Työn iloa

Kun mieheni sai työtarjouksen Saudi-Arabiasta ja päätimme muuttaa tänne yhdessä, yksi asia joka minua mietitytti kovasti oli työskentelyn lopettaminen. Mieheni sai työtarjouksen, minä ”vain” mahdollisuuden muuttaa tänne hänen kanssaan. Aiemmin kirjoitinkin vähän niistä tunteista, joita työelämästä poisjättäytyminen sai aikaan. Jokainen meistä varmaan miettii töissä ollessaan, että olisipa kiva jäädä sapattivapaalle ja alkaa toteuttaa itseään. Ja niin olisi minustakin. Mutta expat-vaimona ajautuu helposti tilanteeseen, jossa mies käy töissä ja vaimo odottaa kotona – tai shoppailee ja käy lounaalla muiden rouvien kanssa. Eikä siinäkään mitään pahaa, olen nauttinut siitä kovasti. Minulla oli kuitenkin koko ajan ajatuksissa alkaa etsiä töitä Saudeista, ja olin varautunut siihen että etsintä saattaisi olla pitkä ja mutkainen matka. Koska olen opettanut aiemmin ja koska haluaisin oppia lisää opettamisesta, tuntui luontevalta alkaa etsiä töitä paikallisista kouluista. Jos saisin opetustöitä, niistä voisi olla hyötyä myöhemminkin.

Koska en vielä täysin tiedä miten paikallinen yhteiskunta toimii eikä minulla ole juuri mitään kontaktejakaan täällä, päädyin työnhaussa perinteiseen menetelmään: paperinen CV ja kävely koulun toimistoon kyselemään töitä. Menetelmä osoittautui ihan toimivaksi, sillä sain kutsun muutamaankin työhaastetteluun. (Mikä siinä muuten onkin, että itseään on helpompi kehua englanniksi kuin suomeksi? Suomessa työhaastatteluissa on usein tuntunut vähän kiusaannuttavalta alkaa kertoa niitä kolmea hyvää puoltaan tai tuoda esiin aiempia työsaavutuksiaan, mutta englanniksi se tuntuu lähes luontevalta.) Viime viikolla tuli sitten kutsu saapua töihin yhteen niistä kouluista, jossa olin käynyt työhaastettelussa. Olin tottakai todella tyytyväinen siihen, että sain töitä: tässä yhteiskunnassa naisten on täysin normaalia pysyä kotona ja poissa työelämästä. Työelämä onkin monella tapaa miesten alaa, ei naisten, olkoonkin että opettamista kyllä pidetään naiselle sopivana työnä. Työmahdollisuuksiani täällä rajaa myös se, etten puhu juurikaan arabiaa: mikään työpaikka, jossa vaaditaan sujuvaa arabian kielen taitoa ei ole tällä hetkellä realistinen. Jäljelle jäävätkin työpaikat, joissa voi työskennellä englanniksi (tai suomeksi, mutta suomenkielisen työpaikan täältä saaminen olisi jo todennäköisyydeltään aika pieni). Siksi hainkin töitä nimenomaan kansainvälisistä kouluista, joissa opetuskielenä on useimmiten englanti. Kansainvälisiin kouluihin haetaan kuitenkin yleensä nimenomaan natiiveja englannin puhujia, erityisesti yhdysvaltalaisia ja kanadalaisia. Niinpä tämän työn saaminen olikin aikamoinen onnenpotku ja ilmeisen hyvää ajoitusta omalta osaltani. Työskentelen vakituisena sijaisopettaja, eli aina kun kuka tahansa opettaja on poissa, minä tuuraan hänen tuntejaan. Koulussa on lapsia 4-vuotiaista 16-vuotiaisiin, joten opettaminen voi olla hyvin erilaista päivästä toiseen.

Olen nyt ollut töissä kohta viikon – koulu halusi minun aloittavan heti ennen joul… talvilomaa, joka on muutaman viikon päästä. Olo on kuin olisin ollut joka päivä 8,5 tuntia hiekkamyrskyssä. Olen tottunut opettamaan aikuisia, joten lasten opettaminen on minulle aika uutta. Se, että saa vaikkapa 9-vuotiaat tytöt istumaan edes hetkeksi paikalleen hiljaa vaatii välillä aika paljon työtä. Vanhemmat lapset ovat myös luultavasti vähän uunottaneet minua. Muistatte ehkä omilta kouluajoiltanne millaista oli kun sijainen tuli luokkaan? Ei ehkä tehnyt mieli pysyä aina ihan totuudessa, ja ehkä halutti vähän kokeilla mitä kaikkea sijaisparka uskookaan? Lisäksi olin täysin unohtanut, mitä kaikkea draamaa lapset voivat saada aikaan. Ensimmäisellä tunnilla jota opetin yksikseni (matematiikkaa, lempiainettani…) itki ei yksi vaan kaksi pientä tyttöä. Sitten selviteltiin että kuka sanoi mitäkin pahaa ja miksi toiselle tuli paha mieli ja kuka kaatoi vesipullon toisen päälle jne. Olen ollut todella väsynyt työpäivien jälkeen. Kaikki se energia mitä lapsilla on ja se meteli mikä lapsista lähtee… ja työssä itsessäänkin on niin todella paljon opittavaa. Opettajat jättävät yleensä suunnitelman tunneilleen jota sijainen voi seurata, mutta välillä suunnitelmankin tulkitsemisessa on omat haasteensa. Päivä on mukava aloittaa kylmän hien virratessa selkää pitkin yrittäessä opettaa jotakin, josta ei ole itsekään ihan varma. Ja vaikka puhun englantia hyvin, on englanniksi opettaminen kuitenkin haastavaa. No, jos heitetään altaan syvään päähän niin oppiipahan uimaan. Right?

Kerron koulusta varmastikin lisää toisella kertaa, mutta kerron muutaman ensimmäisen viikon jälkeen erikoiselta tuntuvan asian. Ensinnäkin koulu on ns. segregated school. Tämä tarkoittaa sitä, että tyttöjä ja poikia opetetaan erikseen. Tähän saakka olen opettanut vain tyttöjä, mutta jossain välissä tuuraan luultavasti myös poikien puolelle. Myös itse koulu on jaettu siten, että tytöillä ja pojilla on omat luokkansa ja ulkoilualueensa. Pojat eivätkä miesopettajat eivät saa tulla tyttöjen puolelle, ja tytöt eivät saa mennä poikien puolelle. Naisopettajat ovat ainoat henkilöt, jotka saavat liikkua molemmilla puolilla. Koska koulu on ollut jaettu tällä tavoin vasta noin vuoden verran eikä koulua oltu rakennettu alun

Tyttöjen urheilukenttä sateisen yön jälkeisenä aamuna

Tyttöjen urheilukenttä sateisen yön jälkeisenä aamuna. Lapsukaiset ovat tunnilla ja hetken on ihanan rauhallista. 

alkaen tämä mielessä, on koulualue aikamoinen sokkelo. Kaikenlaisia seiniä ja portteja on pitänyt pystytellä, eikä jako toimi kaikissa tiloissa täydellisesti. Esimerkiksi kirjasto on enemmän tai vähemmän kummankin sukupuolen käytössä samaan aikaan. Toinen outo ja vähän kurjakin juttu on se, että koulussa ei tarjota minkäänlaista ruokaa opiskelijoille tai henkilökunnalle. Suomalainen kouluruokailu on todella luksusta verrattuna tähän. Koulussa ei ole edes kahvilaa tai mitään paikkaa, mistä voisi ostaa syötävää tai juotavaa. Joka luokassa on sentään vesihanat juomavettä varten, mutta lapset syövät välipalaksi popkornia, sipsejä ja kylmää pitsaa. Lounaaksi voi olla kylmää pastaa tai kuppinuudeleita, joihin lasketaan kuumaa vettä vesihanasta. Ei ihmekään, että lapsilla on veto poissa iltapäivällä… Opettajilla on sentään taukotila jossa voi lämmittää omia eväitä ja lähellä on myös ruokakauppa ja ravintola, joten ruokailu onnistuu opettajilta paremmin. Kolmas outo juttu liittyy töiden aloittamiseen vaadittavaan byrokratiaan. Koska olemme Saudeissa, kaikkeen liittyy aina hirveästi paperitöitä. Minun pitää mm. kääntää työtodistukseni englanniksi ja toimittaa kopiot alkuperäisistä koululle, samoin saada tutkintotodistuksiini (tai niiden virallisiin kopioihin) leima Suomen Saudi-Arabian suurlähestystöstä. Paras vaatimus tähän mennessä oli kuitenkin ns. no objection letter. Koska olen täällä mieheni ”sponsoroimana” (mieheni työpaikka on kutsunut meidät tänne), mieheni saa päättää, antaako hän minulle luvan mennä töihin vai ei. Tässä sitä ollaan armon vuonna 2014 pyytämässä lupaa mieheltäni, että saisikohan korkeakoulutettu vaimosi ehkä mennä töihin, jos mahdollista. Mieheni vielä kiusasi, että kirjoittaa kirjeeseen että ok, vaimoni saa mennä töihin kunhan se ei vaikuta hänen mahdollisuuksiinsa tehdä kotitöitä…

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Työn iloa

  1. Nauroin ääneen tuolle viimeiselle jutulle, vaikka samalla vähän kylmäsi. Ihannetilanteessa Suomessakin keskustellaan perheen kesken, että miten työt ja kotityöt jaetaan ja varsinkin pikkulapsiperheessä sovitaan yhteisesti vanhempien (lue: äidin) töihin menosta. Mutta lupalapusta ollaan kuitenkin kaukana! Silti ihan huippua, että olet saanut töitä – vaikka työpäivissä on varmasti omat haasteensa. Onnea töiden johdosta, toivottavasti ehdit ja jaksat silti edelleen kirjoitella!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s