Kuumuutta paossa

Saudi-Arabian kevät alkaa pikkuhiljaa vaihtua kesään, ja lämpötilat ovat muutamana viime viikkona kivunneet jo yli 40 asteen. Kun mittarissa on vaikkapa 43 astetta, ei keskipäivän aurinko ole enää kovin houkutteleva vaan oikeastaan aika tuskainen. Ihmiset pyrkivätkin kesän aikana välttämään ulkona olemista keskellä päivää, ja illat ja varhaiset aamut ovat hyvää aikaa olla ulkona tai käydä asioilla – täällähän joka tapauksessa kaupat sulkevat ovensa keskellä päivää ja avaavat taas uudelleen kolmen neljän maita iltapäivällä, ollakseen auki sitten helposti puolille öin. Aina ei ole kuitenkaan mahdollista välttää keskipäivän kuumuutta, ja minulla hankaluus aiheutuu yleensä töissäkäynnistä.

Kouluvuosi alkaa lähestyä jo loppuaan, sillä kouluni lapsukaisilla alkaa kesäloma kesäkuun puolessavälissä. Tänä vuonna Ramadan sijoittuu hyvin kesälomaan nähden: Ramadan alkaa 18.6., ja koulu loppuu muutamaa päivää ennen sitä. Koulussa käydäänkin läpi paraikaa viimeistä periodia ja seniorit (12. luokkalaiset) miettivät jo valmistumista ja jatkosuunnitelmiaan. Monet on hyväksytty ulkomaisiin collegeihin opiskelemaan, joten heillä on edessä iso elämänmuutos, joka tosin tuntuu olevan monelle hyvin mieluisa muutos – muutto ulkomaille. Koulun rutiinit ovat kuitenkin aina ennallaan: työpäiväni alkaa 7.30, tosin olen yleensä töissä jo paljon aiemmin, sillä kuskini tulee noutamaan minua 7.00 kotoa enkä asu kaukana työpaikaltani. Lapsilla alkaa koulu 7.45, ja päivään mahtuu lyhyiden välituntien lisäksi kaksi pidempää välituntia: yksi puoli kymmenen maita, ja pitkä lounastauko puolen päivän aikaan. Välitunteja on syytä valvoa, sillä varsinkin nuoret lapset ovat välillä leikeissään aika villejä – melkein joka välitunti saa taluttaa pientä kyynelsilmäistä ihmistä terveydenhoitajan pakeille paikattavaksi, kun polvi on auennut tai joku on (yleensä vahingossa) mottassut nenään. Vanhemmat lapset ja nuoriso ovat paljon itseohjautuvampia, mutta heitäkin on pidettävä silmällä. Kännyköitä ei saisi käyttää, ellei opettaja ole erikseen antanut siihen lupaa, ja tupakallakin käydään salaa. Eli ihan peruskoulumeininkiä, jonka meistä moni varmaan vielä muistaa elävästi. Vaikka olen valvontavuoroillani ollut yleensä varjossa istumassa, on puolen tunnin oleskelu yli neljänkymmenen asteen lämpötilassa silti koetus. Hiki valuu valtoimenaan, varsinkin kun töissä ei voi pukeutua hellevaatteisiin (ei farkkuja, ei hihattomia toppeja, ei läpinäkyviä vaatteita ja polvet eivät saa näkyä). Olenkin lasten suureksi iloksi yleensä naamaltani punainen kuin tomaatti tuollaisen välitunnin jälkeen ja vettä saa juoda litrakaupalla.

Kouluni lapsilla ja nuorilla sen sijaan näyttää olevan parempi lämmönsieto, sillä liikuntatunnit pidetään yhä suurelta osin ulkona ja välitunneilla monet pelaavat vapaaehtoisesti erilaisia pallopelejä. Kuulemma vielä ei ole kuuma, ja se on totta: kesällä lämpötila voi nousta helposti lähelle 50 astetta, eli nyt ollaan vielä kaukana kuumimmista säistä. Tänäänkin lämmintä on vain vähän päälle 30 astetta, eli on oikein sivistynyt sää. Koulussani on melko paljon amerikkalaisia opettajia, käytämmehän amerikkalaista opetusohjelmaa. Amerikkalaisuus näkyy jonkin verran koulun aktiviteeteissa, sillä meillä on muun muassa säännöllisin väliajoin opettajien ja vanhempien lasten välisiä urheilumatseja – jotain, mitä omien kouluaikojeni peruskoulussa ja lukiossa ei olisi tapahtunut koskaan. Torstaina meillä olikin senioripoikien ja miesopettajien välinen lentopallomatsi, ja senioritytöt ja naisopettajien parhaimmisto pelasivat jotain outoa peliä, jossa vuoroin potkittiin ja heiteltiin palloa maaliin. Lämmintä oli tosiaan yli 40 astetta, ja aurinko porotti melko kirkkaalta taivaalta, mutta niin vain pelit pelattiin ja koko koulun lapset seurasivat otteluita, suurin osa auringossa istuen. Minulla hiki valui pelkästä pelien katselusta, ja minä sentään olin onnistunut varaamaan itselleni varjopaikan… en tiedä, onko koulussa joku lämpöraja jonka jälkeen kouluun ei tarvitsisi tulla. Hiekkamyrskypäivinähän koulu saattaa olla suljettu, ja kuulemma viime vuonna koulu oli suljettuna kolme päivää sateiden vuoksi. Täällä sataa niin harvoin, että sitten kun todella sataa, koko maa menee pieneen kaaokseen. Sadeveden viemäröintiä esimerkiksi ei ole juurikaan mietitty, joten täällä tulvii helposti sateella. Maa on myös niin rutikuivaa ettei se yksinkertaisesti ime itseensä sadevettä.

Vaikka minulla onkin kuuma lapsia valvoessa, olen silti aika onnekkaassa asemassa moneen muuhun työläiseen verrattuna, onhan minulla kuitenkin ns. siisti sisätyö. Täällä on paljon ihmisiä, jotka tekevät rankkoja fyysisiä töitä tuolla kuumuudessa koko päivän, ympäri vuoden. Tällaisia ammatteja ovat esimerkiksi puutarhurit (usein Bangladeshista), tietyöntekijät, rakennusmiehet ja erilaiset siistijät. He ovatkin yleensä pukeutuneet mahdollisimman peittäviin vaatteisiin ja kasvojen ja pään suojana on huivi, sillä tällaisissa lämpötiloissa ei millään voi selvitä koko päivää ulkona suojautumatta vaatteilla.

Mainokset

Äänestämässä Riadissa

En tiedä ovatko blogini lukijat jo käyneet äänestämässä eduskuntavaaleissa, mutta ulkomailla ennakkoäänestys on jo loppunut, ainakin Saudi-Arabian osalta. Suomen kansalaisille ainoa mahdollinen äänestyspaikka oli Suomen suurlähetystö Riadissa, joten suuntasimme viikonlopuksi kohti pääkaupunkia, mukana passit ja tieto äänioikeudesta – ja kenties myös jonkinlainen aavistus siitä, ketä äänestää. Riadiin on noin neljän tunnin ajomatka, joten mistään ihan pienestä retkestä äänestämään ei ollut kyse. Koska ajaminen on täällä stressavaa ja matka oli pitkähkö, päätimme samalla olla yhden yön Riadissa ja ajaa takaisin vasta sitten seuraavana päivänä. Päätös oli hyvä, sillä sää oli molempiin suuntiin aika kehno. Varsinaisesta hiekkamyrskystä ei ollut kyse, mutta ilmassa oli vielä paljon pölyä ja hiekkaa, ja kun nyt on ollut melko tuulista, ajonäkyvyyskään ei ollut mitenkään kovin hyvä. Tuuli, hiekka ja kuuma ilma (täällä on nyt ollut muutaman päivän ajan +40 astetta – kesä tulee) heittivät paljon roskia tielle ja autojen renkaat olivat kovilla. Näimmekin paljon ihmisiä vaihtamassa renkaita tien poskessa, ja olipa tiellä kaikenlaista isompaakin roskaa räjähtäneistä rekan renkaista isoihin metallitynnyreihin. Mieheni joutuikin ajamaan aika lailla kieli keskellä suuta koko matkan. Itseasiassa myös tänään kirjoittelen tätä blogia samanlaisessä säässä: tuulee kovasti ja hiekkaa on paljon ilmassa. Niinpä saankin nauttia vapaapäivästä töistä – kun sää on oikein huono, koulu on yleensä suljettuna, sillä lapsia ei voi laittaa olemaan ulkona pitkiä aikoja tällaisessa säässä. Tänään onkin ns. sand day.

Riadissa äänestys sujui suuremmitta ongelmitta, ja koska lähestystöalueella ei tarvitse pitää abayaa, minäkin marssin äänestämään farkkusortseissa ja kesäpaidassa. Oli hassua puhua jälleen suomea suurlähetystössä, sillä emme tunne ketään muita suomalaisia täällä Saudi-Arabiassa ja siksi emme puhu suomea kuin toistemme kanssa tai Suomeen skypettäessä. Tiedän, että suomalaisia on täällä jonkinverran ja kerran olemme sattumalta törmänneet suomalaiseen lääkäriin paikallisessa sairaalassa, mutta emme ole mitenkään päivittäin tekemisissä muiden suomalaisten kanssa. Hoidettuamme kansalaisvelvollisuuden ja tavattuamme konsulin suuntasimme kohti hotellia Riadissa. Olimme varanneet hyvän hotellin Riadin keskustasta yhdeksi yöksi, ja olin jo etukäteen katsonut hotellin nettisivuilta että hotellissa on sisä- ja ulkouima-allas, kuntosali, keilarata ja melko lähellä golf-kenttäkin. Mukaan oli pakattu siten uimakamppeet ja salikamat, tosin takaraivossa tikitti pieni muisto edellisestä Riadin reissustani, jolloin kuntosalille ei ollut naisilla asiaa. Kysyinkin sitten kuntosalista ja uima-altaista hotelliin sisäänkirjautuessani, ja kappas, molemmat uima-altaat ja kuntosali olivat vain miehille… mutta hotellipoika tarjoutui kyllä lähettämään huoneeseemme kuntopyörän, jos madame haluaisi urheilla oman huoneensa rauhassa?

Minun täytynee kai luopua toivosta sen suhteen, että Saudeissa matkaillessa naisille olisi mitään uinti- tai muita urheilumahdollisuuksia tarjolla ainakaan hotelleissa. En vaan voi ymmärtää että miksi ei: kuinka vaikeaa olisi avata vaikkapa erillinen kuntosali naisia varten, eihän sen tarvitsisi olla edes iso tila? Tai mitä jos naiset uisivat burkinissa (jota minulla kyllä ei ole)? Tai erilliset uintiajat naisille ja miehille? Tai – herranjestas sentään – jos ne naiset vaan menisivät uimaan, joita ei miesten tuijotus häiritsisi… tai jos miehet osaisivat olla tuijottamatta? No, keilaamaan ja golfaamaan naisetkin olivat kuulemma tervetulleita, joten päätimme mennä keilaamaan hotellin keilaradalle perjantai-iltana. Naisten ja perheiden osuus keilaradasta oli erotettu vaneriseinällä sinkkumiehistä, mutta erottelu oli lähinnä nimellinen, sillä keilatessa kyllä pystyi näkemään varsin hyvin molemmille puolille. Minun piti keilata luonnollisesti abaya päällä, ja abaya ei ole mikään maailman urheilullisin asu. Meinasin muutaman kerran kompastua helmoihin ja hihat valuivat koko ajan keilapallon päälle. Niinpä rikoinkin tahallisesti pukeutumissääntöjä ja käärin abayan hihat kyynärpäihin saakka ylös, ja solmin helmat yhteen nilkkojen yläpuolelta. Tällä tavoin pystyin edes ottamaan hieman vauhtia keilatessa enkä vain heittämään keilapalloa paikoiltaan, kuten muut naiset joutuivat tekemään. Mieheni oli kyllä aika ylivoimainen tällä keilausreissulla, eikä vähiten asuni mukanaan tuoman kömpelyyden vuoksi. Ne kerrat kun onnistuin miestäni paremmin olin kyllä tuntevinani paikallisten, hunnutettujen naisten hiljaisen hyväksynnän selässäni. Ehkä he miettivät että come on girl, näytä sille äijälle!

Myrskytuulia

Hyvää pääsiäistä kaikille blogini lukijoille! Täällä tosin pääsiäissunnuntai kuluu ihan työn merkeissä: kristillisiä juhlapyhiähän ei Saudi-Arabiassa vietetä. Ja kun viikonloppu on perjantai-lauantai, sunnuntai-aamuna kutsuu jälleen työpaikka. Tällä viikolla tosin olen ollut lomalla, sillä kouluni kevätloma – spring break – oli allokoitu juurikin tälle pääsiäisviikolle. Jätätimmekin mieheni kanssa Arabian pölyt hetkeksi jaloistamme ja suuntasimme keski-Eurooppaan lomalle viikoksi.

En ollut käynyt Euroopassa  lähtöni jälkeen, sillä matkamme ovat viime aikoina suuntautuneet joko Aasiaan tai sitten lähiarabimaihin. Ensimmäinen ajatukseni perille päästyämme oli se, että onpas täällä kylmä. Olen selvästi tottunut lämpimämpiin lämpötiloihin, enkä oikein muistanutkaan miten kylmä voi olla… ensimmäisenä päivänä pitikin lähteä  kaupoille ostamaan lämmintä huivia ja olen todella tyytyväinen, että otin sormikkaat ja pipon mukaan. Toinen – miellyttävämpi – ajatus oli se, että onpa täällä vihreää. Meillä oli auto vuokrattuna viikon verran ja ajelimmekin maaseutua ristiin rastiin, minun välillä huokaillessa ”katso, miten ihana vanha talo”, ”uu, joki ja peltoja” ja ”katso, lehmiä” ja niin edelleen. Olen selvästi ollut jonkinsortin vehreyden puutostilassa, sen verran voimakkaasti idylliset maaseutumaisemat minuun iskivät! Eikä se pelkkä vehreys vaan se, että luonnossa oli mahdollista kävellä. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka Saudi-Arabiassa on hankalaa liikkua kävellen oikeastaan minnekään, ja vaikka luonto on täällä huikeaa aavikkoa, siihen ei voi tutustua kävellen tai omatoimisesti. Niinpä viikko eurooppalaisessa pikkukaupungissa, jossa saattoi kävellä minne vaan, tuntuikin aika luksukselta – jopa myrskytuulten keskellä. Saimme nimittäin niskaamme pahan myrskyn, joka riehui keski-Euroopassa oikeastaan koko sen viikon kun olimme lomalla. Niinpä joka päivä satoi ja tuuli reippaasti, eikä lämpötiloissakaan ollut hurraamista. Alkuun olimme sitä mieltä, että tämähän on eksoottista Arabian lämpöön tottuneelle, mutta täytyy kyllä sanoa että viikon edetessä sää alkoi jo vähän harmittaakin. Erityisesti kun sillä oli vaikutuksia lentoihin. Paluumatka Saudeihin menikin loppujen lopuksi pienen uudelleenreitityksen kautta. Pääsimme kuitenkin perille ja uudelleenreitityskään ei lopulta harmittanut niin paljon, sillä pisin matka lennettiin pramealla Airbus A380 -lentokoneella. Kyseessä on tällä hetkellä maailman suurin matkustajalentokone, jossa businessluokka on omassa kerroksessaan – ja siellä on muun muassa ihka oikea baari, jossa voi seisoskella drinksuja siemaillen… lennossa oli kieltämättä vanhan maailman tyyliä!

No, jos Euroopassa myrskysi niin Saudi-Arabiassa oli poissaollessamme ollut ilmeisesti vuosikymmenen hiekkamyrsky. Näin Facebookista jonkin verran videoita ja kuvia myrskystä, ja kieltämättä myräkkä oli ollut aika vaikuttava. Jos olette nähneet Interstellar-elokuvan, voitte kuvitella hieman miltä myrsky näytti. Katsoin tämän mielenkiintoisen elokuvan lennolla paluumatkalla (suuremmin juonta paljastamatta kyseessä on tulevaisuuteen sijoittuva scifi-leffa, jossa maapallo kärsii toistuvista hiekkamyrskyistä, jotka tappavat hiljalleen eri viljalajikkeet ja sitä myöten ihmiset alkavat kuolla nälkään). Moni kaveri oli myös valitellut sitä, että hiekka oli myrskyn aikana tullut ikkunoista sisään asuntoihin. Meitä jännittikin hiukan kotiinpaluu ja se, missä kunnossa löytäisimme kodin sekä auton, joka oli ollut parkissa lentokentällä viikon verran – parkkihallissa kylläkin, mutta täällä parkkihalleissa ei usein ole seiniä, eli hiekka oli päässyt aika vapaasti lentämään sisään. Auto onneksi löytyi, mutta aika hiekkainen se oli. Ensimmäinen projekti olikin alkaa putsata ikkunoita mahdollisimman hellävaroen hiekasta, jotta paluumatkalla kotiin voisimme nähdäkin jotain ikkunoista läpi… Suomessa autoissa usein mukana kulkevaa lumiharjaa tuli ikävä! Asunto oli onneksi säilynyt suuremmitta vaurioitta. Hieman hiekkaa oli tullut sisään kaikista ikkunoista, mutta mitään valtavaa sekasotkua ei ollut. Nyt edessä on kuitenkin ikkunankarmien pyyhkiminen ja toivotaan, että talomme päättää pestä ikkunat myös ulkopuolelta pikapuoliin – näkymät ulospäin ovat aika sameat tällä hetkellä.

Miltä maailma näyttää sellaisen auton sisältä, joka on seissyt viikon hiekkamyrskyssä.

Miltä maailma näyttää sellaisen auton sisältä, joka on seissyt viikon hiekkamyrskyssä. Mieheni on saanut yhden kulman putsattua kuvaa otettaessa (vasen kulma).

Saudi-Arabiassa tai ainakin sen etelärajalla on ollut myös toisenlaisia myrskyn merkkejä viime viikkoina. Moni blogini lukijakin on varmaan huomannut, että useat arabimaat ovat hyökänneet Jemenin kapinallisia vastaan, ja iskuja johtaa Saudi-Arabia (asiasta lisää muun muassa täällä). Tämä on luonnollisesti lisännyt epävarmuutta koko Arabian niemimaalla. Tilanne ei juuri näy arkipäivässämme, mutta toki tietoisuus siitä, että naapurimaata vastaan käydään sotilasoperaatiota lisää riskien määrää Saudeissakin. Meidän piti mieheni kanssa matkustaa muutaman viikon päästä Saudi-Arabian länsirannikolle Farasan-saarille snorklausreissulle, mutta matka peruttiin turvallisuussyihin vedoten – Farasan-saaret ovat melko lähellä Jemenin rajaa. Jemen on ollut jo pitkään epävakaa maa, jonne matkustamista ei ole suositeltu, mutta nyt myös rajaseutuja tulee välttää. Täysimittaista sotaa tästä tuskin tulee, sillä Jemenin kapinallisilla ei oikein ole resursseja ryhtyä sotimaan paljon isompaa Saudi-Arabian ja liittolaisten armeijaa vastaan, mutta tilanne saattaa nostaa terrori-iskujen uhkaa. Nyt odotammekin miten tilanne kehittyy ja toivomme tietysti rauhan palaavan mahdollisimman pian.