Kansainvälistä asumista

Tiedän, että monia lukijoista kiinnostaa se millaista Saudi-Arabiassa on asua, se millaista elämä on ihan arjen normaaleissa askareissa. Niinpä ajattelinkin tänään kirjoittaa hieman asunnostamme ja asumisesta yleensä täällä. Mieheni ehti olla maassa kaksi kuukautta ennen saapumistani ja niinpä tiesin jo ennen maahan saapumistani millaiseen asuntoon muuttaisimme. Täällä on yleisesti tapana että ulkomaalaiset työntekijät (ja osa saudeista) asuu firman omistamissa ja ylläpitämissä ”leireissä”. Työntekijän on mahdollista hankkia itselleen asunto myös ihan normaaleilta asuntomarkkinoilta kaupungeista (ja firma tukee tätäkin asumisen muotoa rahallisesti), mutta moni valitsee leirielämän – niin mekin nyt ainakin alkuun. Leireissä on hyvät ja huonot puolensa. Hyviä puolia on se, että naiset saavat ajaa autoa firman omistamilla alueilla, pukeutua länsimaalaisesti ja alueet ovat yleensä todella turvallisia ja siistejä. Suurin osa muista leirin asukeista on samassa jamassa, eli hekin ovat muuttaneet toisaalta tähän maahan, jossa on monenlaisia sääntöjä ja tapoja joita kotimaassa ei ollut. Lisäksi leireissä on tarjolla viihdykettä moneen lähtöön: elokuvateatteri, keilausta, golfausta, hevostallit, erilaisia urheilumahdollisuuksia, länsimaalaisia tuotteita myyviä kauppoja tms. Huono puoli on se, että leirissä voi unohtaa asuvansa Saudi-Arabiassa ja leiristä voi olla vaikea lähteä ”oikeaan maailmaan”. Lisäksi leireissä tapaa tosiaan lähinnä toisia länsimaalaisia, joten paikallisiin tutustuminen voi olla vaikeampaa. Leiri on myös leiri siinäkin mielessä, että portilla on vartijat ja sisään ei ole asiaa ilman kulkulupaa.

Me olemme ikäänkuin puolivälin leirissä, sillä emme päässeet haluamaamme isoon ja parhaiten varusteltuun leiriin. Saimme sen sijaan asunnon korkeasta kerrostalosta. Asunto on oikein hyvä ja iso (vähän liiankin iso oikeastaan vain kahdelle), ja talossa on monenlaisia palveluita kuten uima-allas, kaksi saunaa, kuntosali, pelihuone ja pieni kahvio. Meillä on myös omaa piha-aluetta, leikkikenttä ja grillauspaikka. Siivoojat käyvät kerran viikossa ja talossa on omat huoltomiehet, jotka voi soittaa tarvittaessa – käytännöllinen asia, sillä rakentaminen ei kuitenkaan ehkä ole ollut kaikilta osin suomalaisella tasolla… Asukkaina on monia eri kansallisuuksia, mutta eniten olen tavannut englantilaisia, irlantilaisia, australialaisia, amerikkalaisia ja kanadalaisia. Ensin meitä harmitti se ettemme päässeet asumaan pääleiriin, mutta tässäkin järjestelyssä on puolensa. Asumme keskellä oikeaa, kuhisevaa Saudi-Arabian kaupunkia, ja nyt kun mieheni vuokrasi auton, olemme ajelleet paljon kaupungilla ja käyneet erilaisissa ravintoloissa ja ostoskeskuksissa. Meidän on pakko lähteä talosta ulos jos haluamme nähdä oman lähiympäristömme ulkopuolista elämää – tätä pakkoa ei ole pääleirissä asuvilla. Ja olen tähän oikeastaan aika tyytyväinen.

Lempivuorokaudenaikani täällä on noin neljän viiden maita iltapäivällä, jolloin aurinko alkaa laskea. Suuntaan yleensä silloin talomme uima-altaalle uimaan ja nauttimaan auringonlaskusta. Auringonlaskut täällä ovat upeita: aurinko laskee nopeasti ja koko värimaailma muuttuu nopeasti kirkkaasta auringonpaisteesta oranssiin hämyyn ja sitten tummaan pimeyteen.  Keskellä päivää on yhä liian kuuma pitkälliseen 118oleskeluun auringossa – päivälämpötilat ovat yhä jatkuvasti 40 asteen tienoilla, ja aurinko on armoton. Yleinen länsimaalaisten pukukoodi uima-altailla olisi käsittääkseni naisilla kokouimapuku (näin ainakin pääleirissä), mutta minä pakkasin mukaan vain kolmet bikinit (ja ehkä joitain muitakin vaatteita :)) Tähän mennessä kukaan ei ole ainakaan tullut sanomaan mitään asustuksestani, joten olen saanut uida ja lökötellä rauhassa syntisessä kaksiosaisessa uimapuvussani. Talossa asuvat saudit nyt eivät muutenkaan paljoa viihdy altaalla, sillä naisten kokouimapukukaan ei ole mikään burkini, ja altaalla näkee lähinnä muita länsimaalaisia.  Olo on aika absurdi kun illan toiseksi viimeisin rukoushuuto alkaa kaikua kaupungilta (tähän aikaan vuodesta vähän ennen kuutta) ja minä makoilen bikineissä ulkoaltaalla muutaman kymmenen muun länsimaalaisen kanssa. Siinä mielessä tämä todella on kansainvälistä asumista: en elä monellakaan mittarilla niin kuin paikallinen nainen, eikä minun kai kaikilta osin oletetakaan niin tekevän. Tietyiltä osin kyllä – ja arvaatte varmasti päällimmäisen, eli vaatetuksen kaupungilla liikkuessa. Siitä lisää seuraavalla kertaa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s