Paljaan ihon vastustamaton lumo ja turmio

Otsikosta voisi päätellä minun vaihtaneen blogin genreä hieman aiempaa sensuellimpaan suuntaan, mutta lukijoiden ei tarvitse huolestua (tai innostua, sen puoleen!), sillä nyt on luvassa asiaa pukeutumisesta saudityyliin. Naisten pukeutuminen Saudi-Arabiassa oli se suurin yksittäinen kysymys, johon sain ottaa kantaa jo ennen tänne tuloa ja josta ihmiset haluavat kysyä kaikista eniten. Pukeutuminen on myös yhä sellainen asia, joka aiheuttaa minulle päänvaivaa – en ole vielä täysin sisällä pukeutumiseen liittyvissä yksityiskohdissa. Pääperiaatteissaan pukeutuminen menee näin: naiset pukeutuvat julkisilla paikoilla abayaan, eräänlaiseen mustaan mekkoon tai kaapuun, ja suurin osa pitää myös huivia. Ollessaan vain naisten kesken naiset voivat olla vapaammin pukeutuneita. Abayat ovat täällä aina tummia (useimmiten mustia), mutta niissä voi olla kirjailua helmassa ja hihansuussa. Abayan pitäisi olla aika löysä ja muodot peittävä, mutta olen nähnyt myös vartaloa nuolevia abayoja nuorten saudinaisten yllä – näillä naisilla on tyypillisesti myös hurjat korkokengät, merkkilaukku ja paljon koruja yllään.  Lapset ja nuoret tytöt pukeutuvat yleensä länsimaalaisesti, mutta kaikilla aikuisilla naisilla on abaya päällänsä julkisilla paikoilla. Suurin osa saudinaisista käyttää myös huntua ja isolla osalla on myös kasvot peitetty niin, että vain silmät näkyvät. Konservatiivisimmilla on harso koko kasvojen yllä, jolloin ihmisestä ei näe yhtään mitään. Tähän on totuttelemista esimerkiksi ostoskeskuksissa kulkiessa ja asioidessa naisten kanssa. On vaikea jutella ihmisen kanssa, josta ei näy parhaimmassa tapauksessa edes silmiä.

Minä voin pukeutua länsimaalaisesti kotona ja firman omistamilla alueilla ja esimerkiksi autossa, mutta jos lähdemme kaupungille, on abaya oltava mukana. Kävimme ostamassa heti ensimmäisenä päivänäni täällä minulle abayan, ja hyvä niin, sillä etsiessämme abaya-kauppaa paikallisessa ostoskeskuksessa uskonnollinen poliisi tuli huomauttamaan miehelleni siitä, että asuni on sopimaton (asuna oli pitkä mekko ja huivi harteilla). Tilanne olisi ollut aika huvittava ellei se olisi ollut myös hieman järkyttävä – ensinnäkin ajatus siitä, että on olemassa jokin uskonnollinen poliisi tuntuu hyvin erikoiselta, ja lisäksi se että voin aiheuttaa niin paljon järkytystä pelkällä pukeutumisellani tuntuu absurdilta. Se tuntuu myös hyvin henkilökohtaiselta: olenko todella jotenkin niin lumoava tai turmiollinen? Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua jos kulkisin t-paidassa ja sortseissa? Lisäksi tilanteesta teki oudon sekin, että uskonnollinen poliisi ei tietenkään puhunut minulle vaan miehelleni. Miestäni kehoitettiin ihan ystävällisessä sävyssä ostamaan minulle abaya ja ikäänkuin katsomaan vähän vaimonsa perään. Täällä ei ole kohteliasta miehen puhua suoraan toisen miehen vaimolle, joten minä jään usein kuunteluoppilaan osaan.  Tämä ei parantanut varsinaisesti fiilistäni tuossa tilanteessa.

Tässä se paljon puhuttu abaya nyt on. Ostin sellaisen, jossa on pinkkejä kukkia hihansuussa – ajattelin, että jos kaapu pitää hankkia, niin olkoon se sitten edes jostain kohtaa kaunis. Vaatteena se on onneksi aika ilmava ja mukava, ja sen IMG_0326saa auki ja kiinni neppareilla edestä. Tunnen aina itseni varsinaiseksi supermieheksi/-naiseksi, kun muuntaudun abayan alta takaisin normaaleihin vaatteisiini… ja jos vaatteesta pitää yrittää löytää jotain hyviä puolia, niin abaya suojaa auringolta ja se suojaa omia vaatteita sotkeutumasta. Lisäksi olisi aivan mahdotonta liikkua kaupungilla ilman sitä (uskonnollista poliisia näkee onneksi harvoin, mutta luulen että minua tuijotettaisiin vielä enemmän ilman abayaa), joten tähän on nyt vain totuttava. Ostoslistalla onkin toinen abaya, jotta olisi hieman vaihtelua. Huntua en ole pitänyt ja se tuntuu olevan ihan sallittua länsimaalaiselle naiselle, onneksi. En ole varma pystyisinkö olemaan ihan yhtä pragmaattinen hunnun suhteen kuin mitä abayan suhteen olen yrittänyt olla.

Pukeutumiseen liittyy siis monenlaisia käytäntöjä ja sääntöjä täällä. Minun olisi helpompi omaksua tämä naisten pukukoodi jos miehiä koskisi samat säännöt, mutta saudimiehet voivat pukeutua joko omaan perinneasuunsa thawbiin ja siihen liittyvään päähineeseen ghutraan, tai pukeutua halutessaan länsimaalaisesti.  Lisäksi minun mieheni ei saa pukeutua perinneasuun, vaan se koettaisiin loukkauksena. Ilmeisesti vain islamiin kääntyneet länsimaalaiset miehet saavat käyttää perinneasua ja muiden on tyytyminen omiin vaatteisiinsa.

Vielä pieni hauska kertomus pukeutumiseen liittyen: olimme viime viikonloppuna uimassa firman yksityisrannalla. Firman alueilla saa tosiaan pukeutua vapaammin, naisilla  pukukoodina on rannalla kokouimapuku. Emme olleet käyneet tällä rannalla aiemmin ja kun pääsimme perille, mieheni meni uimaan ja minä päätin vain kahlailla rantavedessä bikinihousuissa ja t-paidassa. Rannalla ei ollut paljoa muita ihmisiä, mutta kalassa olevat ukot tuijottivat aika pitkään. Jossain vaiheessa sitten mieheni tajusi, ettemme olleetkaan firman yksityisrannalla vaan ihan julkisella rannalla. Asuni oli siis kaikkea muuta kuin sopiva – efekti olisi varmaan samanmoinen kuin jos kävelisin Stockmannille bikineissä. Siitä sitten vähin äänin hyppäsimme autoon ja ajoimme oikealle rannalle. Kalastajaukoilla saattoi riittää tarinaa tuon päivän päätteeksi!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s