Ahlan wa sahlan!

Saudi-Arabiaan ei lähdetä niin vain käväisemään. Siksi onkin niin ihmeellistä, että olen saapunut maahan, jonne on erittäin vaikea päästä käymään saati sitten asumaan. Saudi-Arabiaan ei myönnetä lainkaan turistiviisumeita, joten maan ulkopuolista turismia ei käytännössä ole. Maahan voi saada työviisumin – joka edellyttää sitä, että saa työn ennen viisumin myöntämistä – tai pyhiinvaellusviisumin, joka edellyttää sitä, että on muslimi. No, minä en ole saanut kumpaakaan näistä viisumeista, mutta mieheni sai Saudi-Arabiasta työtä ja sen mukana työviisumin, ja tämän turvin hän saattoi tuoda mukanaan perheensä. Tämäkään ei tosin ollut aivan yksinkertaista: minä en voinut saada viisumia samaan aikaan, vaan mieheni ehti olla Saudi-Arabiassa reilut kaksi kuukautta, ennen kuin minä sain viisumin. Oma viisumiprosessini oli melko monipolvinen: viisumiin tarvittiin mm. arabiankielinen virallinen käännös avioliittotodistustuksestamme (avoparina tänne ei ole asiaa) sekä monia muita dokumentteja, jotka vaihtelivat aina sen mukaan keneltä suurlähetystössä asiaa kysyi…

Mieheni firma maksoi myös minun lentoni Saudi-Arabiaan, ja matkassa oli kieltämättä tyyliä. Erityisesti nautin lentomatkan pisimmästä välistä, jonka lensin Qatar Airwaysin businessluokassa uudella Dreamliner-mallisella koneella. En pidä erityisemmin lentämisestä, ja voisi jopa sanoa että se pelottaa minua, vaikka olenkin siihen melko tottunut. Lentäminen on usein myös epämukavaa: koneessa on minimaalisesti tilaa, vieruskaverin joka liikkeen voi tuntea ja kun edessäoleva laskee penkkinsä alanojaan ruokailun aikana, istut tarjotin kiinni rintakehässäsi. Nukkuminen on hankalaa ja jos onnistut saamaan unen päästä kiinni, vierustoveri haluaa juuri silloin mennä vessaan. Business-luokassa tällaisia ongelmia ei kuitenkaan ollut, sillä penkki oli varsin tilava ja minulla oli oma yksittäinen istuimeni, jonka sai halutessaan täysin vaakatasoon.  Tilaa oli siis ruhtinaallisen paljon, ja lentokoneeseen tullessani minua tervehti ”oma” lentoemäntäni, joka tuli esittäytymään ja kysyi voisiko ripustaa takkini, ja seuraavaksi edessä olikin lasi shampanjaa. Ruoka ja juoma oli muutenkin erinomaista: kolmen ruokalajin ateria tilattiin ruokalistasta, ja jokaiseen ruokaan sai valita erikseen viinit tai muuta juotavaa. Tässä nautin jälkiruoaksi tilaamastani juustolautasesta ja lasillisesta malbecia, telkkarissa pyörii leffa (muuten, jos ette halua saapua perille punaisin silmin, ei kannata katsoa lentokoneessa Fault in Our Stars -leffaa).

WP_20140903_025
Olin siis melko vaikuttunut lentomatkustamiseni tasosta, mutta muut business-luokan matkustajat näyttivät olevan tasoon tottuneita – kukaan muu ei muun muassa ottanut kännykällä kuvia ruuastaan… kovin moni muu ei myöskään nauttinut shampanjaa, sillä lähes kaikki muut business-luokan matkustajat olivat arabeja ja arabeja nimenomaan perinneasuissaan – miehillä valkoinen pitkä ”paita” thawb ja päähine ghutra, naisilla musta abaya ja huntu.  Seuraavalla lennollani Qatarista Saudeihin kulttuuriset erot alkoi huomata jo tarjoilussakin, sillä appelsiinimehua väkevämpää ei  enää tarjoiltu kenellekään. Saudi-Arabiaan ei saa tuoda maahan alkoholia eikä alkoholia (virallisesti) saa myydä täällä. Rangaistukset ovat kovat sekä alkoholin että erityisesti huumeiden maahantuonnista.

Maahantulo jännitti monella tapaa. Ensinnäkin mietin pitkään, miten pukeutua lennolle, etten erottuisi niin valtavan paljon muista naisista kun pääsen perille. Paikalliset naiset kun eivät kulje ihan minisortseissa ja narutopissa. Päädyin tummansiniseen maksimekkoon ja asettelin mustan huivin harteilleni, ja tämä oli ihan toimiva ratkaisu. Olin myös kuullut jo etukäteen että maahantulomuodollisuudet ovat pitkät ja voivat kestää useita tunteja, joten olin henkisesti varautunut jonottamaan ja myös siihen, että kaikki matkatavarani käydään läpi (alkoholin lisäksi tänne ei saa tuoda mm. sianlihaa, mitään Israelissa valmistettua, seksuaalisesti virittäytynyttä materiaalia – saattaa pitää sisällään naistenlehdet, onhan niissä naisia bikineissä ja alusvaatteissa – eikä muiden uskontojen kuin islamin symboleita tai pyhiä kirjoja). Olinkin erittäin huojentunut, kun hetken aikaa jonotettuani melko pitkässä jonossa minulle tultiin sanomaan, että siirry jonoon luukulle 17. Luukulla 17 ei ollut ketään muita, eli uusi jono avattiin ja se avattiin erityisesti naisille ja perheille, ja pääsin heti ensimmäisenä käsittelyyn. Maahantulossa kestää mm. sen vuoksi, että kaikista ensi kertaa maahan tulevista otetaan sormenjäljet ja valokuvat, mutta tämän jälkeen kaikki sujui nopeasta. Matkatavarani läpivalaistiin, mutta niitä ei avattu. Ylipäänsä matkalaukkuni tulivat ehjänä perille ja sain ne heti linjalta poimittua – tai siis kantajani sai ne poimittua, täällä on kentillä ja muuallakin kantajia, jotka kantavat pientä tippiä vastaan tavarasi.  Palvelu, jota en aina haluaisi enkä varsinkaan tarvitsisi, mutta se tuntuu olevan maan tapa ja siitä kieltäytyminen on hankalaa. No, saavatpahan kantajat ainakin elantonsa tästä työstä. Mieheni tuli minua vastaan kentälle ja mitään kovin kiihkeää jälleennäkemistä ei voinut olla, sillä julkisilla paikoilla ei saisi koskettaa vastakkaista sukupuolta. Halasimme nopeasti kuitenkin – olimme siis heti rikkomassa sovinnaissääntöjä.

Täällä on hirveän paljon nähtävää ja katseltavaa ja ihmeteltävää – varsinkin ihmeteltävää. Olen nyt ollut melkein viikon täällä ja jotkin jutut alkavat loksahdella paikoilleen, mutta opittavaa on vielä paljon. Täällä ei ole ollut ihan niin hankalaa kuin etukäteen pelkäsin ja mitä etukäteen luin, tämä on ainakin ensivaikutelmani. Ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä, niin paikalliset kuin muut länsimaalaisetkin.  Ruoka on hyvää ja sitä on monenlaista, ja olen ollut tyytyväinen asuntoomme ja taloon, jossa asumme. Kuuma täällä on, joka päivä on yhä yli 40 astetta lämmintä ja kun tuulee, tuntuu kuin olisi föönissä. Sadetta ei ole nähty kuukausiin. Pidän lämpimästä säästä, mutta keskipäivän aurinko täällä on aika armoton. Mutta siitä ja muista asioista lisää ensi kerralla!

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Ahlan wa sahlan!

  1. Paluuviite: Kolmas kulttuuri | mish mushkila

  2. Paluuviite: Viikonloppu, auto ja kaksi turistia | mish mushkila

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s