iso elämänmuutos, joka tosin tuntuu olevan monelle hyvin mieluisa muutos – muutto ulkomaille. Koulun rutiinit ovat kuitenkin aina ennallaan: työpäiväni alkaa 7.30, tosin olen yleensä töissä jo paljon aiemmin, sillä kuskini tulee noutamaan minua 7.00 kotoa enkä asu kaukana työpaikaltani. Lapsilla alkaa koulu 7.45, ja päivään mahtuu lyhyiden välituntien lisäksi kaksi pidempää välituntia: yksi puoli kymmenen maita, ja pitkä lounastauko puolen päivän aikaan. Välitunteja on syytä valvoa, sillä varsinkin nuoret lapset ovat välillä leikeissään aika villejä – melkein joka välitunti saa taluttaa pientä kyynelsilmäistä ihmistä terveydenhoitajan pakeille paikattavaksi, kun polvi on auennut tai joku on (yleensä vahingossa) mottassut nenään. Vanhemmat lapset ja nuoriso ovat paljon itseohjautuvampia, mutta heitäkin on pidettävä silmällä. Kännyköitä ei saisi käyttää, ellei opettaja ole erikseen antanut siihen lupaa, ja tupakallakin käydään salaa. Eli ihan peruskoulumeininkiä, jonka meistä moni varmaan vielä muistaa elävästi. Vaikka olen valvontavuoroillani ollut yleensä varjossa istumassa, on puolen tunnin oleskelu yli neljänkymmenen asteen lämpötilassa silti koetus. Hiki valuu valtoimenaan, varsinkin kun töissä ei voi pukeutua hellevaatteisiin (ei farkkuja, ei hihattomia toppeja, ei läpinäkyviä vaatteita ja polvet eivät saa näkyä). Olenkin lasten suureksi iloksi yleensä naamaltani punainen kuin tomaatti tuollaisen välitunnin jälkeen ja vettä saa juoda litrakaupalla.

Kouluni lapsilla ja nuorilla sen sijaan näyttää olevan parempi lämmönsieto, sillä liikuntatunnit pidetään yhä suurelta osin ulkona ja välitunneilla monet pelaavat vapaaehtoisesti erilaisia pallopelejä. Kuulemma vielä ei ole kuuma, ja se on totta: kesällä lämpötila voi nousta helposti lähelle 50 astetta, eli nyt ollaan vielä kaukana kuumimmista säistä. Tänäänkin lämmintä on vain vähän päälle 30 astetta, eli on oikein sivistynyt sää. Koulussani on melko paljon amerikkalaisia opettajia, käytämmehän amerikkalaista opetusohjelmaa. Amerikkalaisuus näkyy jonkin verran koulun aktiviteeteissa, sillä meillä on muun muassa säännöllisin väliajoin opettajien ja vanhempien lasten välisiä urheilumatseja – jotain, mitä omien kouluaikojeni peruskoulussa ja lukiossa ei olisi tapahtunut koskaan. Torstaina meillä olikin senioripoikien ja miesopettajien välinen lentopallomatsi, ja senioritytöt ja naisopettajien parhaimmisto pelasivat jotain outoa peliä, jossa vuoroin potkittiin ja heiteltiin palloa maaliin. Lämmintä oli tosiaan yli 40 astetta, ja aurinko porotti melko kirkkaalta taivaalta, mutta niin vain pelit pelattiin ja koko koulun lapset seurasivat otteluita, suurin osa auringossa istuen. Minulla hiki valui pelkästä pelien katselusta, ja minä sentään olin onnistunut varaamaan itselleni varjopaikan… en tiedä, onko koulussa joku lämpöraja jonka jälkeen kouluun ei tarvitsisi tulla. Hiekkamyrskypäivinähän koulu saattaa olla suljettu, ja kuulemma viime vuonna koulu oli suljettuna kolme päivää sateiden vuoksi. Täällä sataa niin harvoin, että sitten kun todella sataa, koko maa menee pieneen kaaokseen. Sadeveden viemäröintiä esimerkiksi ei ole juurikaan mietitty, joten täällä tulvii helposti sateella. Maa on myös niin rutikuivaa ettei se yksinkertaisesti ime itseensä sadevettä.

Vaikka minulla onkin kuuma lapsia valvoessa, olen silti aika onnekkaassa asemassa moneen muuhun työläiseen verrattuna, onhan minulla kuitenkin ns. siisti sisätyö. Täällä on paljon ihmisiä, jotka tekevät rankkoja fyysisiä töitä tuolla kuumuudessa koko päivän, ympäri vuoden. Tällaisia ammatteja ovat esimerkiksi puutarhurit (usein Bangladeshista), tietyöntekijät, rakennusmiehet ja erilaiset siistijät. He ovatkin yleensä pukeutuneet mahdollisimman peittäviin vaatteisiin ja kasvojen ja pään suojana on huivi, sillä tällaisissa lämpötiloissa ei millään voi selvitä koko päivää ulkona suojautumatta vaatteilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s