Love and marriage

Koska viime päivinä maailmassa on ollut tarpeeksi puhetta vihasta ja muista ikävistä asioista, aion tänään kirjoittaa positiivisemmasta voimasta – rakkaudesta. Saudi-Arabiassa perhe on hyvin vahvassa asemassa ja puolison etsintä alkaa jo varhain. Eri sukupuolet eivät saa olla paljoa tekemisessä keskenään ilman esiliinaa, elleivät sitten ole sukulaisia keskenään. Niinpä esimerkiksi ostoskeskuksessa nuoret naiset ja nuoret miehet eivät saisi jutella keskenään tai liikkua samoissa porukoissa, vaan naisten tulisi olla omassa joukossaan ja miesten omassaan. Kahviloissa ja ravintoloissa on aina sinkkupuoli, jonne miehet menevät, ja perhepuoli, jonne naiset ja näiden aviomiehet voivat mennä. Näin ollen yksinäiset miehet ja yksinäiset naiset eivät koskaan aterioi samassa tilassa. Laki on jopa niin tiukka, että periaatteessa jos minä liikun kaksin jonkun toisen miehen kuin aviomieheni kanssa kaupungilla, uskonnollinen poliisi voisi meidät pysäyttää ja määrätä sakkoja. Länsimaalaisia ei kuitenkaan erikoisemmin tarkasteta näiden asioiden tiimoilta. Kuten aina, tiukat säännöt kuitenkin luovat ihmisille haluja yrittää kiertää sääntöjä tavalla tai toisella. Kännykkäkausi auttaa monia saudinuoria, sillä kännykällä on helppo ottaa yhteyttä haluamaansa tyttöön tai poikaan ja lähettää rakkaudentunnustuksia. Monenlaisia yrityksiä tavata salaa vastakkaista sukupuolta tapahtuu myös ja olen todistanut aikamoista flirttailua ostoskeskuksissa ja muualla kaupungilla. Sanalla sanoen, ihmiset ovat ihmisiä täälläkin.

Olen tutustunut töissä muutamaan saudiarabialaiseen naiseen hieman paremmin. Yleensähän expat-elossa on se ongelma, ettei kontakteja paikallisiin hirveästi muodostu vaan omat piirit koostuvat yleensä muista expateista. Mieheni ja minä tapaammekin saudeja lähinnä töissä, ja nämä saudit edustavat yleensä korkeasti koulutettuja, ulkomailla yliopistoa käyneitä saudeja. Kyseessä ei siis ole missään tapauksessa vanhoillisimmat ja konservatiivisimmat saudit. Kuljen samalla kyydillä töihin ja kotiin mielenkiintoisen saudinaisen kanssa. Hän on noin 40-vuotias eikä naimisissa. Kyllä, täällä se jo riittää olemaan mielenkiintoista, sillä perhe ja lapset tuntuvat olevan kaikki kaikessa paikallisessa kulttuurissa. Tämä nainen kuitenkin vaikuttaa siltä, että hän ei erityisemmin edes ole halunnut naimisiin, vaan nauttii omasta elämästään, treenaa karatea ja opettaa Saudi-Arabian historiaa vähän vanhemmille lapsille (kerran hän tunnusti minulle ettei erityisemmin välitä pienistä lapsista – myös erittäin epätyypillistä naiselle tässä kulttuurissa). Hän on erinomainen tietolähde paikallishistoriasta ja myös kulttuurista. Olen yrittänyt varovaisesti kysellä siitä, miten paikalliset valitsevat puolisonsa täällä. Aiemmin heimokulttuurilla oli suuri merkitys ja puoliso yritettiin valita samasta heimosta. Hänen omat isovanhempansa olivat serkuksia keskenään – mikä muuten ei ole täysin tavatonta Suomessakaan. Nykyisin nuoret saavat valita aiempaa enemmän, mutta suku hyväksyy tai hylkää puolisoehdokkaan viime kädessä. Koska suvun kunnia on erittäin tärkeä asia, vaatii paljon rohkeutta asettua omaa sukuaan vastaan. Ja koska avioliitto on usein ainakin osin järjestetty, siinä ei aina valitettavasti ole kyse rakkaudesta vaan suvun näkemyksestä siitä, millaiset ihmiset ovat sopivia toisilleen yhteiskunnalliselta asemaltaan.

Toisen mielenkiintoisen tarinan puolison valinnasta kuulin muslimiystävältäni, joka on pakistanistalaista alkuperää mutta kasvatettu Lontoossa. Hän on monella tapaa moderni nainen: hänellä oli hyvä työ ennen saapumistaan tänne ja hän on saanut monipuolisen koulutuksen. Aviomiehen valinta meni kuitenkin perinteisiä polkuja pitkin. Hän tapasi miehensä äitinsä ystävän kautta. Ystävä oli kuullut nuoresta miehestä, joka oli Lontoossa ja halusi mennä naimisiin. Hänkin oli hyvän koulutuksen saanut, työssäkäyvä mies. Niinpä miehen sukulaiset alkoivat etsiä sopivia morsianehdokkaita ja ottivat yhteyttä ystäviinsä ja tuttavasukuihin. Mies sai listan useasta kymmenestä sopivasta naisesta, joita hän sitten tapasi – esiliinan läsnäollessa tottakai. Mies oli tavannut ystäväni ja päättänyt että tässä se etsitty puoliso on, ja ystävänäkin oli ollut mieheen ihastunut. Aika nopeasti alkoi sitten virallinen seurustelu, jonka odotettiin johtavan kihlaukseen ja avioliittoon. Tämä tarina tuli minulle mieleen kaikesta siitä keskustelusta, jota on käyty Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta Suomen iltapäivälehdistössä (kyllä, seuraan monia eri medioita Suomesta). Ystäväni ja hänen miehensä vaikuttavat onnellisilta, mutta täytyy sanoa että olen tyytyväinen siihen että sain vähän enemmän vapautta – ja aikaa – oman puolison valinnassa.

Jos olisin tullut Saudi-Arabiaan sinkkuna, olisi vaikea kuvitella että täältä voisi löytää puolison muun muassa juuri siksi, että naiset ja miehet pidetään niin erillään toisistaan. Expat-elämässä kaikki tosin on vapaampaa ja länsimaalaisten leireissä miehet ja naiset voivat tavata toisiaan. Töissä kaksi lähintä esimiestäni ovat nimenomaan miehiä, ja vietän joka päivä aikaa heidän kanssa kaksin – joskus jopa suljetussa tilassa, hyvä tavaton sentään mitä siitä voisikaan seurata…! Joskus myös länsimaalainen rakastuu saudiin ja toisinpäin, jolloin molemmilla osapuolilla on iso miettiminen sen suhteen, voiko suhde onnistua. Koska riiastella ei voi vain huvikseen vaan naimisiinmeno on odotettua, on suhteesta ja sen onnistumisesta oltava aika varma. Uskonto on yksi iso asia, jota nämä parit joutuvat miettimään, varsinkin jos toinen on muslimi ja toinen ei. Avioero ei ole mitenkään mahdoton konsepti täällä, mutta sillä on aika suuri sosiaalinen stigma. Ihmiset eivät eroa kovin kepein perustein, vaan yleensä syyt ovat vakavia, kuten väkivalta, pettäminen, lapsettomuus tai alkoholismi. Vaikka alkoholi onkin Saudi-Arabiassa virallisesti kiellettyä, alkoholismiakin täällä kuitenkin tapaa, sillä ihmiset ryyppäävät salaa. Kuten sanottua, ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla. Minulla on vielä näkemättä tyypillinen saudiarabialainen koti, jossa voi asua ydinperheen lisäksi isovanhemmat, sisarukset, tädit ja sedät perheineen. Näissä taloissa on yleensä miesten ja naisten puoli, ja miespuolisia vieraita otetaan luonnollisesti vastaan miesten puolella. Naisten puolella naiset voivat kulkea ilman abayaa ja huntua vapaasti. Tällaiseen taloon kutsun saaminen vaatisi kuitenkin hyvin läheistä ystävyyssuhdetta, joten katsotaan josko joskus tulevaisuudessa pääsisin tämän näkemään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s