Pienissä häissä

Muutama viime viikko on ollut hyvin tapahtumarikasta aikaa. Ensinnäkin saimme vierailijoita Suomesta, kun appivanhempani saapuivat tapaamaan meitä. Olenkin muutamaan kertaan jo kirjoittanut siitä, kuinka vaikeaa Saudi-Arabiaan on saada turismiviisumia, joten maahantuloon liittyy aina pieni jännitysmomentti. Tällä kertaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä olisi voinut aiheuttaa se, että viisumeissa (jotka tietenkin ovat arabiaksi) mieheni äidin kohdalle oli merkitty sukulaisuussuhteeksi ”isä” ja isän kohdalle sitten vastaavasti ”äiti”. Onneksi tullimiehet olivat lähinnä naureskelleet tälle erheelle ja appivanhempani pääsivät kuitenkin maahan. Heti sitten heidän täällä oleskelunsa aluksi kävi myös niin, että Saudi-Arabian kuningas kuoli. Tämä ei sinänsä ollut mikään yllätys, sillä kuningas oli jo vanha ja oli ollut sairaalahoidossa viime viikot. Kuninkaan kuolema on kuitenkin iso juttu ja arvelimme, että sillä voi olla vaikutuksia normaaliin arkielämäänkin. Näin sitten kävikin. Esimerkiksi lauantaiksi suunnittelemamme retki lähikaupunkiin oli peruttu, sillä Riadin turismikomissio oli kehoittanut perumaan kaikki retket ja matkat kunnianosoituksena kuninkaan poismenolle. Samaten useat koulut olivat eilen kiinni surunvalitteluna kuninkaan kuoleman johdosta. Uusi kuningas Salman on kuitenkin jo astunut valtaan, ja nähtäväksi jää, millaiseksi hänen valtakautensa muodostuu.

Viimeksi kirjoitin rakkaudesta ja puolison valinnasta, ja mitäs sitten sattuikaan – sain yllättäen viime hetken kutsun saudihäihin, jotka pidettiin viime viikolla. Työkaverini, jonka serkun häistä oli kyse, pyysi minut mukaan. Suomessa häissä on yleensä tarkka kutsuvieraslista, mutta täällä tyypillisesti vieras voi saada useamman, nimeämättömän kutsun jota voi sitten käyttää haluamallaan tavalla. Ja koska työkaverini äiti tai sisko eivät kumpikaan päässeet paikalle, minä pääsin mukaan. Saudihäihin pääseminen on silti merkittävä juttu, sillä yleensä pitää tuntea aika hyvin joku paikallinen jotta kutsun voi saada. Häät pidettiin täällä kotikaupungissamme paikallisessa hotellissa, ja aika jännittyneenä lähdin matkaan maanantai-iltana, jolloin häät pidettiin. Ensinnäkin asu aiheutti pohdintaa. Olin kuullut useammalta taholta, että saudinaiset pukeutuvat todella näyttävästi häissä ja muissa juhlissa, eli ykköset pitäisi todellakin laittaa päälle. Ajattelin, että iltapuku on sitten varmaan paikallaan. Minulla on kuitenkin lähinnä yksi kunnon iltapuku, joka on yleensä ollut ns. karonkkapukuna ja on siis luonnollisesti musta. Onneksi täällä mustan pukeminen häihin ei ollut mikään kardinaalimoka. Toisekseen en olisi millään keksinyt häälahjaa, mutta onneksi tästä sain vapautuksen. Saudihäissä lahjoja ei tuoda häihin, vaan ne annetaan yleensä jo kihlauksen yhteydessä. Kun saavuin paikalle hotelliin kävi aika nopeasti selväksi, että olin ainoa länsimaalainen paitsi häissä myös koko hotellissa. Sainkin aika uteliaita katseita osakseni odottaessani työkaveriani. Nämä häät johon osallistuin olivat sellaiset, joissa naiset ja miehet juhlivat erikseen. Niinpä abayan saattoi ottaa pois siinä vaiheessa kun pääsimme juhlatilaan.

Ja mitä kaikkea niiden abayoiden alta sitten paljastuikaan! Iso huoneellinen täynnä mitä upeampia juhlapukuja, koruja ja taidokkaita kampauksia ja meikkauksia. Tunsin itseni melkoiseksi harmaavarpuseksi yksinkertaisessa mustassa iltapuvussani ja nutturakampauksessani. En ole koskaan nähnyt niin paljoa kauniita pukuja kerralla – häät olivat mielestäni aika isot, pelkästään naisia oli jo parisataa koolla (miesten puoltahan en tietenkään nähnyt), mutta kuulemma paikallisittain häät olivat ihan normaalin kokoiset. Täällä muoti on todella näyttävää ja aika bling blingiä myös – osa puvuista olikin ehkä jo hieman mauttomuuden rajoilla. Olisin hirveästi halunnut ottaa valokuvia puvuista ja tunnelmasta, mutta se ei ollut sopivaa, sillä naiset eivät olleet peitettyinä. Näin ollen heistä ei sopinut ulkopuolisten ottaa valokuvia. Sääli todella, sillä puvut olivat niin upeita ilmestyksiä. Tyydyin sitten valokuvaamaan ruokia, joita eteemme kannettiin. Ohessa otos tapaksista, joita tarjoilijat toivat IMAG0135jokaiseen pöytään alkuillasta. Suolaisten tapasten lisäksi tarjolla oli myös runsaasti kahwaa eli arabialaista kahvia ja erilaisia suklaita. ”Alkuilta” on ehkä hämäävä käsite, sillä saavuimme häihin kymmenen maita illalla. Tässä vaiheessa morsian eikä sulhanen kumpikaan olleet saapuneet paikalle, ja saliin saapui koko ajan vielä uusia ihmisiä. Suomessa häissä tyypillisesti kätellään uusia ihmisiä, Saudeissa naisten kesken vaihdetaan poskisuudelmia. En saanut oikein missään vaiheessa selvää kuinka monta suudelmaa tulisi vaihtaa millekin poskelle – työkaverini tyytyi toteamaan ”one and million”, joka tuntuu olevan aika lähellä totuutta… pitkän aikaa olinkin kaikenikäisten ja -kokoisten saudinaisten ympäröimänä muiskuttelemassa poskisuudelmia ja yrittämässä vaatimattomattomallani arabian kielen taidolla tervehtiä heitä.

Kuten sanottua, alkuun paikalla oli vain vieraita. Ohjelmassa oli paikallista musiikkia, ja naiset innostuivatkin tanssimaan perinteisiä arabitansseja. Huoneen läpi oli rakennettu eräänlainen catwalk-käytävä, jolla sitten tanssittiin. Minuakin pyydettiin tanssimaan ja kävinkin yhden kipaleen hötkymässä. En täysin saanut selvää perinnetanssin askelluksesta mutta haitanneeko tuo. Puolen yön jälkeen alettiin sitten odottaa morsianta tai sulhasta saapuvaksi juhliin. Perinteisesti ilmeisesti morsian saapuu ensin, mutta näissä häissä sulhanen saapui miespuolisten sukulaistensa kanssa ensin. Ja koska saudinaiset eivät saisi olla ilman abayaa ja huivia vieraiden miesten seurassa, ennen miesten saapumista kuulutettiin että nyt sitten naiset peittävät itsensä. Kaikki muut paitsi morsiamen ja sulhasen lähisukuun kuuluvat naiset pukeutuvatkin sitten taas mustiin. Tässä vaiheessa musiikki väännettiin tappiin ja tarjoilijat kulkivat huoneen läpi suitsukkeita kantaen – minulle sekä musiikki että tuoksut meinasivat olla melkein liikaa. Täällä tykätään vahvoista tuoksuista ja häissä suitsukkeiden määrä on kunnia-asia. Sulhanen saapui yhdessä isänsä ja neljän veljensä kanssa (perheet ovat täällä yhä aika isoja, joka selittää osin myös isot häät). He tanssivat sitten myös perinnetansseja keskenään ja veivät tanssiin mm. morsiamen äidin. Kun tanssia ja tervehdyksiä oli jatkunut tarpeeksi kauan, veljet lähtivät ja isä ja sulhanen jäivät paikalle. Tämän jälkeen viimein saapui morsian. Kello oli tässä vaiheessa jo yhden maita yöllä, ja morsian käveli koko parisataa metriä pitkän käytävän maailman hitainta vauhtia, kestohymy yllään.  Morsiamella oli länsimaalainen, valkea morsiuspuku, tosin melko muhkea sellainen. Sulhasella sen sijaan oli paikallinen perinneasu. Sitten oli vuorossa taas tanssia ja kohteliaisuuksien vaihtoa ja ilmeisen symbolinen kakun leikkaus. Kakku nimittäin vaikutti olevan tehty pahvista tai vastaavasta. Tässä vaiheessa meidän oli pakko livistää paikalta, sillä kuskimme oli tulossa hakemaan meitä puoli kahden maita. Seuraavana päivänä meillä molemmilla oli töitä ja herätys näin ollen ennen kuutta aamulla. Muut vieraat aloittivat tässä vaiheessa vasta illallisen syönnin… aikamoisia yöeläjiä nämä arabit! Olin kahdelta kotona ja aivan tööt seuraavana päivänä töissä, mutta eihän tällaista kokemusta voinut jättää väliin. Tein myös sellaisen päätöksen, että jos vielä joskun saan uudelleen kutsun saudihäihin, aion ostaa sellaisen todella näyttävän iltapuvun itselleni. Seuraavia häitä siis odotellessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s