Bling Bling Ladies Center

…on erään kotikaupunkimme kadulla sijaitsevan kaupan nimi. Kaupan seinässä olevan nimen kirjaimet on tottakai koristeltu, no, blingillä: ohi ajaessa ei voi olla näkemättä kaupan nimeä. En ole vielä kerennyt (tai uskaltautunut) tuohon kauppaan sisään, mutta olisi totisesti hienoa nähdä mitä kaupassa myydään! Koska viimeksi oli asiaa pukeutumisesta, niin on ainoastaan luontevaa että tänään kirjoitan shoppailusta, tuosta jalosta taidosta.

Saudi-Arabiassa ei ole monia virallisia paheita: pubeja ei tietenkään ole, kun alkoholikaan ei ole luvallista (tosin salakapakoita on varmasti jossakin), elokuvateatterit eivät ole sallittuja (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta) ja mistään strippariluolista tai vedonlyönnistä ei ole puhettakaan. Niinpä paikallisten suurin pahe ja harrastus on – jalkapallon ja kahvittelun ohella – shoppailu. Täällä on todella paljon erilaisia kauppoja ja liikkeitä sekä valtavia kauppakeskuksia, joista kaupungin isoimmassa on yli 400 liikettä ja lukuisia ravintoloita ja kahviloita. Kyseinen kauppakeskus kuuluu suosikkeihini täällä, mutta sen verran mittava kompleksi on kyseessä että kartta on tarpeen siellä liikkuessa! Samaisessa kauppakeskuksessa järjestetään kuntoilutapahtumia, sillä koko rinkelin muotoisen kauppakeskuksen ympärikävely kestää hyvinkin lähemmäs tunnin, ja mikäs sen mukavampaa kuin tarpoa ilmostoidussa tilassa. Kauppoja on moneen lähtöön: on kotoisat Vero Modat ja H&M:t, brittien suosikit TopShop ja Debenhamns, ja sitten on paljon kauppoja, joista en ole koskaan kuullutkaan – mitäs tykkäätte  liikkeistä Silavat ja Tatto Tatti? Naisten vaatteet ovat siis monella tapaa aivan samanlaisia kuin missä tahansa muuallakin, niitä vain pidetään abayojen alla ja kotona  sitten ilman abayaa, kun paikalla on ainoastaan perhettä. Huvitan itseäni aina välillä miettimällä millaisia muotiluomuksia minkäkin abayan alta paljastuisi… Paikallisten kaupoissa myydään myös erinäisiä perinneasuja, ja abaya-kaupoilla on eksoottisia nimiä kuten Arabian Night tai Black Fashion. Lastenvaatteliikkeitä on suhteessa paljon ja lapset puetaan täällä paljon aikuisemmin kuin Suomessa: lapsille on omia 081merkkivaatemallistojaan ja vaatteet ovat välillä enemmän kauniita kuin käytännöllisiä. Toisaalta täällä ei tarvitse välittää kurahousuista eikä talvitakeista. Vaatteiden, kenkien ja asusteiden lisäksi tarjolla on kaikkea mahdollista: on lukuisia kodintavara- ja sisustusliikkeitä, urheiluliikkeitä (joissa on paljon enemmän valikoimaa miehille kuin naisille), valtavasti korukauppoja ja liikkeitä, joissa myydään tuoksuja ja suitsukkeita. Kaupoissa voi olla joskus vähän tukalakin olo voimakkaiden tuoksujen vuoksi. Aina välillä shoppaillessa erikoiset tuotteet hihityttävät – täältä saa melkein mitä kukaan ikinä keksiikään haluta, kuten kuvastakin näkee… jostain syystä tämä kannettava sauna ei kuitenkaan löytänyt tietään meidän ostoskärryihimme, houkuttelevasta pakkauksesta huolimatta.

Ostoskeskukset ja kaupat ovat julkista tilaa, eli niissä minun tulee pukeutua abayaan. Siksi onkin outoa, että ostoskeskuksissa on kuitenkin kauppoja, joissa myydään länsimaisia alusvaatteita ja niitä esitellään avoimesti ikkunoissa. Ylipäänsä kaupat, joissa myydään naisten vaatteita tai asusteita ovat Family Only -tilaa: yksinäisillä miehillä tai miesporukoilla ei ole niihin asiaa, vaan sisään pääsevät naiset lapsineen ja miehet vain naisten seurassa. Ruokakaupoissa ja tavarataloissa on Family Only -kassat, joihin pätee sama kuin edellä. Miesparkani erehtyi muutaman kerran täällä vielä yksin ollessaan tällaiselle kassalle ja kassaneidit olivat kuulemma kauhuissaan hätistelleet häntä pois jonosta. Useassa kauppakeskuksessa on myös naisilla oma, suljettu osastonsa, jossa voi mm. ostaa mittoihin tehdyn abayan, käydä kauneushoitolassa ja viettää muuten vaan aikaa naisporukassa. Villeimmät huhut tosin kertovat, että jotkut miehet pukeutuvat abayaan ja koko naaman peittävään huntuun livahtaakseen katselemaan naisia tällaisiin paikkoihin. Abayan ja varsinkin koko naaman peittävän hunnun alta kun ei voi aina tietää kuka siellä onkaan!

Ostoksilla käynnissä on omat erikoisuutensa Family Only -erottelun lisäksi. Kaupoissa ei ole yleensä sovituskoppeja, vaan vaate ostetaan ja käydään sovittamassa joko kauppakeskuksen yleisten vessojen yhteydessä olevissa sovituskopeissa (näiden olemassaolosta minua onneksi informoivat ystävälliset kanssisareni) tai vaate viedään kotiin kokeiltavaksi. Tämä on vähän hankalaa, jos ei osaa esimerkiksi päättää kahden koon väliltä ja ottaa juuri sen väärän koon – pitää ensin kävellä jonkin matkaa ja etsiä vessat, kokeilla vaatetta ja palata sitten vielä vaihtamaan ostoksensa. Joskus vaatteella ei välttämättä ole edes palautusoikeutta tai palautusaika voi olla todella lyhyt, eli ostotilanteessa pitää olla tarkkana. Miehillä saattaa (harvoin) olla sovituskoppeja tai he voivat kokeilla vaatteita kaupan varastossa tai työntekijöiden taukotilassa, IMG_0186mutta muussa tapauksessa he joutuvat käymään saman ruljanssin läpi kuin naisetkin. Lempiostoskeskuksessani on hienosti vessojen ja sovituskoppien yhteydessä myös moskeija. Moskeijoita mahtuu muutama tuohon valtavaan ostoskeskukseen, sillä moskeijoita pitää olla lain mukaan riittävän tiheään. Erityisesti tykkään tuosta naista esittävästä kuvasta – miesten versiossa on partaäijä huivi päässään. Vakavasti ottaen siinä on aika paljon järkeä että moskeijat ovat vessojen yhteydessä, sillä ennen rukoilua pitäisi käydä puhdistautumassa ja ottaa kengät pois. Ostoskeskuksesta saa siis halutessaan uusimpien muotivirtausten ja eri maiden keittiöiden tarjonnan lisäksi myös hengen ravintoa, ainakin jos sattuu olemaan muslimi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s