Opintiellä

Syksy alkaa tehdä tuloaan Saudi-Arabiaan, tosin lämpötila nousee tänään jälleen lähemmäs 40 astetta. Paikalliset sanovat kuitenkin että pian lämpötilan pitäisi laskea. Kaupoissa on myynnissä jo talvivaatteita, jakkuja, kevyttoppatakkeja ja pipoja (!).  En millään voi uskoa että lämpötila tippuisi vielä niin paljon että tarvitsisin takkia, saati sitten toppatakkia. Ehkä paikallisista esimerkiksi 20  astetta lämmintä tuntuu kylmältä verrattuna kesän kuumuuteen, ja siksi takkia tarvitaan? No, odotan innolla Saudi-Arabian talvea. Lunta nyt ei ainakaan ole luvassa…

Syksyn myötä olen palannut opintielle, kuten niin monena syksynä aiemminkin – tosin en aivan viime vuosina enää, jolloin syksyisin on orientoiduttu lähinnä töihin. Aloitimme viime viikolla mieheni kanssa arabian alkeiskurssin, jota pidetään kaksi iltaa viikossa joulukuuhun saakka. Kyseessä on ”conversational Arabic” eli keskustelukurssi, ja kurssi pidetään firman ylläpitämässä koulussa. Opettajamme on egyptiläinen nuori nainen, ja opetuskielenä on englanti. Opintielle paluun tunnetta on vahvistanut entisestään se, että luokkahuoneeseen kävellessä voi silmäillä oppilaiden tekemiä maalauksia ja julisteita sekä kurkistaa jumppasaliin, jonka puolapuut tuovatkin mieleen omia, ah niin rakkaita koulumuistoja…  Olen viimeksi aloittanut ihan uuden kielen opiskelun lukiossa, ellei viron peruskurssia yliopistossa lasketa. Ja arabia onkin sitten todella erilainen kieli opiskella, ihan alkaen tietysti siitä, että kirjaimet ovat niin erilaiset, ja arabiaa luetaan ja kirjoitetaan oikealta vasemmalle. Lisäksi tämän päivän oppimiseeni tuo oman lisänsä se, että olen sitten lukioaikojen kouluttautunut kielen ammattilaiseksi ja opettanut suomea ulkomaalaisille, myös ihan alkeiskursseilla. Olen siis itse ollut opettamassa alkeita ryhmälle opiskelijoita, jotka ovat enemmän tai vähemmän pihalla niin kielestä kuin kohdemaan kulttuuristakin. Itsestäni tuntuu juuri nyt, että olen vielä aika eksyksissä arabian kanssa  – ymmärrän juuri tarpeeksi ymmärtääkseni sen, kuinka paljon opittavaa on edessä. Lisäksi kärsivällisyys ei ole parhaita puoliani. Haluaisin jo hirveästi ymmärtää enemmän ja nähdä rakenteen kielen taustalla. Mutta opettajana minun pitäisi tietää, että kerralla ei voi omaksua kaikkea vaan oppiminen on aloitettava pienistä paloista. Jossain vaiheessa asiat alkavat kirkastua ja palaset loksahtavat paikalleen, Inshaalla.

Muutama juttu arabiasta on jo selvinnyt. Olla-verbiä ei käytetä ainakaan preesensissä, niinpä esimerkiksi lauseessa ”Miin zowj Sara?” (joka tarkoittaa ”Kenen vaimo on Sara?”) miin on ’kuka’, ’kenen’ ja zowj on ’vaimo’. Varsinaisiin verbeihin asti emme tosin ole vielä päässeet, mutta muita verbejä siis on. Olemme tähän saakka käyneet läpi tervehdyksiä, persoonapronomineja ja omistusrakennetta. Arabiassa on samalla tavalla possesiivisuffiksi kuin WP_20141019_009suomessakin, eli esimerkiksi ’taloni’ on beytii, jossa beyt on talo ja ii suffiksi yksikön 1. persoonassa. Kuten kuvasta näkyy, opiskelemme vielä länsimaalaisiin kirjaimiin translitteroituja tekstejä. Olemme käyneet läpi arabialaiset kirjaimet, mutta en juurikaan osaa niitä vielä. Arabialaiset kirjaimet ovat kyllä todella kauniita ja olisi ilo osata kirjoittaa niitä. Tarkkaa suomalaista hermostuttaa se, että arabian translitteraatio länsimaalaisille kirjaimille vaihtelee niin hirveästi. Esimerkiksi viimeksi tunnilla puhuttiin siitä, miten kerrotaan oma nimi ja kysytään toisen nimeä, ja ’nimi’ kirjoitettiin esm. Myöhemmin oppikirjassa se olikin ism. Kun kysyin opettajalta tästä, vastaus oli että se voi olla kumpi vaan, ei väliä. Tähän asennoitumiseen on siis vielä opettelemista. Miten niin muka saman sanan voi kirjoittaa (ainakin) kahdella eri tapaa?

Odotan kurssilta sitä, että oppisin edes vähän puhumaan ja ehkä lukemaankin arabiaa. Paikallisten ihmisten puhe on hirveän nopeaa, joitakin sanoja saan napattua sieltä täältä, mutta aika vähän ymmärrän vielä. Onneksi suurin osa ihmisistä täällä puhuu edes auttavaa englantia, mutta välillä esimerkiksi taksikuskien kanssa keskustelu on mennyt käsillä viittomiseksi. Osa henkilökohtaisista dokumenteistani (joita täällä riittää) on myös lähinnä arabiaksi, esimerkiksi iqamassa (eräänläinen henkilöllisyystodistus) ei ole montaa sanaa länsimaalaisin kirjaimin. Niinpä  eilen avatessani paikallista pankkitiliä tarvitsimme pankkivirkailijan apua kertomaan vaikkapa sen, milloin iqamani voimassaolo loppuu – tieto kun oli vain arabialaisin kirjaimin ja vielä islamilaisen kalenterin mukaan. Tällaisina hetkinä voi tuntea itsensä aika avuttomaksi, ja arabian alkeista olisi suuresti apua. Kielen oppimisella olisi muutenkin suuresti merkitystä uuteen kotimaahani sopeutumisen kannalta, joten aion suhtautua opiskeluun tarvittavalla vakavuudella.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s