Viikonloppu pääkaupungissa

Olen tänä syksynä matkustanut runsaasti: muutamaan kuukauteen mahtuu muutto Saudi-Arabiaan, useampi viikonloppu Bahrainissa ja kokonainen viikko Kuala Lumpurissa. Tämä sopii minulle varsin hyvin, olenhan melko liikkuvaista (levotonta?) sorttia ja nautin suuresti matkustamisesta ja uusien paikkojen näkemisestä. Syksyn aikana ei ole kuitenkaan tullut nähtyä vielä paljoa muuta Saudi-Arabiaa kuin kotikaupunkiamme ja sen välittömiä lähialueita. Tähän epäkohtaan tuli ainakin jonkinlainen korjaus viime viikonloppuna, jolloin pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Riadia, Saudi-Arabian pääkaupunkia.

Lähdin tavallisista lomatunnelmista poikkeavissa fiiliksissä kohti Riadia. Tähän saakka matkat ovat tosiaan suuntautuneet ulos Saudi-Arabiasta, kohti vapautta ja helpompia matkakohteita. On nimittäin aika vapauttavaa saada kävellä kadulla missä vaatteissa haluaa ja nauttia vaikkapa lasi viiniä ruoan kanssa, jos siltä tuntuu. Mutta matka Riadiin on toisenlainen matka, sillä Riad on vielä konservatiivisempi paikka kuin itäisen rannikon alue, jossa asumme. Esimerkiksi uskonnollinen poliisi on Riadissa paljon aktiivisempi kuin kotikaupungissamme, ja Riadissa on vähemmän ulkomaisia työntekijöitä kuin mitä täällä. En siis oikein tiennyt mitä odottaa viikonlopulta. Useat ihmiset neuvoivat, että kannattaa ottaa huivi mukaan, sillä Riadissa saatetaan vaatia huivin pitoa kaikilta naisilta. Pyysin muslimiystävääni näyttämään, miten huivi kannattaa asetella – olen kerran aiemmin pitänyt huivia ollessamme Bahrainissa moskeijassa ja silloin näytin aivan mummelilta. Päätinkin, että jos huivia on pidettävä, yritän näyttää yhtä elegantilta kuin arabinaiset. Huivin pitoon ja solmimiseen liittyy monenlaisia tapoja riippuen siitä mistä maasta huivin kantaja on kotoisin, ja minä sain oppini pakistanilais-lontoolaiselta ystävältäni. Lopputulos oli kuulemma se, että olisin käynyt kenties jordanialaisesta melko tummine piirteineni. Tähän huiviasiaan liittyen poikkean hetkeksi sivupoluille ja sanon muutaman sanan vieraanvaraisuudesta ja anteliaisuudesta. Pyysin tosiaan ystävääni lainaamaan yhtä omista huiveistaan ja näyttämään, miten huivi solmitaan. Kävi kuitenkin niin, että hän oli ostanut minulle oman huivin ja siihen liittyviä tarvikkeita, eikä suostunut millään kuulemaan että olisin esimerkiksi maksanut hänelle huivin hinnan takaisin. Täällä täytyykin välillä varoa mitä toivomuksia lausuu ääneen, sillä paikallisessa kulttuurissa ja muslimeilla laajemminkin tuntuu olevan hyvin antelias käsitys siitä, miten kohdella kanssaihmisiä.

Tie Riadiin menee läpi aavikon, tulit sitten mistä tahansa suunnasta. Olin odottanut pääseväni näkemään aavikkoa, sillä varsinainen aavikko oli jäänyt vielä näkemättä joitakin pieniä vilahduksia lukuunottamatta. Matka oli hieno, vaikkakin nähdäkseen koko aavikon hienouden pitäisi tehdä erillinen matka keskelle aavikkoa eikä tyytyä ihailemaan vain sitä, mitä valtatien varrelta näkyy. Saudi-Arabiassa on (ainakin) kahdenlaista aavikkoa: hiekka-aavikkoa ja kiviaavikkoa. Nämä kaksi aavikkotyyppiä vuorottelivat matkalla Riadiin, ja hiekka-aavikko on se näyttävämpi dyyneineen. Näimme toki runsaasti kameleita matkan varrella ja mietimme, onkohan paikallisille kamelin näkeminen samanlainen jokapäiväinen juttu kuin Suomessa lehmän näkeminen tien varrella… Ajaminen Riadiin ei ollut täysin stressitöntä, sillä paikalliset ajavat kovaa ja häikäilemättömästi. Kiireisimmät ajavat pientereiden kautta ja vaikkapa kolmen kaistan vaihto kerralla liikenneruuhkassa on ihan tavallinen näky. Tavallinen näky on ikävä kyllä myös kolarit ja suuressa osassa autoja on perä sisässä tai muita jälkiä kolaroinnista. Tööttäminen on kansanhupia ja esimerkiksi liikennevaloissa paikalliset uskovat, että ruuhkaa helpottaa melko jatkuva ja agressiivinen tööttäily. Tiet eivät välttämättä ole myöskään kovin hyväkuntoisia vaan niissä on paljon kulumaa, kuoppia ja välillä isojakin roskia tai esteitä keskellä tietä. Matka aavikon halki Riadiin taittui kuitenkin melko nopeasti, mutta Riadin laitamilta hotellille meni vielä tunti – ja matkaa oli noin 15 kilometriä. Riad on iso, noin 5 miljoonan asukkaan kaupunki joka on lähinnä matalaa omakotitaloa, keskustan korkeita taloja lukuunottamatta, ja tuntuu, että kaupungin tiet eivät pysty vetämään niin paljoa kuin mitä kaupungin asukasmäärä vaatisi.

Eräs Saudeissa lomailuun liittyvä erityisyys on mielekkään tekemisen keksiminen. Tulimme Riadiin torstai-iltana ja lähdimme lauantaina. Ainoa kokonainen päivä oli siis perjantai, jolloin kaikki on kiinni pitkälle iltapäivään, onhan kyseessä viikon pyhin päivä. Saudeissa ei myöskään voi kävellä pitkiä matkoja, sillä kaupungeissa ei juuri ole jalkakäytäviä. Nyt kun talvilämpötilat ovat saapuneet, päivällä olisi lämpötilan puolesta ihan mukavakin kävellä, mutta tosiaan jalkamiehiä ei juuri näy. Paikallisten suurinta hupia onkin kauppakeskuksissa ja huvipuistoissa pyöriminen, mutta välillä olisi kiva tehdä jotain myös ulkona. Nähtävyyksiä ei ole samalla tavoin kuin vaikkapa eurooppalaisissa kaupungeissa ja museoitakin on harvakseltaan. Ravintolan varaaminen voi olla oma seikkailunsa, sillä läheskään kaikilla ravintoloilla ei ole nettisivuja ja jos on, niissä voi olla väärät yhteystiedot ja osoite… markkinoinnin ammattilaisille olisikin täällä työsarkaa! Onnistuimme kuitenkin keksimään mielekästä tekemistä koko viikonlopuksi. Torstai-iltana kävimme Kingdom Towerissa, joka on – yllättäen – ostoskeskus ja pilvenpiirtäjä, jossa on näköalatasanne. Näköalatasanne ei ollut kuitenkaan auki tänä viikonloppuna syistä jotka jäivät kielimuurin vuoksi meiltä ymmärtämättä (myös aika yleistä täällä). Kingdom Towerissa pidin huivia, mutta huomasin pian että länsimaalaiset naiset pitivät vain abayaa, joten jätin huivin sitten pois seuraavina päivinä. Perjantain aamupäivän ohjelma oli suurin kysymysmerkki, sillä tosiaan melkein kaikki on silloin kiinni. Ensin ajattelimme käydä nauttimassa hotellin kuntosalista sekä kylpylä ja sauna -osastosta, mutta kun kävin kyselemässä respasta kuntosalin aukioloaikoja, selvisi että koko hienous oli vain miehille. Naisille ei ollut edes omaa osastoaan. Hotellin nettisivuilla todetaan että hotellista löytyy mahdollisuuksia niin työntekoon kuin rentoutumiseenkin, mutta ilmeisesti on aivan itsestäänselvää että tämä koskee vain miehiä… naisethan eivät kai ihmisiä olekaan… No, päätimme sitten että teemme jotain muuta perjantai-aamuna ja suuntasimme kohti Riadin diplomaatti-aluetta. ”Diplomatic Quarter” on aidattu alue keskellä Riadia, jossa sijaitsevat suurlähetystöt ja joka on kuin keidas keskellä Riadia. Ensinnäkin alue oli melko vihreä (lue: paljon kasteltuja ja hoidettuja puistoalueita), talot olivat hienoja ja naiset saivat olla ilman abayaa. Toisekseen alueella oli kävelyreittejä ja puutarhoja joissa oleskella, eli alueella pystyi nauttimaan ulkonaolosta ihan eri tavalla kuin kaupungeissa yleensä. Olen kaivannut kauheasti sitä, että ulkona voisi IMG_0983kävellä pidemmän matkan kuin parkkipaikalta kauppaan sisään… Ohessa kuva yhden kävelyreitin varrelta, jossa tosin näkyy lähinnä se miltä luonto täällä yleensä näyttää kasteltujen ja hoidettujen puutarhojen ulkopuolella. Tuo ”rotko” vasemmalla on mitä luultavammin wadi, uoma joka johtaa keitaalle. Silloin harvoin kuin sataa vesi kulkee pitkin uomaa kohti keidasta, joka näkyy kuvassa kaukana alhaalla.

Perjantai-illaksi olimme varanneet (tällä kertaa onnistuneesti) ravintolan Al-Faisaliah -nimisestä korkeasta rakennuksesta, jossa toimii (luksus)hotelli. IMG_1002Talon huipulla on pallon muotoinen tila, jonka sisällä on varsin erinomainen ravintola. Ohessa kuva tästä hienosta rakennuksesta. (Kuvasta on tosin ”rajautunut” pois paikallisen poliisin konekivääriauto, joka vahti sisäänkäyntiä raskaasti aseistettujen poliisien kera. Päätin olla kuvaamatta sitä jostain kumman syystä.) Voin suositella ravintolaa lämpimästi, jos ikinä päädytte/pääsette Riadiin! Ruoka oli erinomaista ja naiset saivat ottaa abayan pois sisällä ravintolassa. Vielä jos olisi saanut tosiaan sen lasillisen tai pari viiniä, olisi voinut melkein kuvitella olevansa normaalissa länsimaalaisessa ravintolassa… pallosta oli luonnollisesti hienot näkymät kaupungille ja ravintolasta pääsi myös ulkona olevalle näköalatasanteelle. Alla näkymä öisestä Riadista. Tuo IMG_1046hammaslankaimen näköinen rakennus horisontissa on Kingdom Tower, ja liikenneruuhkaakin voi todistaa kuvasta. Ihmiset liikkuvat täällä runsaina joukkoina iltaisin ja öisin. Kuva on otettu noin kymmenen maita illalla, ja ruuhkaa jatkui vielä pikkutunneille saakka (en saanut nukuttua, joten pystyin seuraamaan liikennettä hotellin ikkunasta).

Tämä maratoonipostaus alkaa pikkuhiljaa lähestyä loppuaan. Kerron Riadista vielä sen, että lauantai-aamuna kävimme kansallismuseossa, joka oli oikein oiva ja kattava museo. Museossa käytiin läpi seudun tapahtumat esihistoriallisista ajoista tähän päivään saakka – Arabian niemimaallahan on ollut yhtä sun toista valloittajaa vuosisatojen ajan, ja Islam on tietysti muokannut aluetta suuresti. Riad siis näytti meille itsestään varsin hyviä ja mielenkiintoisia puolia ja olen tyytyväinen, että ensimmäinen Saudi-Arabiassa tehty matkamme suuntautui sinne.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikonloppu pääkaupungissa

  1. Paluuviite: Äänestämässä Riadissa | mish mushkila

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s