Äänestämässä Riadissa

En tiedä ovatko blogini lukijat jo käyneet äänestämässä eduskuntavaaleissa, mutta ulkomailla ennakkoäänestys on jo loppunut, ainakin Saudi-Arabian osalta. Suomen kansalaisille ainoa mahdollinen äänestyspaikka oli Suomen suurlähetystö Riadissa, joten suuntasimme viikonlopuksi kohti pääkaupunkia, mukana passit ja tieto äänioikeudesta – ja kenties myös jonkinlainen aavistus siitä, ketä äänestää. Riadiin on noin neljän tunnin ajomatka, joten mistään ihan pienestä retkestä äänestämään ei ollut kyse. Koska ajaminen on täällä stressavaa ja matka oli pitkähkö, päätimme samalla olla yhden yön Riadissa ja ajaa takaisin vasta sitten seuraavana päivänä. Päätös oli hyvä, sillä sää oli molempiin suuntiin aika kehno. Varsinaisesta hiekkamyrskystä ei ollut kyse, mutta ilmassa oli vielä paljon pölyä ja hiekkaa, ja kun nyt on ollut melko tuulista, ajonäkyvyyskään ei ollut mitenkään kovin hyvä. Tuuli, hiekka ja kuuma ilma (täällä on nyt ollut muutaman päivän ajan +40 astetta – kesä tulee) heittivät paljon roskia tielle ja autojen renkaat olivat kovilla. Näimmekin paljon ihmisiä vaihtamassa renkaita tien poskessa, ja olipa tiellä kaikenlaista isompaakin roskaa räjähtäneistä rekan renkaista isoihin metallitynnyreihin. Mieheni joutuikin ajamaan aika lailla kieli keskellä suuta koko matkan. Itseasiassa myös tänään kirjoittelen tätä blogia samanlaisessä säässä: tuulee kovasti ja hiekkaa on paljon ilmassa. Niinpä saankin nauttia vapaapäivästä töistä – kun sää on oikein huono, koulu on yleensä suljettuna, sillä lapsia ei voi laittaa olemaan ulkona pitkiä aikoja tällaisessa säässä. Tänään onkin ns. sand day.

Riadissa äänestys sujui suuremmitta ongelmitta, ja koska lähestystöalueella ei tarvitse pitää abayaa, minäkin marssin äänestämään farkkusortseissa ja kesäpaidassa. Oli hassua puhua jälleen suomea suurlähetystössä, sillä emme tunne ketään muita suomalaisia täällä Saudi-Arabiassa ja siksi emme puhu suomea kuin toistemme kanssa tai Suomeen skypettäessä. Tiedän, että suomalaisia on täällä jonkinverran ja kerran olemme sattumalta törmänneet suomalaiseen lääkäriin paikallisessa sairaalassa, mutta emme ole mitenkään päivittäin tekemisissä muiden suomalaisten kanssa. Hoidettuamme kansalaisvelvollisuuden ja tavattuamme konsulin suuntasimme kohti hotellia Riadissa. Olimme varanneet hyvän hotellin Riadin keskustasta yhdeksi yöksi, ja olin jo etukäteen katsonut hotellin nettisivuilta että hotellissa on sisä- ja ulkouima-allas, kuntosali, keilarata ja melko lähellä golf-kenttäkin. Mukaan oli pakattu siten uimakamppeet ja salikamat, tosin takaraivossa tikitti pieni muisto edellisestä Riadin reissustani, jolloin kuntosalille ei ollut naisilla asiaa. Kysyinkin sitten kuntosalista ja uima-altaista hotelliin sisäänkirjautuessani, ja kappas, molemmat uima-altaat ja kuntosali olivat vain miehille… mutta hotellipoika tarjoutui kyllä lähettämään huoneeseemme kuntopyörän, jos madame haluaisi urheilla oman huoneensa rauhassa?

Minun täytynee kai luopua toivosta sen suhteen, että Saudeissa matkaillessa naisille olisi mitään uinti- tai muita urheilumahdollisuuksia tarjolla ainakaan hotelleissa. En vaan voi ymmärtää että miksi ei: kuinka vaikeaa olisi avata vaikkapa erillinen kuntosali naisia varten, eihän sen tarvitsisi olla edes iso tila? Tai mitä jos naiset uisivat burkinissa (jota minulla kyllä ei ole)? Tai erilliset uintiajat naisille ja miehille? Tai – herranjestas sentään – jos ne naiset vaan menisivät uimaan, joita ei miesten tuijotus häiritsisi… tai jos miehet osaisivat olla tuijottamatta? No, keilaamaan ja golfaamaan naisetkin olivat kuulemma tervetulleita, joten päätimme mennä keilaamaan hotellin keilaradalle perjantai-iltana. Naisten ja perheiden osuus keilaradasta oli erotettu vaneriseinällä sinkkumiehistä, mutta erottelu oli lähinnä nimellinen, sillä keilatessa kyllä pystyi näkemään varsin hyvin molemmille puolille. Minun piti keilata luonnollisesti abaya päällä, ja abaya ei ole mikään maailman urheilullisin asu. Meinasin muutaman kerran kompastua helmoihin ja hihat valuivat koko ajan keilapallon päälle. Niinpä rikoinkin tahallisesti pukeutumissääntöjä ja käärin abayan hihat kyynärpäihin saakka ylös, ja solmin helmat yhteen nilkkojen yläpuolelta. Tällä tavoin pystyin edes ottamaan hieman vauhtia keilatessa enkä vain heittämään keilapalloa paikoiltaan, kuten muut naiset joutuivat tekemään. Mieheni oli kyllä aika ylivoimainen tällä keilausreissulla, eikä vähiten asuni mukanaan tuoman kömpelyyden vuoksi. Ne kerrat kun onnistuin miestäni paremmin olin kyllä tuntevinani paikallisten, hunnutettujen naisten hiljaisen hyväksynnän selässäni. Ehkä he miettivät että come on girl, näytä sille äijälle!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s