Töitä, sairaslomaa ja lomaa

Mish Mushkila on ollut vaiti muutaman viikon. Olen ollut sairaana ja sitten ihan oikealla lomalla. Onnistuimme mieheni kanssa kumpikin saamaan taannoin kausi-influenssan. Ensin mieheni jäi kotiin kovassa kuumeessa ja lihaskivussa, ja sitten muutaman päivän päästä sama tauti tuli minullekin. En ole pitkään aikaan ollut ns. kunnolla kipeänä: lähinnä jotain pieniä flunssia on ollut silloin tällöin, mutta nyt olin viikon poissa töistä. Uudessa maassa sairastaminen on aina vähän hankalaa. Lääkärissä käynti pitää hoitaa englanniksi, ja lääkkeetkään eivät ole samoja joihin on tottunut. Meillä on terveydenhuolto mieheni työpaikan kautta, ja se on hammashoitoa lukuunottamatta meille ilmaista. Myös lääkärin määräämät lääkkeet saa ilmaiseksi apteekista. Tämä on varsin hyvä juttu, sillä Saudi-Arabiassa on lähinnä yksityistä terveydenhuoltoa, joka luonnollisesti maksaa enemmän kuin verorahoin tuettu terveydenhuolto.  Täällä ei muutenkaan tunneta sellaista käsitettä, että verorahoista maksettaisiin esimerkiksi julkista liikennettä (no sitä ei myöskään ole olemassa) tai pidettäisiin yllä kirjastoja tms. Yksityiset ihmiset eivät myöskään yleensä maksa veroja. Niinpä minulla ja miehelläni on veroprosentti molemmilla tasan 0 %. Tilikuittia on ihan piristävää katsella sen jälkeen, kun on tottunut maksamaan Suomessa aika isoakin veroprosenttia… Toisaalta täällä tienatuista rahoista ei kerry eläkettä emmekä tietenkään ole osana Suomen sosiaaliturvaa ja sen suomia etuja. Esimerkiksi nyt kipeänä ollessani käytin jo kaikki tämän vuoden sairaspäiväni: minun työsopimukseeni kuuluu, että 5 päivää vuodessa voi olla sairaana maksetulla ajalla, seuraavat 5 päivää maksetaan osittaista palkkaa ja sen jälkeen sairastetaan omalla rahalla. Olen tähän tottunut jo Australiassa asuessani, mutta se tuntuu silti aika karulta. En tiedä miten toimitaan tilanteissa joissa ihminen on pitkään sairaana, sillä se vaikuttaa jo elintasoon aika lailla. Tiedän, että muslimit antavat paljon rahaa hyväntekeväisyyteen ja rahaongelmiin joutuneita kanssaihmisiä autetaan, mutta hyväntekeväisyys toimii kuitenkin aika erilailla kuin järjestelmä, jossa tuki on taattu valtion puolesta. Mitä jos ei ole sukulaisia tai muita läheisiä auttamassa hädän hetkellä? Erilainen yhteiskunta, todella.

Oltuani viikon sairaslomalla jäinkin melkein heti lomalle, sillä vanhempani ja veljeni vaimoineen tulivat käymään. Tai siis vanhempani tulivat käymään täällä Saudeissa saakka, ja veljeni ja vaimonsa jäivät Bahrainiin siksi ajaksi. Emme onnistuneet saamaan Saudi-Arabian viisumia kuin vanhemmilleni, sillä viisumikäytäntöjä kiristettiin viime syksynä. Veljet ja sisaret eivät enää saa vierailijaviisumia, tosin tilanne voi muuttua taas. Tarkkaa syytä muutokselle ei kerrottu, mutta osasyynsä on varmasti sillä, että Saudeissa on paljon laittomia siirtolaisia. Osa on onnistunut tulemaan maahan väärillä papereilla ja varmaan vielä isompi osa on jäänyt maahan työ- tai vierailijaviisumin umpeuduttua. Näitä laittomia maahanmuuttajia etsitään tiukalla kammalla ja aina välillä teillä on tarkastuksia, joissa autot pysäytetään ja matkustajien paperit tutkitaan. Meitä tosin ei ole koskaan vielä pyydetty näyttämään papereita tällaisessa tilanteessa vaan olemme saaneet ajaa läpi tarkastuksista lähinnä moikkaamalla poliiseja. Tähän on syynä se, että laittomat siirtolaiset ovat harvemmin ihonväriltään valkoisia vaan he tulevat ihan eri maista, esimerkiksi Pakistanista tai Bangladeshistä. Saudi-Arabia on monella tapaa luokkayhteiskunta, yhtenä esimerkkinä kansalaisuuden ja ihonvärin mukanaan tuoma status. Olemme mieheni kanssa aina ”sir” ja ”madam” ja kohtelu on yleensä todella asiallista – tosin emme koskaan ole aivan samalla tasolla saudien tai muiden arabien kanssa vaan he ovat aina ykköskastia.

Takaisin vanhempieni vierailuun. He olivat reissussa suunnilleen viikon verran, ja aivan kuten mieheni vanhempien vierailun yhteydessä, vierailun lyhyys aiheutti kummastumista paikallisissa. Minulta kyseltiin lähes joka kerta siitä, miksi vanhempani tulivat käymään vain niin vähäksi aikaa. Mieheni työkaveri oli kommentoinut appivanhempieni (paikallisittain) lyhyttä vierailuaikaa toteamalla ”they don’t love you very much, do they”. Täällä suku on todella tärkeä ja vanhemmat tulevat vierailemaan helposti useaksi kuukaudeksi, jos vain voivat. Vanhempien kunnioitus on todella tärkeää. Opimme loman aikana Manaman isossa moskeijassa vieraillessamme, että rukousten välissä kiitetään ensimmäiseksi omia vanhempia, sillä ilman heitä me emme olisi olemassa. Monet muslimituttavani, joiden vanhemmat asuvat ulkomailla, lähettävät vanhemmilleen rahaa säännöllisesti. Näin myös sellaisissa tapauksissa, joissa vanhemmat ovat ihan hyvin toimeentulevia eivätkä tarvitsisi rahaa lapsiltaan. Eräs saudityökaverini (nainen) hoiti pitkään kotonaan isäänsä, jolla on Altzheimer. Nyt isä on vuorostaan hoidossa työkaverini veljellä. En tiedä, onko täällä vanhainkoteja tai hoitokoteja, mutta veikkaan että sellaiseen turvautuminen nähtäisiin vanhempien pettämisenä. Vanhempieni täällä ollessa nähtiin myös hupaisia tilanteita kun arabimiehet halusivat tulla juttelemaan isälleni, onhan hän perheenpää ja sellaisena hyvin arvostettu. Isäni ei kuitenkaan puhu hyvin englantia, joten minä jouduin tulkkaamaan välissä. Keskustelu oli silti koko isälleni suunnattu, osin senkin takia että miehet eivät saisi puhua vieraille naisille.

Vanhempani olivat varmasti aika pyörällä päästään vierailunsa aikana, sen verran erikoinen yhteiskunta Saudi-Arabia on ja hyvin erilainen paikka Suomeen verrattuna. Ehkä päällimmäisenä tunteena minulle jäi kuitenkin se, että he olivat huojentuneita nähdessään, että asumme oikein mukavasti täällä ja jokapäiväinen elämä ei kuitenkaan ole ihan niin vaikeaa kun Suomesta käsin voisi kuvitella. Kun päätimme muuttaa Saudeihin kohtasimme paljon kysymyksiä ja epäilyjä esimerkiksi siitä, onko täällä turvallista olla (tosin yllättävän vähän näitä kommentteja tuli silloinkaan vanhemmiltamme). Haluaisin oikeastaan lennättää kaikki blogini lukijat paikan päälle tutustumaan tähän maailmaan, sillä vaikka kuinka yritän kuvailla tätä maata blogissani, jää kuva Saudeista aina hieman haaleaksi yksinkertaistuksesi jos ei itse pääse paikan päälle. Kunhan viisumikäytäntö hieman löystyisi ja maahan voisi joskus tehdä turistimatkojakin!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s